Saturday, November 17, 2007

Jokela ei unohdu

Pieni lapsi nojaa iltapimeässä päiväkodin aitaan ja odottaa. Hän odottaa vanhempaa, joka työnantajan pyynnöstä on jäänyt ylitöihin. Seuraavaksi hän nojaa marketin kärryn seinään ja odottaa, että kärry täyttyy. Hän katsoo äitiin ja odottaa katsetta, joka kertoisi, että hänet on huomattu. Äiti odottaa hetkeä, jolloin työasiat ja toimeentulon murheet olisivat poissa ja hänellä olisi aikaa. Molemmat tuijottavat väsynein silmin televisiosta ryöppyävää maailmankärsimystä tai ei tästä maailmasta olevia seikkailusarjoja ja kaatuvat uupuneina sänkyihinsä.

Lasten vanhemmat on pakotettu toimimaan tavalla, mistä he eivät pidä. He eivät pysty keräämään riittävää rohkeutta lopettaa tavaran, rahan, kauniiden ja menestyvien perässä juoksemista. Eivätkä he pysty myöskään tuossa maailmassa kilpailemaan. Lehdet, radiot, televisiot huutavat toimintaa ja markkinatalouden huumaa. Huomenna meidänkin perhe voi voittaa, olla parrasvaloissa ja iltapäivälehtien lööpeissä. Huomenna me olemme yhdessä ja lepäämme, huomenna, huomenna …Kanarialla. He eivät enää muista, mitä toimettomuus ja yhteisöllisyys tarkoittaa tai miltä hiljaisuus kuulostaa.

Vanhemmat ja lapset ovat kilparadalla, johon markkinatalous on heidät ohjannut. Jatkuva kilpailu ja heikkouden viha ohjaavat toimiin, joita kukaan ei todellisuudessa hyväksy. Ei vain ole voimia ja uskallusta hypätä pois.

Jokelan koulun tapahtumat vyöryivät olohuoneisiimme ja hetken monet suomalaiset tunsivat pistoa sydämmessään ja ymmärsivät aikamme vääristyneet tavoitteet. Nyt kun aikaa on hieman kulunut, alkaa poteroista nousta asiantuntijoita, jotka väittävät, että Jokelan surmaaja olikin väärinymmärretty. Hän oli älykäs ja hyvästä perheestä, juuri sellaisesta ihanneperheestä. Halutaan löytää muita syitä tämän kammottavan markkinatalousihanteen uhrista. ei haluta nähdä totuutta.

Jos jotain halutaan tehdä näiden tekojen ehkäisemiseksi se on: tasa-arvon korostaminen. Jokaisen ihmisen elämä on yhtä arvokas. Asunnoton alkoholisti kantaa ainutkertaista elämää, jota pitää suojella. Brysselin kentällä kännykkään puhuva liikemies on osa tätä elämän kirjoa. Kaikilla meillä on arvo, jota yhteiskunnan päättäjien pitää tasa-arvoisesti kunnioittaa. Kaikille on tarjottava mahdollisuus. Ei vain niille, jotka jaksavat juosta kolmea kilparataa yhtäaikaa ja korostaa omaa hyvyyttään.

Monday, October 29, 2007

Eläimet kuntaliitoksen tekijöinä

Kun Turku ei onnistunut kuntaliitosneuvotteluissa toivomallaan tavalla, laittoi se eläimet asialle.

Anja Eerikäisen aikoinaan perustama eläinhoitola on pitkään ollut vailla hyviä toimitiloja. Neuvotteluja on käyty Lausteen vanhan koulun ja Paimalan koulun tiloista. Nyt on tullut seudullinen yhteistyö avuksi. Naantalin eläinsuojeluyhdistys on saanut lahjoituksena tontin, minne hyvin sopisi eläinhoitola. Näin syntyisi seudullinen eläinhoitola. Siis Naantalilaiset, Piikkiöläiset, Maskulaiset, jopa turkulaisetkin kissat ja koirat saisivat yhteisen kodin. Tehtäisiin siis eläinten kuntaliitos. Hienoa!
Vihdoinkin tapahtuu jotain Paras-hankkeen tiimoilta.

Sunday, October 7, 2007

Agit Prop ei pettänyt

Turun konsettisali melkein täysi, lavalla tunnelma, joka vie meidät kaikki 70-luvulle. Kyyneleet yllättävät, mutta tuttujen laulujen laulaminen auttaa. Taputetaan, tapautetaan ja taputetaan. Välillä tulee tunne, että lapsi potkii vatsassa, kun eläytyy ja palaa 70-luvun tunnelmiin.

Väliajalla näkee paljon tuttuja, joita juuri ja juuri tunnistaa harmaiden hiusten ja partojen alta. Kaikilla on hyvä mieli ja odotusta ilmassa. Ehkä tämä tästä vielä muuttuu. Meissä on selvästi vielä voimaa. Nuoria on paljon salissa ja hekin taputtavat ja laulavat mukana. He kaikki eivät ole meidän ikäpolven lapsia tai lapsenlapsia, vaan uusiakin on joukkoihin tullut. Lopussa yleisö hullaantuu taputuksiin seisten ja laulaa kurkut suorana mukana "siis vasen yks, kaks .... siis vasen yks, kaks....misää joukkosi tiedätkö sen, tännepäin täällä marssivat työläiset. Sinä myös olet työläinen." Sauli Niinistön pahvikuva kaatuu ja me lähdemme uusi veri suonissa kotiin. Taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta on saanut uutta tuulta ja voimaa.

Tuesday, July 10, 2007

Kehitysvammaiset Paras-hankkeen pyörteissä

Kunta ja palvelurakenneuudistus lähti vauhdilla liikenteeseen silloisen ministeri Mannisen tuuppauksesta. Nopeasti selvitysmies kirjasi asioita selvitettäväksi. Jotenkin päälimmäiseksi nousi köyhien kuntien poistaminen kartalta. Siinä sivussa sitten hiipi esiin muutamia suurelle yleisölle tuntemattomampia asioita kuten hengityshalvauspotilaiden hoito ja kehitysvammahuollon liittäminen sairaanhoitopiiriin.

Vaikeiden, harvinaisten sairauksien keskittäminen pienessä maassa on tietysti järkevää. Ei ole potilaan, eikä kunnan etu, että kuntatalous nousee sairaanhoidon päättäjäksi. Miksi sitten juuri hengityshalvalupotilaat ainoa ryhmänä nostettiin esiin? Miksei otettu vaikeat sydänleikkaukset, syöpäsairaat, aivoleikkaukset ym. Listaa voisi pidentää sitä mukaan, kun vaikeille sairauksille hoitoja löytyy. Tulee vaikutelma, että nostettiin nyt yksi ryhmä, joka on kyllin pieni, jotta keskustelu alkaisi. Nyt tuntuukin siltä, että tämä hengityshalvauspotilaiden hoito olisi helpoimmasta päästä hyväksyä tai sitten keskustelu on hautautunut kunnan rajapyykkien alle.

Kehitysvammahuollon liittämistä sairaanhoitopiiriin on kuitenkin pidetty esillä järjestöjen toimesta. Vaikka kunnissa ja sairaanhoitopiireissä esiintyy asialle puoltajia, on vammaisjärjestöjen kanta jyrkän kielteinen. Kehitysvammaisuus ei ole sairaus, se on kehitykseen vaikuttanut piirre, joka tekee kuntalaisesta erilaisen. Monet kehitysvammaiset ovat terveempiä, kuin valtaväestöön kuuluvat. Vielä 70-luvulla kehitysvammaisten keski-ikä oli todella alhainen, mutta lähti kohoamaan heti kehitysvammalaitosten supistamisen myötä ja lähenee nyt valtaväestön ikää.

Kehitysvammaiset tarvitsevat paljon yhteiskunnan palveluja, ovathan monet kykenemättömiä tekemään palkkatyötä. Ennen kaikkea he tarvitsevat erityisopetusta, asumispalvelua, työtoimintaa ja avustajapalveluja. Miten sairaanhoitopiirien tehtäviin voidaan näitä palveluja liittää?

Tampereen kaupunki on tietääkseni tekemässä kompromissiratkaisua, mikä mielestäni on lähellä hyvää. Terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelut siirretään sairaanhoitopiiriin ja muu toiminta jää kuntien sosiaalitoimeen. Näin taataan kehitysvammaiselle kuntalaiselle samat terveydenhuollon palvelut, kuin muillekin. Erityiseen avuntarpeeseen liittyvät tarpeet jäisivät kuntien yhteisen sosiaalitoimeen.

Hämmentävää tässä keskustelussa on vielä se, että samaan aikaan suunnitellaan vammaipalvelulain ja kehitysvammalain yhdistämistä. Asiassa ollaan oltu hyvin vaitonaisia. Nykyisessä hallitusohjelmassa asiasta mainitaan hyvin pyöreästi.

Kokonaisuudessaan erityisen avuntarpeen piirissä olevien kuntalaisten oikeuksia tulisi selkiyttää. Nykyinen lainsäädäntö on ollut hyvin sairaanhoitokeskeistä. Jokin diagnoosi jo saattaa nykyisen lainsäädännön mukaan taata tietyn etuuden ym. Lähtökohdaksi tulisi ottaa erityinen avun tarve. Miksi ikääntynyt liikuntakykynsä menettänyt kuntalainen ei ole yhtä oikeutettu vapaa-ajanavustajaan, kuin syntymästään liikuntavammainen nuori. Nuori tietysti tarvitsee palveluja enemmän, mutta kyllä mummukin konserttiin joskus tahtoisi.

Kehitysvammaisilla on ollut oma lainsäädäntönsä, mikä on taannut heille joitain etuisuuksia enemmän kuin normaaliälykkyyden omaaville vammaisille. Kun nyt lääketiede on pilkkonut kehitysvamma -kokonaisuuden useaan eri kirjainyhdistelmään, on joskus vaikea tietää lainsäädännön oikeutusta. Lääketiede joutuu ratkomaan sosiaaliturvan verkkoa, kun lapselle määritellään diagnoosia. Vanhemmat joutuvat helposti eriarvoiseen asemaan, elleivät itse osaa nähdä heti asioiden yhteyttä toisiinsa.

Kehitysvammalaissa on paljon hyviä aineksia, mitä pitää sisällyttää tulevaan avuntarve -lakiin. Niistä tärkein on oikeus maksuttomaan iltapäivähoitoon ja oikeus kattavaan palvelutarpeen selvittämiseen. Oikeus työtoimintaan kaikille vammaisille, on nyt jo onneksi kirjattu asetukseen. Kehitysvammaisten asemaa tulisikin tarkastella osana avuntarvetta, eikä nähdä asioita terveydenhuollon arvomaailman kautta. Oikeus ihmisarvoiseen kunnialliseen elämään pitää olla kaikilla kuntalaisilla. Mikäli ei elämää voi elää niin hyvin kuin haluaisi, pitää olla oikeus elää niin hyvin mahdollista. Tähän tarvitaan toisen ihmisen apua.

Tuesday, May 22, 2007

Turku ensimmäisenä kaupunkina Suomessa

Turku päätti allekirjoittaa Eurooppalaisen peruskirjan naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta paikallishallinnossa ensimmäisenä kaupunkina Suomessa. Tämä päätös oli ilon päivä. Viime syksystä lähtien olen pyrkinyt löytämään keinoja asian edistämiseksi. Olinhan ollut Brysselissä helmikuussa 2005 tasa-arvokongressissa, missä luotiin pohjia ko. asiakirjalle.

Mukaani tasa-arvotaisteluun sain Keskustan Tytti Seppäsen, jonka kanssa tiedotimme asiasta ja keräsimme valtuustoryhmien edustajat yhteiseen neuvotteluun. Meitä neuvottiin viemään asia kaupunginhallitukseen. Tein kaupunginhallituksessa aloiteen, missä pyydettiin valmistelemaan asiaa valtuustolle. Kaikki taas hiljeni.

Nyt yhtäkkiä 21.5.2007 valtuusto päättää allekirjoittaa asiakirjan. On aivan sama, mitkä kuviot on käyty läpi, kunhan päätös syntyi. Asiakirja on hyvin perusteellinen, mutta yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi kirjoitettu. Siinä käydään läpi kaikki tasa-arvon osa-alueet syrjäytymisestä, työelämään.

Itse pidin seuraavien muistiinpanojen peruseella puheen:

Olen tänään iloinen!
Olen iloinen siitä, että juuri Turku on tekemässä näin merkittävää päätöstä. Toivon, että kaikki valtuutetut ovat lukeneet päätettävänä olevat 26 sivua ja käyttävät runsaasti puheenvuoroja. Juuri Turku tarvitsee tätä keskustelua.

Miksi me tarvitsemme tätä asiakirjaa?

1. Koska miehet ja naiset ovat erilaisia. Yhdyn tähän kansanedustaja Juha Miedon viisauteen viime viikon eduskunnan täysistunnossa. Me olemme erilaisia, mutta me teemme yhdessä päätöksiä toisten ihmisten elämästä. Näiden päätösten pitää sisältää monenlaisia näkökulmia, niin naisten kuin miestenkin tasa-arvoisesti.

