TerVas juhli itsenäisyyttä

Varsinais-Suomen Terveys-ja sosiaalipoliittinen yhdistys TerVas juhli eilen Suomen itsenäisyyttä. Juhlioita oli n. 50. Joukosssa kolme entistä kansanedustajaa ja muutama tuleva. Heli Astalan puhe oli todella koskettava ja opettavainen. Hän kertoi, kuinka Suomen itsenäisyys on työväen rakentamaa. Lukuisten sosiaalipoliittisten uudistusten kautta maa kasvoi itsenäisyyden aikana hyvinvointivaltioksi. Nyt vallassa olevat puolueet tuhoavat tuota rakennettua aarretta häikäilemättömästi. Meidän on vaalittava demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta, ne ovat nyt uhattuna.

Juhlat järjestettiin perinteisesti talkoovoimin. Tunnelma oli iloinen ja toiveita täynnä. Vaikka meitä kuinka kurmuutettaisiin Turun politiikassa, meiltä ei aate sammu, ei ystävyys eikä yhteistyö. Yhdessä me kestämme ja saamme voimaa!

Kiitos kaikille juhlien järjestelyihin osallistuneille. Nyt on hyvä mieli ja voin lähtä lomalle.

Ulos - ylös - vai lenkille

Valtuuston budjettiseminaari on ohi. Vasemmistoliitto kunnostautui puheenvuorojen pidossa ja esilläolossa. Kaikkea ei voi kuitenkaan kunniaksi laskea. Me olemme moniarvoinen ryhmä, missä kaikilla jäsenillä on yhdenvertainen mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Näin myös tällä kertaa.

Siitä mistä olen ylpeä, on se, että me emme ole valehdelleet kuntalaisille. Me olemme kunnallisvaaliohjelmassa luvanneet puolustaa kaupungin vuokra-asunnoissa asuvia ja sen todella teimme. Me olemme myös luvanneet puolustaa peruspalveluja,sosiaali,-terveys ja opetuspalveluja, tämän taistelun voitossa meillä on vielä paljon harjoiteltavaa ja työtä.

Olemmeko nyt ulokona valtuustoryhmien sopimuksesta, lähteekö kannatuksemme nyt nousemaan vai pitäisikö vielä vähän harjoitella? Tämä vaatii keskustelua sekä puolueen sisällä, että ulkopuolella. Keskustelua pitää myös käydä siitä, mitä tällainen valtuustoryhmien välinen sopimus oikeasti tarkoittaa. Olin luullut, ettei puolueiden pidä myydä koko uskottavuuttaan sopimuksen lisukkeena, vaan keskustelu käydään rahasta. Tämän neuvottelun tuloksena vain Kokoomus voi nukkua yönsä rauhassa.

Kylmää politiikkaa

Voimia on koeteltu. Sekä se, että kuuluin niihin harvoihin, jotka sairastuivat influenssarokotteesta, niin myös se, että politiikassa on kylmää. Kylmää on sekä puolueen sisällä, että ulkopuolella. Kun puolikuntoisena raahautuu kokoukseen ja saa aiheetonta arvostelua toiminnastaan, kysyy itseltään: miksi vapaaehtoisesti suostun tähän? Kun iltakaudet lukee budjettikirjaa ja yrittää löytää ratkaisua Turun talouden ongelmiin, saa kokouksessa kokea pelkkää mitätöintiä. Kokoomuksen ja vihreiden edustajat ovat päättäneet olla ainoina oikeassa. He juttelevat kabinetissa ja päättävät. Heidän ideologiansa kohtaavat tänä päivänä yllättävän hyvin. Molemmille tavallisen turkulaisen asiat ovat sivuseikka. Pääasia on, että budjettikirjan numerot ovat hyvät.

Turun Vasemmistoliiton edustajiston kokouksessa lämpö kyllä nousi. Puheenvuoroja huudettiin kuin 70-luvulla. Ei mitään myönnytyksiä ja neuvotteluja, vastaan vain. Hyvä, että keskusteltiin ja että kaikki sai sanoa asiansa. Äänestyksessä voimat sitten mitattiin. Vaikka äänestettiin kannaoton sisällöstä, niin tosiasiassa äänestettiin merkittävästä linjauksesta suhteesta kunnalliseen oppositioon. Äänin 22-10 edustajiston väki halusi jatkaa sovinnollisempaa politiikkaa, missä pyritään neuvottelujen kautta edistymään. Valtuustoryhmien välisessä sopimuksessa ollaan mukana ja neuvotteluja käydään. Jos tiukka paikka tulee, niin ollaan turkulaisten vähäosaisten puolella. Poliittista uskottavuuttamme emme myy, ei kabineteissa eikä salissa.

Budjettiteatteria Turussa

Kylläpä oli erikoinen kaupunginhallituksen budjettikokous tänään. Kaikki kulissit ja näyttelijät olivat tulleet paikalle ajoissa ja esirippu nousi. Virallisesti ja perinteisiä kuvioita noudatellen esitys sitten alussa etenikin, mutta sitten.. .Ohjaaja oli unohtanut antaa oikeat repliikit muutamille. Edellisen illan harjoituksissa vielä kaikki meni hyvin ja sopimus etenemisestä oli saatu aikaan. Nyt kuitenkin kaikki hajosi. Mikä olikaan sinun roolisi? Mitä kenenkin piti sanoa? Äkkiä tuli tunnelma, että ainakin minä olin väärässä näytelmässä. Minä olin tullut näyttelemään Turun kaupungin budjettinäytelmää ja toiset, toiset jotain pienempää vaihtoehtoteatteria. Kaikki samalla näyttämöllä, eri vuorosanoin. Ohjaaja ihan pihalla.

Kyllä on aikoihin eletty. Ei des budjettinäytelmää saada vedetyksi läpi, vaikka vuosia on harjoiteltu. Huomenna sitten luetaan lehdistä, miten hienosti kaikki meni, vaikka esityksessä ei ollut koko aikana päätä ei häntää. Huh! Huh!

Turun kaupungin vuokrataloista ei luovuta

Kyllä on kaupunginjohtajalla vähän pelimerkkejä, kun koko ajan pyörii samat peli. Tulee vaikutelma, että hän ja hänen edustamansa puolue jääräpäisesti pelaa vain kahdella kortilla, vaikka koko pakka on käytössä.

Useassa poliittisessa neuvottelussa on luovuttu Myllykodin ja vuokratalojen myynnistä, mutta ei. Nyt ollaan vaiheessa, että pitäisi jo budjettiesitystä kuroa kokoon ja vielä jauhetaa tätä myllyä. Nyt kiristetään ja kaupataan.

Vasemmistoliitto on esittänyt mittavan listan myytävistä kohteista, joista tulo olisi jopa suurempi kuin vuokra-asunnoista. Ei kelpaa muille. Pitää vain myydä toisten koteja. Mitähän hyvänolontunteita tälläinen toiminta saa aikaan?

Vasemmistoliitto haluaa olla nyt jämäkkä ja puolustaa turkulaisten koteja. Me olemme vauras kaupunki ja varmasti kiinteistökauppa vilkastuu nousun myötä. Meillä on mitä myydä. Jos kauppaa ei synny ensi vuonna, niin kiinteistöjä vastaan voidaan ottaa lainaa.

Kiitos Jyväskylän kaupunki

Lähetin syyskuun puolivälissä Jyväskylä kaupunginvaltuutetuille kirjeen. Kerroin, että myös heillä on epäkohtia vanhustenhoidossa, kuten juuri ilmestynyt raportti toi julki. Äitini on hoidettavana Jyväskyläläisessä palvelutalossa.

