Viikko alkoi hienosti lastemme onnittelulla Turunsanomissa. Maanantaina olikin valtuusto ja valtuustosalin eteen saapui mittava mielenosoitus. Kaupungin työntekijät osoittivat valtuutetuille mieltään lomautuksista. Valtuustossa asiasta annettiin vasta tietoa. Varsinaiset päätökset tehdään 15.6. valtuustossa. Pitkällähän suunnitelmat jo on, joten hätä on suuri.
Seisoin valtuustosalin edessä häpeissäni. Olen yksi niistä päättäjistä, jotka joutuvat kohtaamaan silmästä silmään tämän kurjuuden. Porvarit ovat istuneet vallankahvassa Turussa jo niin kauan, ettei taloutta enää voi korjata normaalitavoin. Rahaa on surutta törsätty yritystukiin, juhliin, konsulttipalkkioihin ja etenkin kalliisiin ostopalveluihin ja korkeisiin johtajien palkkoihin. En ole koskaan hyväksynyt päätöksiä, missä rahaa on hukattu yksityisten firmojen ja henkilöiden tileille. Ei se vaan ole riittänyt, että on äänestänyt vastaan. Nyt häpeä koskee kuitenkin meitä Vasemmistoliittolaisiakin.
Mielenosoittajien joukosta eroittuu mieheni. Olemme olleet naimisissa 35-vuotta ja hän tukee minua poliittisessa työssä. Mielenosoituksen päätyttyä, menemme ylös valtuuston kahvioon ja juomme yhdessä juhlakahvit. Mieli voisi olla parempikin. Vielä kuuluu korvissa työntekijöiden iskuhuudot ja laulut. Olemme marssineet sadat mielenosoitukset yhdessä. Nyt minä seison syytettyjen puolella. Onneksi avioliitossa vielä kuljemme käsikädessä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Onnea Pirjo ja Risto! Ei taitaisi politiikan teko sujua, jos aviomies ei olisi tukena. Hienoa, että niin on. Politiikan tekijöitä tarvitaan nyt entistä kipeämmin. Jaksamista ja kesäaurinkoa!
t. Pirjo S.
Post a Comment