Onnettomuus pysäyttää

Tyttäreni oli isossa auto-onnettomuudessa viikko sitten. Nyt asiat vasta alkavat hahmottua. Miten pienestä voi elämä muuttua.

Viikon olemme hoitaneet kahta suloista lastenlasta, koska tyttäreni käsi on lastassa. Saimme pitää heidät.Koko viikon olemme kerranneet onnettomuuteen liittyviä asioita. On järkyttävää, kuinka tyttäreni alkaa syyllistää itseään, vaikka todellakin hän vain ajoi autoa ja toinen auto kurvasi eteen. Toinen esiin tullut asia on yleinen lynkkaus. Syytetään eteen ajanutta autoa aiheettomastikin. Varmaan tämäkin perheenäiti ajoi vain autoa ja yhtäkkiä rysähti. Kammottava viiden auton onnettomuus tapahtui.

Yliluonnolliseen varjelukseen uskomaton on ymmällään. Mikä pelasti tyttäremme ja lapset? Auto meni täysin romuksi. Oliko kysymys nykyisten autojen paremmasta kestävyydestä, hyvistä turvaistuimista vai fysiikan mutkikkaista laeista törmäystilanteessa? He ovat hengissä pienin naarmuin.

Ruisrock, vau!

Kymmenien vuosien jälkeen lähdimme festareille. Olimme olleet myös silloin 40-vuotta sitten mukana. Nyt yleisöstä 90% ei ollut edes syntynyt silloin. Kuljimme käsittämättömän pitkän matkan ensin jalkaisin. Se oli ikäänkuin valmistautumisriitti. Säyseässä sovussa kaikki rinnakkain. Joillakin oli käsittämätön kiire juoda itsensä humalaan portin ulkopuolella. Kello oli yksi ja koko keissi jo juotu. Eivät pojat ja tytöt paljon musiikista tainneet tietää myöhemmin. Olenkohan minä täti? No, onhan minulla tietysti enemmän rahaa ostaa juomani alueen lukuisista juottoloista.

Katsoimme sekä Maija Vilkkumaan, että Ismo Alangon konsertit kokonaan.Upeita esityksiä molemmat! Muita lavoja vilkuilimme. Voimat loppuivat kuumuudessa jo kuudelta. Yleisöä tuli koko ajan lisää paikalle. No tätit ja sedät nukkumaan.