Kerroin myös, että paljon on hyvää, kuten asiantunteva henkilökunta ja hieno viriketoiminta. Arjen viettäminen sängyssä vaipoissa ei kuitenkaan kuittaudu lauluhetkillä.

Tänään tuli Jyväskylästä paksu kirje. Asiaani oli käsitelty kansalaisaloiteena. Vastauksen oli antanut perusturvalautakunta ja apulaiskaupunginjohtaja. Vastauksessa kerrottiin, että kirjeeseeni oli suhtauduttu vakavasti ja palvelutalojen esimiehille oli viety viesti "sänkypäivien" tarpeettomuudesta. Kerrottiin vielä, että Jyväskylä todella pyrkii vanhustenhoidon mallikaupungiksi. Tähän heillä on mahdollisuus, sillä heillä on maan ainut vanhusasiamies.

Kiitos Jyväskylä, että sutauduitte asiaani vakavasti ja vastasitte todella nopeasti.

ps. tänään tuli valtuustolista ja siellä oli aloitteeni vuodelta 2008 ja vielä käsittelemättä. Että tälleen täällä meillä suhtaudutaan.

Snellmanin koulu - huonon koulupolitiikan merkkipaalu

Vuoden 2005 kouluverkkotarkastelun jälkeen kaikki on ollut mahdollista. Päätöksiä koulujen lopettamisesta ja yhdistämisistä on tehtailtu todella monipuolisesti. Välillä on annettu hieman narua, tekemällä erityisopetuksen verkkosuunnitelma. Asiapapari oli hyvä ja tulevien valtakunnallisten suunnitelmien mukainen - mitään ei vaan tapahtunut ja asiapaperi on hautautunut uusien lopettamispäätöksien alle, joista viimeisin on Snellmannin koulun lopettaminen.

Turku on todella musta alue Suomen erityisopetuksen kartalla. Olen itse toiminut erityisopetuksessa pian 35 vuotta. Koska en itse saa palkaa ko. alalta, näen asian objektiivisemmin, oppilaiden näkökulmasta. Nyt erityisopetusta Turussa järjestelevät erityiskoulujen rehtorit, joiden linja näyttää olevan "suuri on kaunista" = parempi palkka. Mahtaako kukaan enää ajatella oppilasta ja hänen tulevaisuuttaan? Kyllä, valtakunnalliset suunnittelijat.

Ensi vuonna tulee asetus erityiopetuksen järjestämisestä kunnissa. Siinä selkeästi on linja, missä suuria erityiskouluja ei enää saa kuntiin perustaa. Mitä tekee Turku? Perustaa aina suurempia erityiskouluja. Tähän uuteen Mikaelin kouluun tulee yli 200 oppilasta. Oppilaita, jotka kärsivät tunne-elämän kehittymättömyydestä, jopa vaurioista. Kaikki saman katon alle, keskelle kaupunkia. Kuka pedagogi on sanonut, että tunne-elämältään vaurioitunut oppilas on hyvä kaveri toiselle samasta ongelmasta kärsivälle tai että puhumaton oppilastoveri on hyvä ystävä toiselle puhumattomalle? Ei, jokaisella oppilaalla pitää olla oikeus saada mallia toiminnalleen toisilta oppilailta. Hyvät kannustaa. Tämän ovat kyllä huomanneet rikkaat vanhemmat, jotka valitsevat lapselleen koulun, jossa on vain hyviä oppilaita.

Olen työvuosieni aikana nähnyt vaikeastikin vammaisten oppilaiden sijoittuvan jatko-opiskeluun ja työhön. Kaikki nämä ovat käyneet yleisen opetuksen koulua tai pieniä erityisluokkia. Jos Snellmanin koulu olisi saanut jatkaa pienenä keskustan kouluna olisi taattu sekä lähikoulu keskustan oppilaille, että Mikaelin koulun hajautus. Miten käy nyt keskustan? Häviääkö sieltä lapsiperheet? Tätäkö halutaan?

Vasemmistoliiton valtuutettu on tyytyväinen

Turun kaupunginvaltuustossa käsiteltiin eilen maanantaina laajaa turkulaisten hyvinvointiohjelmaa. Ohjelma sisältää lukuisia erillisiä ja eri ikäkauteen liittyviä suunnitelmia. Asiapaperia on valmisteltu kiireellä, jotta se alkaisi ohjata koko tätä valtuustokautta ja uutta perusturvalautakuntaa.

Olen tyytyväinen ohjelman ”lasten ja nuorten hyvinvointiohjelman” sisältöön. Tyytyväinen olen siksi, että olen mielestäni saanut vaikuttaa sen sisältöön. Kaksi asiaa on ylitse muiden. Vuosi sitten tekemäni valtuustoaloitteen http://www.pirjorinne.net/jutut/Aloite%20perhetyontekijoista%2021%2004%202008.doc mukaan, Turun neuvolajärjestelmää uusitaan. Tärkein muutos on perhetyöntekijöiden sijoittuminen lastenneuvolaan. Tällä taataan mahdollisimman varhainen puuttuminen perheessä ilmeneviin ongelmiin. Perhe varmaan hyväksyy työntekijän paremmin, kun ongelmat vielä eivät ole suuret.

Toinen tärkeä muutos, minkä sain puolueiden välisissä neuvotteluissa läpi, on lapsiperheiden kotihoidon kehittäminen. Viime laman jälkeen tehtiin leikkauksia, missä lapsiperheille tarkoitettu kodinhoitajien palvelu poistettiin. Mikäli esim. perheen äiti sairastuu ja perhe tarvitsee apua arkeen, on tällä hetkellä perheestä tehtävä lastensuojeluilmoitus. Tämän jälkeen mahdollisesti lastensuojelutoimenpiteenä perhe saa kodinhoitajan. Tämä käytäntö on loukannut suuresti esim. syöpään sairastuneita äitejä. Nyt kehitetään mallia, missä kriisitilanteisiin voidaan antaa kotiapua, ilman nöyryytystä.

Sain viime perjantain neuvotteluissa myös muita asioita läpi. Oli hieno tunne, kun sai käyttää kokemustaan ja neuvottelutaitoaan puolueiden valtuustoryhmien välisissä neuvotteluissa. Kyllä Vasemmistoliittoakin kuunnellaan. Kiitos kuuluu myös toisille puolueille.

Pojat keksivät kivan leikin

Anna sinä minulle, minä annan sinulle. Voitetaan vaalit ja minä annan sinulle. Raha on vaikea artikkeli, voi olla, että se loppuu ja tulee konkurssi. No, kyllä kansa maksaa konkurssin. Ei se mitään, tavoite on saavutettu ja rikkaiden verotus vain kevenee ja kauppakeskuksia kaavoitetan.

Uskomaton on poikien keksintö, todellinen ikiliikkuja.

Kyllä sitä pitää itseään tyhmänä. Minä se vaan maksoin vaalit täysin itse. Minä, kun luulin että eduskuntaan ja Turun valtuustoon valitaan rehellisiä suomen kansalaisia. Olin kerännyt kaikki eri luottamustoimista saadut palkkiot yhdelle tilille. Eduskuntavaaleihin rahaa oli kertynyt 3500 €, ei sillä ostettu linja-auton kylkiä, eikä etusivun mainoksia. Kuntavaaleihin rahaa oli kertynyt enemmän, joten käytin tilin tyhjäksi eli 4.446,46€, josta 100 € oli ulkopuolista tukea (ammattiosasto). Nappikauppaa!

