Saramäen vankilassa harmaa on harmaa

Harvoin pääsee vankilaan vapaaehtoisesti. Vankilat ovat pitäneet yhtenä toimintatapanaan pitää muurien sisäinen elämä tuntemattomana. Se on ollut osa turvallisuutta. Nyttemmin, kun tekninen turvallisuus ja rakennuskulttuuri on kehittynyt, pääsee ulkopuolisetkin tutustumaan vankilatoiminnan ideologiaan. Edelleen säännökset ovat tiukat.

Saramäen uusi vankila on rakennettu uusien toimtaperiaatteiden mukaan. Vangit ovat pienissä ryhmissä ja ryhmät eivät tapaa toisiaan ollenkaan. He eivät edes näe toisiaan ikkunasta. Sellien ikkunoista näkee metsää, mutta sisäpihoille osoittavat ikkunat ovat maitolasia. Yksinään vankilassa ei voi olla, sillä vandit pääsääntöisesti jakavat 7 m sellin kahdestaan. Sellissä on kerrossänky ja lipasto. Erillinen vessa vie tilasta suurimman osan. Jos yläsängyn vanki haluaa alas, pitää hänen olla yhteisymmärryksessä alasängyn asujan kanssa. Tämä ahtaus johtuu siitä, että uutta vankilaa rakennettaessa loppui rahat ja 100 paikkaa päätettiin vähentää.

Selleissä ahtaus on suurta, mutta käytävillä ei. Vangit ei liiku ulkona kuin ulkoillessa, kaikki paikkasiirrot ovat käytävillä. Vain yksi ryhmä voi liikkua käytävää kerrallaan. Tästä pitää huolta valtaisa kameravalvonnan yksikkö. Kaikki mitä vankilassa tapahtuu, kuvataan. Vartioiden puhelimet vinkuu koko ajan käytäväliikenteeseen ym. liittyviä asioita. Meidänkin ryhmä on koko ajan näytöllä, käyttäydyn siis erityisen hyvin.

Miksi vankilassa ei ole värejä? Kaikki käytävät ovat harmaita, välillä jopa sävyt puuttuvat. Valoa on paljon, jolloin kontrastit häviävät täysin. Välillä tulee outo tunne horisontin puutteesta. Kysyn asiaa ja minulle ei anneta vastausta. Vankilassa työskentelee satoja työntekijöitä. Miten tämä vankien rangaistukseksi oletettavasti keksitty värittömyys vaikuttaa heihin? Kävin kuukausi sitten vanhassa Kakolan vankilassa, missä sielläkin oli harmaata, mutta harmaa kivi on eri asia, kuin harmaa betoni. Vanhassa lääninvankilassa oli harmaassa päästy ja seinät oli maalattu kauniiden ornamenttien reunustamaksi, jotain siis teoriassakin klikkaa.

Olin käynnillä V-S lastensuojelun kehittämisyksikön työntekijöiden kanssa. Meille pidettiin asiantuntevia luentoja nykyisestä vankien kuntoutustyöstä. Vankilan tehtävä on kuntoutaa vanki yhteiskuntakelpoiseksi. Pelkkä eristäminen ei sitä tee. Mielenkiintoista oli miettiä lastensuojelun ennaltaehkäiseviä menetelmiä näiden yleensä ulkomailta tulevien kuntoutusideologioiden mukaan. Tuli tunne, että jotain on opittu aikuisten kasvattamisesta, mutta onko se johdonmukaista siihen, mitä vangit ovat kokeneet ennen tuomiota?

Poliittisia lehmäkauppoja - maksuvälineenä lapsi

Istun Turun kaupungin valtuustosalissa ja todistan jälleen Kokoomuksen ja Sosiaalidemokraattien välistä sopimusta. Näitä on ollut koko valuustokauden, mutta nyt varhaiskasvatuksen hallinnollinen sijainti vaihdettiin talousohjelmaan toteutumiseen - siis maksuvälineenä on lapsi.

Olen petynyt, jotta siirto opetustoimeen ei nyt tämän kaupan seurauksena toteudu. Enemmän olen kuitenkin pettynyt tästä turkulaisesta kauppapolitiikasta, missä samat henkilöt vuodesta toiseen harjoittavat politiikkaa, mikä on kotoisin 60-luvulta. Kyllä nyt jo olisi aika puhua asiasta ja kuntalaisten parhaasta, eikä yksittäisten henkilöiden kunnianhimoisesta vallanhalusta.

