Monday, December 6, 2010

Itsenäisyys 2010

Elettiin vuotta 1958 Äänekosken kirkonkylässä Keski-Suomessa. Oli alkukesän sunnuntai-aamu. Oli tulossa jännittävä päivä. Heti aamulla ryhdyin varustautumaan päivän suurta tapahtumaa varten.

Isäni kaksi siskoa oli muuttanut Ruotsiin 40-luvun lopulla. Suomessa oli kyllä töitä sodan jäljiltä, mutta köyhyys piinasi pieniä kyliä syrjäsuomessa. Satoja tuhansia suomalaisia muutti pois, kuka Ruotsiin, kuka Amerikkaan. Kaikilla oli toive paremmasta ja turvallisemmasta elämästä. Isän siskot, Saara ja Liisa lähtivät Göteborgin lähelle autotehtaalle työhön. Pian he kuitenkin pääsivät parempiin ja siistimpiin töihin sairaala-apulaisiksi.

He menivät naimisiin ja saivat minulle ruotsia puhuvia serkkuja. Köyhää Suomea he eivät unohtaneet. Joka joulu he lähettivät meidän perheelle paketin. Edellisenä jouluna olin saanut valtavan hienon valkoisen alushameen. Sellaista ei ollut kenelläkään Äänekoskella. Tänään laittaisin sen päälle. Äiti oli ommellut minulle uuden puvun, joka oli tehty hitusen lyhyemmäksi, jotta upea alushame hieman vilkkuisi alta. Polvisukat jalkaan, kireät letit valkoisin rusettinauhoin päähän, olin valmis kohtaamaan suuren hetken.

Meillä oli kyllä auto, mikä oli harvinaista Äänekoskella tavalliselle työläisperheelle, mutta sitä ei juurikaan käytetty kirkonkylän matkoihin. Niin nytkin lähdimme kävellen työväentalolle. Koko perhe: minä, äiti, isä, sisko ja veli. Muistan kuinka isäni oli selkeästi ylpeä perheestään kävellessämme. Kaikki olimme pukeutuneet hienosti.

Työväentalo näkyi jo kaukaa mäeltä. Muistan, kuinka ensimmäisen kerran syylä alkoi kutittaa kädessä ja mahassa tuntui oudolta. Yritin heiluttaa helmojani niin, että alushame varmasti näkyisi. Isä tervehti pihalla tuttuja ja kaikki tuntui kestävän tosi kauan.

Pääsimme istumaan melko eteen. Koko sali oli aivan täysi. Kuhina ja puheensorina lakkasi, kun pullea punaposkinen mies astui näyttämölle ja alkoi puhua. Punaliput roikkuivat molemmin puolin. En ymmärtänyt sanaakaan, mutta tämähän ei ollut se asia, miksi olin työväentalolle tullut. Syylä alkoi kutittaa enemmän. Jännitys kasvoi puheen pidentyessä. Miksei jo päästy asiaan.

Juuri kun posetiivia soittava mies ilmestyi lavalle, se tapahtui: syylä irtosi. Punainen veri värjäsi puvun ja alushameen, jonka olin asetellut näkyville. Äiti ryhtyi hössöttämään ja pyyhkimään. Tuntui, että kaikki katsoivat minua ja verta, ei alushametta, eikä esitystä lavalla. Posetiivia soittava mies lopetti ja aloitti rumpujen päristyksen. Unohdin veren ja hössötyksen. Siinä hän oli: pikimusta mies. Käsittämätöntä. Ihmisen iho saattoi olla niin musta. En ollut uskonut vanhempaa veljeäni, kun hän oli iltaisin kertonut tästä. Mietin, oliko kyseessä temppu. Joku vain oli maalattu mustaksi. Ei, istuimme niin lähellä, että olisin kyllä huomannut petoksen. Kyllä siinä seisoi oikea Afrikkalainen musta mies.

Nyt meillä Suomessa asuu 250 000 maahanmuuttajaa, osa heistä on pikimustia. He ovat tulleet tänne paremman elämän toivossa, eivät esiintymään. Heidän kotimaassaan on turvatonta ja köyhää. Hekin lähettävät paketteja kotimaanasa sukulaisille ja yrittävät sopeutua tähän syrjäiseen kylmään maahan. Edelleen heitä katsotaan ja oudoksutaan. Edelleen joku hermostuksissaan raapii itsenä verelle, kun ei tiedä, mitä on tulossa ja miten pitäisi toimia. Olemmeko yhtään kasvaneet 50 vuodessa. Onko meille edelleen tärkeämpää se, että alushame näkyy? Onko edelleen tärkeämpää, että kulissit on pystyssä, vaikka ihminen voi huonosti.

Thursday, December 2, 2010

Kähee takki

Kuljen kovalla kiireellä liukasta Yliopistonkatua Happy Housea kohti. Mietin aikatauluani ja yritän kiirehtää askeliani. Humalistokadun kulmassa näen jo kaukaa, että vastaan tulee riemukkaassa laitamyötäisessä kolmen keski-ikäisen miehn porukka. Yhdellä on pyörä. Yritän laskelmoida heidän liikkeitään samalla kun asettelen askeliani jäällä. Turha toivo. Juuri, kun ajattelen kaartaa hieman vasemmalle, he horjahtavat samaan suuntaa. Etaisyys vielä pelastaa matkantekoa.

Lähestymme toisiamme vääjäämättä. Yksi miehistä jää hieman jälkeen ja silloin minä pinkaisen. Ohitan kaksi miestä taidokkaasti, sillä heillä on tekemistä pitää toisiaan ruodussa. Pyörä auttaa heitä myös.

Kun olen kolmannen miehen kohdalla, hän kääntyy minuun päin, ottaa rehdin ryhdikkään asennon ja sanoo kuuluvasti:"Kähee takki". Minäkin pysähdyn hämmästyksestä. Ojennan itseni ja sanon: "Kiitos tuosta". Hän hymyilee ystävällisesti humalaisilla silmillään. Minäkin hymyilen ja hidastan askeliani.

Ennen Happy Housea mietin, miksi ilahduin niin. Olenko jo siinä iässä, että humalaisenkin miehen huomio riittää. Ei. Minä ilahduin siitä, että joku huomaa. Olkoon humalassa tai ei, hän huomaa toisen ihmisen. Tätä hienoa piirrettä on niin vähän Suomessa nähtävänä.

Monday, November 22, 2010

Kulttuuripääkaupunkia markkinoimassa

Kaupunginhallituksen jäsen ei lepää lomallakaan. Turkua on markkinoitava kaikkialla maailmassa, etenkin kun tulossa on suuri tapahtuma: Euroopan kulttuuripääkaupunki Turku. Eipä hävetä, hieno vuosi on tulossa.

Viimeksi markkinoin kaupunkiamme Santiago de Chilessä. Jaoin pinssejä ja kerroin kaupungistamme. Hauskoin tilanne oli, kun laitoin pinssin kaupungin suurimman turisti-infon oppaalle. Hän ilahtui ja sain kaksi poskisuudelmaa (normaali käytäntö on yksi). Hän kertoi heti kaiken, mitä tiesi Suomesta: Mika Häkkinen, paljon lunta ja Helsinki. Hieno maa. Turusta ei tietenkään mitään. Hauskan keskustelumme jälkeen hän lupasi pitää pinssiä rinnassaan ja katsoa kaupunkimme nettisivuja.

Harmi, kun hauskan kuvan liittäminen ei onnistunutkaan.

ps. Suomella on erittäin hyvä maine Chilessä. Tämä johtuu Chilen järkyttävästä historiasta. Vuonna 1973 vallankaappauksen jälkeen Suomi oli ainoa maa, joka heti antoi konkreetista apua. Useat meistä suomalaisista muistaa vuoden 1974 Chilen pakolaiset. Nämä pakolaiset olivat ensimmäiset varsinaiset ulkomaan sodan takia pakolaisiksi Suomeen tulleet. Moni meistä edelleenkin tuntee heitä.
Allenden muistomerkin edessä tunnelma oli vahva.

Sunday, November 7, 2010

Nimiäiset

Nimiäiset on hieno tapa ottaa sukuun kirkkoon kuulumaton uusi vauva. Aikaisemmin lastenlapsemme on kastettu elämän virtaan. Tällöin kummit kastavat lapsen varpaat veteen, missä palaa elämän tuli kynttilöinä. Sukulaiset, mummit ja papat laulavat "lapsi on maan...".

Suvun uuden jäsenen nimi oli pidetty salaisuutena. Ensimmäiseksi kaikille jaettiin ristisanatehtävä. Isä luki vauvan ja perheen elämään viittaavia tapahtumia, mistä lopuksi paljastui nimi. Vaikeimmaksi tässä ristisanatehtävässä osoittautui tietää, mikä ohjelma tuli televisiosta silloin, kun synnyttämään lähdettiin. Ohjelma oli äidin lempiohjelma. Molemmille suvuille oli olemassa myös tehtävä, jonka vain he saattoivat tietää. Täten varsinainen nimi säilyi pitkään salaisuutena. Isän suvun jäsenet hihkaisivat, kun heidän suvussa kulkenut nimi alkoi paljastua.

Tällä kerralla lapsi juurrutettiin maahan. Koska maa oli jo roudassa, istuttivat kummit ruukkukasvin. Tämä suureksi kasvava kasvi sitten yhdessä uuden suvun jäsenen kanssa kasvaa suureksi ja vahvaksi. Tämän jälkeen vanhemmat ja isovanhemmat sytyttävät elämän tulen kynttilöihin. Laulua ei unohdettu.

Lopuksi isä vielä kertoo nimistä sukujuuret, väestörekisteritiedot sekä keitä tunnettuja tämän saman nimen omistajia on ollut. Sitten uuden nimen omistaja jo nukahtikin ja juhlaväki pääsi syömään kanakeittoa ja ruisleipää.