Minä puolustan politiikassa heikompiosaisia, mistä he saisivat rahaa tukea minua? Toista se on Kokoomuksella.

Työntekijöiden roskapankki

Turun kaupunginhallitus piti talousseminaaria. Säästöjä kaupungin toiminnasta etsittiin suurennuslasia kaivaten. Kaupunginjohtaja korosti, että vain välttämättömät kaupungin vastuulle kuuluvat tehtävät tehdään, jokainen kivi on käännettävä.
Ehkä tästä innostuneena Kokoomuksen edustaja ryhtyi moittimaan Turun kaupungin työntekijöitä. Hän tiesi, että Turun kaupungilla on töissä 50-60 henkilöä, jotka ovat kelvottomia tekemään oikeasti työtä. Hän halusi perustaa työntekijäpankin, mihin kaikki huonosti työstään suoriutuvat ohjataan. Jälkeenpäin asiaa tarkemmin häneltä kysyessäni, hän sanoi, ettei häntä kiinnosta, mitä näille työntekijöille sitten tapahtuisi. Eläkkeellekö? Mitä vain, mutta niistä on päästävä eroon. Siten hän kertoi totuuden. Jos nykyisin Turun kaupungin toimintana oleva työ ulkoistetaan tai toiminnasta tehdään liikelaitos, lentävät nämä työntekijät kuitenkin pellolle. Kuka yksityinen nyt pitäisi työssä henkilöä, joka ei tee täyttä työpanosta. Juuri näin, ihmisellä on vain markkina-arvo.
Ei auttanut minun piipittää, että eläkevastuut jää kuitenkin Turun kaupungin vastuulle tai, että olisiko ensin kyseessä kuitenkin esimiehen ohjaus ja uudelleensijoitus. Ei. Pellolle vain. Onneksi elämä ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista. Työntekijöillä on sentään vielä julkisella sektorilla edes jonkinlainen suoja.

Pillerikö parantaa??

Pillerikö parantaa vanhustehuoltomme?
Kaari Utrio avasi arkun, mistä syöksee nyt mielipiteitä puolesta ja vastaan. Onhan hyvä, että vanhustenhoidosta keskustellaan. Onko keskustelu kuitenkaan oikeansuuntaista?
Kun eduskunnan oikeusasiamiehen raportin jälkeen oltiin juuri pääsemässä keskusteluun palveluiden laadusta, käännyttiin nyt puhumaan kuolemasta. Kuolema on normaali ihmiselämään kuuluva asia, mutta kärsimys ei ole. Kuoleman sijaan pitäisi puhua kärsimyksestä, mitä palveluiden puute vanhustenhoidossa tarkoittaa.
Meillä Suomessa vanhusten itsemurhat ovat lisääntyneet, niitä pyritään koko ajan terveydenhuollossa raportoimaan paremmin. Miten nyt mahtaa käydä? Ei pilleri ole ainoa keino itsemurhaan. Tämä nyt käynnissä oleva keskustelu on todella kauheaa. En uskalla kysyäkkään äidiltäni, miltä hänestä tuntuu. Itsellä on kauhea ja pelottava olo.

Vanhukset vaippasotaan!!

Olen aikaisemminkin blogissani surrut vanhustenlaitosten vaippapolitiikkaa.Olen yrittänyt ymmärtää ja löytää selitystä tälle ilmiölle. Ymmärrän henkilökuntaa, mutta ymmärrän enemmän vanhusta, joka haluaisi viimeisillä voimillaan säilyttää arvokkuutensa.

Tänään Ruusukorttelin hyvinvointikeskuksessa oli koolla Turun seudun vanhusten tuen panelikeskustelu. Paikalle oli kutsuttu Turun sosiaali- ja terveystoimen korkeinta virkamiesjohtoa ja turkulaisia ikäihmisiä. Kysymykset liikkuivat vähäisen henkilökunnan ja palveluiden karsinnan välillä. Yhtenä kysymyksenä tuli sitten vielä tämä vaippojen käyttöpakko. Ilmiö ei olekkaan vain joidenkin Jyväskyläläisten vahustenlaitosten keksintö, vaan se on koko maan nöyrryytyskamppanja. Virkamiesjohto pyrki kiistämään vaippapakon, mutta yleisössä tiedettiin kyllä totuus.

Vanhustenhoidossa on tänä päivänä sallittua kaikki ne keinot, jotka vähentävät henkilökunnan läsnäoloa: sänkypäivät, alusastiat, ei ulkoilua, soseruoka, erikoislukot, ruokalaput, rauhoittavat lääkkeet ja viisi pissilitraa vetävät vaipat. Vaippatehtaiden insinöörit tekevät yötäpäivää töitä, jotta keksittäisiin koko vuorokauden pissat vetävät vaipat. Hajuttomat ja miellyttävät iholle. Niillä on jo lempinimiäkin ja vanhukset pannaan kilpailemaan keskenään eri merkeistä. Kaikki palvelutalojen vapaa tila täytyy vähitellen valtavista vaippapaketeista. Tulee vaikutelma, ettei kukaan enää pidä asiaa häveliäänä ja omituisena ihmisen käytöksenä.

Tuleeko vielä aika, kun vanhus laitetaan laitoksen ovesta liukuhihnalla sisälle, siitä suoraan nostolaitteella sänkyyn, viikon pissat vetävät vaipat housussa, suuhun rauhoittavia ja vatsan toimintaa hillitsevää. Niin, tai eihän sitä ulostetta muodostu, kun ei mitään syökkään. Tässäkö on tulevaisuuteni?

Julistan koko maahan vaippasodan. Inhimillisyyden ja ekologian vuoksi.

Valtuusto teki verolinjauksen

Nyt on sitten korkattu syksyn valtuustokausi. Ensimmäiseen kokoukseen oli laitettu helppo lista: kaavoja + yksi linjakysymys. Turun kaupunginvaltuusto pääsi päättämään verotuskäytännöistä. Kyllä. Turun kaupungivaltuusto päätti, että yrittäjän ansiotuloon olennaisesti kuuluu optiotulot. Yrttäjän ansionmenetyskorvaus luottamustoimen hoidosta lasketaan siis sekä ansiotulosta, että optiotulosta. Heidän ansiotulonmenetys on siis varmasti suurempi kuin meidän tavallisten veronmaksajien. No, me kuitenkin maksamme ansiotulostamme sille kuuluvat verot.
Tällä päätöksellä valtuusto hyväkyy sivussa tämän epäoikeudenmukaisen verotuskäytännön. Vain osalla väestöstä on mahdollisuus optiotuloon, jonka verotus on vähäisempi. Oikeudenmukaistako? Toivottavasti myös poliisi toimii näin antaessaa ylinopeussakkoa.

