Wednesday, May 27, 2009

Kauheaa aikaa elämme

Tänään sitten piti istua kokouksessa jopa kaksi kertaa ja päättää säästöistä. Huokailuja ja pääpyörityksiä. No, jostain rahat täytyy löytyä. Itse vain olisin ottanut enemmän elinkeinoelämän tukiaisista, keskushallinnon projekteista ja ammattiurheilun tukemisesta. Näistä ei kuitenkaan päästy keskustelemaankaan, kun asia palautettiin.

Pieni erävoitto oli, että sosiaali- ja terveystoimen suorittavaa porrasta ei lomauteta ja opettajien lomautus pieneni perusasteella neljään päivään. Vasemmistoliitto sai vielä läpi nuorisotoimen 40.000€, jolla nuorisotalot ovat auki viikonloppuisin. Surullisinta oli huomata, että julkisen terveydenhuollon alasajo on todella alkanut. Kokoomuksen on vaikea piilotella tavoitettaan. Se lipsahtelee nyt jatkuvasti, vauhdittajana toimi nyt peruspalvelujohtajan siirtyminen yksityisen terveysaseman palvelukseen.

Saapi nähdä, kun useita pieniä terveysasemia nyt laman varjolla suljetaan, ehkä kolmeksi kuukaudeksi, aukaistaanko niitä enää koskaan?

Sunday, May 24, 2009

Suojaako laki säästöiltä?

Taistelu peruspalveluiden lakisääteisistä toteuttamisesta on on tullut vakaavaan pisteeseen. Nyt laman varjolla oikeisto haluaa romuttaa koko järjestelmän. Vaivihkaa halutaan näyttää, että julkinen terveydenhuolto ei toimi. Ei tietystikkään, kun sille ei anneta mahdollisuutta. Nyt laman varjolla kuntalaisille tulee kuva huonosta toiminnasta. Tämän jälkeen toiveet kansan siirtymisestä yksityisiin palveluihin ovat totta.

Huomenna käsitellään kaupunginhallituksessa talkoovapaita ja lomautuksia. Jo nyt tiedetään, että lakisääteisiä palveluita ei voi taata. Saako näin tehdä, kun on lama? Tulee tunne, että oikeisto ei edes välitä. Rahaa vaan pitää saada, käytköön kuntalaisille miten vain. Eikö perustuslaki ole juuri näitä tilanteita varten säädetty?

Saturday, May 9, 2009

Valta vanhustenhoidossa

Jälleen olen seurannut kolme päivää vanhusten palvelutalon toimintaa Keski-Suomessa. Nyt mietin, kuka käyttää valtaa ja millaista se on?

Kello soi käytävällä, vanhus on jälleen painanut vallan nappulaa (kädessä olevaa hälytintä). Valo vilkuu laitteessa ja surina käy. Aikaa vierähtää, kunnes kuuluu kovaäänisestä kaikkien meidän korviin: mikäs on hätänä. Vanhus ei oikein enää muista, mitä oli tapahtunut. Hetkeä aikaisemmin hänen kehonsa oli lähettänyt viestejä pissähädästä, tuo keho, joka on aina läsnä ainoana pysyvänä, ainoana omana. Hänelle raihnaisen, hoitoa vaativan kehon seuraaminen, on kokopäivätyötä. Mikä olisi tärkeämpää pitkään päivään, kuin kehon toimintojen tarkka rekisteröiminen.

Hoitajalle, joka juuri on auttamassa toista asukasta, asia näyttäytyy toisin. Hoitaja muistaa, että edellisestä soitosta on vain tunti aikaa. Hänen päänsä on täysi eri asukkaiden lääkityksiä, hoitotoimenpiteitä, vatsantoimituksia ym. Hän huolehtii yksin 14:sta kehosta ja vielä omakin pissahätä pitäisi hoitaa. Kaikki hoidettavat ovat täysin autettavia ja vaativat kahden henkilön samanaikaisen läsnäolon. Vaikka hoitaja A halauaiskikin mennä auttamaan asukasta, hän ei yksin voi asialle mitään. Koko koneisto pitää käynnistää ja pitää olla varma, että pissa sitten tulee, kun kerran pöntölle suurin ponnistuksin pääsee.

Vanha kansansatu paimenesta, joka huusi "susi, susi", tulee mieleen. Tässäkin tapahtumassa ei ole oikeaa ratkaisua, vaan pissa sitten tulee väärään aikaan. Vanhus on todella pahoillaan ja häpeissään. Hän on käyttänyt koko päivän tarkkaillakseen, milloin se oikeasti tulee. Hoitajia myös harmitta, kun edellinen soitto ei johtanut toimenpiteisiin. Molemmat pahoittelevat tilannetta.

Se, mitä tämän kehon vallan hallinta aiheuttaa, on meille kaikille väärin. Vähitellen vanhus myöntyy, että hänelle laitetaan vaippa, joka estää pissan valumisen pyörätuoliin tai sänkyyn. Pienempi häpeä on parempi ratkaisu. Hoitajatkin ovat tyytyväisä. Olemmeko me tyytyväisiä, kun ekologinen vaippakatastrofi pahenee?

Tämä vanhusten vaippa on melkoinen keksintö, se pelastaa meidät miettimästä kehon todellista toimintaa ja antaa aikaa. Se, että näiden super max -vaippojen (vetää 5 litraa nestettä) maatuminen kestää vielä seuraavallekin sukupolville, on pientä tämän vallanjaon ratkaisulle.