Selvityspyyntö
Kaupunginhallitus 11.4.2011
Kaupungissamme on vallattu 2000-luvulla useita kaupungin ja yksityisen omistamia kiinteistöjä, koska nuoret taiteilijat eivät ole saaneet haluamaansa julkista taiteilijatilaa.
Tällaisia julkisia tiloja on useissa kaupungeissa. Tilat ovat joko nuorisotoimen tai kulttuuritoimen. Tiloilta ei vaadita korkeaa varustelutasoa, vaan tilaa, missä nuoret alkavat taiteilijat voisivat maksutta pitää näyttelyitä ja tapahtumia, sekä harjoittaa taiteilijan ammattiaan turvallisesti.
Vapaaseen kenttään kuuluu ammattitaiteilijoita, jotka eivät ole valtionosuusjärjestelmän piirissä. Vapaan kentän toimijoita ovat näyttämö-, tanssi-, sävel-, sirkus- ja performanssi- ja esitystaiteen aloilla mm. valtion harkinnanvaraista toiminta- tai projektiavustusta saavat ryhmät, yksittäiset työryhmät, tuotantotalot ja muut erilaisia taidetilaisuuksia järjestävät tahot sekä freelancetaiteilijat. Sirkustaiteella tarkoitetaan tässä yhteydessä ns. nykysirkusta.
Edelliseen hallitusohjelmaan on kirjattu toiminnan avustaminen ja Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaisut työryhmän mietinnön 30.3.2011 aiheesta osoitteessa: http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2011/03/taiteen_vapaa_kentta.html?lang=fi
Esitän, että Turun kaupunki selvittäisi mahdolliset vapaan taiteen tilat kaupungista ja ryhtyisi neuvotteluun, jo melko järjestäytyneenkin toimijan kanssa.
Monday, April 11, 2011
Sunday, April 10, 2011
Mummot kehiin!
Moni nuori perhe taistelee työn ja perhen yhteisen ajan välillä. Lainat on maksettava ja pätkätyöstä on pidettävä kiinni, vaikka sydän halajaisi olla lasten kanssa. Vastavalmistuneena haluaa kehittää itseään työssä ja saada kokemusta.
Mitäs me mummot? Me olemme tehneet työtä useat jo yli 30 vuotta. Meillä on vakinaiset työt ja lainat maksettu. Meitä väsyttää työssä jatkuva uuden oppiminen ja muutosten rumba. Me kaipaisimme taukoja työhön.
Meille mummoille pitäisi saada oikeus olla palkallisella vapaalla, kun lapsenlapsi esim. sairastuu äkillisesti. Meidän töissä se olisi usein helpompaa järjestää, koska jo osaamme työn delegointia ja uudelleen muokkaamista. Meille ei enää tule työnanatajan vihaisia katseita, me olemme jo karaistuneet niiden vastaanottamisessa. Meille lastenlasten kanssa olo toisi voimia jaksaa taas työssä. Me kyllä jaksaisimme , kun saisimme nukkua yöt hyvin kotona. Nyt sairaan lapsen vanhemmat valvoo yöllä ja päivällä sitten pitäisi olla pirteänä ja innokkaana lasten kassa.
Jaetaan väsymystä ja iloa tasaisesti mummoille, lapsenlapsille ja vanhemmille. Jaetaan työnantajan vastuita myös useammalle.
Pappoja unohtamatta!
Mitäs me mummot? Me olemme tehneet työtä useat jo yli 30 vuotta. Meillä on vakinaiset työt ja lainat maksettu. Meitä väsyttää työssä jatkuva uuden oppiminen ja muutosten rumba. Me kaipaisimme taukoja työhön.
Meille mummoille pitäisi saada oikeus olla palkallisella vapaalla, kun lapsenlapsi esim. sairastuu äkillisesti. Meidän töissä se olisi usein helpompaa järjestää, koska jo osaamme työn delegointia ja uudelleen muokkaamista. Meille ei enää tule työnanatajan vihaisia katseita, me olemme jo karaistuneet niiden vastaanottamisessa. Meille lastenlasten kanssa olo toisi voimia jaksaa taas työssä. Me kyllä jaksaisimme , kun saisimme nukkua yöt hyvin kotona. Nyt sairaan lapsen vanhemmat valvoo yöllä ja päivällä sitten pitäisi olla pirteänä ja innokkaana lasten kassa.