Wednesday, November 3, 2010

Joku raja sairaudella rahastukseen

Suomen ja pohjoismaiden terveydenhuolto on ollut maailman parhaiten hoidettua. Neuvolatoiminta, terveyskeskukset, aluesairaalat ja isot keskussairaalat ovat julkisella verorahoituksella huolehtineet koko kansan parantamisesta.

Muuttui aika ja hallitusvastuu. Määrätietoisesti haluttiin ryhtyä rahastamaan sairauksilla. Kuka olisikaan helpompi rahastettva, kuin sairas ihminen, varsinkin lapsi. Ensin 80-luvulla perheille kaupattiin edullisia lapsien sairasvakuutuksia. Pienellä rahalla pääsit yksityislääkärille taksilla ja ilmaiset lääkkeet. Mutta eipä kestänyt tämä aika kauan, kun vakuutusmaksut nousivat pilviin. Olivat kutenkin vanhemmat jo tottuneet ja valmiiksi peloteltu.

No, sitten alkoi määrätietoinen terveyskeskusten alasajo. Tähän manööveriin tarvittiin myös julkista asennemuutosta. Terveyskeskusten lääkäreitä ryhdyttiin haukkumaan arvauskeskusten hoitajiksi. Tähän valjastettiin esisiksi Ylen sketsiohjelmat taidokkaasti. Pian jokainen peruskoululainen tiesi, että terveyskeskus tappaa. No, sitten keksittiin, että ulkoistetaan koko paha. Samat lääkärit marssivat takaisin, mutta alkoivat nauttimaan paremmista optiopalkoista. Lasku lähti veronmaksajille.

Nyt, kun perusterveydenhuoltoa on jo ulkoistettu paljon, ei se enää riitä. Myös yksityisten lääkäreiden palkat pitää pistää verovaroilla maksettavaksi. Nyt lääkärit haluavat, että Kelan korvausta vastaanottomaksuista on nostettava eli siis yksityislääkäreiden pitää taata hyvät tulonsa. Kun tiedämme, että kaikkein pienituloisimmilla ei ole varaa käyttää yksityislääkäriä, on tässä kysymys täydellisestä tulonsiirrosta hyvätuloisille.

Sitten vielä tuo HUS:n tapaus vuokrata leikkaussalit viikonlopuiksi yksityissille.HUH!

Kyllä nyt on niin, että verovarat pitää käyttää sairaiden hoitoon ei hyvätuloisten lääkäreiden purjeveneiden kylkiin. Hyvä terveyskeskus takaa tasa-arvoisen terveydenhuollon. Kaikilla on oikeius hyvään hoitoon sairauden yllättäessä.

Thursday, October 28, 2010

Junassa on tunnelmaa

Muiden kohtalotoverien kanssa matkustin tässä viikko sitten Turusta Helsinkiin ja takaisin. Olen aina viihtynyt erinomaisesti junassa. On kansaa kaikenlaista ja mahdollisuus istua paikallaan ja ajatella asioita, lukea erilaisia kirjoja, kuunnella kiintoisaa hyrinää monenlaisten matkustajien keskusteluista ja välillä oikein tehdä töitäkin vaikkapa mikro sylissä. Tärkeintä on junaväestön erilaisuus ja kansanluokkien moninaisuus; vanhoja ja nuoria, naisia ja miehiä, maalaisia ja kaupunkilaisia, köyhiä ja rikkaita, herroja ja rahvasta.

Harmonikka ei enää soi, kuten Juhani Ahon aikaan, mutta uutta soittoa kyllä on. Taajaan tahtiin kännykät pirisevät erilaisin taivassävelin. Yksi puhuu riidastaan poikaystävän kanssa, toinen tekee liikekauppaa, kolmas hyrisee lastenhoitoa tai lapsensa kouluun menoa, neljäs sommittelee rooliaan ja puhettaan jossakin ökyhotellin seminaarissa. Kuten uutisissa taannoin kerrottiin, jotkut ennättävät jopa hoitaa firmaan kiinnittyvän onnettoman hakijan pettämis- ja valehteluoperaatiot monella eri puhelulla matkan aikana.

Itse olen ollut kertakaikkiaan raivostunut, kun hyvään kirjaan syventyessäni tai kokouspapereissa rypiessäni takaa, edestä ja sivulta kuuluu kaikenlaista mölinää. Suuri osa tekee kauppaa ja raivaa uutta liikeosaamisstrategiaa, puolet huutaa poikaystävilleen, kolmasosa sopii seminaareistaan ja kokouksistaan illan ohjelmaa unohtamatta. Vaikeaa on keskittyä mihinkään rauhalliseen ja syvempään.

Mieheni tuli tällä viikolla junalla Helsingistä Turkuun. Hänelle kävi semmoinen tuuri, että edessä olevassa penkissä istui joukko aktiivisia nuoria poliittisia vaikuttajia. Mieheni kuunteli täysin hävyttömästi korva penkkirivien välissä keskusteluja. Kaksi nuorta miestä, Tintti-tukkaisia poikia mustasankaiset silmälasit päässä, kuin kaksosia, jutteli politiikasta taukoamatta koko matkan, kaksi tuntia. Yllätys oli se, että kumpainenkin oli ällistyttävän hyvin perillä politiikasta niin tässä hetkessä kuin kauemmassa historiassa. Onneksi heidän äänensä oli myös siksi kuuluva ja korkea, että huonokuuloinen mieheni saattoi seurata keskustelun kulkua kaksi tuntia, vaikka välillä joidenkin muiden kännykkäsoitot ja konduktöörien junankuulutukset vakoilukuuntelua häiritsivätkin. Siinä meni kyllä koko kansallinen kuin kunnallinen politiikkakin selkeäksi mennen tullen. Ilmeistä oli, että ”Tintit” olivat eri puolueesta ja paljon mukana olleita ja monessa liemissä keitettyjä. Toinen oli valmis maisteri, toinen vielä keskeneräinen, ja haukkui yliopistoa notkean modernin puutteesta.

Johtopäätös, jonka mieheni tuosta kaikesta teki, oli se, että ei ole syytä huoleen. Jos tuommoisia tiedostavia, ajattelevia nuoria noin älykkäine ja keskusteluvalmiine ajatuksineen riittää, maailma saattaa jopa olla pelastettu.

Mitä tästä kaikesta sitten opimme? Pidetään ne kännykät junissa suljettuina ja annetaan väen puhua asioista ihan rehellisesti omilla aivoillaan ihan kasvokkain. Ja nautitaan oikein vanhaan tapaan siitä, että junat voivat vielä olla koko kansan kohtaamispaikkoja, joissa toiset käärivät eväsleipiään ja toiset kirkastavat keskustelu- ja väittelytaitoaan ihan aidoissa reippaissa keskusteluissaan.

Juna ja laajemmin joukkoliikenne on niin kuin peruskoulu. Se ei ole lentokone tai sen business-luokka tai lahjakkaiden ja rikkaiden erikoiskoulu. Me tarvitsemme semmoista joukkoliikennettä, jossa koko kansan ihmiset voivat istua rinnakkain ja ihan aidosti keskustella ja kuunnella toistensa mielipiteitä. Koko kansalle on hyvää ja tervettä ymmärtää toisiaan ja ainoastaan yhdessä voimme selvitä tässä ankarassa maailmassa. Uskon, että tämä yhteisöllisyys on hyvää paitsi alhaisolle myös ylhäisölle ja koko kansakunnalle.

Monday, October 25, 2010

Turun talousarvion kiemurtelua

Tänään oli Turun kaupunginhallituksen talousarviokäsittely. Olen istunut vastaavissa kokouksissa jo usean vuoden ajan, joten käytännöt olivat selvät - vai olivatko?
Näiden kahdeksan vuoden aikana on aina tehty muutosehdotukset kaupungihallituksen kokouksessa erilliselle muutoehdotuspaperille. On ikäänkuin annettu julki puolueen tahto talousarvion käsittelyn kulusta. Asioista on keskusteltu ja päästy jopa yhteisymmärrykseen. On tullut tunne, että ikäänkuin tehdään harjoituskierros valtuustoa varten.
Tänä vuonna Vasemmistoliitto oli ainoa, joka oli tehnyt muutosehdotuksen valmiiksi. Ihmettelimme, mutta kohta jo selvisi, että kaikkien muiden valtuustoryhmien puheenjohtajat olivat sunnuntaina päättäneet olla tekemättä esityksiä. Oli päätetty, että muutoksista neuvotellaan ryhmien kesken 20.11.ja mahdolliset äänestykset sitten tehdään valtuustossa. Mitä ihmeen demokratiaa tämä on? Kun tiedustelin puheenjohtajalta asiaa, hän sanoi, että neuvotteluihin kutsuttiin vain edellisen valtuustosopimuksen ryhmät. Minkä ihmeen logiikan mukaan? Eikö nyt ollut kyseessä vuoden 2011 talousarvio ja siihen tehtävät muutokset. Mitä tekemistä tällä asilla on valtuustoryhmien sopimuksen kanssa. Kyllä nyt menee sekaisin Erkkikin.
Ja juuri, kun ajattelin, että uusi johtokaksikko on päässyt hyvin alkuun toimissaan ja että tämä käsissä oleva talousarvio on melko hyvä.
Kyllä on ikävä oikeaa politiikkaa.
En yhtään ihmettele, jos kansa erkaantuu politiikasta, kun se tapahtuu meidän poliitikkojenkin keskuudessa. Talousarviokokouksen tärkein asiapaperi näyttikin monella olevan Facebook. Mitäpä sitä kokousta seuraamaan, kun kaikki kuitenkin päätetään jossain muualla setien kesken. Herätys! Me hoidamme Turun kaupungin kuntalaisten asioita, he maksavat veroja ja odottavat, että niiden rahojen käytöstä päätetään demokratian sääntöjen mukaan.Jokaisella kuntalaisella on perustuslain oikeus saada äänensä kuulumaan.