2. Valtuustossa käsiteltävät asiat eivät aina ole poliittisia. On paljon eettisiä ja moraalisia kysymyksiä, joihin vastaukset löytyvät vain kuuntelemalla erilaisia mielipiteitä ja ottamalla huomioon useita vaihtoehtoja.

3. Me turkulaiset tarvitsemme tasa-arvon perusasiakirjaa apuvälineenä siihen, että oppisimme tunnistamaan niitä tekijöitä, mitkä liittyvät tasa-arvoon. Tätä tunnistustyötä tulisi harjoitella poliittisten puolueiden valtuustoryhmissä. Uskon, että meillä kaikilla on paljon oppimista. Seuraavien kuntavaalien jälkeen olemme huomattavasti herkempiä havainnoille ja uskallamme tehdä muutoksia toimintakäytännöissämme.

Haluan kiittää vielä valtuutettu Tytti Seppästä yhteistoiminnasta ja ideoista. Vain yhdessä saimme tämän aikaiseksi. Haluan kiittää myös tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajaa Ruuth Hasania, joka tinkimättömästi on vienyt asiaa tahollaan eteenpäin.

Puheeni jälkeen pönttöön saapui sosiaalidemokraattien Kjell Lundhn. Kjell oli juhlan kunniaksi pukeutunut vaaleanpunaiseen paitaan . Hän aloitti puheen asiallisesti, mutta salissa alkoi hihitys. Hihitys häiritsi alkua ja välillä tuli tunne, että saamme nähdä farssin. No, Kjell pääsi puheessaan vauhtiin ja kävi läpi todella tärkeitä asiapaperin peruskohtia.

Valtuustosalin hihitys oli kummallinen ilmiö. Näinkö vaikea meidän edelleen on puhua asiasta.

Tuesday, April 17, 2007

Kuntademokratia vaarassa?

Nyt on kulunut kuukausi vaaleista. Olen levännyt ja tutustunut Balkkanin ruutitynnyriin eli entisen Jugoslavian maihin. Kävimme Kroatiassa ja Bosnia-Hertsegoviinassa. Kun seisoi Sarajevon kranatinsirpaleista särkyneellä jalkakäytävällä ja katsoi vuorille, ei voinut ymmärtää ihmisen kestokykyä sodan aikaan. Toisaalta tunsi itsensä niin pieneksi ja mitättömäksi. Äkkiä vaalien intohimo tuntui merkityksettömältä. Kaikki energia pitäisi käyttää kansainväliseen sodanvastaiseen työhön.

Kaupunginhallitus on myös kokoontunut jo muutaman kerran. Aluksi ilmapiiri oli jännittynyt. Niinistö ja Orpo kävivät kiireisinä kokouksissa ja kaikki onnittelivat ja kyselivät tuntoja. Arki on palannut heidänkin elämään ja nyt poikia ei enää ole näkynyt.

Hallitusneuvottelujen edetessä Kokoomus on saanut ylimääräisiä höyheniä. Kaikkea hyvää luvattiin ennen vaaleja ja nyt sama jatkuu. Usko kansan unohtamiseen on suuri. Tämä näkyy myös Turun kaupunginhallituksessa ja Kokoomuslaisissa virkamiehissä. Yhtäkkiä tuntuu, että kunnallinen demokratia hävittiin vaaleissa. Se, että Kokoomus sai vaalivoiton antoi luvan romuuttaa useita "hyvän tavan" käytäntöjä.

Maanantain kokouksessa puheenvuoroa sai todella odottaa. Kun halusin pyytää kulttuuripääkaupunkihankkeen säätiön perustamisasian pöydälle, sitä ei hyväksytty. Ei siteenkään vaikka perusteluni oli, että pöydälle jaettu paperi oli erilainen kuin perjantaina sähköpostilla lähetetty versio. Oli täysin mahdotonta perehtyä asiaan kokouksen aikana. Aikaisemmin aina on ollut tapana, että ensimmäisen kerran kokoukseen tuotu asia laitetaan pöydälle, jos yksikin sitä pyytää. Nyt suunta on muuttunut.

Aikaisemmin on ollut myös tapana, että Turun kaupungin taloudellisista sitoutumisista päätetään demokraattisesti valitussa luottamuselimissä. Kun maanantain kokouksessa käsittelimme EU:n tuella toteutettavaa projektia keskustan kehittämiseksi, kaupunginjohtaja Pukkinen ei kertonut, että argeologiset kaivaukset koskisivat toriparkkia. Vaikka sitä erikseen häneltä kysyttiin. Hämmästykseksi saimme lukea tiistain Turunsanomista, että näin Pukkinen on kuitenkin ajatellut tapahtuvan. Hän kertoo haastattelussa esim. Pennisillan rakentamisesta, kuin se olisi hänen idea ja halu. Kaikki turkulaiset kuitenkin tietävät, että asia on ollut vireillä jo vuosikausia, rahaa ei vain ole löytynyt. Nytpä löytyy.

Kyllä edelleen Suomi on mielestäni demokraattinen valtio, Kokoomuksen vaalivoitosta huolimatta. Vai olenko väärässä? Josko nyt alkaakin oikeasti toinen aika, jolloin päätöksiä tekeekin se, joka sattuu olemaan sopivasti vallassa tai ainakin kuvittelee niin.

Sunday, March 18, 2007

1059 ääntä on hieno asia! Kiitos!!

Olen todella onnellinen, että äänestäjät palkitsevat työni politiikassa. Ottaen huomioon vaatimatoman rahallisen panostukseni vaaleihin, tulos on mahtava.
Nyt nukkumaan ja huomenna kaupunginhallitukseen, missä muutokset varmaan jo näkyy.

Työ ihmisarvoisen maailman saavuttamiseksi jatkuu! Sitä ei ökyKokoomuksen vaalivoitto sumenna. Voimia se vaan tuo lisää.

Saturday, March 17, 2007

Vaalit plakkarissa

Upea päivä tänään räntäsateessa. Lähdin jo ajoissa vaalityöhön, koska pidän torityöstä. Aamulla ovat liikkeelä pirteät ihmiset, jotka haluavat jutella. Mikko jo paisteli lettuja, toiset kyhäsivät telttojaan ja tekivät aluevaltauksia. Meidän telttaa ei kuulunut. Olisi ollut kiva päästä suojaan sateelta tunnin päästä, mutta ketään ei näkynyt. No, vanhat puolueketut tiesivät, että ryntäys on klo 11-12.30. Tieto piti paikkansa. Kyllä lämpeni kastunutkin ehdokas, kun kansaa tuli joka puolelta. Uskomatonta!

Päivä kului tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Sade ei enää tuntunut missään. Jonot soppalla ja letuissa kohtaavat virran, joka tulee torin asiakkaista. Siemeniä, tulitikkuja huulirasvaa ja pyykkipoikia meni kaupaksi kaikille. Pyykipojat vai loppui. Kaikki melkin 1000 pyykkipoikaa löysi kotinsa. Tiesin, että jotain oli jäänyt kotiin ja soitin pojalleni: "tuo kaikki pyykkipojat, mitkä löydät". Poika saapui kolmen tunnin päästä, etsittyään kaikki komerot. Tori oli jo tyhjentynyt. No, kokeilimme sosiologiopiskelijan kykyjä kävelykadulla. Joo, minä tottuneesti pysäytin äänestäjiä ja poika jutteli opiskelijatovereiden kanssa. Päädyimme luukutukseen. Jäljellä oli n. 300 esitettä, joille piti löytää luukku.

Kun kaikki esitteet oli jaettu, menimme kauppaan hakemaan ritilöille seuralaisia. Heti kohta tapasimme RKP:n valtuutetun Hummelstedtin, joka viime kunnallisvaaleissa ennusti äänisaaliini täysi oikein ja menin valtuustoon. Nyt puristin häneltä ennusteen vain huvin vuoksi. Ehkä se ei ollut reilua, mutta kuitenkin kiinnostavaa. Pitkän pohdiskelun ja silmiin katsomisen jälkeen hän ennusti minulle yli 4000 ääntä (muistaakseni 4722), siis yli viisinkertaista. Huh!

Hienoa tässä oli se, että henkilö, joka on nähnyt politiikkaani kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksessa uskoo minuun. Tuntui huikealta. On mukava mennä nukkumaan ajatuksella, että poliittiset ystäväni yli puoluerajojen arvostavat minua. Huomenna on jouluaato ja pitkä sellainen.

Olen kiitollinen siitä, että minua arvostetaan muiden poliitikkojen parissa, mutta tärkeintä on äänestäjien arvostus. Mikään muu ei muuta tätä maata oikeudenmukaisempaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan, kuin äänen antaminen Vasemmistoliitolle. Meillä on hieno joukko erilaisia ihmisiä ehdokkaina. Me kaikki tarvitsemme äänen, vai yhden jokaiselta. Kiitos!

Thursday, March 15, 2007

Pelastuslaitoksen markkina-arvo?

Aluepelastuslaitos on juuri ja juuri päässyt vaipoistaan, kun uusia ideoita tuodaan pelastuslaitoksen toimintaan. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tuomat keskustelut kuntien itsenäisestä asemasta on vaikuttanut siten, että suurten keskuskaupunkien valta-asemaa halutaan vähentää. Ajatukset kuntien välisestä yhteistyöstä ovat siis myllerryksessä.

Eduskunnassa on hyväksytty kuntien välinen liikeyritysmalli, mikä mahdollistaa kuntien välisen yhteistyön liikelaitosperiaatteella. Lakiesitys on menossa presidentin esittelyyn ja suunnittelu käytännöistä on jo alkanut. Suomessahan on jo yhdeksän pelastuslaitosta, mitä toteutetaan erilaisilla liikelaitosmalleilla. Niissä kaikissa päätösvalta on keskuskaupungilla. Tämä uusi liikelaitoskuntayhtymä olisi kaikkien kuntien yhteisesti hallinnoima liikelaitos.

Ajatus pelastustoimen markkina-ajattelusta vaatii miettimistä. Liikelaitos vaatii aina tuekseen "artikkelin" tai "tuotteen" . Pitää olla markkinaidea, joka toteutetaan. Mikä on pelastuslaitoksen markkinaidea?

Liikelaitoksen on tuotettava ainakin niin paljon, että toiminnan tavoiteet saavutetaan, varsinaista voittoa ei julkisoikeudellisen yhteisön tarvitse tuottaa. Tietysti on kerättävä investointeja, remontteja ja hankintoja varten säästöjä. Kunnat osallistuvat liikelaitoksen toimintaan rahasummalla, joka on mitoitettu asukasmäärän mukaan. Entä saaristokunnat, joissa asukkaita on vähän, mutta pelastusmatkat monimuotoisia ja pitkiä? Miten päätäntävalta jaetaan? Ovatko pienetkin kunnat edustettuina?

Tärkeää on miettiä markkina-ajatusta. Jotta pelastuslaitosta tarvitaan, tarvitaan pelko tulipalosta tai muusta katastrofista. Perustuuko pelastuslaitoksen markkina-ajatus pelkoon?

Wednesday, March 14, 2007

Pyykkipoika etsii kotia

Korin pohjalla kiljuu vielä yli 200 punaista pyykkipoikaa numerolla 16. 800 toveria on jo löytänyt kodin ensin äänestäjän rintapielestä ja sitten pyykkinarulta. Jotkut ovat päässeet sukulaistensa joukkoon. Niissä numerot ovat joko 466, 117 tai 69. Ne ovat samaa sukujuurta, mutta jo eläköityneet tehtävästään. Nämä 200 haluaisivat lähteä puoluetyöhön. Ne haluaisivat muistuttaa äänestäjää kirjoittamaan hyvän numeron heidän kyljestään.

Uskomattomia palvelijoita nuo pyykkipojat. Punaisena hehkuva suomalainen Aino pyykkipoika on hellyyttävä arkinen muisto lapsuudesta. Sitä ei voi olla ottamatta, eikä sitä raaski heittää pois.

Olen nyt jakanut neljän vaalien aikana näitä käsin kirjailtuja ihme-esineitä. Niitä osatan tulla jo pyytämään. Eräs rouva sanoi, että hän keräilee niitä. Edellisissä eduskuntavaaleissa minulla oli 600 pyykkipoikaa ja sain 989 ääntä. Nyt minulla on 1000, joten mitenkähän käy. Olisiko pitänyt tehdä enemmän?

Tuesday, March 13, 2007

Ehdokkuus laihduttaa

Omakotialueet ovat parhaita. Matkaa tulee paljon ja raitista ilmaa. Seuraavaksi tulee neljä kerroksiset talot ilman hissiä, jokaisessa kerroksessa kaksi asuntoa. Kyllä sellaisia on Varissuolla. Varissuolla on myös taloja, joissa asuntoihin mennään ulkoisen parvekkeen kauta. Tällöin kävelyä jakajalle tulee paljon.

Lennäkkien jakaminen on vain yksi tapa laihduttaa. Toinen on soppatykin vieressä seisominen. Samalla, kun äänestäjät syövät, on ehdokkaan mahdollisuus puhua, ei syödä. Huomaamatta syöminen jää koko päivältä, kun paikasta siirrytään toiseen.

Iltasyöminen on todella mahdotonta, koska kaikki illat menevät ostoskeskusten edessä. Sisään ei tohdi mennä, koska menettäisi tällöin ajan kohdata äänestäjän. Tämän myötä oma jääkaappikin pysyy ritilöillä. Illalla kirjoitetaan myös blogia ja katsotaan samalla vaaliohjelmia ja uutisia.