Lääkäkärileikkejä kaupunginhallituksessa

Tämän päivän kaupunginhallituksen kokouksessa kaupunginjohtaja otti esille viime viikon perusturvalautakunnan päätöksen lomautusten perumisesta. Hän toivoi, että kaupunginhallitus käyttäisi otto-oikeuttaan, vaikka asia ei ollut listalla. Jo tämä muodollisestikin kyseenalainen tapa jo riittäisi todistamaan asian asiattoman käsittelytavan. No, äänestyksen jälkeen kokoomus, vihreät, keskusta ja rkp olivat valmiita ottamaan asian uudelleen käsittelyyn. Kaupunginjohtajan edeltä tekemää esitystä muokattiin ja se tuli äänestyksen jälkeen päätökseksi. Lomautukset siis tulisi toteuttaa, vain siirto pandemian takia on sallitua.
Kokouksen aikana äkkiä lääketieteen asiantuntijat lisääntyivät. Opettajista, toimittajista, insinööreistä ja juristeista tuli hetkessä epidemiologian asiantuntijoita. Pandemian aikana ei kuulema tarvita huoltohenkilökuntaa tai toimistoväkeä. Lomautusten poisto voisi koskea vain välittömässä potilastyössä olevia hoitajia ja lääkäreitä, nämäkin voisivat olla lomautettuna joulun aikaan, koska silloin kuulema koko epidemia varmasti on ohi. Yritin kertoa, että siivous, näytteiden kuljetus, suojavarusteiden varastointi ja ylipäätään runsas potilasmäärä vaatii koko henkilökunnan läsnäolon. Ei auttanaut, nyt asiantuntemus pandemian hoidosta oli siirtynyt kokoomuksen ja vihreiden taskuun. Uskomatonta, miten väliinpitämättömästi poliitikko voi suhtautua lääketieteelisesti näin vaikeaan asian hoitamiseen. Juuri tämän asiantuntemuksen takia hallintosääntö antaa perusturvalautakunnalle vallan tehdä päätöksiä.

Lomat ohi - työhön on tartuttava

Viime kevään polittiset kärhämät veivät mehut varmaan muiltakin kuin minulta. Lomalle pääsy viivästyi ja lisäsi väsymystä. Minun työni näkövammaisten kuntoutusohjaajana ei myöskään ole tasaista ja helppoa. Kuinka ollakaan koko kevät oli ammatillisesti vaativaa. Ihmettelen nyt, miten jaksoin kuunnella jatkuvaa lätinää talousongelmista, tehdä kipaitä päätöksiä ja samalla ohjata pienen, vaikeasti sairaan ja vammaisen lapsen vanhempia. Tämä kaikki näkyi loman alkaessa.

Ensimmäisen lomaviikon tein ihania hiekkakakkuja lapsenlapseni kanssa. Poikani nivelkierukka repesi jalkapallossa ja leikkaus oli tulossa, mummi auttaa. Todella ihanaa vaihtelua synkille talousneuvotteluille ja ikäville puheille.

Toisen ja kolmannen lomaviikon nukuin mökin yläkerrassa. Katsoin verhonraosta kuinka taivas keräsi pilviä ja tuuli kiskoi koivujen latvoja. Ihanat saunaillat ja uinnit tuntuivat kesältä, mutta päivät näin uskomattomia unia. Tuntui kuin olisin ollut Sodankylän filmifestareilla - yötä päivää vain elokuvia toinen toistaa merkillisempiä. Nämä unet poikkesivat talven unista sillä, että minulla oli aikaa katsoa ne kaikki loppuun. Uskonkin, että osa vaikeista talven päivistä minulla johtuu siitä, että uni aamulla jää kesken ja häiritsee koko päivän päätäni. Unet ovat tärkeitä, silloin kun on uni-ihminen, kuten minä.

Viimeisen lomaviikon ohjelmaan kuului Porin Jazzien lasten konsertti. Menimme sinne koko perhe. Siellä soitti Aarne Alligaattori. Päivä oli kuuma ja aurinkoinen. Lapsenlapsemme rokkasivat hikisinä, kuten me äidit, isät, mummit ja papatkin. Aarne lapsenlapsellamme oli lippu kädessä, missä luki "Aarne on täällä" ja toisella "Aarne on iloinen". Nimikirjoituksia ja leimoja, kunten oikeilla festareilla.

Porin jälkeen suunta kohti Jyväskylää. Äiti olikin jo odottanut vierailuani. Nyt, kun olin viikolla, oli mahdollisuus jututtaa paremmin henkilökuntaa ja seurata palvelutalon käytäntöjä. En vieläkään ymmärrä palvelutalojen vaippasotaa. Kaikki huoneet ovat täynnä vaippalaatikoita. Edelleen päivän sana on "teillä on vaippa, antaa pissan vain tulla". Kyllä, täysin totta. Äitinikin, joka ymmärtää kaikki asiat oikein hyvin, alkaa kohta alistua. Hän ei halua enää soittaa kelloa, vaikka tuntee hyvin ja normaalisti pissahädän. Ei ihme, että n.80% laitoksisa asuvista vanhuksista sairastaa virtsatien tulehdusta. No, me otimme mumman invataksiin ja veimme saunomaan Päijänteen rannalle. Rankka päivä, mutta ihan nähdä äiti taas normaalisti nauttimassa uusista perunoista ja mansikkakakusta. Ihanaa, kun on kuljetuspalvelu ja kuntaliitos. Suurjyväskylän alueella voi invataksilla liikkua nyt yli 50 km veljen mökille.

Nyt lomat on vietetty ja työ jo käynnistynyt. En tiedä, sainko voimia lomalta tarpeeksi. Kun ensimmäinen kaupunginhallituksen kokous alkoi, ei mikään ollut kenessäkään muuttunut. Kukaan ei vaikuttanut levänneeltä ja rauhalliselta, mikäli ei oteta huomioon kaupunginjohtajan tasaista rusketusta. Kaikki kuitenkin käynnistyy tavanomaisesti ja entistäkin vaikeampia aikoja on edessä, kun ryhdytään tekemään ensi vuoden budjettia. Itse ole kyllä kovettunt, sen tunnen ja sitä myös pelkään. Politiikka on ennen ollut kiinnostavaa ihmisten välistä toimintaa. Nyt tuntuu, että mikään inhimillinen ja ennen hiljaisesti sovittu kohtelias käytös ei enää ole totta.

Minusta on tehty runomuotokuva

….tummaa ja syvää sävyä lähtee virtaamaan,
se joka kuohuu,
kosketus joka tahtoo esiin, ihon valo.

Istumme runoilija Salla Pakkalan kanssa TYKS:n pienessä puistikossa, aamuauringon viileässä varjossa. Kaikista Turun kaupungin valtuutetuista tehdään runomuotokuva osana kultuuripääkaupunki –hanketta. Minun vuoroni oli tänään.

Hauras, nuori runoilija istuu vieressäni penkillä. Aamun viileys ei anna kukille lupaa tuoksua. Runoilija katsoo minua ja kynä alkaa piirtää sanoja paperille. Minulle ei ole selvää, miten tulisi käyttäytyä. Olen itse maalannut muotokuvia ihmisistä, jotka ovat olleet hiljaa. Tarvitseeko runo sanoja, jotka putoavat suustani?

Puhun taukoamatta ja Salla kynä piirtää sanoja. Lopussa ymmärrän, että puheeni turhaan täytti rauhaisaa aamua. Elämää kokeneesta ihmisestä kyllä näkyy päälle kaikki tarpeellinen.

Lopputulos on hieno ja vahva. Olen hämmentynyt, miten herkästi ja nopeasti toinen toistaan voi nähdä. Ymmärrämmekö me puhuvat poliitikot tätä?

ps. koko runoa ei vielä voi julkaista, ehkä myöhemmin, kun kaikki ovat valmiina.

Kesäpolitiikkaa

Tämän päivän Turun Sanomissa Kokoomuksen ryhmäjohtaja suomii Turun kaupungin valtuustoryhmien sopimusta. Jo vain. Nyt on hyvä aika sanoa, kun kukaan ei kuuntele. Minä kuulen.