Thursday, October 21, 2010

Kiitos varkaalle

Oli kaunis viikonloppu. Omakotitalon piha oli saatava talven kestävään muotoon. Omenat kerättävä, lehtiä haravoitava, kukkasipuleita istutettava. Kaikki hyvin. Nyt vielä viimeksi kesäkalusteet vajaan. No? Missä on grilli? Grillin kohdalla on nurmikossa painauma ja pyörien jäljet vielä haileana näkyvät syysruohossa. Katsomme mieheni kanssa toisiamme ja tyhjää kohtaa. Kyllä, poissa on. Hassua kyllä, kierrämme vielä talon ja vajan, aivan kuin grilli itsestään olisi mennyt talviteloille. Ei, tontilla ei ole enää grilliä.

Kun sitten istahdamme terassin kaiteelle haikean oloisina, meidät valtaa ilo. Grilli oli jo vanha ja äärettömän likainen. Olin jo miettinyt aikaisemmin sen pesemistä, mutta ajatukseksi oli jäänyt. Olin aprikoinut olisiko grillistä enää ensi keän iltoihin, jos en sitä puhdistaisi. Nyt ongelma oli poissa. Joku oli tullut autolla pihaamme ja raahannut raskaan rautagrillin autoonsa. Tehnyt meille siis palveluksen. Kiitos! Rahaakin säästimme, koska varmaankin olisimme joutuneet maksamaan kohtuullisen jätemaksun monomasta romukasasta.

Toivomme nyt vain, että grillimme on saanut ansaitsemansa hyvän lopun. Että se on toimitettu toisten romujen joukkoon jäteasemalle tai rautaromun kerääjälle, eikä jätetty yksin makaamaan metsään.

Monday, October 18, 2010

Vanhukset ensin

Tänään oli Turun Seudun Vanhutuki tuki RY:n vaalipaneli Ruusukorttelissa. Kirittäjäksi oli saapunut itse prof. Sirkka-Liisa Kivelä. Kaikki puolueiden lähettämät edustajat, minä mukaan luettuna, halusimme kaikkea hyvää vanhuksille. Kivelä kuitenkin kertoi selkeästi, että suurin syy on eriarvoisuus, mikä lisääntyy koko ajan yhteiskunnassa. Ikä on yksi tekijä, joka tekee ihmisistä eriarvoisia. Lainsäädäntö tukee tätä. Tulojen pienetessä useille se merkitsee myös taloudellista tipahtamista köyhyyteen.
Arvoista puhuttiin paljon. Jos yhteikunnan arvomaailma olisi kohdallaa, useilla vanhuksilla elämä olisi parempaa. Monella ei ole ketään, joka tekisi arjesta arvokkaan elää.Jokainen voi tehdä arvomaailman muutamiseksi paljon jo omalla esimerkillään. Ikäihmisten pitää myös itse tulla ulos kodeistaan. Tämä tietysti vaatii turvallisuutta ympäristöltä.
Vanhusten köyhyys puhututti myös. Takuueläke tuo näennäistä korjausta, sillä koko ajan tulee lisään palvelumaksuja, lääkkeet ja hoidot maksavat ym. Edelleen meillä on n. 120.000 köyhyyrajan alla elävää eläkeläistä. Täällä meidän rikkaassa Suomessamme.Itse näen köyhyyden käydessäni kotikäynneillä. Vanhus saattaa asua kohtuullisessa asunnossa, mutta päivittäiseen kunnolliseen ruokaan ei ole varaa.Paljon mainostettuja palveluseteleitä ei voi käyttää, koska omavustuuuseen ei ole varaa.Pelko vakavasta sairaudesta pistää vielä säästämään pahimman varalle, vaikka pahin on jo tässä.
Kaikki kannattivat vanhus -tai ikäläkia.Vanhusasiamiehiä myös haluttiin kuntiin. Kokoomus, vihreät ja keskusta, kaikki lupasivat kaikkea, vaikka juuri olivat Turun valtuustossa äänestäneet peruspalvelulautakunnan määrärahojen supistamisesta. Teot ei vastaa puheita.

Sunday, September 19, 2010

Kohti parempaa ympäristösuunnittelua

Miksi meillä Turussa rakennetaan rakennusliikkeiden ehdoilla?
Vastaus: kun meillä on maan vaikutusvaltaisimmat rakennusliikkeet.

Tämä toimitatapa on aika outo muualla maassa, pohjoismaissa ja euroopassa. Olin tutustumassa Hampurin ja Kööpenhaminan kaupunkien ympäristösuunnitteluun. Varsinkin Kööppenhaminassa kaupunki määrittelee uuden asuinalueen luonteen, kilpailuttaa suunnittelijan ja sitten antaa rakennusliikkeille mahdollisuuden tulla mukaan. Näin kaupunki on voinut suunnitella koko kokonaisuuden liikenneyhteyksiä, palveluja ja asukasrakennetta myöten. Näin on saatu Örestadin kaupunginosaan metro ja kauppakeskus. Suomalaiset arkkitehdit ovat suunnitelleet myös muuta palveluja, joita vielä ei ole ehditty toteuttaa.

Örestadin kauppunginosassa on leikillistä uutta arkkitehtuuria. Asunnot ovat ulkoisesti erikoisia, mutta sisältä melko perinteisiä. Kaikille on kuitenkin taattu hieno näköala ja taloja ympäröi vesivalli. Modernia ja valoisaa. Valon pääsy asuntoihin on tarkkaan mietitty. Pelkkä talojen katselu toi hyvän mielen. Tuskin asunnot ovat huippuhintaisia, kun ovat niin kaukana keskustasta. Metrolla kuitenkin pääsee Kööpenhaminen keskustaan 15 minutissa.

Hampurissa rakennetaan entistä satama-aluetta uudelleen ja modernisti. Siellä asunnot ovat selkeästi kalliita. Talot ovat aivan kiinni toisissaan, mutta useimmista on näkymä Elbe joelle. Rantojen bulevaardit ja kokooontumispaikat tekevät hieman kodikkuutta, mutta viheralueet ovat tosi pieniä. Talot ovat sielläkin villin hauskoja.

Entä meillä täällä Turussa? Meidän upea kansallismaisemamme Aurajokisuussa saa laatikkotalonsa. Voin vain kuvitella, jos jokin nuori arkkitehti olisi saanut alueen suunnitelun.Asunnot tulisivat tietysti kalliiksi, mutta olisivat kuitenkin mukavia katsella köyhälle kansalle. Nyt ei saa köyhät, eikä rikkaat yhtään mitään. Hävettää turkulaisen arkkitehtuurin (jos sitä nyt ollenkaan on) puolesta.

Saturday, September 11, 2010

Sarkasmi tehosi!

Onpa ollut mielenkiintoista tavata ihmisiä TV esiintymiseni jälkeen. Töissä huomasi, että ajankohtaisohjelmia katsovat vain koulutetut miehet. Useimmat naistyötoverit sanoivat, että eivät koskaan enään katso uutisten jälkeen televisiota. No, raskas työ tietysti vaatii paljon unta.

Kummalta on tuntunut se tyytyväisyys, mitä kokoomuslaiset ovat osoittaneet. Osalta olen saanut jopa ylistäviä kiitoksia. Ehkä meillä sittenkin oli sama päämäärä.

Kuntalaiset ovat viestittäneet, että hyvä kun nyt saivat tietää. Yksikin sanoi, ettei koskaan edes kunnolla tiennyt, kuka kaupunginjohtajana häärää. Eräs elinkeinoelämän parissa pitkään toiminut sanoi, että nyt Turun seutu pääsee vihdoin eteenpäin. Jännää, eikö tämä henkilö lähtenytkin elinkeinoelämän johtoon? Entäpä, jos hän nyt ottaakin piilevät johtajankykynsä esille ja sulkee Turun Suomen kehityksen ulkopuolelle?

Aviomies on esittänyt kainon toiveen, että ryhtyisin harkitsemaan myös arjessa yhtä paljon sanomisiani.

Monday, September 6, 2010

Mitä tuli sanottua televisioon?

Jouduimpa tänään tiukkaan tilanteeseen. YLE:n Ajankohtaisen kakkosen toimittaja oli lukenut tätä blogiani ja halusi haastatella minua tarkemmin.Tänään hän sitten starttasi Helsingistä kuvaajan ja äänittäjän kanssa ja tuli aurinkoiseen Turkuun. Asia koski juuri valittua EK:n toimitusjohtajaa, joka vaikutti myös Turun kaupunjohtajana vielä keväällä.

En ole kokenut televisiokasvo, mutta jotenkin toimittaja sai minut aurinkoisella puistonpenkillä rauhalliseksi. Ehkä olin liiankin rauhallinen ja avoin. Ehkä sanoin jotain liiankin suoraan? On vaikea muistaa yli puolen tunnin haastattelua.

Huomenna 7.9. ohjelma tulee klo 21 kakkoselta. Pitkä haastattelu on varmaan pilkottu ja siitä tulee korkeintaan minuutin pätkä. Mitä toimittja pitää tärkeänä? Mikä sanomassani tukee hänen näkemystä henkilöstä? Mikä sanomisessani on yleisesti kiinnostavaa? Apua! Jaksanko odottaa?

Entä mitä sanovat keskiviikkona kaikki muut poliitikot, jotka ovat istuneet samoissa kammareissa?Ovatko he nähneet asiat yhtään samalla tavoin? Entäs, jos joku oikein suuttuu?

No, kerran se Rinteen rouva pääsee oikein valtakunnan televisioon. Mitään en kadu!

Monday, August 30, 2010

Johtaja valittu - toivotaan parasta!