Laihtuminen ei koske vain ehdokasta, vaan koko perhettä. Perheenjäsenet juoksevat illat lennäkkien jaossa, tulevat kotiin, missä jääkaappi on ritilöillä. No, kunto kohoaa ja maha pienenee. Tavoiteet on saavutettu.

Sunday, March 11, 2007

Joukkovoimaa VPK:n talolla

Sali täynnä ihmisiä, kaikki ei mahdu istumaan, taputetaan kädet punaisiksi ja huudetaan huraaa! Eletään lauantaita 10.3. vuonna 2007 ja Vasemmistoliitto pitää vaalijuhlaa. Pitää oikein nipistää itseään, jottei luule palanneensa 70-luvulle.

Ihmiset ovat innoissaan. Korhonen pitää yhden parhaimmista puheistaan, lauletaan ja tanssitaan. Ehdokkaat kannustavat toisiaan. Mojakka yhtyeen soittaessa polkkaa, lähdemme kaikki naispuheenjohtajat yhdessä tanssimaan. Minä, varapuheenjohtaja Mirka ja piirin puheenjohtaja Niina. Tanssimme itsemme hikisiksi, kuin pikkutytöt.

Paikalla on myös muita, kuin puolueen vakioväkeä. Monet tulevat esittelypöytien luo etsimään oikeasti ehdokasta. Monet antavat neuvoja viime viikolle. Minullekin vihjataan, että minun pitäisi enemmän korostaa valtiotieteiden maisterin tutkintoa. Eläkeläiset kehuvat puheitani. Monet ovat seuranneet politiikkaani kaupunginhallituksessa ja esittävät tyytyväisyytensä.

Juuri tätä hyvää mieltä ja hengenkohotusta vartenhan juhlat järjestetään. Nyt ne onnistuivat yli odotusten.

Friday, March 9, 2007

Kehitysvammaisten tanseja ei voita mikään

Olen aloittanut kehitysvammaisiin tutustumisen vuonna 1970. Kuljetimme silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni kanssa, kehitysvammaisia musiikkikerhoon seurakuntatalolle. Tehtävä oli vaativa. Kerrankin yksi lapsita heitti Tuomiokirkon kohdalla lakin auton ikkunasta. Liikennettä oli paljon ja ajotaito juuri hankittu. Ongelma oli suuri. Selviydyimme ongelmasta ja olemme olleet naimisissa 33 vuotta.

Olin tänään tutustumassa kehitysvammaisten Klubi -toimintaan Ruusukorttelissa. Klubi saa todella vähän Turun kaupungin tukea toimintaansa. Klubilla käy kerralla n. 60 -70 laulajaa ja tanssijaa. Lähteminen asuntolasta tapaamaan toisia on tärkeää! Paikalla on vapaaehtoistyöntekijöitä, opiskelijoita ja muutama pienellä palkkiolla toimiva lievästi kehitysvammainen koulutettu avustaja. Kaupunki perii normaalin vuokran tilasta. Toimintaa pyörittää Turun Kehitysvammaisten tuen sihteeri rakkaudesta ihmiseen.

Olen illan kunigatar. Kaikki haluavat tanssia kanssani, koska olen uusi kasvo. Minä nautin. Näen paljon minulle tuttuja henkilöitä. Heitä on vaikea tunnistaa, koska olen jumpannut heitä yli kaksikymmentä vuotta sitten. Vähitellen nimet palaavat mieleeni ja voin jutella yhteisistä vuosista Hakamaan koulussa, Kellonsoittajankadun ja Pompon mäellä. Tanssi vie mukaansa ja helmat heilahtavat.

On tärkeää, että on yhteisiä muistoja. Vielä tärkeämpää on, että kehitysvammaiset saavat paikan tässä kovien arvojen yhteiskunnassa. Kaikilla on oikeus juhlistaa viikonloppua ja tavata toisia. Kaikilla pitää olla oikeus tanssia ja laulaa. Kehitysvammaiset eivät pysty itsenäisesti toimimaan, koska asuvat niin erillään. He tarvitsevat avustajia, kuljetuspalvelua ja toimivaa tilaa. Tätä kaupungin tulee tukea avustuksin ja vuokran alennuksin.

Ps. näin naistenpäivän jälkitunnelmissa: oppikaa kohtelemaan naisia kunnioittavasti ja rakastaen. Tänään olen kokenut sen todella.

Thursday, March 8, 2007

Oikeus olla nainen

Tänään kello 10.30 istun Turun naiskeskuksen salissa ja itken. Yritän olla reipas ja niellä kyyneleitäni, koska paikalla on 60 naista ja onhan naisten kansainvälinen juhlapäivä. Katson naiskeskuksen tuottamaan DVD:tä kunniaväkivallasta. Kauniin musiikin säestyksessä nuori nainen kertoo elämäänsä Ruotsissa isänsä vallan alla. Lopputuloksena ja Fatiman murha, kuten kaikki muistamme. Vaikka tieto asiasta jo silloin järkytti, niin nyt se tuntui kaivautuvan todella syvälle.

Mitä on naisen elämä, kun kaiken yläpuolella on aina mies. Jo 12-vuotiaan poika astuu äitinsä yläpuolelle ja voi jopa murhata tämän, jos äiti on häpeäksi hänelle. Se mikä on häpeä, jää meille länsimaisille naisille vieraaksi, sillä niin syvää tietämystä tuskin saavuttaa hyvänkään oppimateriaalin kautta. Fatiman isä murhasi tyttärensä vai tyttären rakastumisen takia. Rakastuminen ruotsalaiseen mieheen oli niin suuri häpeä, ettei tytöllä ollut oikeutta elää.

Tunne valtavaa onnea siitä, että asun suomessa ja että olen saanut suomalaisen kasvatuksen. Mielessäni kyllä välähtää lapsuuden aika, jolloin äiti hoiti lapsia kotona ja isä oli töissä. Äiti joutui aina pyytämään jokaisen markan isältä. Yöllä äiti ompeli vanhoista vaatteista uusia, joskus jopa itselleen. Kun isä kuoli, tuli ilmi, että koko omaisuus oli isän nimissä. Äitini ei omistanut mitään. Äiti jäin meidän lasten armoille. Oli onni, että meillä kaikilla oli hyvä elämä, emmekä halunneet jakaa pesää, vaan äiti sai jäädä kotitaloon asumaan. Nöyryyttävää kuitenkin on, että aina kaikkea pitää nyt ryhtyä pyytämään perikunnalta. Edelleeinkin äitini on toisten vallan alla.

Meillä suomessa valta on enemmän materiaalista, vaikka perheväkivalta meilläkin jatkuvasti lisääntyy. Muslimimaissa naisen asema on sekä materiaalinen, että fyysinen pakkovalta. Tänäkin päivänä Suomeen saapuu naisia, jotka pakenevat aviomiestään. Suomen lainsäädäntö ei kuitenkaan suojele heitä, vaan palauttaa kylmästi kotimaahan ja usein kuolemaan.

Kaikki voitava on tehtävä ihmisen itsemääräämisoikeuden vuoksi. Ihminen on liian arvokas menetettäväksi vain uskonnon ja tradition takia!

Monday, March 5, 2007

Turussa kaikki seis

Eduskuntavaalit on lähellä. Tämä näkyy siinä, että kaupunginhallituksen puheenjohtajalla on nyt paljon töitä. Pitää järjestää lisää vaalimainoksia ostetuille paikoille, pitää laatia suuria mainoksia lehtiin, juhlia tarjoiluineen nuorisolle ym. No, onhan varapuheenjohtaja. Hänelläkin on kiireitä. Pitää seistä Prisman pihalla, jakaa soppaa Kaarinan torilla ja pistäytyä vanhainkodissa. No, onhan virkamiehet. Heidät on valjastettu nokkapoliitikkojen vaalityöhön, elleivät itse ole ehdokkaana. Kaupunki siis seisoo paikoillan ja odottaa, että kiireet laantuu.

Ensi viikolla on kaupunginvaltuuston kokous, minkä listalle on ehditty saada yksi oikea asia: Nummen koulun nimen muuttaminen Nummenpakan kouluksi. Tätä nimenmuutosta varten koko valtuustolle maksetaan kokouspalkkiot, kun ei olla ehditty valmistella juuri muutakaan.

Vakavimmasta päästä on Turun kaupungin henkilöstösuunnitelman lähteminen maata kiertävälle radaalle. Asiaa on nyt siirretty kokouksesta toiseen. Huonosti valmisteltua asiaa palautetaan, kun aina löytyy virheitä tai epäselvyyksiä. Asian käsittely voisi tuoda huonoa mainetta ehdokkaille, parasta että odotetaan. Kyseessä on kuitenkin esimerkiksi vanhustenhuollon kiireesti kaipaamat toimet. Rahaa säästyy, kun päätöksiä ei tehdä. Kukaan ei ajattele vanhusta, joka odottaa työntekijää syöttämään tai viemään vessaan.

Sunday, March 4, 2007

Kiitos Maija Vilkkumaa!

Kaiken vaalikiireen keskellä löydän itseni istumassa Maija Vilkkumaan konsertissa Konserttitalolla. Yleisön joukossa kuulun erityisryhmään. Täydellisten fanien joukosta en erotu. Taputan käteni punaiseksi, heilutan käsiäni kyynärpäät natisten ja olkapäät naksuen. Viimeisten kappaleiden aikana seison ja huomaan tanssivani, vaikka paikka on konserttisali ja tilaa penkkien välissä vähän.

Olen aina ihaillut nuoria lahjakkaita taiteilijoita, mutta Maija Vilkkumaa on erityinen. Hän osaa sanoa nuoren tytön ja naisen tuntoja todeksi. Minäkin palaan lapsuuteeni ja sekavaan nuoruuteeni täysillä. Maija ei myöskään unohda yhteiskunnallista sanomaa. Hän ei nouse parrikaadeille julistamaan, vaan käy pienen ihmisen kamppailua suuria vastaan.

Konsertin loputtua näen pienen näkövammaisen potilaani jonottavan tapaamaan Maijaa. Hänellä on kaulassa lupakortti ja kehossa jännitys. Hetken olen kateellinen, sitten koen iloa vielä siitäkin, että tämä taiteilija jaksaa vielä rankan konsertin jälkeen ottaa vastaa pienimpiä ja heikoimpia.

Oikein ihanaa tulevaisuutta Maijalle!!

Wednesday, February 28, 2007

Samperin Siimes

Vasemmistoliiton vaalitentti päättyi juuri Ylen 1:ssä. Kuinka voi olla, että Siimes vielä pystyy vaikuttamaan suomalaiseen toimittajaan. Olisin toivonut, että kaksi maineikasta ja ajattelevaa toimittajaa keksisi muuta puhuttavaa vaalitenttiin kuin Siimes. Eniten olen pettynyt Korvolaan, jonka lausahdukset olivat kuin vappulehdestä. Siimeksellä oli hyvä mediasilmä ja sillä hän ratsastikin aina iltaruskoon saakka, mutta että setät ei päästä irti ihannetytöstään.

Vasemmistoliiton ohjelma sisältää paljon asioita, joita olisi voinut nostaa esille ja jopa piikitellä. Olin itse puoluevaltuustossa vaaliohjelmatyöryhmän puheenjohtaja ja tunnen ohjelman hyvin. Olin nyt pettynyt, kun joitain mielestäni ohuita ja ristiriitaisiakin kohteita ei arvon toimittajat olleet huomanneet. Tärkeää oli laulaa samaa laulua, jota on jo vuosia veisattu: Vasemmistoliitto riitelee. Arvonsa tuntevat toimittajat voisivat jo muuttaa suuntaa ja keskittyä puolueen sanomaan.

Korhonen ja Sirnö pärjäsivät kohtuulliseti. Martin tapa puhua partaansa ja Sirnöön ainainen nauraminen oli kohtuurajoissa. He puhuivat asiaa, sitkeästi, asiattomuuksista piittaamatta. Selkeitä linjauksia saatiin myös lausuttua. Tinkimättömyys olisi voinut tulla enemmän esille. Ei hallitukseen mennä mummoa myymällä.

Oikeasti vasemmalla tuli kyllä selväksi.

Sunday, February 25, 2007

Puhjennut rengas ei menoa haittaa!

Sarjaan: sattuu ja tapahtuu

Työn ja vaalikiireiden yhteensovittaminen on taidetta. Olen kuitenkin päättänyt, että suoriudun, koska en ole asialla ensimmäistä kertaa. Olen myös elänyt jo sen verran pitkään, että tunnen hyvän kykyni organisoida asioita. Perjantaina 22 asteen pakkasessa seisoessa auton vieressä Hämeenlinnantiellä, asia ei ollut yhtä selvä.

Olin luvannut kyyditä kaksi muuta työntekijää Lietoon palaveriin. Olin ajoissa matkassa ja ilma oli kaunis. Tyksistä lähtiessä käänsin radion uutisille ja korjasin asentoa paremmaksi. Pienen ajomatkan jälkeen kuului karahdus. Ensin ajattelin, että ajoin johonkin jääkokkareeseen, mutta pian auto puolsi ojaa kohti. Ulos ja katsomaan - etukumi puhki.