Jaetaan väsymystä ja iloa tasaisesti mummoille, lapsenlapsille ja vanhemmille. Jaetaan työnantajan vastuita myös useammalle.
Pappoja unohtamatta!
Sunday, April 3, 2011
Taideopetus kunniaan!
Opetusministeri on ehdottanut, että taideaineita kouluopetuksessa tulisi vähentää. Millaisen sukupolven me kasvatamme, jos tämä toteutuu.
Itse sain sekä silloisessa kansakoulussa, että sitten myöhemmin Kupittaan yhteiskoulussa loistavaa kuvamataiteiden opetusta. Varsinkin lukiossa, opetus oli hyvin monipuolista, ei yksin piirtämistä. Tarkastelimme ympäristöä, arkkitehtuuria, maisemaa, eri taidelajeja ym. Teimme myös hyvin erilaisista materiaaleista kokeilevaa kuvataidetta. Minua, jolla oli jo perhetaustasta "taiteilijan vikaa" kannustettiin osallistumaan kilpailuihin ja näyttelyihin. Kuvittelin jopa välillä taiteilijan ammattia.
Minusta ei tullut taiteilijaa, mutta sain elämääni kouluopetuksesta suuren aarteen. Raskaan työpäivän välillä saatan pysähtyä kauniin taulun äärelle, huomaan kauniit arkkitehtuuriset rakennukset ja maisemat, nämä antavat minulle voimia jaksaa raskaassa hoitotyössä.
Politiikassa uskallan ottaa esille myös esteettiset näkemykset esim. kaupunkirakentamisessa. Vaikken olekkaan ammattilainen, olen saanut kuvataideopetuksesta varmuutta arvioida esteettisiä kokonaisuuksia. Osaan katsoa asiaa myös kaudeuden näkökulmasta. Se on arvo, joka huomataan yleensä vasta sitten, kun se täysin puuttuu. Tästä näkökulmasta saan kiittää kuvataideopettajaani Sirkka Sartesta Kupittaan koulussa 70-luvulla.
Miten olisin selviytynyt perhettämme kohdanneista vaikeista sairauksista ja kuolemista, ilman "henkireikää". Vaatimatonkin käsillä tekeminen tai kauniiden kuvien katsominen, saa aikaan positiivisen tunnekehän, jonka avulla jaksaa eteenpäin. Onnellinen olen myös siitä, että itse myös pystyn tuottamaan pienimuotoista taidetta, mistä tietysti saa moninkertaisen hyvänolontunteen.
Millaisen sukupolven edellinen opetusministeri Virkkunen haluasi kasvattaa? Teknokraattisen, rahan perässä juoksevan. Tärkeää on vain rahaksi muutettava materia. Hyvänolon saa vain pankkitilin nollista tai purjeveneen mahonkisesta ruorista.
Tämä sukupolvi purkaisi kaikki vanhat rakennukset kaupungista, rakentaisi puistot ja laittaisi moottoritien jokaisen kansallimaiseman keskelle. Heille rakentamisen prosenttiperiaate olisi vain rahan hukkaamista. Taidelaitokset yksityistettäisiin, taideopetus lopetettaisiin myös ammattikorkeakoulusta. Kovaa ja hengetöntä - tuloksellistako?
Valitettavasti tämä taideaineiden alasajo on jo pitkällä, vaikka Virkkunen ei saanut ideaansa aivan päätökseen. Onko näin, että oikeistopuolueiden kansanedustajien hinoissa huippukouluissa ei kuitenkaan ole ollut asiantuntevaa taideopetusta? Tämä on tietysti mahdollista, kun aloitetaan rahan perässä juoksu ja kilpailu jo päiväkodissa.