Niin valittiin Turun kaupungille johtaja kahdeksi vuodeksi. En olisi näin toivonut tapahtuvan, mutta päätetty on.

Minulle tämä näyttäytyy nuorten ihmisten hyväksikäyttönä. Juuri, kun nuorella pitäisi olla rauha rakentaa omaa elämäänsä ja asettua yhteiskuntaan opiskelujen jälkeen, hänelle tarjotaan tehtävää, mihin hänen kokemuksensa ei millään voi riittää. Teemmekö me elämää kokeneet tässä oikein? Me jotka itse tiedämme, että elämä on maratooni ja kaikkea kyllä ehtii tehdä jos terveyttä riittää, työnnämme vaativaan tehtävään nuorta ja kokematonta. Saammeko tästä jotain nautintoa? Olemmeko niitä, jotka vain odotamme, että voimme sitten neuvoa ja jälkikäteen viisastella?

Eikö olisi Kokoomuksessakin aika miettiä asioita myös yksilön kannalta. Eikö riittäisi, että jokainen saa tarpeiden mukaan ja tekee asioita kykynsä mukaan. Enempään ei tarvitse yltää, jotta jaksaa.

Sunday, August 29, 2010

Johtajien palkankorotukset - törkeää vallankäyttöä!

Miten voi olla, että Turun kaupungissa koko ajan voidaan tehdä päätöksiä, jotka sotivat täysin vastaan yleisiä valtuustossa ja kaupunginhallituksessa sovittuja asioita. Sovittu on, että koko kaupungin hallinnossa säästetään ja taloutta pyritään tasapainottamaan. Tämä sopimus ei näytä koskevan ylintä virkamiesjohtoa. Törkeää on palkankorotusten lisäksi se, että juuri on lomautettu henkilökuntaa ja säästetty täten palkkavaroja. Nyt kun työläiset ovat antaneet pienet palkkansa kaupungille, ne siirtyvätkin kätevästi jo korkeapalkkaiseten virkamiesten pussiin. Täydellinen petkutus!!

Voi tietysti olla, että ryhmien välistä sopimusta on taas kammareissa sorvattu ja sovittu, että hyväveli järjestelmä jakaa taas bonuksia.

Nämä virkojen täytöt, salaiset palkankorotukset ja kaverin suosimiset alkavat mennä jo aivan äärimmäisyyksiin. Tuntuu, että Turun kokoomusjohto istuu vain miettimässä, miten nyhtäisi kaupungilta kaikki rahat omaan taskuun.

Monday, August 16, 2010

KH:ssa huono henki

Kaupunginhallituksen työ alkoi tänään. Heti alusta asti aisti huonon ilmapiirin. Tietysti osaa harmitti, että lista oli lyhyt ja merkityksetön ja kokous oli kuitenkin laitettu alkamaan klo 14. En ihan tarkkaan muista, tervehtikö kaikki edes toisiaan. Itse yritin tavoittaa kaikkien silmiä, mutta en onnistunut.

Kaupunginhallitus tekee perinteisesti matkan Tampereelle tai Tamperelaiset tulee meille. Nyt pitäisi lähteä matkaan, mutta harvalle sopii. Kaupunginjohtajalle järjestetään läksiäiset, mutta harvalle sopii. Talousarvioseminaari järjestetään matkalla Tukholman kaupungin vieraaksi. Useat nyrpistelevät nenäänsä. Kävisikö mikään?

Muistelen aikaa, jolloin aina oli jotain juteltavaa, kun kesän jälkeen nähtiin. Kaupunginhallitustyö on rankkaa. Se vaatii meiltä kaikilta paljon uhrauksia. Olemme kuitenkin siellä harrastuksesta, eikä kenenkään etu ole, että jurppii. Kurjiakin asioita voi tehdä, jos on asenne paikoillaan.

Wednesday, July 28, 2010

Onnettomuus pysäyttää

Tyttäreni oli isossa auto-onnettomuudessa viikko sitten. Nyt asiat vasta alkavat hahmottua. Miten pienestä voi elämä muuttua.

Viikon olemme hoitaneet kahta suloista lastenlasta, koska tyttäreni käsi on lastassa. Saimme pitää heidät.Koko viikon olemme kerranneet onnettomuuteen liittyviä asioita. On järkyttävää, kuinka tyttäreni alkaa syyllistää itseään, vaikka todellakin hän vain ajoi autoa ja toinen auto kurvasi eteen. Toinen esiin tullut asia on yleinen lynkkaus. Syytetään eteen ajanutta autoa aiheettomastikin. Varmaan tämäkin perheenäiti ajoi vain autoa ja yhtäkkiä rysähti. Kammottava viiden auton onnettomuus tapahtui.

Yliluonnolliseen varjelukseen uskomaton on ymmällään. Mikä pelasti tyttäremme ja lapset? Auto meni täysin romuksi. Oliko kysymys nykyisten autojen paremmasta kestävyydestä, hyvistä turvaistuimista vai fysiikan mutkikkaista laeista törmäystilanteessa? He ovat hengissä pienin naarmuin.

Saturday, July 10, 2010

Ruisrock, vau!

Kymmenien vuosien jälkeen lähdimme festareille. Olimme olleet myös silloin 40-vuotta sitten mukana. Nyt yleisöstä 90% ei ollut edes syntynyt silloin. Kuljimme käsittämättömän pitkän matkan ensin jalkaisin. Se oli ikäänkuin valmistautumisriitti. Säyseässä sovussa kaikki rinnakkain. Joillakin oli käsittämätön kiire juoda itsensä humalaan portin ulkopuolella. Kello oli yksi ja koko keissi jo juotu. Eivät pojat ja tytöt paljon musiikista tainneet tietää myöhemmin. Olenkohan minä täti? No, onhan minulla tietysti enemmän rahaa ostaa juomani alueen lukuisista juottoloista.

Katsoimme sekä Maija Vilkkumaan, että Ismo Alangon konsertit kokonaan.Upeita esityksiä molemmat! Muita lavoja vilkuilimme. Voimat loppuivat kuumuudessa jo kuudelta. Yleisöä tuli koko ajan lisää paikalle. No tätit ja sedät nukkumaan.

Monday, June 28, 2010

Kevään viimeinen kaupunginhallitus

Kylläpä oli taas oikeustieteen oppitunti.

On se käsittämätöntä, että jatkuvasti joudutaan puuttumaan päätösten muotovirheisiin. Kuka asian esittelee? Onko otto-oikeus olemassa? Kuka käyttää otto-oikeutta? Ai, olisiko päätöspöytäkirja pitänyt tehdä? No, tehdään se nyt. Tauko.

Mihinkähän tämä kaikki johtaa, kun uusi kaupunginhallituksen puheenjohtaja aloittaa. Kuka lieneekin, niin ei tule helppoa olemaan. Johtosäännöt ja toimintasäännöt on ainakin opiskeltava ulkoa ja osattava myös käytännössä. No,ainahan voi katsoa hallinto-oikeuden kautta. Työllistyy siinäkin muutama juristi.

Nyt alkaa kaikille poliitikoille loma, kokouksista.

Sunday, June 27, 2010

Herrahissiin pääsee kunhan jaksaa juosta

Kyllä nyt on Turun kaupungin pomoilla niin kiire soutaa, että ei ehdi perämoottoria käynnistää!

Pomot lähtee yksi toisensa jälkeen. Totuus on kyllä selityksistä huolimatta huono henki. Virkamiehet kyräilee toisiaan ja yrittää pakoilla vastuutaan. Kaupunginhalitukseen tuodaan esityksiä, jotka sitten on jotenkin raavittu kasaan, kun päivämäärät alkaa vilkuttaa punaista. Usein esitysteksti on pitkä ja vaikeaselkoinen. Aikaa siis kyllä olisi, mutta miten sen käyttää. Pitää löytää muoto, joka ei loukkaisi ketää. Me politikot sitten yritetään löytää villakoiran ydintä. Aina emme sitä löydäkkään ja asia mutkistuu. Hallinto-oikeudessa onkin jo aika rypäs tämänkaltaisia asioita.

Edellisen kiireen syy tuli nyt hallinto-oikeudesta takaisin käsittelyyn. Eilen lehdessä, tänään päätös. Eikö kaupungin johdon pitäisi jaksaa perehtyä asiaan ja tuoda sitten harkittu esitys päätettäväksi. Kyllä me ihmettelimme silloin kaupunginhallituksessa, kun apulaiskaupunginjohtajaa syytettiin päivässä tekaistulla paperilla. Ei auttanut, yksimielinen päätös puristettiin ja apulaiskaupunginjohtaja hyllytettiin. Minäkin yritin piipittää, että en ole juristi, mutta te jotka olette( kokouksessa istuu todella monta) kertokaa, onko tämä laillista. Kaupunginhallitus muuttui hetkessä käräjäsaliksi. Tulos nähtiin nyt.

Kun nyt kaupunginjohtaja jättää tämän vuotavan paatin, on taas kiire. Miksi? No, tyyli on sama, kun kiireellä tehdään päätöksiä, voi niitä sitten taas juoksuttaa hallinto-oikeuteen ja takaisin. Tällä välillä ehditään jo sopeutua uuteen johtajaan ja kaikki on hyvin. Väliäkö sillä, onko päätös järkevä, kunhan se on kaverille hyvä.

Kokoomuksella on kiire. Kannatusluvut ovat laskussa ja nyt pitää ottaa kaikki, mitä saatavilla on. Se, joka on ensimmäisenä itseään ehdottamassa ja jo juoksuradalla, on etuoikeutettu. Vierellä kirittää kaveri, joka jo kärkkyy auki jäänyttä tehtävää.