Sitä ei koskaan ajattele aamulla, että tänään on juuri se päivä, jolloin kaikki sattuu. Soitto kyydittäville, soitto pojalle, soitto autokorjaamoon. Lietoon meno onnistuu, poika tulee vaihtamaan renkaan. Hienoa! Kokous on vaativa, tieto, että rengasta ei saa vaihdetua tulee viestinä. Mitenkähän jatkan vaalitilaisuuteen? Keskityn kokoukseen ja sen vaativiin käänteisiin, asia kerrallaan. Kokouksen jälkeen jälleen puheluja puhelujen jälkeen. Autokorjaamo on lomalla, mutta vävypoika lupaa tulla paikalle. Pultit on tiukassa, aikaa kuluu, vaalitilaisuus Varissuolla alkaa pian. Soitto Matti Kapaselle, jonka kanssa tilaisuuden järjestin. Hänkään ei ole tasalta paikalla. Kiva tilaisuus, kun ehdokkaat ei saavu. Soitan taksin. Taksia ei kuulu. Palelee jo todella paljon, kännykkäkin on ihan jähmeä.

Rengas saadaa vaihdettua, soitan ja perun taksin (ei tullut 20 minuttiin). Ajetaan läheiseen rengaskauppaan, siellä kauppias sanoo, että vain yksi rengas autossa on sallittu. Apua, olisi pitänyt tuokin huomata jo kauan sitten. Renkaat on siis vaihdettava kaikki = 370€ (kaksi pientä vaalimainosta). Otan vävypojan auton ja kaahaan Varissuolle, missä jono on jo muodostunut. Kunnallissihteeri oli kuullut ongelmista ja oli paikalla kauhomassa hernesoppaa.

Esiteet ja karkit käsiin ja juttelemaan varissuolaisille. Mukavia ja kiitollisia ihmisiä. Kaikki värjöttelemme kovassa pakkasessa. Tarinani saa paljon sympatiaa. Pian paikalle saapuu rouva, joka kiireisesti tulee luokseni ja sanoo: "Hei! Tulin hakemaan pyykkipojan. Minulla on jo kolme niitä ennestään. " Voi kuinka mukavaa, että pyykkipoikani ovat löytäneet rakastettavan kodin.

Thursday, February 22, 2007

Suomi on aseistettu kaulaan saakka

Ulkoministeriön asevalvontaosaston päällikkö ilmoittaa, että Suomi aikoo korvata kielletyt jalkaväkimiinat rypälepommeilla. Tämä päätös on tehty täysin tietoisena siitä, että suurin osa 40:stä Norjaan nyt kokoontuneesta Euroopan maasta on valmis kieltämään rypälepommit. Nämä pommit ovat aiheuttaneet runsaasti inhimillistä kärsimystä ja tuskaa niin sodan aikana kuin sen jälkeen. Pommi nimittäin ei tuhoudu käytössä kokonaan, vaan jää sivilien surmanloukuksi jopa vuosikausiksi.

En hyväksy sotaa missään muodossa. Haluan uskoa, että kansojen välinen yhteistyö ja solidaarisuus tuovat rauhan maailmaan. Ihminen surmaamassa toista on järjettömintä, mitä ihmiskunnassa tapahtuu. Me luomakunnan kuninkaat, emme omaa sen vertaa ymmärrystä, että tämä maa on annettu meille paikaksi kasvaa ja kehittyä ihmisinä. Ne ihmiskuntamme jäsenet, jotka kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella ihmiselämän kunnioittamisessa, tekevät järjettömimpiä päätöksiä. He katsovat oikeudekseen suunnitella ja käyttää aseita, jotka surmaavat hitaasti ja kärsimyksellä. Nauttivatkohan he tästä tunteesta.

Samana päivänä saan kuulla radiosta, että Suomi on yksi Euroopan aseistetuimmista maista. Me omistamme yli 1,6 miljoonaa luvallista asetta. Suurin osa kuuluu keräilijöille, myös 300 000 metsästäjää omistaa keskimäärin kolme asetta. Samaisessa radio-ohjelmassa kerrottiin myös järkyttävä tieto siitä, että Suomessa saa ostaa jopa sarjatuliaseita eli konekiväreitä. Asevalikoima myymälöissä on Euroopan huippuluokkaa. Kauppa käy nyt kuumana. Suurin uusi ostajaryhmä on keski-ikäiset naiset. Näiden laillisten aseiden lisäksi ovat ne tuhannet pistoolit ja haulikot, jotka ovat kulkeutuneet sodan jälkeen perinnönjaosta toiseen.

Olemmeko nyt jo siinä yhteiskunnallisessa vaiheessa, että varakkaan ja jatkuvasti rikastuvan kansanosan on ryhdyttävä pelkäämään jatkuvasti kasvavaa köyhien luokkaa?

Tuesday, February 20, 2007

Selkeä - EI - toriparkille

Eilisessä (19.2.)kaupunginhallituksessa Sosiaalidemokraatit olivat keksineet vanhan teesin uudestaan. Kyllä tai sittenkin ei. Näin vaalien alla on tietysti viisasta yrittää kumartaa kaikille jumalille. Tietoisena siitä, että enemmistö turkulaisista ei halua toriparkkia, on viisasta olla vastaan. Toisaalta ystävät oikealta haluavat leikkiä vain markkinatalousleikkejä ja siellä leikkivälineenä on raha. Sovittukin on jo yhteisestä leikistä. Kummankaa nyt olisi.

Nyt esitys on pöydällä ja muhii suunnittelijoiden päässä. Sosiaalidemokraatit ovat julkisesti esittäneet ja Kokoomuskin on juttuun yhtynyt, että verovaroin ei hanketta makseta. Jaa, maksaakohan Toriparkkiyhtiö esimerkiksi arkeologiset kaivaukset. Torin alle mentäessä kaivaukset on tehtävä, niin historiattomia päättäjät eivät sentään saa olla. Onhan kysymyksessä Suomen ainoita keskiaikaisia kaupunkeja, missä tunnetusti on löydettävää. Kaivausten lisäksi on lukuisia kaupungin infraan kuuluvia asioita, mitkä kuuluvat kaupungin vastuulle, esimerkkinä siitä vaikka viemäriverkko. Voidaan tietysti sanoa, että kaupunki ei osallistu varsinaisen toriparkki"talon" rakentamiseen, mutta se saattaakin olla pienimmästä päästä kustannuksia.

Kyllä nyt olisi pitänyt reilusti tehdä päätös hankkeen hautaamisesta ja siirtää kaupunkiarkkitehtien työpanos uusien tonttien kaavoittamiseen. Tämä savipatjalla makaava keskiaikainen kaupunki ei kaipaa keskustansa raiskaamista. Ei vaikka kuinka raha haisisi. Turkulaiset eivät halua vanhan kauppapaikkansa repimistä auki, he eivät halua maksaa suuria parkkimaksuja pimeiden luolien katveeseen, he eivät halua omaan keskustaansa rikollisuutta suosivaa luolastoa.

Turkulaiset haluavat elävän maanpäällisen keskustan. Keskustan, mihin pääsee hyvin linja-autolla. Keskustan, missä voi hengittää tukehtumatta pakokaasuun ja istuskella kahviloissa auringonpaisteessa. Paikan, missä voi harrastaa vaikka luistelua talvisin ja katsella elokuvia kesäisin.

Paras päätös olisi nyt selkeä - EI.

Saturday, February 17, 2007

Vihdoinkin vaalityö alkoi

Neljä vuotta sitten, alkoi vaalityö kaikissa puolueissa paljon aikaisemmin. Minäkin oli jakanut jo melkein 1000 esitettä ja kiertänyt toreja ennen numeroiden julkistamista. Tällä kerralla kaikki odottelivat numeroita. Puolueet pidättelivät tapahtumiaan, vain yksittäiset ehdokkaat tekivät töitä.

Nyt on kaikki käynnistynyt. Itsekin havaitsin innostuksen nousevan tänään Turun torilla. Lehdet alkavat täyttyä mainoksista ja torit tapahtumista. Pakkanen ei estä ehdokasta hymyilemästä. Politiikasta innostuneilla kuntalaisilla vaan on kiire. Nyt on tilaisuus tentata ehdokasta ja haastaa väittelyä. Itse pidän todella paljon näistä politiikkafaneista. Osa tietysti on puolueen ohjelman hyvin tuntevia, mutta ne, jotka eivät halua edustaa juuri ketään, antavat suolan keittoon. Heillä on yleensä jokin oma aihe. He hallitsevat aiheensa hyvin ja tietävät jo valmiiksi huonnot vastaukset ja ovat valinneet jo valmiiksi seuraavan heiton. On todella haastavaa kampanjan alussa kohdata näitä kuntalaisia. He ovat kuin oppaita vaalimatkaan. Heidän valitsemansa aiheet ovat yleensä niitä, joita jatkossakin tulee. Aiheet eivät välttämättä noudattele yleisiä puheenaiheita, vaan ovat osa kuntalaisen omaa tai seudun omaa historiaa.

Tänään aiheita olivat eläkkeet, työttömyyskorvaus, toriparkki, linja-autoliikenne saaristoon, Kokoomuksen harjoittama härski kuntapolitiikka, demareiden oikeistolaisuus. Suvi-Annesta ei puhunut kukaan ja ilmastonmuutoksestakin vain tapahtuman järjestäjät.

Eilen tukiryhmäni maalaamat punaiset pyykkipojat olivat jälleen haluttuja. 1000 punaista pyykkipoikaa odottaa nyt omaa pyykkinarua ja kotia. Hauskimpia olivat miehet, jotka kertoivat, että heiltä juuri puuttuu pyykkipoikia. "Ovatko nämä oikein puisia ja käsin kirjailtuja?" Kyllä ovat! Tukiryhmäni upeat naiset ja miehet tekivät kovasti töitä, jotta nämä yksilölliset punapojat valmistuivat.

Tiukka ja tarpeellinen arjen työkalu . Kuten minäkin.

Tuesday, February 13, 2007

Kaskenlinan sairaalahake syö Turun vanhustenhuollon rahat

Puhe valtuustossa 12.2.2007
Ei ole kulunut kuin muutama päivä yli vuoden, kun tältä samalta paikalta ihmettelin Kurjenlinnan korvaavien tilojen ”kumppanuushanketta”. Tällöin valtuutetuille tuotiin esitys, missä Turun kaupunki myönsi, että hanke tulee nyt maksamaan 2,3 miljoonaa enemmän, kuin ns. omana työnä ja kilpailutettuna olisi tullut. Perusteluissa suurimpana painoi kiire. Kurjenlinna tilat ovat olleet jo vuosia kelpaamattomat vanhusten hoidolle. Nopeasti piti päästä toimiin. Pelastajaksi tilanteeseen markkinoitiin yksityinen säätiö, jolla jo ennestään on suuri osuus vanhusten asumispalvelumarkkinoista.

Valtuutetut olivat pattitilanteessa. Kaupungin talous oli ollut kuitenkin vuosia ylijäämäinen, eikä tilannetta haluttu enää pitkittää. Itselleni perustelin tätä tosi kallista hanketta sekä eettisillä, että taloudellisilla syillä. Silloisen esittelytekstin sivulla 5. lukee …. Tässä siis perustellaan järjestelyjä todennäköisesti edullisena.

Nyt esillä olevassa kustannusten lisäysehdotuksessa romuttuu sekä aikataulun, että Turun kaupungin ”todennäiköisesti edullisempi” kohdalta. Hanke pitkittyy nyt siihen aikatauluun, joka olisi saavutettu myös kaupungin omana toimintana ja asiallisesti kilpailutettuna. Mitään aikatauluhyötyä ei siis asiassa ole ja Kurjenlinnassa vanhukset edelleen odottavat parempaa paikkaa viettää viimeisiä vuosiaan.

Toisena vesittyy Turun kaupungin ”todennäköisesti edullinen” omistussuhde. Nämä 1,2 miljoonaa € maksavat lisätilat tulevat nimittäin Ruissalosäätiön omistamaan D-siipeen. Turku omistaa osakkeita vain C-siivestä. Tällä sopimuksella Turulla on sekä vähemmistöedustus säätiön hallituksessa, että osakkeenomistuksessa selkeä vähemmistö. Nyt ehdotetut 14 huonetta + 7 saattojoitohuonetta, ovat myös luonteeltaan sellaisia, että niiden tuleva vuokra tulee olemaan normaalia huonetilaa suurempi. Turku sitoutuu siis rahoittamaan tilaa, josta se sitoutuu maksamaan 25 vuoden ajalta vuokraa. Mielestäni tämä osakejärjestely ei ole alkuperäisen suunnitelman hengen mukainen. Tämä ei ole enää ”kumppanuushanke”, missä molemmat osapuolet ovat voittajia, vaan yksinomaan Ruissalosäätiön hanke, mihin tarvitaan rahoittaja.

Kuntalaki § 13 velvoittaa meitä valtuutettuja tekemään päätöksiä, mitkä ovat kaupungin talouden ja palveluiden kannalta järkeviä. Kysynkin kaupunginjohtajalta, onko tämä hanke todellakin edullinen Turun kaupungille?

...kiemurtelun ja pitkien mitäänsanomattomien lauseiden jälkeen, saan puristettua kaupunginjohtajalta tiedon ... kyllä on.