Uskon, että taidealan oppilaitoksesta valmistunut nuori on terveempi ja kykenevämpi elämään, kuin teknokraattisessa talouelämän pyrkimyksiä tavoittelevassa opetuksessa ollut. Molemmet voivat jäädä työttömäksi tässä kovan kilpailun maassa. Tällöin kysytään henkisiä voimavaroja ja paljon. Taide antaa varmuudella sisältöä ja voimaa kestämään vaikeuksia.
Itse sain sekä silloisessa kansakoulussa, että sitten myöhemmin Kupittaan yhteiskoulussa loistavaa kuvamataiteiden opetusta. Varsinkin lukiossa, opetus oli hyvin monipuolista, ei yksin piirtämistä. Tarkastelimme ympäristöä, arkkitehtuuria, maisemaa, eri taidelajeja ym. Teimme myös hyvin erilaisista materiaaleista kokeilevaa kuvataidetta. Minua, jolla oli jo perhetaustasta "taiteilijan vikaa" kannustettiin osallistumaan kilpailuihin ja näyttelyihin. Kuvittelin jopa välillä taiteilijan ammattia.
Minusta ei tullut taiteilijaa, mutta sain elämääni kouluopetuksesta suuren aarteen. Raskaan työpäivän välillä saatan pysähtyä kauniin taulun äärelle, huomaan kauniit arkkitehtuuriset rakennukset ja maisemat, nämä antavat minulle voimia jaksaa raskaassa hoitotyössä.
Politiikassa uskallan ottaa esille myös esteettiset näkemykset esim. kaupunkirakentamisessa. Vaikken olekkaan ammattilainen, olen saanut kuvataideopetuksesta varmuutta arvioida esteettisiä kokonaisuuksia. Osaan katsoa asiaa myös kaudeuden näkökulmasta. Se on arvo, joka huomataan yleensä vasta sitten, kun se täysin puuttuu. Tästä näkökulmasta saan kiittää kuvataideopettajaani Sirkka Sartesta Kupittaan koulussa 70-luvulla.
Miten olisin selviytynyt perhettämme kohdanneista vaikeista sairauksista ja kuolemista, ilman "henkireikää". Vaatimatonkin käsillä tekeminen tai kauniiden kuvien katsominen, saa aikaan positiivisen tunnekehän, jonka avulla jaksaa eteenpäin. Onnellinen olen myös siitä, että itse myös pystyn tuottamaan pienimuotoista taidetta, mistä tietysti saa moninkertaisen hyvänolontunteen.
Millaisen sukupolven edellinen opetusministeri Virkkunen haluasi kasvattaa? Teknokraattisen, rahan perässä juoksevan. Tärkeää on vain rahaksi muutettava materia. Hyvänolon saa vain pankkitilin nollista tai purjeveneen mahonkisesta ruorista.
Tämä sukupolvi purkaisi kaikki vanhat rakennukset kaupungista, rakentaisi puistot ja laittaisi moottoritien jokaisen kansallimaiseman keskelle. Heille rakentamisen prosenttiperiaate olisi vain rahan hukkaamista. Taidelaitokset yksityistettäisiin, taideopetus lopetettaisiin myös ammattikorkeakoulusta. Kovaa ja hengetöntä - tuloksellistako?
Valitettavasti tämä taideaineiden alasajo on jo pitkällä, vaikka Virkkunen ei saanut ideaansa aivan päätökseen. Onko näin, että oikeistopuolueiden kansanedustajien hinoissa huippukouluissa ei kuitenkaan ole ollut asiantuntevaa taideopetusta? Tämä on tietysti mahdollista, kun aloitetaan rahan perässä juoksu ja kilpailu jo päiväkodissa.
Uskon, että taidealan oppilaitoksesta valmistunut nuori on terveempi ja kykenevämpi elämään, kuin teknokraattisessa talouelämän pyrkimyksiä tavoittelevassa opetuksessa ollut. Molemmet voivat jäädä työttömäksi tässä kovan kilpailun maassa. Tällöin kysytään henkisiä voimavaroja ja paljon. Taide antaa varmuudella sisältöä ja voimaa kestämään vaikeuksia.
Subscribe to:
Posts (Atom)