Porvariryhmät ovat loukanneet jo useaan kertaan valtuustoryhmien sopimusta. Rikkeistä rankin on Turun kaupungin It-toimien ulkoistaminen. Koko prosessi antaisi kaikki mahdollisuudet vetää koko sopimus vessanpontöstä. On pelkää jeesustelua esiintyä syyttämässä Vasemmistoliitto ja Kepua.

Hurjinta jutussa on lupaus miljoonien palautuksesta Turun kaupungin henkilöstölle. Tätä ei unohdeta ja se on kuultu.

Loma jatkuu.

Kovan päivän aatto

Huomenna on valtuusto, missä tehdään kovia päätöksiä. Kovia siksi, että ne kohdistuvat suoraan Turun kaupungin työntekijöihin ja sitä kautta kaikkien turkulaisten palveluihin. Kovia myös siksi, että näitä päätöksiä en minä ainakaan haluaisi olla tekemässä. Vasemmistoliitto on allekirjoittanut valtuustoryhmien sopimuksen ja täten sitoutunut talouden tasapainottamiseen. Jotkut puolueessamme katsoo, että sopimus on tehty silloin, kun talouslamasta ei vielä ollut tietoa, tämä toki on totta. Itse olen ollut neuvotteluissa mukana ja pyrkinyt saamaan aikaan mahdollisimman pienet lomautukset sosiaali- ja terveyssektorilla. Siellä onkin nyt suurimmat myönnytykset. Tämän iltaiseen neuvotteluun vien vielä palvelutalojen kotihoidon. Onhan vanhukselle sama, asuuko palvelutalossa vai omassa kodissa, jokatapauksessa hän on säännöllisen hoivan tarpeessa. Palvelutaloon muutettuaan, ehkä vielä suuremman huolenpidon tarpeessa.

Kaupungin porvarijohto käyttää tätä kammottavaa aikaa täysillä hyväkseen. Kun kaikki poliitikot ovat jo väsyneitä ja haluaisivat ansaitulle lomalle, he vyöryttävät aina uusia suunnitelmia päätettäväksi. Suunnitelmia olisi kyllä ollut mahdollista tuoda aikaisemmin, mutta nytkö on sopivin aika, kun varamiehet ovat paikalla. Saadaan ainakin sopivia päätöksiä.

Samassa kokouksessa päätetään kouluverkosta jälleen. Tähän hullunmylyyn en kyllä sano muuta kuin, että hölmöläistarinat ovat kirjoiteut. Tulisipa aika, jolloin koulutoimi voisi tehdä rauhassa tärkeää työtään.

Eikä tässä kaikki. Kun päätösmarkkinat on vihdoin avattu, voidaan siinä sivussa päättää talousohjelmat ja omistuspolitiikasta. On niin kiire, että ei ehditä perämoottoria käynnistää. Niin kauan jo olen tätä politiikkaa katsellut, että tiedän virheiden ja huolimattomuuden vaanivan oikein todella. Kaikki vaan samalla, että soppa on suuri

35-vuotta avioliittoa ja mielenosoituksia

Viikko alkoi hienosti lastemme onnittelulla Turunsanomissa. Maanantaina olikin valtuusto ja valtuustosalin eteen saapui mittava mielenosoitus. Kaupungin työntekijät osoittivat valtuutetuille mieltään lomautuksista. Valtuustossa asiasta annettiin vasta tietoa. Varsinaiset päätökset tehdään 15.6. valtuustossa. Pitkällähän suunnitelmat jo on, joten hätä on suuri.

Seisoin valtuustosalin edessä häpeissäni. Olen yksi niistä päättäjistä, jotka joutuvat kohtaamaan silmästä silmään tämän kurjuuden. Porvarit ovat istuneet vallankahvassa Turussa jo niin kauan, ettei taloutta enää voi korjata normaalitavoin. Rahaa on surutta törsätty yritystukiin, juhliin, konsulttipalkkioihin ja etenkin kalliisiin ostopalveluihin ja korkeisiin johtajien palkkoihin. En ole koskaan hyväksynyt päätöksiä, missä rahaa on hukattu yksityisten firmojen ja henkilöiden tileille. Ei se vaan ole riittänyt, että on äänestänyt vastaan. Nyt häpeä koskee kuitenkin meitä Vasemmistoliittolaisiakin.

Mielenosoittajien joukosta eroittuu mieheni. Olemme olleet naimisissa 35-vuotta ja hän tukee minua poliittisessa työssä. Mielenosoituksen päätyttyä, menemme ylös valtuuston kahvioon ja juomme yhdessä juhlakahvit. Mieli voisi olla parempikin. Vielä kuuluu korvissa työntekijöiden iskuhuudot ja laulut. Olemme marssineet sadat mielenosoitukset yhdessä. Nyt minä seison syytettyjen puolella. Onneksi avioliitossa vielä kuljemme käsikädessä.

Kauheaa aikaa elämme

Tänään sitten piti istua kokouksessa jopa kaksi kertaa ja päättää säästöistä. Huokailuja ja pääpyörityksiä. No, jostain rahat täytyy löytyä. Itse vain olisin ottanut enemmän elinkeinoelämän tukiaisista, keskushallinnon projekteista ja ammattiurheilun tukemisesta. Näistä ei kuitenkaan päästy keskustelemaankaan, kun asia palautettiin.

Pieni erävoitto oli, että sosiaali- ja terveystoimen suorittavaa porrasta ei lomauteta ja opettajien lomautus pieneni perusasteella neljään päivään. Vasemmistoliitto sai vielä läpi nuorisotoimen 40.000€, jolla nuorisotalot ovat auki viikonloppuisin. Surullisinta oli huomata, että julkisen terveydenhuollon alasajo on todella alkanut. Kokoomuksen on vaikea piilotella tavoitettaan. Se lipsahtelee nyt jatkuvasti, vauhdittajana toimi nyt peruspalvelujohtajan siirtyminen yksityisen terveysaseman palvelukseen.

Saapi nähdä, kun useita pieniä terveysasemia nyt laman varjolla suljetaan, ehkä kolmeksi kuukaudeksi, aukaistaanko niitä enää koskaan?

Suojaako laki säästöiltä?

Taistelu peruspalveluiden lakisääteisistä toteuttamisesta on on tullut vakaavaan pisteeseen. Nyt laman varjolla oikeisto haluaa romuttaa koko järjestelmän. Vaivihkaa halutaan näyttää, että julkinen terveydenhuolto ei toimi. Ei tietystikkään, kun sille ei anneta mahdollisuutta. Nyt laman varjolla kuntalaisille tulee kuva huonosta toiminnasta. Tämän jälkeen toiveet kansan siirtymisestä yksityisiin palveluihin ovat totta.

Huomenna käsitellään kaupunginhallituksessa talkoovapaita ja lomautuksia. Jo nyt tiedetään, että lakisääteisiä palveluita ei voi taata. Saako näin tehdä, kun on lama? Tulee tunne, että oikeisto ei edes välitä. Rahaa vaan pitää saada, käytköön kuntalaisille miten vain. Eikö perustuslaki ole juuri näitä tilanteita varten säädetty?

Valta vanhustenhoidossa

Jälleen olen seurannut kolme päivää vanhusten palvelutalon toimintaa Keski-Suomessa. Nyt mietin, kuka käyttää valtaa ja millaista se on?