Kokoomuksella on suurin valtuustoryhmä ja paljon kokeneita poliitikkoja. Eikö sieltä joukosta nyt olisi ollut ehdokkaita pariksi vuodeksi pestiä hoitamaan? Entisiä kansanedustajia, entinen apulaiskaupunginjohtaja, jopa kaupunginjohtaja. Ei, nyt ei ehditä miettiä, kun hyvät purjehdusilmat on tulossa.

Virtanen on hoitanut hyvin kaupunginjohtajan sijaisuutta aikaisemminkin, miksi nyt on niin kiire? Eikö ole tavallista, että mennään sovittujen ohjeiden mukaan, sijainen hoitaa ja virka tulee sitten harkitusti auki ja täytetyksi. Kyllä nyt olisi maltti valttia!

Tuesday, June 22, 2010

Hyvää matkaa Pukkinen!

Olen vilpittömän tyytyväinen, että ihminen löytää itselleen paremmin sopivan paikan ennen eläkeikää. Kun alkavat ne vaikea vuodet, niin silloin on oltava alla paikka, josta pitää ja josta maksetaa kohtuullinen korvaus. Näin takaa itselleen pitkän ja hyvän elämän. Tämä vain on mahdollista todella harvoille.

EK:n huipulla voi pitää oven kiinni ja tehdä suunnitelmia ylhäisessä yksinäisyydessään. Siellä on varaa myös yllättäviin päähänpistoihin, ne ovat jopa suotavia. Ja rahaa on, toisin kun täällä kunnissa.

No, mitä nyt Turku?

Nopeasti ja miettimättä heti vaan päätöksiä, vaikka ei mitään kiirettä ole. Kesä tulee ja tulossa on vain edustuksia. Nehän kaupunginjohtaja kyllä mielellään hoitaa. Syksyllä olisi kyllä aikaa hoitaa Virtasen johdolla asioita rauhassa.

Jos katsoo asiaa puolueemme kannalta, johtoon on nyt tulossa henkilö, joka poliittisessa päätöksenteossa ei ole osannut neuvotella ja tehdä yhteistyötä. Hän on hyvinkin pienin perustein tehnyt päätöksiä, jotka ovat olleet kuntademokratian vastaisia. No, kaupunginjohtajan tehtävässähän hän pääsee tästä. Mietityttää vain, että pääseekö koira karvoistaan. Kaupunginjohtajan pitäisi oikeasti olla kaikkien kaupunkilaisten johtaja, ei pelkästään poliitikkojen. Tähän tarvittaisiin ehkä vielä enemmän elämänkokemusta.

Wednesday, May 12, 2010

Suomi - Euroopan unionin osavaltio

Vastustin aikoinaan Euroopan unioniin liittymistä. Silloin perusteluni oli se, että sosiaaliturvaa ryhdytään harmonisoimaan koko EU:n alueella. Pelkäsin, että pohjoismaiden hyvinvointimallilla perustettu sotien jälkeinen sosiaaliturvamme on vaarassa. Näin silloin. Nyt Suomen sosiaaliturva on jäänyt jälkeen useista euroopan maista. Tästä viimeaikaisena esimerkkinä on työsuhdeturva irtisanomisten yhteydessä. Myös ylpeytemme aihetta: omaa peruskoulua, maksutonta opiskelua ja päivähoitojärjestelmää ollaan suurella kädellä hajottamassa. Useassa Euroopan maassa lapsi voi paljon paremmin kuin Suomessa.

Silloinkin puhuttiin pankkien yhteistoiminnasta yhteisen rahan muodossa. Juuri koskaan ei puhuttu, että siitä voisi olla tällaista haitaa. Päinvastoin. Nyt se on nähty, että EU:ta viedään nyt liittovaltion muotoon. Tapahtuneen perusteella, luulisi nyt kaikkien tajuavan, että tarvitaan yhteistä valvontaa. Kaikkien EU -maiden on alistuttava yhteiseen talousarvioon ja talousvalvontaan. Jos sitten jollain menee hyvin, on se velvollinen antamaan ylijäämästään toisille. Voisi kuvitella Suomen valtiovarainministerin näin haluavankin.

Sitä vaan en ymmärrä, että tällaisella kiireellä mennään mukaan. Eikö nyt olisi Suomen pitänyt tiukasti vaatia neuvotteluja euroopan pankkien vastuusta. Suomen pojat lähti häntä koipien välissä Brysseliin. On paljon kivampaa istua illallisella hymyilemässä, kuin saada kiukuttelijan maine. Saattaapa joillain olla mielessä iso EU virka tulevaisuudessa.

Pankithan tässä syyllisiä ovat olleet. Ovat antaneet lainaa ja luottaneet, että kyllä sen joku maksaa. No maksaa kyllä, Suomen kansa.

Sunday, May 9, 2010

Tavallinen äiti

Nukutan lastenlasta.

-katsos mumma tulee tänään Jyväskylästä. Mumma on mummin äiti.
-muistatko? Mumma istuu pyörätuolissa. Mumma ei pysty kävelemään. Sinä työnsit mummaa siellä palvelutalon käytävällä kovaa, hurjaa vauhtia.
-muistatko?

Tuuli laittaa oikein sormen ohimolle, kun miettii. Ei sano mitään. Antaa mummin selittää vielä lisää, josko jotain unen aineksia olisi tässä tarinassa. Mummi selittää, koska huomaa lapsenlapsen olevan kiinnostunut. Päiväunikin pitäisi tietysti löytyä.

Mumma asuu siellä kaukana Jyväskylässä. Sinne on pitkä matka autolla. Olet sinä mennyt sinne junallakin, muistatko? Kaikki istuttiin samassa ”akvaariossa” perhehytissä, Aarnekin, sinun serkku. Aarne oli kakannut vaippaan ja konduktööri raotti ovea vain vähän. Sinun isi työnsi matkaliput oven rakosesta. Te saitte Aarnen kanssa sellaiset erikoisliput. Muistatko? Kaikki me mentiin katsomaan mummaa, kun hän oli muuttanut uuteen palvelutaloon.

Mummalla on vaipat. Sinä ihmettelit sitä kovasti. Sinullakin oli vielä silloin vaipat. Nyt on pikkuveljellä vaipat.

-iso vaippa?
-joo tosi iso, mumma on aikuinen, veikka on vielä vauva.

Tuuli on mietteliäs. Päässä raksuttaa.

-mummi on sinun isän äiti. Mumma on mummin äiti. Onko vaikeaa?

Tuuli on hiljaa ja sanoo vihdoin: minulla on ihan tavallinen äiti.

Tavallinen äiti tuleekin juuri kotiin ja päiväunet jää.
Seuraavana päivänä, joka on äitienpäivä, kysyn 2,5 v. Tuulilta: muistatko Tuuli, kuka on mummin äiti?

-mumma, minulla on tavallinen äiti.

Asia on selvä kuin pläkki.

Wednesday, May 5, 2010

Puu-Pinellaa ei saa purkaa

Kaupungissa kulkee nyt huhu, että Puu-Pinella puretaan. Osallistuin tänään Turun Historiallisen yhdistyksen tilaisuuteen Pinellan kaivauksilla. Museokeskuksen arkeologi selvitti kaivausten nykyista tilannetta ja lopuksi vastasi kysymykseeni Puu-Pinellasta.

Puu-Pinella on todellakin huonossa kunnossa, mutta kaikki sen lahonneet hirret voidaan uusia ja rakennus entisöidään. Työmaalla tämä asia oli täysin selvä. Haluan todellakin uskoa, että tämä on totta.

Huhu on lähtenyt liikkeelle apulaiskaupunginjohtajan selityksestä kaupunginhallituksessa, että Pinellan tilalle voidaan rakentaa näköistalo. Tällainen rakennustapa, jossa uusi talo rakennetaan tismalleen samanlaiseksi kuin vanha, leviää Keski-Euroopassa. Ihanko totta, että uusi voisi olla samaan aikaan vanha. Hah!

Olkaamme kaikki varuillamme! Tässä kaupungissa voi tapahtua mitä vain.

Kurkistin tänään Puu-Pinellan ikkunasta sisään ja näin, että kaikki lattiat ja väliseinät oli purettu.

Lisää kaivauksista ja löydöistä http://www.varvas.fi/ , johon juuri laitoin artikkelin aiheesta. Julkaistaan ehkä loppuviikosta.

Monday, May 3, 2010

Virkanimitysten alennustila

Olisitko koskaan voinut ajatella, että sotilasarvolla voi päästä suuren kaupungin korkeimpien virkamiesten joukkoon? Kyllä, vuosisadan vaihteessa, sotien aikaan.

Nyt elämme koulutusyhteiskunnassa, missä kaikki tehdään nuorten koulutustason nostamiseksi. Koulutuksen on katsottu nostavan sitä arvoa, millä mitataan sivistystä. Nämä nuoret, jotka painavat pitkää päivää yliopistoissa uskovat tulevaisuuteensa. Heillä siintää tulevaisuudessa toimi tai virka, jossa voi opiskelun oppeja toteuttaa. He myös laskevat maksavansa pois opiskeluajan lainat.

Miten tämän päivän nuoret ottavat vastaan kotikaupunkinsa sedät, jotka "hyvä veli" -systeemillä jakaa toinen toisilleen virkapaikkoja? Josko tämä olisi ollut ainoa setien teko, ei, tämä oli vain pohjanoteeraus. Ei tarvitse Turun kaupungin strategiajohtajan osata edes ruotsia. Pääasia, että on sopiva jäsenkirja ja hyvä kaveri. Vääjäämättä tulee mieleen vapaamuurarien touhut.

Saturday, May 1, 2010

Ylen suunta muuttui

Heti se oli totta. Katsoitko uutisia Suomen vapusta? Voi olla , että vasemmiston vappujuhlat eivät enää kiinnosta. Kiinnostaako sitten sateessa puhuva kokoomuslainen puolustusministeri? Hah! Hah! Kyllä oli avaus. Nyt on suunta muuttunut, työväestöstä ja sen juhlasta ei puhuta. Nyt puhutaan vain porvarimössöä. Juu just. Oikea työväenpuolue on nyt päässy Ylen valtaan. Oli sentään pää uutislähetys. Mitähän tästä seuraa?