Pyydän anteeksi kaikilta päivähoidon ammattilaisilta. Te teitte hienoa työtä ja saitte meidät vakuuttumaan varhaiskasvatuksen tärkeydestä. Nyt ei ollut teidän vika, nyt politiikka vain näytti pimeän puolensa lasten asiassa.

Piiritoimikunnassa keskustellaan politiikkaa

Joskus tuntuu, että politiikka on enemmän asioiden hoitoa, kun politiikkaa. Täytyyhän asiatkin hoitaa ja niiden takana tulee olla tiukka poliittinen näkemys, mutta mukavaa on välillä puhua puhdasta politiikkaa.

Tänään oli Vasemmistoliiton Varsinais-Suomen uuden piiritoimikunnan ensimmäinen kokous. Esiinnyin siis ensimmäisen kerran varapuheenjohtajan ominaisuudessa kokouksessa. Raimo Nieminen johdatteli varmalla otteella puhetta. Puhetta, joka välillä rönsyili köyhyyden historiassa ja välillä tulevissa kunnallisvaaleissa. Kokouksen loppupuolella oli jäsenten aloitteen. Oltiin kokoustettu jo kaksi tuntia, mutta uudet aiheet vain kehiin. Misha Dellinger oli tehnyt kaksi aloitetta ja Vasemmistonuoret yhden. Tuntui todella hyvältä, että aktiivisuutta löytyy ja uusia avauksia.

Keskustelua syntyi lamasta. Misha oli kirjoittanut aloitteessaan, että piirin pitää reagoida laman tulemiseen. Aloitteessa hän oli käynyt asiantuntevasti läpi maailman taloustilannetta ja uhkia. Hän ehdoitti, että piiriin perustettaisiin asiantuntijatyöryhmä miettimään talouspolitiikan tulevaisuutta ja uhkia.

Ehdotus on mielestäni hyvä ja kannatettava, mutta perustelulusta olen eri mieltä. Asialle pitäisi siis löytyä parempi tulokulma. Porvarihallitus kyllä pitää huolen lamapelottelusta. Tällä pelottelulla on saatu jo aikaan kuntapolitiikassa melko täydellinen palveluiden alasajo. Turussa jo kaksi vuotta sitten tehtiin pelottelubudjetti, missä juuri sosiaali- ja terveytoimesta supistettiin toimintamenoja lama pelossa. Nyt on kaksi vuotta verotulot nousseet ennustetta enemmän, viime vuonna jopa huikeasti. No, mitä saatii. Alas ajetut kunnaliset palvelut ja korkeat palvelumaksut, valtiontaloudessa veronkevennytkset rikkaille. Kyllä tämä lamapelottelu on nöyrään sodat kokeneeseen kansaan purrut aina. Meidän Vasemmistoliitossa pitää löytää muita keinoja ja puolustaa kerättyjen verojen käyttöä palveluihin.

Näitä keskusteluja meidän tulisi käydä kokouksissa. Nuoret koulutetut jäsenemme kaipaavat aatteellista pohjaa. He tietävät paljon ja osaavat hakea tietoa. Me vanhat jäärät taas olemme käytännössä nähneet porvareiden temppuja ja olemme tulleet osaltamme kyynisiksi. Totuus kulkee yhteisissä keskusteluissa ja kylvää siemeniä.

Turun valtuusto heräsi

Vihdoinkin Kokoomus paljasti korttinsa myös demareille. Kaupunginjohtajan käsiteltyä talousohjelman perusteluja, valtuutettu Orpo piti ensimmäisen puheenvuoron. Siinä hän ylisti paperin kekseliäsyyttä ja kehui valmistelua. Väliin huusi jokin demarivaltuutettu, että valmistelu on ollut puutteellista, eikä asiasta ole keskusteltu riittävästi. Orpo siitä pillastui ja sanoi, että nythän on aika keskustella ja nythän kaikilla on tilaisuus sanoa. Sanomassa oli selvästi viesti siitä, että on kysymys Kokoomuksen paperista, jota he kyllä ovat valmistelleen ja keskustelleet.

