Pohjoismaisten naisten voimaa

Tänä viikonloppuna kokoontuu Turussa Pohjoismaisten naispolitikkojen verkosto. Oli mielenkiintoista olla mukana tapaamassa osallistujia. Nämä naispolitikot ovat perehtyneet maahanmuuttajanaisten politiikkaperehdyttämiseen. Tämä pohjoismainen verkosto perustettiin 1970 Malmöössä Ruotsissa. Suomalaiset olivat aktiivisesti mukana heti alusta. Nykyinen puheenjohtaja Jelica Ugricic muistaa hyvin Carola Peltosen voiman asioiden hoidossa.

Norjalaiselta sosiaalidemokraatti kollegalta kuulin myös, että vasemmistolainen poliitikko vetää Norjassa kurssja naisille. Kurseilla opetettaan maahanmuuttajanaisille politiikan alkeita ja toimintatapoja, mutta myös norjalaisille naisille kykyä toimia miesvaltaisessa politiikassa. Hienoa! Saan ensi viikolla nettiosoiteen, mistä voin opiskella koulutusohjelmaa. Nyt naiset voimaantumaan!

Mukava oli kuulla myös Oslon uudesta ooppera- ja musiikkitalosta. Hieno talo, mihin pitää mennä aurinkolasit päässä, koska seinäpinnat häikäisee. Mielenkiintoista oli myös kuulla avajaiskonsertista, missä vieressä istunut kolleega oli ollut. Avajaisesitys oli ollut Aida - oppera. Kohdassa, missä normaalisti laulaa orjat, lauloi nyt kaikki taloa rakentamassa olleet työläiset. Apua!

Kyllä paljon oppii, kun lähtee mukavalta sohvalta liikkeelle.

Saarille rakentaminen ei ole tulevaisuutta

Kun laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta tuli voimaan, sen yhtenä kärkenä oli kuntien yhteinen kaavoitus. Tarkoitus oli luoda varsinkin kaupunkiseuduille ekologinen, julkista liikennettä suosiva nauhamainen rakentamiskaava. Nyt, kun aikaa on kulunut ja ympäristökunnat ovat saaneet nimensä ja vaakunansa kiistelylistalle, on tärkeä asia unohtunt. Useimmat suuret kaupungit ovat jääneet ilman kumppania. Tähän ovat johtaneet aivat muut syyt kuin luonnonarvojen kunnioittaminen, niin Turun kuin muidenkin kuntien osalla.

Huhtikuun 11. päivä Sisäasianministeriö kutsui Tampereelle suurten kaupunkien seutukuntien edustajat. Sekä yleisten, että seutukunnille suuntautuvien puheenvuorojen joukossa korostettiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja ekologista rakentamista. Turun seudulle suunnatussa kaupunkisuunnitelman arvioinnissa nousi voimakkaasti esille Ympäristöministeriön mielipide, että Turkua ei saisi pakottaa rakentamaan saarille. Tarkoitus oli antaa viesti ympäristökunnille kaavoittamisen yhteisvaikutusten tärkeydestä.

Nyt Hirvensalon ja Kakskerta-Satavan kaavat ovat tulossa päätökseen valtuustoon. Kun tarkastelee kaavoja ja niihin liittyviä liikennejärjestelyjä, ei voi kuin toivoa, että ympäristökuntien edustajilla oli korvat höröllään Tampereen kokouksessa. Mikäli Turulla olisi tonttimaata tarjolla muuallakin kuin pohjoisessa, ei tätä todella epäekologista rakentamista tehtäisiin. Saarille rakentaminen tuottaa kestämättömän likenneongelman uudesta sillasta huolimatta. Koska rakentaminen on todella kallista (kunnallistekniikka) on taloja rakennettava paljon ja tiheään, jotta edes jollain olisi varaa niitä vuokrata tai osataa. Tällä tieheällä rakentamisella tuetaan myös joukkoliikenteen edes jollaisiakin mahdollisuuksia olla kannattavaa.

Jos Turku tekee niin tai näin, niin varmasti väärinpäin. Toivottavasti ympäristökunnat ymmärtävät vastuunsa tulevien sukupolvien elämisesta turunseudulla.

Naisten kuntovitonen - markkinahumua

Upeaa oli kävellä satojen naisten pitkässä jonossa Turun kauniissa jokimaisemassa!

Sen sijaan jonottaminen maalissa oli kärsimys. Ei yksin sen takia, että aurinko paistoi ja jalat painoi, vaan sen takia, että markkinat toimii. Me kaikki, tahdoimme tai emme, seisoimme jonossa tietämättä miksi tai minkä takia. Ehkä leipäjonossa?



Lopussa selvisi, että huonosti järjestetyssä lopussa oli kysymys jokaisen yrityksen halusta "itse" ojentaa "lahja". Lahja, jonka jo olimme maksaneet korkeissa osallistumismaksuissa.