Kello soi käytävällä, vanhus on jälleen painanut vallan nappulaa (kädessä olevaa hälytintä). Valo vilkuu laitteessa ja surina käy. Aikaa vierähtää, kunnes kuuluu kovaäänisestä kaikkien meidän korviin: mikäs on hätänä. Vanhus ei oikein enää muista, mitä oli tapahtunut. Hetkeä aikaisemmin hänen kehonsa oli lähettänyt viestejä pissähädästä, tuo keho, joka on aina läsnä ainoana pysyvänä, ainoana omana. Hänelle raihnaisen, hoitoa vaativan kehon seuraaminen, on kokopäivätyötä. Mikä olisi tärkeämpää pitkään päivään, kuin kehon toimintojen tarkka rekisteröiminen.

Hoitajalle, joka juuri on auttamassa toista asukasta, asia näyttäytyy toisin. Hoitaja muistaa, että edellisestä soitosta on vain tunti aikaa. Hänen päänsä on täysi eri asukkaiden lääkityksiä, hoitotoimenpiteitä, vatsantoimituksia ym. Hän huolehtii yksin 14:sta kehosta ja vielä omakin pissahätä pitäisi hoitaa. Kaikki hoidettavat ovat täysin autettavia ja vaativat kahden henkilön samanaikaisen läsnäolon. Vaikka hoitaja A halauaiskikin mennä auttamaan asukasta, hän ei yksin voi asialle mitään. Koko koneisto pitää käynnistää ja pitää olla varma, että pissa sitten tulee, kun kerran pöntölle suurin ponnistuksin pääsee.

Vanha kansansatu paimenesta, joka huusi "susi, susi", tulee mieleen. Tässäkin tapahtumassa ei ole oikeaa ratkaisua, vaan pissa sitten tulee väärään aikaan. Vanhus on todella pahoillaan ja häpeissään. Hän on käyttänyt koko päivän tarkkaillakseen, milloin se oikeasti tulee. Hoitajia myös harmitta, kun edellinen soitto ei johtanut toimenpiteisiin. Molemmat pahoittelevat tilannetta.

Se, mitä tämän kehon vallan hallinta aiheuttaa, on meille kaikille väärin. Vähitellen vanhus myöntyy, että hänelle laitetaan vaippa, joka estää pissan valumisen pyörätuoliin tai sänkyyn. Pienempi häpeä on parempi ratkaisu. Hoitajatkin ovat tyytyväisä. Olemmeko me tyytyväisiä, kun ekologinen vaippakatastrofi pahenee?

Tämä vanhusten vaippa on melkoinen keksintö, se pelastaa meidät miettimästä kehon todellista toimintaa ja antaa aikaa. Se, että näiden super max -vaippojen (vetää 5 litraa nestettä) maatuminen kestää vielä seuraavallekin sukupolville, on pientä tämän vallanjaon ratkaisulle.

Turun kotihoidon vaikeudet

Tein kaupunginhallituksessa 23.2.2009 selvityspyynnön kotihoidon järjestelyistä Turussa sosiaali- ja terveystoimen yhdentymisen jälkeen. Vastaus tuli nopeasti, oli oikean suuntainen, mutta täysin riittämätön.

Paikallisissa lehdissä on ollut jatkuvasti huolestuneita kirjoituksia sekä omaisten, että työntekijöiden puolelta. Kaikissa niissä on ollut suuri hätä järjestelmän toiminnasta. Vuodenvaihteessa työntekijät joutuivat nopeasti tottumaan uusiin piireihin maantieteellisesti, uusiin potilaisiin ja uusiin työtovereihin. Usean kodinhoitajan työ muuttui täysin toiseksi. Voiko tämä kaikki onnistua kivuttomasti? Voi, jos asiat suunnitellaan ajoissa.

Vastauksessa selvitetään tarkasti kipukohtia ja selvitetään tulevia toimenpiteitä. Ne ovat siis tiedossa. Olisiko esimerkiksi henkilökunnan koulutustarpeet ollut mahdollista selvittää jo etukäteen. Nyt, kun työtä jo tehdään uusissa tiimeissä, vajaalla henkilökunnalla ja paineen alla, palkataan projektisihteeri. Tämä projektisihteeri päivittää kotihoidon lääkehoitosuunnitelman ja selvittää lähihoitajien osaamisen vahvistamista. Lääkehoidossa on siis jotain huonosti? Nytkö se vasta huomataan. Jokainen kotihoidon asiakas tarvitsee päivittäin asiallisen lääkityksen ja laadukkaan hoidon.

Kouluttajasairaanhoitaja aloitti työn maaliskuun alussa. Hänen tehtävä on ottaa vastaan lääkelupakoulutukseen vaadittavat näytöt. Onko nyt niin, että kaikilla työntekijöillä ei järjestelmään siirryttäessä ollutkaan riittäviä lupia toimia. Eivätkö nämä henkilöt ole jo vuosia toimineet Turun kaupungin kotihoidossa ja heidän koulutuksensa on ollut tiedossa?

Entä sitten taukotilat? Työturvallisuuslain mukaan työntekijöillä on oltava riittävästi kelvollista tilaa peseytyä, pukeutua, ruokailla ja käydä vessassa. Jatkuvasti kasvava asiakastyön kirjaamisen määrä vaatii sekin jonkun asiallisen tilan. Vastauksessa tämä työntekijöiden turvaan liittyvä asia sivuttiin lyhyellä maininnalla, vaikka työsuojeluvaltuutetut olivat jo huomauttaneet asiasta. Edelleen asiallisia taukotiloja ei ole järjestynyt. Miten voi kuvitella, että kahden hallintokunnan henkilökunta hitsaantuu yhteen, jos lepoaika menee vessaan jonottaessa.

Kaikki olisi voinut onnistua hyvällä suunnittelulla. Nyt henkilökunta kärvistelee päivittäin työpaikoilla. Moni henkilökunnasta onkin sairastunut tai vaihtanut muuhun työhön. Vanhuksella ja vammaisella ei ole mahdollisuutta valita.

Mitä pahaa Turun kaupungin työntekijät ovat tehneet?

Turun kaupunki on siis nyt antanut kahden viikon lomautusvaroituksen. Taloustilanteen vaatimalla tavalla. Itse ihmettelen, miksi tämän surkean taloustilanteen maksajiksi pannan Turun kaupungin työntekijät. Jos maailmanlaajuinen lama vie Turulta sijoitusvoittoja ja verotulot vähenee työttömyyden lisääntyessä, onko se turkulaisen lähihoitajan tai puistotyöntekijän vika. Nyt pannaan maksumieheksi vain osa turkulaisista.

Kun aikoinaan valmistuin fysioterapeutiksi, ei ollut mitään muuta mahdollisuutta, kuin mennä kaupugille töihin. Silloin se nähtiin turvalliseksi vaihtoehdoksi. Nyt kaupungin työntekijät lomautetaan, mutta yksityisillä palveluntuottajilla työt säilyy. Olisiko nyt turvallisempaa olla yksityisellä työssä? Kokoomus on halunnut, että palkkarahojen säästöä haetaan vain kaupungin työntekijöiltä, ei yksityisiltä palveluntuottajilta. Siis kaupungin perustoiminta jäihin ja yksityiset tekemään. Hölmöläisten jne....

Itse olen sitä mieltä, että ensin olisi laitettava koko kaupungin ylin johto talkoovapaille. Kaupunginjohtajan palkallakin saisi jo kolme lähihoitajaa tehdä työnsä rauhassa. Seuraavaksi katsottaisiin materiaalisia menoja. Kaikkea alijäämää ei kuitenkaan saada kokoon. Paniikkiin ei kaupunki kuitenkaan saa sortua, sillä lakisääteiset palvelut on hoidettava.

Etäomaishoitajan huolia

Hoitaja, älä loukkaannu omaisen kysymyksistä.