Omassa puheenvuorossani toin esille sen, että valmistelussa ei ole otettu huomioon ollenkaan maakuntasuunnitelmaa ja seudullista palvelurakenneuudistusta. Minun käsitykseni on, että tekemällä ympäristökuntien kanssa yhteisesti asioita, voitaisiin säästää. Pelkkä palveluiden ulkoistaminen ei tuo säästöjä. Kunnan on turvattava kaikki palvelut, eikä yksityinen niitä tee ilmaiseksi. En voi myöskään hyväksyä, että toimivia liikelaitoksia (Myllykoti, Tekstiilihuolto) myydään, puhumattakaan kaupungin vuokra-asunnoista. Kaupungin on tarjottava ihmisille muutakin, kuin liiketaloudesta tuttua rahan pyöritystä kiinteistöissä. Ei raha kuitenkaan palveluiksi muutu, se laitettaisiin sen saman rahanpyöritysideologian mukaan uudelleen kiertämään kiinteistöbisnekseen.

Uskomatonta on se, että Kokoomus ei voi ymmärtää, että kaupunkia oikeasti voi hoitaa ihmistä kuulemalla. He ovat täysin vakuuttuneita, että vain heidän ideologia on oikea. Onneksi demaritkin sen jo huomasi!

Viikon päästä uudelleen kehiin.

Samassa kokouksessa päätetään myös päivähoidon asemasta. Nyt näyttää siltä, että opetustoimi saattaa voittaa. Vasemmistoliitostakin on neljä valtuutettua ainakin opetustoimen puolella.

Gerberan punaista hehkua

Turun Tuomiokirkon portailla Vasemmistoliiton punaisia gerberoita. Totta!

Mukana oli myös punaisten gerberoiden sisaruksia: keltaisia, valkoisia, pinkkejä, oransseja, tuhansia, tuhansia, tuhansia, kymeniä tuhansia. Kyseessä on taiteilija Kaisa Salmen ympäristöteos "gerberan uni", mikä pystytettiin talkootyönä lauantaina ja sunnuntaina.

Lauantai aamulla meitä oli kymmenkunta aloittamassa teosta. Taiteilija oli valmistellut jo värien alueet, mitkä opiskeltiin taululta. Rekka oli tuonut jo ensimmäisen erän kukkia. Taiteilija ohella tilannetta johti myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Ruola, joka oli neuvotellut teoksen Turkuun yhdessä valtuuston puheenjohtaja Jukka Mikkolan kanssa.

Sanoin heti taiteilijalle, että katson etuoikeudekseni asetella punaisia gerberoita, koska olin Vasemmistoliiton valtuutetu. Pian ahersimmekin yhdessä punaista aluetta "ihmisten kohtaamispaikan" ympärillä. Talkoolaisia tuli lisää. Jotkut tulivat, kun huusin heitä osallistumaan. Tunnelma oli todella mukava aamun viileydessä kukkameren keskellä. Ojensimme myös ohikulkijoille katkenneita kukkia. Harvoin voi olla tuottamassa niin paljon iloa toisille.

Sunnuntaina teos oli valmis. Seisoin häikäistyneenä ja vain katsoin varmaankin sataatuhatta kukkaa. En ollut tekemässä loppusilausta, mikä oli ollut kuulemma todella mukava tilanne, mutta saatoin aistia sen ilon, mitä talkoolaisilla oli teoksen valmistuttua. Illalla tapasin vielä taiteilijan, joka myös oli todella tyytyväinen turkulaisten talkoolaisten työhön ja iloon.

Tänään maanantaina olin heti aamulla kävelemässä kukkarivistöjen välissä. Illalla istui penkillä kaksi tuntia ja katselin ihmisten hymyileviä kasvoja. Koko ajan paikalle virtasi turkulaisia ja turisteja. Kaikki hymyilivät ja juttelivat keskenään.

Käsittämätöntä, miten talkootyöläinen alkaa omistamaan työtään. Tapasin muitakin tekijöitä ja olimme todella ylpeitä lopputuloksesta. Emmehän me sitä tehneet, vaan taiteilija Kaisa Salmi, mutta ilo tarttui niin voimalla. Tämä kukkapelto on meidän kaikkien. Kaikkien turkulaisten oma kukkapelto. Iloitkaamme kaikki tästä ainutlaatuisesta teoksesta. Kiitos Kaisa!!!