Wednesday, April 28, 2010

Vapaa vappu

Vappu voi olla monella tapaa vapaa. Minulle vapaus itsenäisessä Suomessa on merkityksellinen. Olen myös onnellinen siitä, että saamme vielä marssia vapaasti. Voimme pitää puheita ja laulaa työväenlauluja. Punainen lippu voi myös hulmuta vapaasti, vaikka räntäsateessa.

Minulle tämä vappaus on merkityksellinen siksi, että minulla ei ole yhtään puhetta. En tiedä olenko siitä onnellinen, mutta vapaa olen tekemään mitä itse haluan. Ei tarvitse sopia mutkikkaita tapaamisia eri vappaujuhlien aikataulujen mukaan. Nyt voi vappuaattona valvoa pitkään ja laulaa äänensä käheäksi. Toverihaudoilla olen aamulla klo yhdeksän, siitä en luovuta. Apua! Lupasinko laskea järjestön kukat, jotainhan siinä pitää sanoa. Tarkistetaan.

Vappupuheen olen aina pitänyt mieluusti ja mielelläni olen aikatauluni järjestellyt. Tuskin osaan tästä aikatauluvapaudesta edes nauttia.

Sunday, April 25, 2010

Ikä-Pirjo iski piirikokouksessa

Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton piirikokous pidettiin eilen Liedon kunnantalolla. Kokouksessa valittiin uusi piiritoimikunta ja sille johto. Minut valittiin jälleen piirin varapuheenjohtajaksi.

Olen iloinen siitä, että puheenvuoroni nuorten uusien jäsenten puolesta kantoi hedelmää. Piiritoimikunta nuorentui huikeasti. Toivottavasti nyt tulee uusia avauksia ja toimintatapoja. Me vanhat kokeneet pysymme mukana. Meidän on vain löydettävä uusia keinoja auttaa nuoria menestymään. Se merkitsee selkeästi toisenlaisen toimintamallin hakemista. Jokaisen yli 50-vuotiaan puolueen jäsenen on hankittava nyt nuori oppilas, jota neuvoo ja kannustaa.

Varsinaisen puheenvuoroni pidin vanhusten asiasta. Suomella on nyt todella kiire, sillä vuonna 2015 alkaa suurten ikäluokkien vanhuuseläkkeelle siirtyminen. Nämä kansalaiset eivät kaikki ole terveitä ja hyväkuntoisia. Useimmat kuitenkin, onneksi.

Tämän päivän vanhuspolitiikka perustuu ihannekuville. Me edelleen ajattelemme, että mummot istuvat kotona keinutuolissa ja lukevat lapsenlapsille satuja, ovat terveitä ja hyväkuntoisia ja kuolevat sitten hiljaa pois. Näin ei kuitenkaan ole. Kun elinikämme pidentyy, suurenee sairauksien määrä. Lisäksi suuret ikäluokat tulevat kärsimään edellisiä sukupolvia enemmän elintasosairauksista. Nämä sairaudet ovat usein sellaisia, että kuntalaiset eivät selviä sairastamisestaan yksin.

Suomeen on kiireesti saatava vanhusasioita määräävä laki. Pelkät suositukset eivät enää riitä. Tärkeimpänä tässä laissa pitää olla hoitomitoituksen uusiminen. Lisäksi pitää säätää asioita, mitkä kuuluvat jokaisen kansalaisen oikeuteen. Tällainen oikeus on esim. ulkoilu.

Wednesday, April 21, 2010

Kuule Anni ....

Kyllä nyt on niin, että Mauri -setä ja muut miehet ovat päättäneet tärkeästä asiasta. Sinä se piipität pyhäkoulupuvussa, kun uraani syöpyy maaperäämme ja pilaa tulevien sukupolvien elämän. Mitä on enää jäljellä Vihreiden ideologiasta? Onko jotain, jota olette valmiit puolustamaan? Nyt ette ainekaan tehneet yhtään mitään.

Monday, April 12, 2010

RKP kipuilee - kieli tarttuu kitalakeen

Vasemmistoliiton Turun valtuustoryhmä puolusti ruotsinkielen asemaan Turun johtosääntömuutoksessa. Olemme edelleen ehdottomasti sitä mieltä, että pärjätäkseen ja erottuakseen on Turun huolehdittava kaksikielisyydestään. Avainasemassa ovat johtavat virkamiehet, joiden tulee osata toista kotimaista kieltämme hyvin. Tämä olisi voitu taata johtosäännössä, mutta ei.

Toinen asia on ruotsinkielisten kuntalaisten asema hallinto-organisaatiossa. Tänään kaupunginhallituksessa käsitellään opetustoimen hallintouudistusta. Ainoa vastustus uudistukselle on tullut ruotsinkielisiltä kuntalaisilta. He katsovat, että tarvitsevat oman tulosalueen ja vallan päättää itsenäisesti omasta toiminnastaan. Uudessa mallissa ehdotetaan vain koordinoivaa virkamiestä.

RKP kipuilee samaan aikaan televisiossa oman identiteettinsä muutoksesta. Ei oikeastaan haluta olla vain kielipuolue. Halutaan olla erottuvampi kaikissa asioissa. Halutaan lisää äänestäjiä, mutta mistä. Jos ruotsinkieliset kuntalaiset ajavat itseään erityisasemaan kunnallisessa organisaatiossa, tulee se näkymään myös politiikassa. Ruotsinkielisistä tulee yksi erityisryhmä, joka tarvitsee erityisiä palveluja.

Inkluusio on päivän sana. Vain olemalla integroituna, voi saada monipuolisempaa ja demokraattisempaa kohtelua. Vain integroituna voi tosiasiallisesti vaikuttaa asenteisiin ja valtakuvioihin. Erityisaseman ruokkiin eristäytymistä ja vähitellen näivettymistä, ulkopuolelle jäämistä.

Neuvoisin nyt puoluetta todellakin selkiyttämään näkemystään. Kaikkea ei voi saada. Jos halutaan olla kehittämässä esim. suomalaista varhaiskasvatusta ja koulujärjestelmää, on oltava hallinnollisesti siinä mukana. On vaikutettava sisältä. Näen, että molemminpuolin on opittavaa. Tämä toimintatapa antaa myös mahdollisuuden edistää ruotsinkilen asemaa koko koulujärjestelmässä.

Monday, April 5, 2010

Uusi vauva parantaa maailmaa hetkessä

Uusi poikavauva on hurmannut sukumme. Hän on nyt ensimmäinen tämän vuoden vauvabuumista. Kaksi vielä odottaa päivänvaloa.

On käsittämätöntä katsoa viattoman vauvan nukkumista ja tuhinaa. Hän ei tiedä vielä mitään Vanhasesta eikä Kataisesta. Hänelle Elinkeinoelämän keskusliitto on sama kuin vaihdettu vaippa ja kunnallisten palveluiden yksityistäminen kuin iso röyhäys. Hän aloittaa puhtaalta pöydältä.

Miten hänen elämänsä muodostuu? Miten tämä hallitus huolehtii hänen hyvinvoinnistaan? Hän ei ole syyllinen mihinkään rikokseen. Isoisoisä ja mumma rakensivat tämän maan hyvinvoinnin. He tekivät päätöksiä, missä kaikki suomalaiset pidettiin mukana kehityksessä. Kaikilla oli oikeus maksuttomaan opetukseen aina aikuiseksi asti. Oli terveyskeskus ja kunnallinen päivähoito.

Saako tämä pikkumies oikeuden hyvään elämään? Hänen takiaan on pakko jaksaa taistella. Hänelläkin on oikeus, kuten meillä.

Tuesday, March 30, 2010

Hyvät naapurit

Muutimme Varissuolle Paljaspään rivitaloon vuonna 1980. Saimme valtavan määrän naapureita. Aivan toisenlaisia kuin kaupungin kerrostalossa. Useilla oli samanikäisiä lapsia, mikä tietysti yhdisti eniten. Aika oli uskomattoman hienoa. Olimme kuin yksi perhe. Hoidettiin toistemme lapsia, neuvottiin ja ohjattiin toisiamme. Aina löytyi joku kaveriksi, jos juttutuokioon oli tarve.

Kaikilla ei tietystikkään mennyt hyvin. Oli sairautta, alkoholismia, vammaisia lapsia syntyi ja myös yksi äiti kuoli nopeasti edenneeseen syöpään. Oli kuin koko yhteiskunta olisi ollut pienoiskoossa tuolloin Paljaspäässä.

Tänään sain yhtäkkiä idean käydä katsomassa yhtä entistä naapuriamme. Voi kuinka hyvä mieli jäi. Muistelimme aikoja iloineen ja murheineen. On todella tärkeää palata menneisyyteen ja nähdä elämän hieno kirjo. Yhteiskunta muodostuu yksilöistä, jotka ovat toisilleen tärkeitä.

Sunday, March 28, 2010

Terveiset puoluevaltuustosta Kouvolasta

Olen istunut Vasemmistoliiton puoluevaltuustossa nyt kaksi kautta eli kuusi vuotta. Tämän hetken tiedon mukaan olin nyt viimeisen kerran kokouksessa. Ikävä tulee.

Puoluevaltuustossa näkee koko puolueensa kirjon. Kolmessa vuodessa oppii tuntemaan myös eri puolelta Suomea tulleita tovereita, niin saamelaisia kuin hankolaisia. Jokainen tuo mukanaan erilaisen näkökulman. Omat arvot on pantava uuteen järjestykseen, kun puhumme esim. julkisesta liikenteestä, kun linja-auto kulkee kerran päivässä. Ole siinä sitten ekologinen ja vastusta yksityisautoilua. Murteet ja tavat näkyvät herkästi, kun intomielinen toveri astuu puhujapönttöön.