Äitini sai aivoinfarktin niin kuin 14 000 suomalaista vuosittain. Hän vammautui vaikeasti ja on täysin autettava. Puhe, muisti ja ymmärrys toimii kuitenkin normaalisti, mistä me omaiset saamme olla todella onnellisia. Pitkä terveyskeskuksen vuodeosaston hoitojakso päättyi lopulta ja äitini sai paikan palvelutalosta. Äidille päätös oli kipeä, meille omaisille valtava helpotus. Vieläkin äitini toivoo asumista omassa kodissa ja puhuu siitä toiveikkaasti.

Palvelutalot ovat hyvin yksilöllisiä. Omaisille kerrotaan henkilökunnan määrä ja koulutus, päivärytmi ja virkistysohjelmat. Vähitellen kuitenkin tulee esille yhtä ja toista, pientä ja suurta, mitä omainen ihmettelee. On olemassa oman äidin kertomus, mihin sekoittuu tuskaa oman kodin menettämisestä. Minulle, joka asun satojen kilometrien päässä äidistä ja palvelutalosta, asiat näyttäytyvät huolena. Puhelimessa on vaikea selvittää asian todellisuutta. Toisaalta on aivan yhdentekevää, mikä on totuus, jos äiti voi huonosti. Kaukana olevat omaiset, joutuvat selvittämään asioita usean eri vihjeen perusteella.

Käyn äidin luona kerran kuukaudessa. Tällöin haluan osallistua koko päivän äidin hoitoon ja tutustua hänen hoitajiinsa. Useista on keskusteltu puhelimessa nimellä, enkä koskaan ole heitä tavannut. Olen itse hoitoalan työntekijä, joten pystyn myös tekemään nostoja ja avustavia toimia. Ne ovat minulle todella tärkeitä hetkiä. Kun käyn harvoin, eivät kaikki asiat selviä hetkessä. Aina ovat eri henkilöt vuorossa ja toimintatavat erilaiset. Minulla on tukuittain kysymyksiä hoitotavoista, jotta voisin asiallisesti perustella niitä äidilleni, jolle koko hoitoala on tuntematonta.

Miksi hoitajat usein kuitenkin loukkaantuu omaisen kysymyksistä? On totta, että hoitaja on työnsä ammattilainen ja laitoksen säännöt sanelevat toimintatavat. Me omaiset tunnemme suurta kiitollisuutta, että hoito on hyvää. Meille on kuitenkin tärkeää selvittää perusteellisesti arjen asioita. Kun kysyn, mitä tarkoitta laitoksen sääntö ”sänkypäivä” tai miksi käytetään vaippaa, vaikka pidätyskyky on hyvä tai soittaako äiti hälytyskelloa vahingossa, hoitaja loukkaantuu. Hän kokee, että moitin asioita, vaikka vain esitän kysymyksen. Minulle kysymys on tapa saada tietää hoitajien kertomus asiasta, vain äidin kertomuksen varaan en halua jäädä, koska suru halvaantumisesta sumentaa ajattelua.

Omaiselle, joka käy usein palvelutalossa, asiat selviävät vähitellen. Tämä kysymysten esittäminen onkin varmaan meille kaukana asuville omaisille tavanomaista. Me emme halua arvostella. Me vain haluamme perustella omaisillemme talon tapoja ja tottumuksia, jotta elämä alkaisi sujua uudessa tilanteessa. Ei ole kummankaan osapuolen etu, jos asia jää epäselväksi ja vaippa sitten vain jätetään laittamatta.

Arvoisat hoitajat, uskon että tänä päivänä omaiset kokevat suurta kiitollisuutta, kun hoitopaikka on löytynyt. Me koemme myös suurta kunnioitusta työtänne kohtaan. Me tiedämme, että työ on todella raskasta – emme itse kykenisi siihen, vaikka haluaisimmekin. Teidän palkkanne on todella huono ja työolosuhteenne vaikeat. Omaiset ovat valtava voimavara, ottakaa meidät vastaan ja antakaa meidän auttaa. Yhteistyöstä hyötyvät kaikki, varsinkin vanhus, jonka elämä on täysin muuttunut ja muodostunut todella vaikeaksi. Me olemme myös niitä, jotka teidän rinnalla taisteleemme, jotta saataisiin enemmän työntekijöitä hoitoalalle ja parempaa palkkaa.

Virttaankangas - anteeksi

Anteeksi, että me eteläisemmät kunnat olemme pakotettuja tuomaan meille vettä kauniin harjunne kautta. En ole ollut aikoionaan tekemässä kyseistä päätöstä Turun valtuustossa, mutta en tiedä olisiko ymmärtänyt silloin päätöksen seurauksia luonnolle.

Olin viikonloppuna hiihtämässä kauniilla Harjureitillä Virttaankankaalla. Yli 50 kilometriä hyvin hoidettua latua, puhdasta lunta ja mäntymetsää. Kaikki hyvin, kunto kohoaa, kunnes lähellä Eräveikkojen majaa näkymä särkyy. Rauhallinen hiihto katkeaa kaivinkoneiden jylinään. Sukset tarttuvat hiekkaiseen latuun, joka yrittää mutkitella raiskatulla kankaalla. Kauniit männyt muuttuvat sementtipaasiksi ja valtaviksi putkistopinoiksi. Nyt näkyy selkeästi hankkeen suuruus.

Valkoisen lumen neitseys pahentaa raiskauksen näkymää, mutta vie vuosia, että kangas palautuu entiselleen. Anteeksi!

Vyö kiristyy

Nyt on kaupunginjohtaja kertonut valtuustolle talouden perusasiat tälle ja seuraaville vuosille. Kiristystä tulee kaikkiin hallintokuntiin. Suurin säästö revitään henkilökunnasta. Tässä säästökuurissa ei ole väliä, mikä palvelu on uhattuna. Vain tärkeimmät kaupungin perustehtäviin kuuluvat työt tehdään. Mitkä sitten ovat tärkeimmät tehtävät?

Valtuustossa käytettiin useita puheenvuoroja talouden tasapainottamisen välttämättömyydestä. Vasemmistoliitto toi esiin sen, että säästöjä ei voi tehdä tasaisesti kaikista hallintokunnista. Sosiaali- ja terveyspalvelut on hoidettava ja jo nyt henkilökuntaa on liian vähän. Leikkausten pitää koskea myös ostopalveluja.

Kokoomus oli ymmärtänyt asian kuitenkin toisin. Heille säästöt ovat vain kaupungin palveluksessa olevan henkilökunnan vähentämistä. Edelleen ostopalveluja hankitaan, jopa katsotaan että ulkoistaminen on tässä vaiheessa välttämätöntä.

Miten ihmeessä se Kokoomuksen laskuoppi oikein toimii? Miten kukaan voi kuvitella, että yksityisellä toimiva lääkäri tai hoitaja olisi halvempi? Saavatko he siellä vielä pienenmpää palkaa kuin me kuntasektorilla toimivat? Ei kyllä. Se vain on niin mukavaa, kun voi päättäjänä jakaa verovaroja kavereiden taskuun. On sitten mukavaa lähteä purjehtimaan tai golfia pelaamaan, kun kaveri sitten muistaa. Ei se niin väliä, jos kaupungin talous kaatuu. Mitäpä niitä köyhiä hoitamaan!

Naistenpäivä 2009

Ihana Naistenpäivä!