Thursday, February 8, 2007

Ei Antti Piippoa Turkuun!

Antti Piipon omistama Elcoteg sanoi juuri irti 500 työntekijää ja lisää irtisanomisia on tulossa Piipon Lohjan tehtaalta. Hän haluaa siirtää tuotannon halvemman työvoiman maihin. Nyt hänet on pyydetty avaamaan taidenäyttely Turkuun. Kutsujana on Turun kaupungin omistama taidemuseo Väinö Aaltosen museo.
Antti Piippoa haastateltiin viime marraskuussa radiossa. Tein sillon muistiinpanoja ja olen kirjoittanut näin:

Elkotechin puheejohtaja Antti Piippo tuli kaapista ja piti vastikään pitkän saarnan Yleisradion Ajantasassa 4.11. 2006 sanoma oli kirkas ja selkeä. Erilaisesta häiriköinnistä ja seksuaalisesta ahdistelusta syytetty johtaja tahtoi puhua suomaisesta moraalista. Isoin sanoma oli se, ettei Elkotechin tai muidenkaan yritysten pitäisi maksaa veroja kotimaahan, vaan niihin maihin, mihin yritys milloinkin on ulkoistanut toimintansa. Eli yritysten yhteiskunnallinen vastuu ei kuulu Suomeen vaan globaaleille markkinoille.

Tällöin keskustelussa olivat julkisuuteen tulleet rikkaiden tulot. Piippon mielestä Suomeen on pesiytynyt "ilmiantamisen ilmapiiri", missä rikkaita jahdataan.

Tätä miestä ei Turkuun kaivata. Ei irtisanomisten takia, eikä hänen moraalisten käsitystensä takia. Muuttakoon firmansa kanssa Intiaan tai Kiinaan.

Monday, February 5, 2007

Kokoomus ei kestänyt Vasemmistoliiton tukea

Jääkö Kaskenmäki ilman kaidetta?

Tänään kaupunginhallitus valmisteli valtuustolle tulevia asioita. Listalla oli valtuutettujen tekemien aloitteiden käsittely. Me Vasemmistoliiton edustajat havaitsimme, että Kokoomuksen Maria Puhakka ja Niko Altonen olivat tehneet mielestämme toteuttamiskelpoisen aloitteen. He ehdottivat aloitteessaan, että Kaskenmäkeen laitettaisiin kaide.

Ikääntyvän ihmisen on varsinkin liukkaalla mahdotonta käyttää tätä kulkureittiä, kun mistään ei saa tukea. Tämän kaltaiset kaupungin turvallisuuteen liittyvät seikat pitäisi mielestämme pikaisesti korjata.

Ehdotin ja jäsen Rauno Artesola kannatti, että aloite palautetaan ympäristötoimeen toimenpiteitä varten. Mielestämme ympäristötoimen selvitys siitä, että kaide laitetaan muurin uusimisen yhteydessä ei ollut riittävä.

Ehdotuksemme jälkeen jäsen Seppo Lehtinen epäili kaiteen rakentamisen järkevyyttä ja piti parempana, että odotetaan muurin korjausta.

Mielestäni muurissa ei ole siinämäärin vikoja, että sitä lähivuosina tultaisiin uusimaan, eikä kaide estäisi muurin uusimista.

Puheenjohtaja tulkitsi Lehtisen puheenvuoron siten, että esitys ei mene yksimielisesti. Suoritettiin äänestys, missä esim. Kokoomus äänesti oman puolueensa tekemää valtuustoaloitetta vastaan.

Nyt kysyn: eikö tässä kaupungissa ole luvallista tehdä järkeviä päätöksiä? Yhdestä kaiteestakin saadaan poliittinen kysymys. Kaskenmäki jää nyt ilman kaidetta, vain siksi, että Vasemmistoliitto kannatti Kokoomuksen tekemää aloitetta, eivätkä he itse. Toivonkin, että Kokoomus järkiintyy ennen seuraavaa valtuuston kokousta.

Sunday, February 4, 2007

Äänestysintoa lasketaan tahallaan

Turussa kiellettiin vaalimainosten ripustaminen kaupungin maalle. Puhuttiin kaupunkikuvan siistimisestä. Samaan aikaa kuka tahansa yksityinen firma voi pilata päiväni maiseman isolla banderollillaan. Voin kompastua kadulla tököttävään mainnostauluun tai esitetelineeseen, eikä kukaan pidä niitä epäsiisteinä. Onko yksityisen firman mielipiteenvapaus nyt kansalaista tärkeämpi. Uskoin asuvani vapaassa maassa, missä uskallan ja saan ilmaista mielipiteeni. Nyt sille ilmaisemiselle laitetaan rahallinen este.

Samalla kun pyritään lisäämään kansalaisten äänestysintoa, vedetään mattoa alta koko tapahtumalta. Vaalithan ovat perinteisesti näkyneet ja kuuluneet. Tuskin kukaan on kokenut muutaman viikon mittaista kamppanjaa epämiellyttävänä. Eikö olisi pikemminkin välttämätöntä, että kukaan ei voisi kulkea kaupungilla huomaamatta vaaleja.

Eikä riitä, että äänestysinto laskee ja kansalaisten mielipide jää kuulematta. Tällä menettelyllä saadaan myös eduskuntavaalien ehdokkaat eriarvoiseen asemaan. Minä turkulaisena ehdokkaana joudun maksamaan huomattavasti enemmän tavoittaakseni äänestäjät, kuin esimerkiksi toveri Salossa. Mihin unohtui kuntalaisten tasavertainen kohtelu.

Ei tässä ole kyse mistään muusta, kuin rahasta. Nyt mainostoimistot voivat rahastaa rikkailta Kokoomuslaisilta linja-autonkylkiä, bussipysäkkienseiniä ym. Eikä kukaan kiellä yksityisellä maalla olevia mainoksia. Niitähän on esim. erään maalausliikkeen omistuksessa kyllä riittävästi. Ei nämä säännöt koske ketään muita kuin pienellä vaalibudjetilla toimivia sitkeitä ehdokkaita. Me pienipalkkaiset olemme printanneet pienellä rahalla mainoksia ja liimanneet niitä tauluihin. Halvalla on päästy, kun talkoohenkeä on löytynyt. Vaalien jälkeen jo seuraavana päivänä samat talkoolaiset ovat keränneet taulut ja laput pois.

Rahalla saa ja hevosella pääsee!

Wednesday, January 31, 2007

Me - demarit

Vasemmsitoliitolla oli hieno kampanja Me - yhdessä! Oliko se juuri edellisissä kunnallisvaaleissa, ei vaan edellisisssä eduskuntavaaleissa. Se oli selkeä ja hieno kampanja. Fonttina oli Veranda tai Tahoma, väri selkeä vasemmiston punainen, ei viininpunainen tai ruusunpunainen. Nyt demarit lähtee samalla teemalla, fontilla ja värillä eduskuntavaaleihin. Hieno veto. Demarit arvostaa Vasemmistoliiton idearikkautta. Onko kamapnjassa kuitenkin jokin ero?

Denmarit ovat nostaneet porvarit omaan julisteeseensa sinisenä minänä. Se vie heti hohdon sanalta me, sitä ikäänkuin verrataan henkilöön. Kun itse jäin miettimään tätä vertailua, tuntui Vasemmistoliitonkin edesmennyt kampanja huonolta. Minä - me. Nyt jos minulta kysyttäisiin jatkoa tälle persoonapronominien voittokulkuun valitsisin HE. Olen huomattavasti enemmän huolestunut heistä. Heistä, jotka putoavat ulkopuolelle. Heistä, jotka eivät osallistu ja Heistä, jotka eivät näe tulevaisuutta. He ansaitsisivat nyt vaalisloganin. Heidät tulisi asettaa keskiöön!

Saturday, January 27, 2007

Kiitos Kaarinan kaupunki

Kiitos siitä, että saan hiihtää maallanne tai oikeastaan jäällänne ilmaiseksi. Upea sää saatteli minua ja miestäni tänään Littoistenjärven jäällä. Latukone ei vielä ollut uskaltautunut auttamaan meitä, mutta joku oli jo puskenut ladut.
Kunta -ja palvelurakenne uudistuksen yksi tavoite on yhdistää yhteiset liikuntapaikat. Odotan sitä.

Thursday, January 25, 2007

Hölmöläistarina

Tulopoliittisen sopimuksen synnyttyä hallitus antoi 29.11.2004 kannanottonsa, jonka perusteella ansiotulojen verotus kevennetään vuosina 2005-2007 bruttomääräisesti yhteensä 1,7 miljardilla eurolla. Näin on käynyt ja tänä vuonna kyyti jatkuu ja kansa riemuitsee. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet ne, jotka tästä riemusta ei hyödy.

Aivan toisissa uutisissa kerrotaan, että Suomessa on yli 600 000 köyhää. Kerrotaan, että pitkäaikaistyöttömät, yksinhuoltajat ja eläkeläiset ovat tämän ryhmän jäseniä. Heille veronkevennyksistä ei ole hyötyä. He ovat niitä, jotka maksavat kiltisti terveyskeskusmaksunsa, linja-autolippunsa, uintimaksut, sähkömaksut, vesimaksut ym. Eikä niissä maksuissa kevennyksiä ole näkynyt, eikä tule näkymään.

Julkisten palvelujen alasajo alkoi Lipposen toisen hallituksen aikana. Kun olisi pitänyt laittaa valtion varoja kuntiin hyvän terveyskeskusverkoston luomiseen ja laadun parantamiseen, lähdettiinkin jakamaan Fortumin optioita. Kunnat ajautuivat kriisiin. Ajatus, että yksityinen tuottaisi palvelut halvemmalla iskostettiin monen kunnan päättäjän päähän. Päättäjille oli jotenkin helppoa sanoutua vastuusta ja heittää pallo yksityisille palveluntuottajille. Nyt, kun terveyskeskuksista ovat lääkärit kadonneet, kärvistellään ja ihmetellään. Nyt maksetaan maltaita keikkalääkäristä, joka piipahtaa terveyskeskuksessa reseptejä kirjoittelemassa. Ei tarvitse ottaa vastuuta Virtasen mummosta, ensi viikolla tulee toinen keikkalääkäri, ehkä hän sitten ehtii tutkiakin mummon. Perusterveydenhuolto rapautuu ja usko palveluihin menee.

Verotuksella on tämä Suomi rakennettu. On luotu hyvinvointijärjestelmä, missä kaikilla suomalaisilla on ollut mahdollisuus saada terveydenhuoltoa, päivähoitoa, peruskoulu, kotipalvelua ym. - rikkaillakin. Nyt jaetaan kansa kahtia. Varakkaiden verotusta kevennetään, jolloin julkisten palveluiden hintoja on nostettava. Ei ole enää maksutonta terveydenhuoltoa tai kotipalvelua. Sähkö, vesi, jätehuolto, linja-autoliput , päivähoito jne. nostavat taksojaan jatkuvasti. Nämä eivät ole suuria maksuja suurituloisille, mutta miten käy pienituloisille. Mitä jää käteen, kun vielä otetaan Suomen erittäin kalliit asumiskustannukset huomioon.

Näin siis tehdään täkkiä tänään. Muutos on mahdollinen!

Wednesday, January 24, 2007

Lunta, kiitos lunta

Olen odottanut lunta jo monta kuukautta. Tänään se sitten satoi. Juuri tänään, kun minulla oli työpäivä maakunnassa. Aamun ajo Kiskoon meni hyvin. Lunta pöllysi vähän, mutta näkyvyys oli riittävä. Olin aikataulussa. Siiten alkoi valkeus. Matka Kiskosta Saloon oli täysin valkoista. Mitä mahdetaan Kiskossa valmistaa, sellaista mitä rekoilla kuljetetaan? Havaitsin, että tietämykseni Kiskon elinkeinorakenteesta oli puuttellinen. Kun rekka tuli vastaan tai jopa ohitti (totta) oli pitkään niin valkoista, että tietä ei näkynyt.

Salossa kaupunkiliikenne oli sekaisin. Risteyksissä autot seisoi ja liukasteli. Yhden päiväkotikäynnin aikana autoni oli hautautunut parkkipaikalle, enkä ollut varma putsasinko oikeaa Renua. Neljä käyntiä näkövammaisten luona ja nokka kohti kotia. Tullessa Turkuun oli liikenne täysin jonossa. Kaikki pelkäsi, minäkin. Onneksi kaistoja oli kaksi ja aina tiesi, että jos etummainen jarrutti, saattoi siirtyä sivuun.

Turvallisesti perillä pihassa. Ihanaa lumitöitä!! Auto ei meinannut mahtua lumen peittämälle pihalle. Monen yrityksen jälkeen lumi antoi periksi. Lumikola löytyi, vaikka oli vielä kesäterässä. Kymmenen tunnin työpäivän jälkeen raikas ulkoilma tuntui virkistävältä. Rankka lumityökuntosali kesi tunnin. Telkkarissa puhutaan Voikkaan tehtaan lopettamisesta Voikkaalla. Politikot yrittää vakuuttaa, että Voikkaan osaaminen on maailman parasta ja sillä pärjätään maailmalla. Joo. Kuka pärjää? Pörssiyhtiö!

Tuesday, January 23, 2007

Tasa-arvoa Turkuun!!