Tässä kokouksessa käsiteltiin maahanmuuttajapoliittista asiakirjaa. Kuten kaikissa muissakin kokouksissa, olin nytkin valiokunnan jäsen. En kuitenkaan puheenjohtaja, kuten aijemmin. Valiokunnassa pääsee keskustelemaan syvemmin asiasta ja voi oikeasti vaikuttaa asiakirjan sisältöön.

Tällä kertaa en ollut tyytyväinen asiakirjaan. Kun koko paperin kieli ja asenne oli mielestäni ylhäältä alaspäin puhutteleva, oli vaikea tehdä muutoksia. Ei riittänyt, että poistettiin kaikki "he" sanat tai että lisättiin sanat yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Jotain isompaa olisi pitänyt tehdä. Onneksi suurimmat virheet saatiin pois. Istuimme valiokunnassa neljä tuntia.

No, nyt puolueella on asiakirja tärkeästä aiheesta. Olen varma, että jo muutaman vuoden päästä laaditaan uusi. Nuoret toverit haluavat varmasti sanoa asian toisin. Hyvä näin, tästä on hyvä jatkaa.

Kyllä minun tulee ikävä näitä kokouksia, mutta toisten on päästävä myös kokemaan tuo tunnelma. Toivon, että varsinais-suomalaiset toverit äänestäisivät valtuustoon hyviä nuoria naisia, näin säilyisi tasapaino Lapin miehiin.

Thursday, March 25, 2010

Maakuntaohjelma on lausunnolla

Kuulun varmaan jotenkin kummalliseen ihmisporukkaan. Minä tykkään maakunnan yhteisistä asioista. Juuri nyt lausunnolla oleva uusi maakuntaohjelmakin on todella mielenkiinoista ja tärkeää luettavaa. Löydät paperin Varsinais-Suomen liiton sivuilta.

Tiistaina olin puhumassa maakunnan yhteisistä asioista ja Paras-hankeen etenemisestä Paimion Vasemmistoliiton vuosikokouksessa. Olin valtavan innostunut ja valmistautunut tilanteeseen. Minusta Vasemmistoliittolaisten pitäisi vaikuttaa myös maakunnan tasolla, oman kunnan toimien ohella. Vastaanotto ei ollut hyvä. Eräs entinen kansanedustaja sanoi:"puhu Pirjo köyhän ihmisen asemasta ja lainsäädännöstä, mikä vaikuttaa siihen". Niin, niinhän minä puhuinkin. Meidän oman maakunnan kärkihankkeista, mistä saataisiin taatua työtä kaikille. Meidän kaikkien yhteisestä ympäristöstä ja keinoista säästää saaristomeri, hyvinvointipalveluuiden järjestämisestä kuntien yhteistyönä ym. ym.

Onko niin, että kaikki tärkeä tehdään eduskunnassa? Eduskunta on kuitenkin uudella aluehallintolailla antanut lisää valtaa maakunnnille. Kyllä meidän Vasemmistoliiton aktiivien pitää toimia kaikilla kentillä. Meidän pitää olla kiinnostuneita kuntien yhteistyöstä, muuten muut hoitavat sen. Ministeriö sitten viimekädessä määrää kunnat yhteen. Turha sitten on kentän laidalla huutaa pienen kunna puolesta. Kaikki poliittiset kentät ovat arvokkaita ja niillä pitää toimia. Jaksan kyllä olla omituinen.

Wednesday, March 17, 2010

Vuosikouskavalkaadi avattu

Maaliskuu on yhdistysten vuosikokousten kulta-aikaa. Kaikki aktiivit jäsenet kipitävät jäästä ja lumesta huolimatta vaalimaan oikeuksiaan. Hienoa! Vielä on halua vaikutta. Vuosikokouksen aina toistuva rituaali halutaan vielä kokea. Haluan tietää, kuka minua edustaa missäkin tehtävässä. Haluan ehkä itsekkin tulla valituksi.

Vasemmistoliiton V-S Sosiaali- ja terveyspoliittinen yhdistys TerVas kokousti tänään. Apua, yli kymmenen valintaa. Etukäteen puheenjohtajana pelkäsin, että montakaan ei tule, mutta toisin kävi. Kokous oli keskusteleva ja päätöksiä todella tehtiin. Tuli vaikutelma, että pidemmällä keskustelulla olisi ehdokkaita tullut vielä lisääkin. Olemmeko valmiita äänestämään?Jos joku väittää, että yhdistyksissä ei jakseta toimi - väärin!

Minut valittiin siis puheenjohtajaksi! Kiitos!!

Sunday, February 21, 2010

Luovan toiminnan keskus

Nyt on luovan toiminnan keskuksen -työryhmä päässyt käymään esillä olleissa toimitiloissa. Käyntimme suuntautui Wärtsilän L-tehtaaseen, Linnakiinteistöön ja Vr:n konepajaan. Kylmän päivän läpijuoksu, lämpimin vastaanotoin.

Nyt käyntien jälkeen mieleni on enemmän hämmennytksissä kuin aikaisemmin. Kirjoittelu Wärtsilän L-tehtaasta oli saanut minussa aikaan hurjaa mielenkiintoa. Olin jo seisonut tehtaan ulkopuolella ja kuvitellut sen Kultuuripääkaupunkivuoden avajaistilana.Talo hohtaisi valaistuna hienosti ulkotilaisuuden avajaispaikalle. Kaikki yhtä uljasta suurta kokonaisuutta.

Vastaaotto oli ystävällinen ja näimme maailman arvostetuimman merialan koulutuskeskuksen. En tiennyt, miten ylpeitä turkulaisten pitäisi olla siitä, että meillä opiskelee ulkolaisia merialan opiskelijoita vuosittain satoja. Koulutustilat olivat upeat ja valtavat moottorit käsittämättömän kiehtovia.

Tila, mikä on sitä varsinaista "ostokohdetta", on valtava määrä kuutioita. Kaksi suurta korkeaa hallia - olenko koskaan ollut niin suuressa/korkeassa yhtenäisessä sisätilassa? Ehkä jossain kirkossa tai Lontoon nykytaiteen museon aulassa tai jossain tehtaassa joskus.... Turkuhallissa ?Miten tätä tilaa lämmitetään? Kaukolämmöllä, mutta paljon pitäisi tehdä, että lämpö säilyisi. Upea paikka sirkustaiteelle..!

Linnakiinteistössä ahkerat taiteilijat puursivat pienissä matalissa kopeissaan töitä. He olivat tyytyväisiä, että tila on edullinen. Vessat olivat surkeat ja muutaman kerroksen päässä. Vesipisteitä kiinteistössä on tosi vähän. Kaikki vapaa tila oli täynnä tavaraa, mistä joskus tulee jotain suurta. Aulassa oli paperitiikereitä. Wärtsilän L-tehtaan suureen halliin voisi tehdä myös eläintarhan. Mahtuisi myös kiraffi, joka nyt oli hississä pää taitettuna alas.

Vr:n konepajalla oli siistiä. Kaikki näytti valmiilta, olihan Kultuurikaupunkisäätiö juuri tehnyt vuokrasopimuksen kahdesta suuresta tilasta. Todella kaunis katto, kaunis valo. Tila toimisi hyvin kongressikeskuksena. Useita pienempiä saleja ja suuri tila, missä järjestää avajaiset - sitä emme nyt hae. VR:n konepajan suunnitelmat ovat monipuoliset ja tarkkaan harkitut, jopa autopaikat. Mitä Turun kaupunki tekee suurella sähköisen musiikin hallilla? Onko meillä jokin taho, joka ryhtyy järjestämään tapahtumia? Millaisia tapahtumia? Elokuvallekin olisi tila, mutta tuleeko elokuvayleisö radan yli? Suurimpana kysymyksenä ovat taiteilijat, he eivät taloon mahdu.

Monday, February 8, 2010

Mihin kaupunginhallitusta enää tarvitaan

Tänään taas nähtiin demokratian naurettavuus Turussa. Kaupunginhallitus päätti Vares elokuvien tuotantotuesta illalla, vaikka kaupunginjohtaja oli jo aikaisemmin päivällä paistatellut kameroiden edessä asiasta.

Olkoon asia miten vain, niin kyllä kaupungin yhteisistä varoista pitäisi päättää yhdessä demoraattisesti valituissa elimissä, eikä kaupunginjohtajan päässä. Tästä ei enää ole pitkä matka yksinvaltaan.

Mikäs se olikaan se kaupungin talous?

Saturday, January 30, 2010

Vastuulla ei ole vapaapäiviä.

Jälleen uusi alennustila Turun kaupungin johdolle. Apulaiskaupunginjohtajan toiminta yksityiselämässä on saanut piirteitä, jotka voivat vaikuttaa hänen toimintaansa suuren kaupungin vastuullisessa tehtävässä. Olkoonkin, että asia on kesken ja voi saada toisenkin lopputuloksen, se on kuitenkin tapahtunut. Ei kukaan tasapainoinen ihminen pahoinpitele puolustuskyvytöntä lähimmäistään.

Tapasin kauan sitten Lapissa hiihtomajalla saksalaisen suuren tehdaskonsernin johtajan. Hän kertoi, että he ovat tuoneet Lappiin eräretkelle joukon firman johtohenkilöitä, jotta he löytäisivät parhaat mahdolliset henkilöt johtotehtäviin. Hän antoi laajan selostuksen toimintatavoista, joilla he laittoivat viisi kandidaattia näyttämään kykynsä. Kun elettiin vielä kaamosaikaa, oli mielestäni kellojen poistaminen vaativaa. Ryhmä joutui myös elämään tietyllä määrällä ruokaa ja juomaa. Kyseessä ei ollut henkiinjäämisleikki, vaan tapa nähdä ihmisten toiminta vuorokaudet ympäri, vailla perinteisiä maamerkkejä ja tapoja toimia. Kiinnostavinta oli kuulema seurata miestä, joka oli juuri eronnut vaimostaan perheriidan seurauksena. Tämä johtaja sanoi ykskantaan, että mikään perheasia ei koskaan saa häiritä työtehtävää. Hän myös korosti, että hyvä johtaja ei myöskään koskaan ajaudu hankaluuksiin, jotka mahdollisesti häiritsisivät työtä.

