Kovan päivän aatto

Huomenna on valtuusto, missä tehdään kovia päätöksiä. Kovia siksi, että ne kohdistuvat suoraan Turun kaupungin työntekijöihin ja sitä kautta kaikkien turkulaisten palveluihin. Kovia myös siksi, että näitä päätöksiä en minä ainakaan haluaisi olla tekemässä. Vasemmistoliitto on allekirjoittanut valtuustoryhmien sopimuksen ja täten sitoutunut talouden tasapainottamiseen. Jotkut puolueessamme katsoo, että sopimus on tehty silloin, kun talouslamasta ei vielä ollut tietoa, tämä toki on totta. Itse olen ollut neuvotteluissa mukana ja pyrkinyt saamaan aikaan mahdollisimman pienet lomautukset sosiaali- ja terveyssektorilla. Siellä onkin nyt suurimmat myönnytykset. Tämän iltaiseen neuvotteluun vien vielä palvelutalojen kotihoidon. Onhan vanhukselle sama, asuuko palvelutalossa vai omassa kodissa, jokatapauksessa hän on säännöllisen hoivan tarpeessa. Palvelutaloon muutettuaan, ehkä vielä suuremman huolenpidon tarpeessa.

Kaupungin porvarijohto käyttää tätä kammottavaa aikaa täysillä hyväkseen. Kun kaikki poliitikot ovat jo väsyneitä ja haluaisivat ansaitulle lomalle, he vyöryttävät aina uusia suunnitelmia päätettäväksi. Suunnitelmia olisi kyllä ollut mahdollista tuoda aikaisemmin, mutta nytkö on sopivin aika, kun varamiehet ovat paikalla. Saadaan ainakin sopivia päätöksiä.

Samassa kokouksessa päätetään kouluverkosta jälleen. Tähän hullunmylyyn en kyllä sano muuta kuin, että hölmöläistarinat ovat kirjoiteut. Tulisipa aika, jolloin koulutoimi voisi tehdä rauhassa tärkeää työtään.

Eikä tässä kaikki. Kun päätösmarkkinat on vihdoin avattu, voidaan siinä sivussa päättää talousohjelmat ja omistuspolitiikasta. On niin kiire, että ei ehditä perämoottoria käynnistää. Niin kauan jo olen tätä politiikkaa katsellut, että tiedän virheiden ja huolimattomuuden vaanivan oikein todella. Kaikki vaan samalla, että soppa on suuri

35-vuotta avioliittoa ja mielenosoituksia

Viikko alkoi hienosti lastemme onnittelulla Turunsanomissa. Maanantaina olikin valtuusto ja valtuustosalin eteen saapui mittava mielenosoitus. Kaupungin työntekijät osoittivat valtuutetuille mieltään lomautuksista. Valtuustossa asiasta annettiin vasta tietoa. Varsinaiset päätökset tehdään 15.6. valtuustossa. Pitkällähän suunnitelmat jo on, joten hätä on suuri.

Seisoin valtuustosalin edessä häpeissäni. Olen yksi niistä päättäjistä, jotka joutuvat kohtaamaan silmästä silmään tämän kurjuuden. Porvarit ovat istuneet vallankahvassa Turussa jo niin kauan, ettei taloutta enää voi korjata normaalitavoin. Rahaa on surutta törsätty yritystukiin, juhliin, konsulttipalkkioihin ja etenkin kalliisiin ostopalveluihin ja korkeisiin johtajien palkkoihin. En ole koskaan hyväksynyt päätöksiä, missä rahaa on hukattu yksityisten firmojen ja henkilöiden tileille. Ei se vaan ole riittänyt, että on äänestänyt vastaan. Nyt häpeä koskee kuitenkin meitä Vasemmistoliittolaisiakin.

Mielenosoittajien joukosta eroittuu mieheni. Olemme olleet naimisissa 35-vuotta ja hän tukee minua poliittisessa työssä. Mielenosoituksen päätyttyä, menemme ylös valtuuston kahvioon ja juomme yhdessä juhlakahvit. Mieli voisi olla parempikin. Vielä kuuluu korvissa työntekijöiden iskuhuudot ja laulut. Olemme marssineet sadat mielenosoitukset yhdessä. Nyt minä seison syytettyjen puolella. Onneksi avioliitossa vielä kuljemme käsikädessä.