Kun Turkuun valittiin uusi valtuusto kaksi vuotta sitten alkoi täydellinen miesten valta.
Kaupunginjohtaja mies, kaksi kolmesta apulaiskaupunginjohtajista miehiä, kokopäivätoiminen kaupunginhallituksen puheenjohtaja mies, valtuuston koko johtajisto miehiä, kaupunginhallituksen puheenjohtajistossa toisena varapuhenjohtajana on nainen, ainoa. Sama jatkuu lautakuntien puheenjohtajistossa. Nyt valittavista17 lautakunnasta vain neljässä on naispuheenjohtaja. Myöskään valtuustoryhmien puheejohtajana naisia ei näy.

Kutsuin keskustan valtuutetun Tytti Seppäsen kanssa nyt, kahden vuoden toiminnan jälkeen, valtuutettuja kokontasa-arvoasian johdosta. Pyysimme kirjeellä, että maanantain valtuuston kokouksen jälken hetkeksi kokoontuisimme miettimään, mitä tehtäisiin tasa-arvon parantamiseksi Turussa. Valtuuston kokous venyi pitkään, kello oli reilusti yki kymmenen, kun kokous loppui. Muistutimme vielä valtuutettuja kokouksesta. Mitä saimme saaliiksi?

Kokoukseen saapui edustajat vihreistä ja demareista, meidän lisäksi. Mutta mitä teki kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randel? Hän oli huikannut lähtiessään: "tulen jos pääsen nuorten naisten kanssa saunaan." Tähän lauseeseen kilpistyy koko tasa-arvo. Juuri niin olen olettanutkin. Me naiset olemme joidenkin poliitikkojen mielestä paikalla vain heitä varten ja tasa-arvolain edellyttämänä. Mitään todellista arvoa ei sisälly tuohon "letkautukseen". En koskaan olisi vain uskonut, että joku sen näin avoimesti lausuu ääneen. Yhtään Kokoomuslaista ei paikalle ilmaantunut.

Iltapäivälehdistä olen lukenut usean kokoomuspoliitikon sekaantuneen erityyppisiin naista halventaviin temppuihin. Jokin siinä puolueessa todella vetää puoleensa tätä yhtä ja samaa ajatusmaailmaa. Siltä ei näy säästyvän nuoremmatkaan poliitikot, vaan he kulkevat kuin hanhet johtajien näyttäessä tietä. Pöyristyttävää!

Taistelu tasa-arvon puolesta jatkuu entistäkin määrätietoisemmin! Tavoiteemme on, että Turku allekirjoittaa ensimmäisenä Suomalisena kaupunkina EU:n tasa-arvon perusasiakirjan. Sen on jo Kuntaliiton hallitus yksimielisesti tehnyt.

Monday, January 22, 2007

Mitä vikaa julkisissa palveluissa on?

Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi tänään palvelustrategian. Tätä strategiaa on odotettu jo pitkään , mutta lopullinen työ tehtiin nopeasti. Nopean työn jälki näkyy sekä strategian kielessä, että käsitteiden epämääräisyydessä.

Mitä tarkoittaa kaupungin ydinpalvelut? Enta lainsäätöaloite? Mitä ovat pakolliset palvelut?

Strategian alkulehdillä on kieltä, jonka vaivoin voi tunnistaa suomenkieleksi. Yritystä jopa filosofiseen pohdiskeluun, joka torpedoituu käsittämättömään mongerrukseen. Kaikeasta on yritetty sanoa kaikkea ja moneen kertaan.

Johtoajatus tulee kuitenkin esille kohdassa 3.5. "Kaupungin tulee keskittyä ydintoimintoihin ja karsia kaikki ei-pakollinen toiminta ...". Tällä strategialla annettiin näin lähtölaukaus kaikkien palveluiden yksityistämiselle. On ymmärrettävää, että kaupungin yksityistämisen huumassa elävä Kokoomus ajaa tätä täydellistä muutosta, mutta mukaan he vetävät myös Sosiaalidemokraatit.

Mitä vikaa julkisissa palveluissa on?

Suomi on ollut mukana kehittämässä maailmalla ainutlaatuista toimivaa yhteiskuntamuotoa - hyvinvointiyhteiskuntaa. Me olemme luoneet sodanjälkeiseen Suomeen hienon palveluverkon, joka voisi toimia tasa-arvon ja demokratian esikuvana edelleen, mikäli sille annettaisiin rahaa. Sen sijaan, että rikas Suomi nyt satsaisi julkisen palveluverkon laadun parantamiseen, halutaan nyt rakentaa järjestelmää, missä verorahoja jaetaankin yksityisille palveluntuottajille. Kukaan ei vielä ole todistanut, että yksityinen palvelu olisi halvempaa tai laadukkaampaa. Sen vain tiedämme, että jatkuva kilpailuttaminen syö virkamiesten voimia ja tuottaa huonoa tulosta valituskiereineen.

Tiedämme myös, että kuntalaiset arvostavat julkisia palveluita ja haluavat kehittää niitä. He kokevat, että veroja kannattaa maksaa, kun vastapalveluksesksi saa laadukkaan päiväkotipaikan, viemäriverkon ja raikasta vettä hanasta.

Julkisilla palveluilla on myös työllistävä vaikutus. Kaupunki voi toimia työpaikkana monelle mahdolliselle putoajalle, pitkäaikaistyöttömälle tai maahanmuuttajalle. Kuinka kiinnostunut olisi yksityinen palveluntuottaja ottamaan keittöönsä kehitysvammaisen apulaisen tai gurdinkieltä puhuvan siistijän. Yhteiskunta pyörii, kun kaikista pidetään huolta ja euro kiertää kansantaloudessa. Se euro, joka kilisee köyhän kukkaroon on kansantalouden kannalta tärkeämpi, kuin se mikä kilisee yksityiselle palveluntuottajalle.

Turku on siis ottanut selkeän askelee hyvinvointiyhteiskunnan murentamisen suuntaa. Tässä työssä Sosiaalidemokraatit ovat täysin mukana, eivät edes epäile. Mihin on kadonnut vastuu ja huolempito kaikista kuntalaisista vai onko sitä ollutkaan?

Saturday, January 20, 2007

Vasemmistoliitto - oikeasti vasemmalla

Tänään Vasemmistolliitto avasi eduskuntavaalikamppanjansa Helsingissä Kaapelitehtaalla. Kun saavuin paikalle professori Markus Jäntti piti puheenvuoroa täydelle salille. Jäntti selvitti verouudistusten vaikutusta kansantalouteen ja oli huolissaan yksinhuoltajien täydellisestä putoamisesta köyhyyteen. Jäntti korosti myös julkisten palveluiden toimintaa ja sanoikin hyvin voimakkaasti, että Suomeen pitäisi perustaa 200 000 uutta työpaikkaa julkiselle sektorille. Suomi on jäänyt auttamattoman jälkeen muista pohjoismaista julkisen sektorin toiminnassa. Hyvinvointiyhteiskunnan perusta on hyvin toimiva julkinen palvelutuotanto. Minua tietysti ilahdutti, kun juuri olin muotoillut lehtimainoksiin sloganin "Muuta suuntaa - julkiset palvelut kunniaan".
Tilaisuus jatkui puheenjohtajamme Korhosen puheella vaaliteemoista. Taputukset katkaisivat usein puheen, sillä yksimielisyys oli selkeää. Korhonen on hyvä puhuja ja osaa yksinkertaistaa vaikeatkin asiat. Jäntin puheenvuorossaan esille nostamat talouspoliittiset asiat saivat Korhosen puheessa muodon, jota käytämme vaalityössä.
Kansanuutiset täytti samassa tilisuudessa 50-vuotta. Seminaarissa pohdittiin nuorten suhdetta sanomalehteen. Osa näki netin uhkana, osa ei. Itse kuulun porukkaan, joka uskoo, että netin kautta nuorison hinku lukemiseen lisääntyy. Pitää vain kertoa asiat muodossa, mikä on oikeaa kieltä ja asiaa. Tärkeintä olisi muistaa, että oikean tiedon välittäminen on tärkeintä, muoto ei niin tärkeää.
Naistenhuone kruunasi tilaisuuden. Emma Pajun upea esitys taas kerran oli koskettava. Hauskat jutut naisten nettivastauksista antoi hyvän kuvan puolueemme naisten ajatusmaailmaasta. "Vasemmistonainen ei koskaan suostu nuolemaan porvarin kulkusia" sai suurimmat aplodit. Kaikki me edustajat jouduimme lapuin vastaamaan kysymyksiin, jotka oli poimittu nettikoneista. Yksimielisiä olimme. Todella hieno tunnelma ja tekemisen maku.
Voi että, jouduin lähtemään takaisin Turkuun ennen illan jameja. Ehdin kuitenkin kuulla Kuubalaisia rytmejä ja katsoa tovereiden hienoa tanssia. Heti huomasi, että Vasemmistoliitolla on parhaat bileet!

Oli todella tärkeää osallistua tilaisuuteen ja saada jutella toisten ehdokkaiden kanssa. Innolla junassa luin toisten, etupäässä helsinkiläisten vaalilennäkkejä. Usko hienoon kamppanjaan kasvoi. Slogan "oikeasti vasemmalla" sai kaikkien varauksettoman hyväksynnän.

Friday, January 19, 2007

Minä ja Matti Vahanen

Kirjoitin kurillani jutun Matti Vanhasen käyttäytymisestä eduskunnan täysistunnossa ja hänen leikkimisestään silmälaseillaan.

Puhe Suomen EU:n puheenjohtajuusvuodesta oli liturgiaa ja aikaa jäi epäolennaisen tarkkailuun. Vai tuliko tästä silmälasien käsittelystä pääasia, koska muutakaan asiaa ei tuntunut olevan. Näin usein käy, mutta toivoisin, että ei maan pääministerille.

Juttuni pääministerin huonosta näöstä julkaistiin Iltasanomissa 15.1. Seuraavana päivänä pääministeri Vanhanen vastasi ystävällisesti minulle, että hän oli kyllä kokeillut kahden viikon ajan moniteholaseja.

Minulle asia on ammatillinen ja tietysti toivon, että Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa kaikilla olisi mahdollisuus saada sellaiset silmälasit, joilla näkee hyvin kaikille etäisyyksille. Tämä on todella mahdollista, mikäli silmissä ei ole jotain erityistä vikaa, mitä mielestäni pääministerillämme ei ole. Hänellä on vain ollut huono ammattilainen linssien valinnassa. Suurimmalle osalle suomalaisista parhaiden mahdollisten silmälasien saaminen on kiinni rahasta – tuskin pääministerille. Hyvät moniteholasit maksavat reilusti yli 1000 €, riippuen kehyksestä. Minulle pienipalkkaiselle terveydenhuoltoalan työntekijälle menee melkein koko kuun palkka uusien lasien hankintaan. Ei niitä viitsisi sitten vain kahta viikkoa yrittää käyttää.

Silmälasit ovat Suomessa kohtuuttoman kalliita. Meillä on monia muita ihmisen kehitykseen liittyviä erityisyyksiä, mitä katsotaan lääkinnällisen kuntoutukseen kuuluvaksi, silmälaseja ei. Meillä on edelleen kansalaisia, joilla ei ole varaa hankkia esim. ikänäköön kuuluvia lähilaseja, vaan he jättävät lukemisen. Onneksi halpahallit ovat tulleet avuksi ja jakavat kohtuulliseen hintaan ihan toimivaa näköä ikääntyville.

Näkö on ihmiselle todella tärkeä sekä jokapäiväisen elämän kannalta, että monelle myös työn tekemiseen. Palvelut, joilla kansalainen saa asiantuntijan apua näköongelmiinsa ei ole hyvin järjestetty. Meillä on täysin yksityisten markkinoiden varassa toimiva järjestelmä, joka auttaa ihmisiä näkemään hyvin.

Jos näkö heikkenee on mentävä yksityiselle silmälääkärille tai optikolle. Vain suurimmissa kaupungeissa on terveyskeskuksessa silmälääkäri.

Väestön ikääntyessä ja näkemisen ongelmien lisääntyessä on mietittävä terveydenhuollon järjestelmiä, millä kaikille voidaan taata hyvät palvelut silmälääketieteessä. Paras olisi, että terveyskeskuksissa olisi silmälääkäreitä ja optikkoja, jotka hoitaisivat julkisen terveydenhuollon osalta asian. Lisäksi pitäisi luoda järjestelmä, että silmälaseista saisi samanlaisen korvauksen kuin esimerkiksi hammaskorjauksista.

Wednesday, January 17, 2007

Inkluusio, integraatio = kaikille yhteinen koulu

Turku julkisti tänään suunnitelman, millä uudistetaan oppilaan tukea yleisessä opetuksessa. Asia haluttiin ilmaista näin, eikä siten, että Turku uudistaa erityisopetustaan. Molemmista varmaan on kysymys. Minulle tämä asia on erittäin tärkeä. Olen toiminut erityisopetuksen kanssa yhteistyössä jo yli 30 vuotta. Olen myös nähnyt lasten kasvavan aikuisiksi eri koulumuodoista. Sillä toisin kuin opettaja, minä seuraan erityistä tukea tarvitsevaa turkulaista koko elämänkaaren omassa työssäni kuntoutusohjaajana.

