Tämän päivän kaupunginhallituksen kokouksessa kaupunginjohtaja otti esille viime viikon perusturvalautakunnan päätöksen lomautusten perumisesta. Hän toivoi, että kaupunginhallitus käyttäisi otto-oikeuttaan, vaikka asia ei ollut listalla. Jo tämä muodollisestikin kyseenalainen tapa jo riittäisi todistamaan asian asiattoman käsittelytavan. No, äänestyksen jälkeen kokoomus, vihreät, keskusta ja rkp olivat valmiita ottamaan asian uudelleen käsittelyyn. Kaupunginjohtajan edeltä tekemää esitystä muokattiin ja se tuli äänestyksen jälkeen päätökseksi. Lomautukset siis tulisi toteuttaa, vain siirto pandemian takia on sallitua.
Kokouksen aikana äkkiä lääketieteen asiantuntijat lisääntyivät. Opettajista, toimittajista, insinööreistä ja juristeista tuli hetkessä epidemiologian asiantuntijoita. Pandemian aikana ei kuulema tarvita huoltohenkilökuntaa tai toimistoväkeä. Lomautusten poisto voisi koskea vain välittömässä potilastyössä olevia hoitajia ja lääkäreitä, nämäkin voisivat olla lomautettuna joulun aikaan, koska silloin kuulema koko epidemia varmasti on ohi. Yritin kertoa, että siivous, näytteiden kuljetus, suojavarusteiden varastointi ja ylipäätään runsas potilasmäärä vaatii koko henkilökunnan läsnäolon. Ei auttanaut, nyt asiantuntemus pandemian hoidosta oli siirtynyt kokoomuksen ja vihreiden taskuun. Uskomatonta, miten väliinpitämättömästi poliitikko voi suhtautua lääketieteelisesti näin vaikeaan asian hoitamiseen. Juuri tämän asiantuntemuksen takia hallintosääntö antaa perusturvalautakunnalle vallan tehdä päätöksiä.
Monday, August 17, 2009
Sunday, August 16, 2009
Lomat ohi - työhön on tartuttava
Viime kevään polittiset kärhämät veivät mehut varmaan muiltakin kuin minulta. Lomalle pääsy viivästyi ja lisäsi väsymystä. Minun työni näkövammaisten kuntoutusohjaajana ei myöskään ole tasaista ja helppoa. Kuinka ollakaan koko kevät oli ammatillisesti vaativaa. Ihmettelen nyt, miten jaksoin kuunnella jatkuvaa lätinää talousongelmista, tehdä kipaitä päätöksiä ja samalla ohjata pienen, vaikeasti sairaan ja vammaisen lapsen vanhempia. Tämä kaikki näkyi loman alkaessa.
Ensimmäisen lomaviikon tein ihania hiekkakakkuja lapsenlapseni kanssa. Poikani nivelkierukka repesi jalkapallossa ja leikkaus oli tulossa, mummi auttaa. Todella ihanaa vaihtelua synkille talousneuvotteluille ja ikäville puheille.
Toisen ja kolmannen lomaviikon nukuin mökin yläkerrassa. Katsoin verhonraosta kuinka taivas keräsi pilviä ja tuuli kiskoi koivujen latvoja. Ihanat saunaillat ja uinnit tuntuivat kesältä, mutta päivät näin uskomattomia unia. Tuntui kuin olisin ollut Sodankylän filmifestareilla - yötä päivää vain elokuvia toinen toistaa merkillisempiä. Nämä unet poikkesivat talven unista sillä, että minulla oli aikaa katsoa ne kaikki loppuun. Uskonkin, että osa vaikeista talven päivistä minulla johtuu siitä, että uni aamulla jää kesken ja häiritsee koko päivän päätäni. Unet ovat tärkeitä, silloin kun on uni-ihminen, kuten minä.
Viimeisen lomaviikon ohjelmaan kuului Porin Jazzien lasten konsertti. Menimme sinne koko perhe. Siellä soitti Aarne Alligaattori. Päivä oli kuuma ja aurinkoinen. Lapsenlapsemme rokkasivat hikisinä, kuten me äidit, isät, mummit ja papatkin. Aarne lapsenlapsellamme oli lippu kädessä, missä luki "Aarne on täällä" ja toisella "Aarne on iloinen". Nimikirjoituksia ja leimoja, kunten oikeilla festareilla.
Porin jälkeen suunta kohti Jyväskylää. Äiti olikin jo odottanut vierailuani. Nyt, kun olin viikolla, oli mahdollisuus jututtaa paremmin henkilökuntaa ja seurata palvelutalon käytäntöjä. En vieläkään ymmärrä palvelutalojen vaippasotaa. Kaikki huoneet ovat täynnä vaippalaatikoita. Edelleen päivän sana on "teillä on vaippa, antaa pissan vain tulla". Kyllä, täysin totta. Äitinikin, joka ymmärtää kaikki asiat oikein hyvin, alkaa kohta alistua. Hän ei halua enää soittaa kelloa, vaikka tuntee hyvin ja normaalisti pissahädän. Ei ihme, että n.80% laitoksisa asuvista vanhuksista sairastaa virtsatien tulehdusta. No, me otimme mumman invataksiin ja veimme saunomaan Päijänteen rannalle. Rankka päivä, mutta ihan nähdä äiti taas normaalisti nauttimassa uusista perunoista ja mansikkakakusta. Ihanaa, kun on kuljetuspalvelu ja kuntaliitos. Suurjyväskylän alueella voi invataksilla liikkua nyt yli 50 km veljen mökille.