Marco Bjurström oli hieno yllyttäjä tunnelmaan, jumppa oli totta ja todella tehty. Kaikki me teimme parhaamme. Kävely alkoi laiskasti ja oli sitä. Matkalla juomaa tarjosivat eri sponssorit omien mieltymyksien mukaan. Joillekin ammattiryhmille oli erityistarjoilua. Selvisimme Vasemmsitoliiton tyttöporukalla omalla huumorillamme ja tahdolla olla mukana. Olimme osa isoa naisporukkaa. Se oli juttu, jonka takia oli mukava olla mukana. Markkinahumu tökkii, todella!

Nyt on kaikki sponsoritavarat löytäneet omaistajan. Kierrätystä sekin!

Ministeri Risikon himmelit

Lauantaina 17.5. minulla oli tilaisuus antaa vastauspuheenvuoro peruspalveluministeri Risikon esitelmään kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Ministeri hallitsee sosiaali- ja terveydenhuollon sisällöt ja luennoi niistä asiantuntevasti. Koska olimme Vasemmistoliiton seminaarissa, tuli tunnelma, että asiat tuotiin esille meille myönteisessä valossa, tai sitten on kyseessä hallituksen vasemmistolaisin ministeri. Useat seminaarissa olleet puoluetoverit ihmettelivät yksimielisyyttä hallitusohjelman painotuksista ja palvelurakenteen muutospaineista.

Yhdessä asiassa olin ministeri Risikon kanssa eri mieltä. Hän sanoi, että kunnissa tehdään tällä hetkellä vain hallintohimmeleitä ja varsinaiset palvelurakenteen uudistukset ovat jääneet. Uudistukset ovat kyllä jääneet, se on totta, mutta itse olen sitä mieltä, että kuntavirkamiesten tulokset ovat paremminkin hallinnollisia harakanpesiä. Perustelen tätä sillä, että uusien yhdistyneiden kuntien hallintomallit ovat huonompia, kuin edellistet yhteensä. Kunnat eivät ole uskaltaneet tehdä uudistuksia kuntarajojen muutosten yhteydessä. Kun ollaan tehty uutta hallintomallia on siihen pyritty laittamaan kaikkien johtavissa asemissa olevien virkamiesten toiveet. Jokainen on ikäänkuin laittanut kortensa kekoon. Tämä työ ei ole ollut kovinkaan johdonmukaista, kuten himmelin teko on.

Kristian Smeds - olenko myös minä paha?

Tulin juuri Kansallisteatterin Tuntematon sotilas –esityksestä. Minä kysyn nyt sinulta Kristian Smeds – olemmeko me kaikki syyllisiä tähän mielettömyyteen? Olen jo vuosia pyrkinyt toimimaan oikeudenmukaisuuden puolesta sotaa vastaan. Silti esityksen jälkeen minulla on erittäin vahva tunne siitä, että juuri minä olen välinpitämätön ja lietson ihmisten välistä ristiriitaa ja mielettömyyttä.

Äänitehosteet, valot, videot, vesi, savu … kaikki kerralla ja erikseen. Valtava hiljaisuus ja kiduttavan pitkät odotukset. Lopeta jo tämä, menemme sietämisen äärirajoille. Sotilaat löytävät rajan takaa maatuska –nuken. He ihastuvat, purkavat nuken aina pienimpään asti raiskaten sen julmasti. Hiljaisuus - kohmettuneen naisen ruumis makaa lumihangessa. Me kaikki olemme syyllisiä.

Sota on mielettömyys. Millään ei tunnu olevan mitään järjellistä selitystä. Käskijät ja käskettävät toimivat yhtä epäjohdonmukaisesti ja ovat yhtä hädissään. Käskijöillä on vain vähän enemmän iloja. Yleisökin on osa sotaa ja saa kuulan kalloonsa, joitakin osallistetaan tanssilla osaksi sodan iloja. Kaikkia käskytetään laulamaan työväenlaulua, koska vastakkaiasettelun aika on ohi.

Minä, joka olen vuosia tehnyt työtä vammaisten parissa ja ajanut heidän oikeuttaan yhdenvertaisuuteen, ryhdyn itkemään, kun näyttelijää nöyryytetään lavalla vammaisen esittämisestä. Tunnen ääretöntä vihaa luutnanttia kohtaan, joka vaatii vammaista Honkajokea nousemaan ylös ja kävelemään. ”Teidänlaisia yhteiskunta elättää” –hän huutaa. Cp-vammaista näyttelevä näyttelijä nousee ylös ja syyttää julmasti yleisöä siitä, että sallimme sotilaiden vääntelehtiä lattialla ja näytellä sotaa, mutta vammaisen näytteleminen ei ole oikein ja hän ei onnistu siinä. Valtava tunnekuohu ja ymmällään olo. Mitä saa näytellä?

Katri-Helena, Halonen, Lenita Airisto, poliitikkomiehet ja Arto Paasilinna, kaikki saavat kuulan kalloonsa. Tove Janson ja Fransu –koira, kukaan ei jää osattomaksi luodista, joka syyllistää. Kyllä, kyllä minäkin olen syyllinen. Kaikki me olemme syyllisiä siihen, että edelleen maailmassa soditaan ja ihmiset ovat uhreja. Jonkun täytyy se meille sanoa näin selkeästi. Kiitos, että saat tuhannet ihmiset matkustamaan pitkiäkin matkoja näytelmääsi, joka todella puhuttelee.