En ole vielä tutustunut itse työryhmän esitykseen, mutta kahden tunnin seminaarissa kyllä linja tuli selväksi. Vähitellen turkulaisetkin pääsevät nauttimaan lähikoulusta ja kaikille yhteisestä koulusta. Muutos tosin tapahtuu todella hitaasti. Alkuvaiheessa lakkautetaan ainoastaan hahmotushäiriöisten erityisluokat. Tämä muutos on odottanut toteutumistaan jo kauan, koska lääketieteestä tämä termi poistui jo vuosia sitten. Meillä on ollut siis tässä kaupungissa koulu, mihin on sijoitettu lapsia, kun muuta ei ole keksitty.

Kaupunki jaetaan neljään alueseen, missä jokaisessa on kyllä erityiskoulu, mutta konsultoivien erityisopettajien määrää lisätään ja toimenkuvaa kehitetään. Toiveena on, että Turku laskisi erityisoppilaiden määrää tuntuvasti. Nimenomaan niitä, jotka ovat olleet erityiskoulujen oppilaita. Suunta on todella hyvä, mutta vauhti hidas. Miten mahdetaan pienryhmät perustaa, jos nyt erityiskouluissa olevia lapsia ei siirretä? Olisiko mahdollista antaa vanhemmille ja lapselle mahdollisuus valita?

Minun kokemukseni on, että ne eri tavoin vammaiset lapset, jotka ovat saaneet käydä naapurilasten kanssa samaa lähikoulua, ovat pärjänneet aikuisena paremmin. Heillä on ystäviä ja monipuolisia harrastuksia. Osa heistä, jopa erittäin vaikeasti vammaisista, on saanut myös työtä. Nämä lapset ovat olleet yleisen opetuksen pienryhmissä ja saaneet paljon tukiopetusta. koko uudistuksen pohjana on siis opetusryhmien pienentäminen. Kallista, mutta kannattavaa pitkässä juoksussa.

Jos olet eristetty lapsena, olet sitä myös aikuisena. Lisäksi erityiskoulut ovat ruokkineet vammattomien lapsien ennakkoluuloja. Jos et ole lapsena kohdannut vammaista arjessa, on siihen vaikea tottua aikuisenakaan.

Tuesday, January 16, 2007

Päivähoito opetustoimeen

Päivähoidon perimä on Suomessa kotoisin aikuisten tarpeista. Kaupungistuminen ja naisten työmarkkinoille meneminen toi tarpeen luoda päivähoitojärjestelmän. Ensimmäinen päivähoitolaki 1973 sisälsikin pääasiassa työvoimapoliittisia näkökulmia. Ensimmäinen kasvatustavoitepykälä sisällytettiin lakiin vasta 1983.

Me naiset saamme olla ylpeitä siitä, että päivähoito mahdollisti meidän tasavertaisen osallistumisen tämän maan rakentamiseen. Juuri tästä oikeudesta useat Euroopan naiset ovat suomalaisille kanssasisarille kateellisia. Meitä tarvittiin sodanjälkeisen Suomen rakentamiseen sekä myös yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Samalla tietysti oli niitä ryhmiä, etenkin maaseudulla, missä syyllistettiin naisia työssäkäynnistä ja päivähoitojärjestelmä nähtiin näin kielteisenä. 1960-luvulla päivähoitoa pidettii myös osana sosialistista ajattelua ja yhteiskuntamuutosta.

Elämme nyt aikaa, jossa naiset käy pätkätöissä ja yrittävät yksinhuoltajina repiä ruokarahaa käymällä useassa eri työssä. He rakastavat lapsiaan ja haluavat heille kaikkea hyvää. He lukevat väsyneenä iltasatua ja tinkivät omista harrastuksistaan lasten takia. Samalla vaatimukset lasten suhteen lisääntyy koko ajan. Jos kaksivuotias lapsi ei ole kokeillut tietokonetta, hän on poikkeus. Kolmevuotiaat omistavat jo kännyköitä, mihin mummo pohjoisesta voi soittaa. Lapsille suunnattu tarjonta on markkinoiden armoilla. Vaatii aikaa ja rahaa, jotta voi tarjota työpäivän jälkeen lapselleen laadukasta ja kehittävää toimintaa. Lisäksi usein lapsia on vain yksi, mikä tietyllä tavalla helpottaa, mutta luo yksinäisyyttä.

Päivähoidossa lapsi saa toimintaa, mikä on suunniteltu ikätasoisesti ja toisten lasten kanssa tapahtuvaksi. Hän voi opetella niitä sosiaalisia taitoja, jota tämän päivän työelämä kiivaasti vaatii. Ammattitaitoinen päivähoidon henkilökunta antaa toki lapsille yksityisyyden suojan, mutta ohjaavat hellästi pois esimerkiksi vain markkinaroinan ihannoinnista.

Nyt keskustellaan kiivaasti päivähoidon asemasta kaupungin hallinnossa. Lastentarhanopettajat ovat tuoneet esille lapsen oikeuden sivistykseen, ei pelkästään säilytykseen. Lapsella tulee olla oikeus kehittyä turvallisesti. He toivovat, että hallinnon siirtäminen opetustoimen luo jatkumon, missä jokainen lapsi voi yksilöllisesti siirtyä vaiheesta toiseen. Voidaan luoda mahdollisuuksia, missä kouluun siirtyminen ei ole niin suuri hyppy, vaan enemmänkin liukumäki. Opetussuunnitelmien ja tavoitteiden luominen esikouluvaiheessa selkiintyisi.

Itse olen kääntynyt lastentarhanopettajien toiveen puolelle, vaikka aikoinaan istuessani Turun kaupungin sosiaalilautakunnassa vastustin siirtoa. Perusteeni on sekä lapsen varhaiskasvatukseen liittyvä, että hallinnollinen. Vanhemmat ovat lapsen ensisijaisia kasvattajia, vastuu on aina heillä. He tekevät valintoja. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tehdä sellaisia valintoja kuin haluaisi ja näistä päätöksistä ei saa lapsi kärsiä. Lapsella tulee olla turvallisia aikuisia ympärillään vanhempien lisäksi. Lapsi tarvitsee myös toisten lasten seuraa.
En väheksy kotihoitoa, se on lpselle paras mahdollisuus, jos siihen on varaa. Julkinen päivähoito on Suomessa korkeatasoista ja turvallista. Kun koko lapsen julkinen kasvatustyö tehdään saman hallinto-organisaation puitteissa saadaan selkeämpiä kasvatuksellisia tavoitteita luotua. Päivähoidosta tulee enemmän kasvatuksen kuin säilönnän paikka.

Toinen perustelu on hallinnollinen. Turku on tehnyt päätöksen sosiaal -ja terveystoimen yhdistämisestä. Tämän hallintokunnan budjetti tulee olemaan yli puolet Turun budjetista. Miten lapset voisivat pärjätä erikoissairaanhoidon ja vanhustenhoidon välisessä kilpailussa? Lapsista tulisi tämän mammuttihallintokunnan maksavia asiakkaita.

Uskon myös, että keskustelu päivähoidon kasvatuksellisesta vaikutuksesta poistaa myös niitä syyllisyyksiä, mitä työssäkäyvillä äideillä on aina ollut. Naiset ovat saavuttaneet päivähoidon kautta tasa-arvoa, pitäkäämme nyt huolta laadusta ja lapsesta.

Monday, January 15, 2007

Ulkoistaako Turku kulttuurikaupunkihankkeensa?

Yksi hienoimmista asioista, mitä Turulle on tapahtunut on sen valinta Suomen ehdokkaaksi Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Työtä tehtiin todella paljon ja se myös maksoi. Suunnitteluhankkeeseen valjastettiin leegio merkitäviä nimekkäitä vaikuttajahenkilöitä, mutta myös tavallisia kulttuurintekijöitä. Innostus oli suuri. Tuli päivä, jolloin näimme apulaiskaupunginjohtajamme ja projektisihteerin kuohuviinilasien kuplia laskemassa hymyssä suin. Entä sitten, lasit tiskikoneeseen ja ruusut kuivmaan.

Alkoi arki, hohto hävisi. Nyt pitäisi alkaa töihin ja toteuttamaan unelmia. Miten kiva oli ostaa pilvilinnoja ja maalailla maisemia. Turun talous on kuralla ja peruspalvelut nielevät euroja. Mutta onko hanke rahasta kiinni? Eikö ideoita voi toteuttaa muutakuin suurella hovilla ja rahalla? Monet kuntalaisten ehdotukset eivät olleet kalliita. Nyt tarvittaisiin vain organisaatiota, joka koordinoisi hankkeet.

Tänään kaupunginhallitukselle esiteltiin raakile suunnitelmaksi. Pitäisi perustaa säätiö. Siitä on kyllä sovittu, koska kyseessä ei ole yksin Turun kaupungin hanke, vaan siihen osallistuu monia muita kaupunkeja ja maita. Rahaa toivotaan myös elinkeinoelämältä. Mutta mikä on säätiön rooli koko hankkeessa? Päättääkö se myös sisällöstä ja toteutuksesta. Ulkoistaako Turku siis hankeen yksityiselle?

Mielestäni kulttuuripääkaupunki on kaupunkilaisten asia. Sen pitää olla lähellä jokaista turkulaista ja olla heidän näköinen. Meillä on upea historia, joka varaan voi jo rakentaa runsaasti ellei kaikkia historiallisia rakennuksia joko pureta tai myydä yksityisille. Hanke kuuluu myös kaikille Turun kaupungin hallintokunnille. Viheryksikölle, päivähoidolle, vanhustenhuollolle ym.
Turku tarvitsee vanhainkotivalsseja, roskisrokkia, siltasinfonioita ja liikuntalauluja. Kaikkea ja lähelle kaikkea. Se ei tarvitse pönöttäviä oopperoita ja kuohuviinikutsuja.

Kulttuuripääkaupunkihanketta tulee organisoida kultuuritoimen asiantuntemusta käyttäen, sitoen siihen kaikki toiset hallintokunnat. Mitään suurta erillistä 40 hengen hovia ei tämä hanke tarvitse. Se tarvitsee innostusta ja ideoita. Kaikkia meitä.

Sunday, January 14, 2007

Nettieduskunnan jäsen

Kyllä.

Minut on valittu nettieduskuntaan vuonna 2003 eduskuntavaalien yhteydessä Helsingin Sanomien toimesta. Helsingin Sanomat oli tutkinut eduskuntavaaliehdokkaiden vastauksia eri vaalikoneisiin. Minä ja Annika Lapintie olimme Varsinais-Suomen Vasemmisitoliiton edustajajista ne, jonka kanssa kansa oli eniten samaa mieltä. Lehdessä julkaistiin kuva, missä minun nimeni komeili valittujen edustajien kohdalla, toisessa rivissä vasemmalla. Hetken tunsin jo penkin pyllyni alla ja kuulin korvissani puhemiehen sanovan: seuraavaksi nettieduskunnan jäsen Pirjo Rinne.

Kokemukseni nettikyselyistä velvoittaa minua nyt erityiseen tarkkaavuuteen vastaamisessa. Jos esimerkiksi YLE:n kysymyspatteriin vastaamiseen sanotaan kuluvan 15 min. niin minulla kyllä menee tunti. En kuitenkaan sorru miettimään, mitä kansa minun haluaisi vastaavan. Niin kuin viimekerrallakin, vastaan kuten sydän sanoo. Olen luonteeltani ihminen, jolta saa aina selkeän vastauksen. Ehkä olen vähän jyrkkäkin. Mielestäni politikolla kuuluu olla vastaus, joka on selkeä vastaan tai puolesta. Keskilinjan näpertäjiä kyllä löytyy muista puolueista. Heillä on aina myöhemmin lupa piiloutua epämääräisen vastauksen taakse: "jokseenkin eri mieltä".

Tänä vuonna vaalikoneisiin on tullut uutuustangentti. Se on sellainen hauska viiva, mitä liikuttamalla asteikolla saadaan samalla tehtyä sekä vastaus, että sen painoarvo. Et siis voi jättää painoarvoakaan miettimättä. Ehkä hyvä, mutta vaikea saada viivoja juuri optimaaliseen kohtaan. Jos olet esim. kolmessa kysymyksessä peräkkäin laittanut täysin eri mieltä, painoarvo tärkeä, tulee pallukat niin lähekkäin toisiaan, että virheeseen milleissä on mahdollisuus. mitenkähän näitä analysoidaan jälkikäteen.

Laatikoihin perustelujen kirjoittaminen on myös varmaan hyvin yksilöllistä. Tiedän, että on edustajia, jotka ei kirjoita ollenkaan, kun ajattelevat lukijat niin kiireiseksi, ettei niitä lueta. Itse vastaa aina kirjallisesti, jos vastaukseni on vähänkään mahdollisesti tulkinnanvarainen. Eihän kukaan osaa tehdä kysymyksiä, jotka ovat täysin yksiselitteisiä. Uskon, että äänestäjän lukevat aina välillä mahdollisen ehdokkaansa kirjoituksiakin. Saahan siitä myös henkilökohtaisemman kuvat ehdokkaasta kuin pallukka tai viiva. Itse viljelen aika värikästä ja suorasanaista kieltä vastauksissa.

Pian koneet aukeavat äänestäjille ja alkaa tuttujen ja lasten arviointikierros. "Kuin sää ny näin tän vastasit. Olisi ajatellu nyt meit opiskelijoi."