Maaliskuun 8. päivä, aamusta asti voi miettiä naiselle tärkeitä asioita. Minulla ei enää ole huollettavia lapsia, kaikki ovat aikuisia ja kahdella on jo omia lapsia. Eilen sain olla lapsenlapseni kanssa koko illan ja laulaa: ”paatissa kaksi on soutajaa…”

Tänään aamu aukesi aurinkoisena. Ihanaa! Nyt pääsee ulkoilemaan. Parkin kentällä järjestettiin poliittisten naisjärjestöjen yhteinen tapahtuma, kuumaa mehua ja puheita. Koska Parkin kenttä on luistelurata, luistelu kuului myös asiaan. Minä, Liisa Hyssälä, Janina Andersson, Anne-Mari Virolainen ja Kike Elomaa olimme luistimilla. Monia muitakin oli paikalla. Olipa hienoa. Kaikki me pysyimme pystyssä ja nautimme osaamisesta. Minulle tilaisuus oli myös mahdollisuus olla mukana Turun naisten yhteisessä toiminnassa. Olen tasa-arvotyössä koko ajan ponnistellut naisten yhteisen politiikan puolesta. Kun Euroopan tasa-arvon perusasiakirjaa vietiin kuntiin, teimme yhteistyötä keskustan Tytti Seppäsen kanssa, jotta Turku olisi ensimmäinen suomalainen kaupunki, joka sen allekirjoittaa ja oli. Yhteistyö auttoi. Nyt Vihreät olivat aloitteen tekijöinä tähän tapahtumaan. Toivottavasti kaikki puolueet näkevät, että esimerkiksi lasten aseman parantaminen on kaikkien puolueiden yhteinen asia ja parempia asianajajia ei lapsilla voi olla, kuin poliitikko äiti. Monia muitakin alueita on, joita miehet pitävät poliittisina pelinappuloina, tästä räikein esimerkki on vanhustenhoito ja naisten palkka hoivasta.

Koko päivä oli aurinkoinen ja loi toivo uudesta, naisten vahvuudesta ja yhteistoiminnasta. Toivottavasti seuraavat järjestäjät arvostavat naista niin, että valitsevat juontajaksi naisen.

Helmikuun uupumus on ohi!

Ihana tunne. Vasta jälkikäteen huomasin, että olin uupunut. Uupumukseen vaikutti varmasti moni asia. Suurimpana äitini vaikea tilanne Jyväskylässä. Jatkuva huoli siitä, että asiat eivät etene ja äidillä ei ole hyvä maata terveyskeskuksen vuodeosastolla. Lukuisat soitot terveyskeskukseen ja sukulaisille, roikkuminen netissä etsimässä Jyväskylän palvelutaloja ym. Huono omatunto siitä, että ei ollut mahdollista lähteä paikanpäälle asiaa hoitamaan.

Ei politiikkakaan jättänyt hyvälle unelle tilaa. Koko tammikuun kestäneet luottamustoimijärjestelyt olivat tänä vuonna todella ihmeelliset. Sosiaalidemokraattien huoli vaalituloksen vaikutuksesta yritettiin hoitaa kaappaamalla kaikki merkittävimmät luottamustoimet. Vasemmistoliitolle jätettiin merkityksettömiä rippeitä (tiedoksi, että demarit päättää mitä vasemmistossa tapahtuu). Mikä ihme on tullut vasemmiston yhteiseen päämäärään murentaa porvareiden voima? Sitä ei enää Turussa ole. Sosiaalidemokraatit ovat toimillaan kaivaneet syvän kuopan puoluidemme väliin. Viimeisenä pisarana oli kaupunginhallituksen paikka V-S aluepelastuslautakunnassa. Se pyydettiin pöydälle, vaikka minulla ei ollut vielä ollenkaan KH:n paikkaa. Sosiaalidemokraatit ovat valinneet ko. paikoille varaedustajia, jotka eivät ole edes valtuutettuja, minulle, valtuutetulle ei heru edes ALPE:n paikka. Asiaan liittyi kiristys. Haluttiin, että me Vasemmistoliiton edustajat emme tekisi Martin ja Mikaelin kirjastojen säilyttämistä koskevaa esitystämme. Totta kai teimme, meitä ei näin uhkailla ja saada muuttamaan demokratiaan perustuvia vaatimuksiamme. Jos Sosiaalidemokraatit haluavat toimia kuntalaisia vastaa, tehköön sen reilusti yksin ja vastatkoon toimistaan äänestäjille.

Työpaikallakin kihisi. V-S sairaanhoitopiirissä on pulaa henkilökunnasta, niin lääkäreistä kuin hoitajista. Lomien järjestelyt ovat vaikeita, mutta miksi huonoa pitää jakaa kaikille. Mitä auttaa, jos yhden toimipisteen työntekijät, jotka ovat olleet tyytyväisiä järjestelyihin, vedetään mukaan koko klinikan huonoon toimintatapaan. No, onko hyvä, kun kaikilla on huonosti? Selitykseksi keksittiin työn kierto. Ei voi erikoistua hoitamaan pieniä lapsia, pitää osata vähän kaikkea. Eikö sairaalassa ajatellakkaan potilaan etua? Ei, henkilökunnan kateus toisten töistä käännetään potilaan maksettavaksi. No, nyt odotan, kuka tulisi minun paikalleni työn kiertoon. Yli 30-vuoden työkokemukseni ei ole minkään arvoinen. Olen ajatellut, että minut olisi sopiva pistää vaikka leikkaussaliin. Olisiko sitten hyvää enemmän?

Onneksi on hieno talvi! En olisi toipunut unettomista öistäni näin helpolla, ellen olisi saanut hiihtää. Olen tänä talvena hiitänyt jälleen kerran kymmeniäkilometrejä ja lisää tulee. Hienosti on Turku hoitanut latuja. Jotta jaksoin käydä töissä, piti minun vähentää kirjoittamista ja jäädä pois kaikista pienemmistä kokouksista. Isoimmissa oli pakko käydä, koska varajäseneni oli lomilla.

Nyt kaikki on ohi. Äitini on päässyt palvelutaloon. Olin juuri kaksi päivää järjestelemässä asioita ja sistamassa äidin uutta kotia. Äiti odottaa vielä pääsevänsä omaan kotiin ja ei motivoidu uuden kodin sisustamiseen, joten kaikki pitää vain tehdä. Onneksi äiti on hyvä ihminen ja hyväksyy asiat vähitellen. Palvelutalon henkilökunnalla ei tietenkään ole helppoa, kun muutos tuo äidille käyttäytymismalleja, joilla hän omalla tavallaan kapinoi tilaansa. Paljon enemmän pitäisi olla aikaa puhua ja selittää asioita, olisi kaikilla helpompaa. Mitä tarkoittaa esimerkiksi "sänkypäivä"? Minulle ei vieläkään selvinnyt muuta kuin, että äitini on kerran viikossa koko päivän sängyssä. Katsotaan nyt, voiko tämä olla totta todellisuudessa?

Vuosi vaihtui ja Kokoomus tulee ulos

Tämän aamun Turun Sanomat selvittää Kokoomuksen tulevaa Turun politiikkaa mahdollisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan suulla. Ei kansanäänestystä - toriparkki tulee, saaret rakennetaan, ei pikaraitiotietä. Näin se alkaa rehellisellä avauksella. Kaikki asioita, joiden eteen Vasemmistoliitto ei ole valmis lähtemään mukaan. Ei sanaakaan palveluista ja kaupunkilaisten hyvinvoinnista. Kaikki ns. kovan sektorin asioita. Onko kaupunkilaisten palveluiden turvaaminen ja hyvinvointi toisarvoinen asia. Pääasia, että yktityiset yritykset voivat hyvin.