Nyt lomat on vietetty ja työ jo käynnistynyt. En tiedä, sainko voimia lomalta tarpeeksi. Kun ensimmäinen kaupunginhallituksen kokous alkoi, ei mikään ollut kenessäkään muuttunut. Kukaan ei vaikuttanut levänneeltä ja rauhalliselta, mikäli ei oteta huomioon kaupunginjohtajan tasaista rusketusta. Kaikki kuitenkin käynnistyy tavanomaisesti ja entistäkin vaikeampia aikoja on edessä, kun ryhdytään tekemään ensi vuoden budjettia. Itse ole kyllä kovettunt, sen tunnen ja sitä myös pelkään. Politiikka on ennen ollut kiinnostavaa ihmisten välistä toimintaa. Nyt tuntuu, että mikään inhimillinen ja ennen hiljaisesti sovittu kohtelias käytös ei enää ole totta.
Ensimmäisen lomaviikon tein ihania hiekkakakkuja lapsenlapseni kanssa. Poikani nivelkierukka repesi jalkapallossa ja leikkaus oli tulossa, mummi auttaa. Todella ihanaa vaihtelua synkille talousneuvotteluille ja ikäville puheille.
Toisen ja kolmannen lomaviikon nukuin mökin yläkerrassa. Katsoin verhonraosta kuinka taivas keräsi pilviä ja tuuli kiskoi koivujen latvoja. Ihanat saunaillat ja uinnit tuntuivat kesältä, mutta päivät näin uskomattomia unia. Tuntui kuin olisin ollut Sodankylän filmifestareilla - yötä päivää vain elokuvia toinen toistaa merkillisempiä. Nämä unet poikkesivat talven unista sillä, että minulla oli aikaa katsoa ne kaikki loppuun. Uskonkin, että osa vaikeista talven päivistä minulla johtuu siitä, että uni aamulla jää kesken ja häiritsee koko päivän päätäni. Unet ovat tärkeitä, silloin kun on uni-ihminen, kuten minä.
Viimeisen lomaviikon ohjelmaan kuului Porin Jazzien lasten konsertti. Menimme sinne koko perhe. Siellä soitti Aarne Alligaattori. Päivä oli kuuma ja aurinkoinen. Lapsenlapsemme rokkasivat hikisinä, kuten me äidit, isät, mummit ja papatkin. Aarne lapsenlapsellamme oli lippu kädessä, missä luki "Aarne on täällä" ja toisella "Aarne on iloinen". Nimikirjoituksia ja leimoja, kunten oikeilla festareilla.
Porin jälkeen suunta kohti Jyväskylää. Äiti olikin jo odottanut vierailuani. Nyt, kun olin viikolla, oli mahdollisuus jututtaa paremmin henkilökuntaa ja seurata palvelutalon käytäntöjä. En vieläkään ymmärrä palvelutalojen vaippasotaa. Kaikki huoneet ovat täynnä vaippalaatikoita. Edelleen päivän sana on "teillä on vaippa, antaa pissan vain tulla". Kyllä, täysin totta. Äitinikin, joka ymmärtää kaikki asiat oikein hyvin, alkaa kohta alistua. Hän ei halua enää soittaa kelloa, vaikka tuntee hyvin ja normaalisti pissahädän. Ei ihme, että n.80% laitoksisa asuvista vanhuksista sairastaa virtsatien tulehdusta. No, me otimme mumman invataksiin ja veimme saunomaan Päijänteen rannalle. Rankka päivä, mutta ihan nähdä äiti taas normaalisti nauttimassa uusista perunoista ja mansikkakakusta. Ihanaa, kun on kuljetuspalvelu ja kuntaliitos. Suurjyväskylän alueella voi invataksilla liikkua nyt yli 50 km veljen mökille.
Nyt lomat on vietetty ja työ jo käynnistynyt. En tiedä, sainko voimia lomalta tarpeeksi. Kun ensimmäinen kaupunginhallituksen kokous alkoi, ei mikään ollut kenessäkään muuttunut. Kukaan ei vaikuttanut levänneeltä ja rauhalliselta, mikäli ei oteta huomioon kaupunginjohtajan tasaista rusketusta. Kaikki kuitenkin käynnistyy tavanomaisesti ja entistäkin vaikeampia aikoja on edessä, kun ryhdytään tekemään ensi vuoden budjettia. Itse ole kyllä kovettunt, sen tunnen ja sitä myös pelkään. Politiikka on ennen ollut kiinnostavaa ihmisten välistä toimintaa. Nyt tuntuu, että mikään inhimillinen ja ennen hiljaisesti sovittu kohtelias käytös ei enää ole totta.
Subscribe to:
Posts (Atom)