Joo, kaikkea ei voi miellyttää, ei porvari minua kuitenkaan äänestä, turha sitä on kumartaa. Rehellisyys ja asioihin perehtyminen ovat ainoita kriteereitä. Niillä pärjäsin viimeksikin, enkä huonosti ollenkaan. -- ajatella nettikansanedustaja Pirjo Rinne.

Saturday, January 13, 2007

Lääkärikunnan romahdus?

Viime viikon oli joka päivä lehdissä juttuja lääkäreistä. Olihan Helsingissä Lääkäripäivät. Enimmäkseen käsiteltiin sairauksia ja niiden hoitoja, mutta myös lääkärikunnan yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Lääkäreillä on aina ollut hyvin korkea arvostus kansalaisten joukossa. Lääkärit ovat myös yhteiskunnan kannalta tärkeä ammattiryhmä, pitäväthän he kansalaiset hengissä ja veroja maksamassa.Mutta jatkuuko tämä arvostus? Tänä päivänä potilas voi näppäillä oireet nettiin ja saada sieltä diagnoosin. Lääkäriin tulee mennä saadakseen lääkkeen tai hoidon vaivaan. Mutta eiköhän lääkkeitäkin aika pitkälle voi netistä näppäillä. Vaihtoehtoiset hoitomuodot ja erilaiset kansanparantajat elävät kulta-aikoja. Kiireiset ihmiset haluavat nopeasti hoitoa ja oireet pois. Ei ole aikaa istuskella odotushuoneissa ja käydä röntgeneissä ja labroissa. Oireet pois ja taas liukuhihnalle töihin.

Suomessa on lääkäreitä todella paljon. Kuitenkin niistä on huutava pula. Terveyskeskukset ja sairaalat ovat paikkoja, missä kukaan lääkäri ei haluaisi olla töissä. Yksityinen lääkäritalobisnet paistattelee pörssissä ja osaa kyllä keinot voittojen saamiseksi. Sairastaminen on siis pörssissä. Siellä pysymiseksi on tehtävä enemmän töitä, siis kansan on sairastettava. Väestön ikääntyminen pitää kyllä huolen tästä. Mutta miten jaksaa lääkäri pidempään, kun ammatin sisällöstä osa on bisneksen pyörittämistä ja pörssikurssien vahtimista.

Yksittäinen vastavalmistunut lääkäri ryhtyy kauppaamaan itseään yksityiseen bisnekseen. Hän pyrkii tilanteeseen, missä vähällä työllä saisi reilun korvauksen. Se vaatii jatkuvaa itsensä kilpailuttamista ja toisten palkkioiden seuraamista. Varmuuden vuoksi on hyvä ilmoittautua useaan eri "varamiespalveluun" . Hyvä on myös saada hieman sairaalakokemusta. Siis aamulla ensin sairaalaan leikkaamaan, sitten keikkalääkäriksi terveyskeskukseen ja illaksi yksityiselle lääkäriasemalle vastaanotolle. Työpäivän päätteeksi voi vielä tehdä pari kotikäyntiä huolestuneiden vanhusten luokse. Nuori lääkäri tottuu käyttäämään aikansa työpaikkabongailuun, eikä esimerkiksi tieteelliseen alan kirjallisuuteen perehtymiseen ja kehittymiseen. Vanhemmat lääkärit, jotka ovat jo vakiinnuttaneet asemansa nostavat huikeita palkkojaan omistamissaan lääkärikeskuksissa. Heillä ei ole aikaa, eikä ehkä innostustakaan ohjata nuorempia. Onhan toinen lääkäri aina potentiaalinen kilpailija markkinoilla.

Miten potilas kokee sairastuessaa tämän lääkärikunnan oravanpyörän? Tänä päivänä on erittäin harvinaista, että sama lääkäri olisi läsnä koko hoitoprosessin. Puhumattakaan tilanteesta, missä potilaalla on pitkäaikainen sairaus ja käyntejä säännöllisesti. Lääkärit vaihtuvat monesta syystä. Joskus kuulee, että tilannetta jopa pidetään hyvänä: saahan potilas näin toisen ja kolmannenkin mielipiteen. Kukaan lääkäri ei sitten ole kokonaan vastuussa. Käynnillä voi aina luottaa, että joku seuraavista kyllä hoitaa jonkun epämiellyttävän osan hoitoprosessista. Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa näihin vaihtoihin on tyytyminen, mutta nyt ilmiö on siirtynyt yksityiseenkin bisnekseen. Lääkäri ei myöskään näe itse koko hoitoprosessia ja vähitellen näivettyy pikkuasioiden näpertelijäksi.

Romahtaako lääreiden ammattikunnan arvostus tämän pirstaloituneen ja kiireisen lääkäribisneksen johdosta. Ryhtyvätkö potilaat arvostamaan enemmän nettiä ja kansanparantajia, vai ryhtyvätkö he vaativimmiksi eivätkä hyväksy lyhytä vastaanottoaikoja, vaihtuvuutta ja vastuun pakoilua. Vaikea ennustaa, mutta terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen virtaa aina enemmän ja enemmän valituksia. Se on ainakin selvä, että köyhimmät kuolee ensin, koska heillä ei ole muuta mahdollisuutta , kun keikkalääkäreillä miehitetty terveyskeskus.

Friday, January 12, 2007

Hetki opaskoirana

Sarjassa: tekevälle sattuu. Kirjoitin jutun jotta oppisin jotain.

Hetki ”opaskoirana”

Kirpeä pakkanen yrittää lähestyä nenääni loppiaisen aattona Tampereen juna-asemalla. Odottelen mieheni kanssa vaihtojunaa Jyväskylään. Raide kolme, ah, tuolla on valotaulu vaunujen paikoista, olemme siis juuri hyvällä kohdalla. Havaitsen vieressäni nuoren miehen, valkoisen kepin ja suuren matkalaukun. Suurta ammattiylpeyttä tuntien ja pakkasesta piristyneenä: ”Anteeksi, voiko jotenkin auttaa vaunun löytämisessä?”. ”Kiitos kyllä, minulla on paikka vaunussa kaksi.” Sepä mukavaa, sama vaunu kuin meillä. Sovitaan, että nuori mies tulee meidän opastukseen ja yhdessä menemme vaunuun.

Pakkanen kipristää jo enemmän nenäpäätä. Olisi pitänyt laittaa lakki päähän ja hanskat käteen. No, kohta junan pitäisi tulla, kello on jo 11.02. Vielä tarkistus valotaulusta, joo, junassa on ravintolavaunu, joka on aivan meidän vaunun vieressä. Nyt juna tulee – Pendoliino. Vaunut vilistävät ohi nopeasti, mutta näen vilauksen ravintolavaunusta ja huikkaan reippaasti, että nyt mennään, vaunu on tuolla tosi kaukana. Kaikilla meillä kolmella on isot matkalaukut, jotka pyörillään syövät sepeliä asvaltista. ”Helpompi kulkea näin suurten laukkujen kanssa ulkona, kuin sisällä”, ajatus kulkee kirkkaana.

Mieheni ihmettelee vaunujen numeroita, jotka näkyvät tosi huonosti vielä liikkuvasta junasta. Minä roikun vain ajatuksessa: veturi, ykkösvaunu, kakkosvaunu, ravintola. Hiki niistää pakkasen nenänpäästä. Jouluiset kinkut ja suklaat tuntuvat juuri kaikki olevan tulossa ulos yhtä aikaa. Huh! ”Mennään nyt jo vaunuun sisälle!”

Samalla näen, että valkoinen keppi on nopeampi ja vilahtaa jo sisälle. Minä joudun samalla toiseen vaunuun. ”Anteeksi, miksi ihmeessä vaunut ovat numeroitu näin epäloogisesti?” Aikaa on vain kolme minuuttia ja pitäisi juosta koko juna varmistaakseen, että toisena veturista on vaunu kaksi!” ”Olemme nyt vaunussa kahdeksan.” Sanailen, antamatta suunvuoroa konduktöörille.

”Rouva hyvä, mihin olette menossa?” Hassu kysymys, raiteella kolme. ”Jyväskylään tietysti, tämähän on raide kolme”. Kuulutettiin juuri, että juna numero 85 Jyväskylään lähtee raiteilta kolme.” Hetkinen rouva, tämä juna lähtee nyt Ouluun”. Onko pakkasta koskaan ollutkaan. Apua!

Konduktööri ottaa ystävällisesti matkalaukustani kiinni ja huitoo kättään laituria eteenpäin ja viittoo minua ulos. Apua! Missä mieheni ja näkövammainen kanssamatkustajamme. Laituri on jo täysin tyhjä, mutta näen, että virkailija soittaa sellaisella suuremmalla ”matkapuhelimella” johonkin. Juoksen ja näen vilauksen mieheni harmaasta parrasta. Koputan ikkunaan ja oveen. Ovi ei enää aukea, että voisin saada ääneni kuulumaan. Ihmeellistä, että mieheni matkalaukkuineen ja hänelle vaativine opastus tehtävineen ehtii katsoa ulos. Auttoikohan siinä 37 vuotta kestänyt ystävyytemme ja yhteen kasvaminen?

Ovi aukeaa yhtäkkiä ja virkailija viittoo nopeutta. ”Olemme väärässä junassa, äkkiä ulos!” Harvoin ylipainoinen mieheni on vaikuttanut niin ketterältä metsäkauriilta. Juoksuun! Nyt matkalaukkujen pyörät jo raapivat vakoja asvalttiin, valkoisen kepin pallokärki on jo varmaan puhki. Apua! Vaunu numero 11. ” Nyt sisälle vain” sanoo virkatakki. ”Meillä on liput vaunuun kaksi!” ”Melko tyhjää, istukaa vain rauhassa ja huokaiskaa” sanoo ystävällinen virkatakki, jolle ilmestyy myös lempeät kasvot.

Mitä ihmettä tapahtui? Minähän vain ammattiylpeyttä tuntien tarjouduin oppaaksi näkövammaiselle. Minä sitten saan aikaa kahden junan aikataulun myöhästymisen ja vuolaana virtaavat hikikainalot. Mitä minä tein väärin? Minähän näen hyvin ja olen matkustanut paljon junalla kotimaassa ja ulkomailla.

Mitä opimme tästä?

Näkevä kanssamatkustajakaan ei välttämättä ole rautatieaseman toimintojen asiantuntija. Näkövammaisen on ehkä kuitenkin turvallisinta kysyä tarkka laiturikohta, mihin tarvittava vaunu saapuu jo lippua ostettaessa. Hyvä on myös varmistua, ettei samaan aikaan lähde muita junia samalta laiturilta. Varminta on tietysti käyttää VR:n matkapalvelua.

PS. kiitokset nuorelle miehelle ymmärryksestä. Ehkä jälleen opimme jotain, mutta junalla matkustamista emme jätä.


Toimin siis päivätyökseni näkövammaisten kuntoutusohjaajana. Olen ollut tässä työssä pian 15 vuotta, joten olisi tytön pitänyt jo osata jutut. Tekevälle sattuu. Avustamista ja mukavien ihmisten kohtaamista en jätä, vaikka joskus epäonnistunkin yrityksissäni.

Thursday, January 11, 2007

Pääministerimme näkö?

Seuraan juuri eduskunnan kyselytuntia 11.1.2007. Pääministeri pitää puheen EU puheenjohtajuuskauden onnistumisesta. Pitkänä miehenä puhuessaan eduskuntatalon puhujapöntöstä, hän pitää puhepaperia kädessään. Hänellä ei ole silmälaseja, ei tummasankaisia, eikä sangattomia. Hän joutuu köyristämään yläselkänsä välillä kohti paperia nähdäkseen paremmin, varsinkin lukiessaan ruotsiksi. Puheen tuottaminen sujuu mallikkaasti, vaikka yleisön katsomista on vähän, onhan kyseessä jo kokenut poliitikko.

Puheen päättymisen jälkeen pääministerimme istuu paikalleen ja saatan jatkaa pääministerimme näönkäytön analyysiä. Istuttuaan hän heti laittaa lasit nenälleen ja ryhtyy myhäillen katselemaan kansanedustajien reaktioita. Jotain oli kuitenkin puheessa vielä tarkastettavaa ja hän nostaa lasit otsalle. Nyt hän kumartuu pöydän päälle ja paneutuu tekstiin, nostaa katseensa, kun salista kuuluu reaktioita seuraavan puhujan puheeseen, lasit nenälle. Lasit pois ja lasit nenälle, tämä toistuu. Pääministerimme hallitsee myös kaikki mahdollisuudet pitää kaukolaseja lähityöskentelyn ajan. Hän laittaa ne hiuksiin, pitää otsalla, pitää kädessä syöden lasin aisaa, laittaa lasit pöydälle, pyörittää niitä mietteliäänä. Rauhallisuus lasien suhteen tulee, kun hän laittaa rennosti käden naapurituolin selkänojalle ja ryhtyy katselemaan saliin. Ministeri Pekkarisella tulee asiaa pääministerille kesken rauhallisen katselun. Lasit pois hiuksiin, otsa ryppyyn ja papereiden selailua keskustelun lomassa.

Moniteholasit on keksitty jo vuosia sitten, ne ovat kalliit, mutta eiköhän pääministerin palkka riitä!