Olen muistanut tämän hiihtomajakeskustelun usein. Olen myös moittinut niitä tapoja ja asenteita, joita tämä johtaja omasi. Kaikki olivat miehiä. Nyt, kun ajattelen tätä tämän päivän tapausta, ymmärränkin häntä yhtäkkiä. Hyvä johtaja elää niin tasapainoista ja tasapaksua elämää, että mitään moitittavaa ei tapahdu. Ei työssä, eikä yksityiselämässä. Tästä elämäntavasta hänelle maksetaa hyvä korvaus ja häneen luotetaan. Vastuulla ei ole vapaapäiviä.

Monday, January 25, 2010

Demokraatian alennustila Turussa on totta.

Tänään valtuustossa demokratiaa puolustivat vain Vasemmistoliiton valtuutetut. Kaikkien muiden puolueiden edustajat joko hieman tunsivat sympatiaa tai potkaisivat kovempaa. Vasemmistoliitto siis sanottiin irti valtuustoryhmien välisestä sopimuksesta ilman mitään selityksiä. Eräs kaupunginhallituksen puheenjohtajista sanoi, että selitellä ei tarvitse. Aivan kuin merkiksi rangaistiin puoluetta valtuuston varapuheenjohtajan paikan poistamisella.

Itse katson, että kunnallishallinnon politiikassa luottamushenkilö on tosiasiallisesti ja luottamuksen menettämisen uhalla sidottu puolueensa poliittisiin tavoitteisiin, periaatteisiin ja ohjelmiin (Luottamushenkilön käsikirja s.20). Siis kukaan toinen poliittinen ryhmä ei saa sitoa valtuutetun poliittisia käsiä. Valtuutettu on tilivelvollinen vain äänestäjilleen ja muille kuntalaisille.

Aivan eri asia on valtuustoryhmien välinen sopimus. Turussa sopimuksessa käytiin tarkkaan läpi asioita. Näiden asioiden taakse myös Vasemmistoliitto sitoutui. Missään sopimuksen kohdassa ei sanota, että sitoutumien tarkoittaa myös politiikan myymistä toiselle puolueelle. Juuri vuokratalojen myynnissä, oli Vasemmistoliitto ainoa, joka piti kiinni sopimuksesta.

Monday, January 18, 2010

Demokratia koetuksella

Tänään Turun kaupunginhallitus päätti esittää valtuustolle, että se lakkauttaa kolmannen valtuuston varapuheenjohtajan paikan. No, äkkisälti tulee vaikutelma, että säästetään tässäkin nyt yhdet kokouspalkkiot. Kysymys on kuitenkin kuntalaisten oikeusturvasta.

Kunnallisvaalien jälkeen ryhdytään poliittisten puolueiden kesken jakamaan luottamusmiespaikkoja. Nämä jaot tehdään tietoisina äänestystuloksesta. Lautakuntien paikat jaetaan suhteellisesti vaalituloksen mukaan. Tämän jälkeen jää vielä puheenjohtajien valinta. Tähän ei olekkaan mitään suhteellista laskutapaa, vaan oikeisto ja vasemmisto jakaa paikat. Näin sosiaalidemokraatit sitten jakaa Vasemmistoliitolle osan puheenjohtajuuksista.

Viime vaalien jälkeen, kun sosiaalidemokraatit hävisivät vaaleissa, he jakoivat paikkoja tosi kitsaasti. Vasemmistoliitto kuitenkin hyväksyi jaon, koska sai valtuuston varapuheenjohtajuuden. Tämän lisäksi tuli vain rakennuslautakunnan puheenjohtajuus. Siis vaalitulokseen nähden todella alakanttiin.

Nyt jos Vasemmistoliitolta viedään valtuuston varapuheenjohtajan paikka, tulee selkeästi esille se, että vaalituloksen perusteella ei luottamusmiespaikat ole tasapuolisesti jaettu. Kun ottaa huomioon, että tämä päätös tehdään syystä, että Vasemmistoliitto budjettiäänestyksessä äänesti vuokratalojen myyntiä vastaan.

Onko toisilla puolueilla oikeus sulkea yksi puolue ulos. Eikö tämä oikeus kuuluisi äänestäjille? Näin vaalikauden alussa tällainen toiminta on härskiä. Onkohan turkulaisilta porvaripolitikoilta unohtunut kokonaan, miksi kunnallisjhallinnossa on demokratia?

Vaadin, että jos valtuusto päättää vain kahdesta varapuuheenjohtajasta, avataan luottamusmiesjako uudelleen. Lasketaan sitten tarkkaan suhteellisesti edustus.

ps. ottaen huomioon, että kyseinen varapuheenjohtaja on telakan entinen työntekijä. En pidä nykyisessä telakan tilanteessa järkevänä, että heidän edustaja suljetaan politiikan ulkopuolelle.

Monday, January 11, 2010

Huono alku politiikan vuodelle

Tänään oli vuoden ensimmäinen kaupunginhallituksen kokous. Merkittävämmäksi asiaksi nousi tietämättömyys. Kukaan ei tiennyt, miten tulisi toimia. Se joka, tiesi, ei tiennyt, kuka oli tehnyt väärin. Ketä voisi syyttää. Sitten vielä se, että kukaan ei tiennyt, miten tämä tietämättömyys palvelee Turun kaupunkia. Vaikeaa.

Useat lautakunnat olivat pitäneet kokouksen juuri ennen joulua. Ymmärrettävää. Ymmärrettävää ei kuitenkaan ole se, että he olivat laittaneet pöytäkirjat esille siten, että kaupunginhallitus oli menettänyt otto-oikeutensa. Täysin tästä tietoisena näin tapahtui opetuslautakunnassa 15.12. ja perusturvalautakunnassa 16.12. Asiat koskivat Paimalan koulun lopettamista ja Luolavuoren vanhainkodin lakkauttamista. Molemmat asioita, joista kuntalaiset ovat olleet erittäin aktiivisia joulunpyhistä huolimatta.

Onko se demokratiaa, että kuntalaisten vaikutusvalta viedään kikkailemalla. Ei ole kenenkään etu, että asioita kieroillaan. Kyllä varmaan samaan lopputulokseen olisivat porvarit päässeet rehelliselläkin toiminnalla. Jos tämän kaltainen toiminta jatkuu vielä Turussa, menettää koko poliittinen toiminta kasvonsa, myös porvarit. Kasvoja ei osteta rahallakaan.

Mutkikkaiden sanavaihtojen jälkeen äänestettiin Luolavuoren vanhainkodin asian palauttamisesta perusturvalautakunnalle. Ei otto-oikeuden kautta, vaan toiveena. Luolavuoren puolesta äänestimme me Vasemmistoliiton edustajat, sosiaalidemokraatit ja keskusta. Hävisimme porvareille 7-6.

Wednesday, January 6, 2010

Parempaa poliittista vuotta 2010 toivoen

Olen pitänyt pitkän tauon blogini kirjoittamisessa. Minä tarvitsin itselleni aikaa miettiä asioita. Vuosi 2009 oli politiikan teon kannalta raastava. Useat minulle tärkeät poliittiset periaatteet kyseenalaistettiin. Tärkeimpänä niistä luottamus.

Minä oli ensimmäistä kertaa mukana poliittisten puolueiden yhteisissä neuvotteluissa. Kunnioitin tätä mahdollisuutta ja koin suurta vastuuta. Yhdessä toisten puoluetovereiden kanssa teimme kirjallisesti oman ehdotuksemme. Valmistauduin perustelemaan jokaisen kohda ja näin teinkin. Kokous oli minusta hyvä, vaikka olisinkin kaivannut enemmän keskustelua ja muita ehdotuksia. Sain tässä omistajapolitiikkaa käsittelevässä kokouksessa useita asioita sovittua ja kirjattua asiapaperiin. Arki koitti. Sain jo muutaman viikon kuluttua todeta lehdestä, että kaupunginjohtaja ei osaa lukea, eikä tiedä mitään demokratiasta. Omistajapolitiikkapaperi vedettiin vessasta.

Puolueet neuvottelivet koko syksyn. Vaikea taloustilanne väänsi poliitikkoja merkillisiin kuvioihin. Itsekin häpeän päätöstä henkilökunnan lomauttamisesta. Kaikkea piti kuitenkin yrittää, jotta jotenkin päästäisiin raiteille. Haukkumista tuli ulkoa ja sisältä. Teet niin tai näin, aina väärinpäin. Tunnustan, että kaikki päätökseni eivät olleet hyviä, mutta me olimme tehneet valtuustoryhmässä ja kunnallisjärjestössä päätöksen olla mukana puolueiden yhteistyössä. Minä käsitän tämän päätöksen neuvotteluissa mukana olemisena ja yhteisen asiakirjan päätösten noudattamisena.

Nyt kuitenkaan kenellekään ei kelvannut mikään. Oman puolueen koirat haukkuivat ja muiden puolueiden sudet saarsivat. Teit mitä vain, ei kelvannut. Pahimmalta tietysti tuntui omien toiminta. Kun meidän olisi pitänyt yhdessä miettiä strategiaa tässä mahdottomassa taloustilenteessa, osa katsoi oikeudeksi vetäytyä. On aina helpompaa haukkua valmista, kuin olla mukana tekemässä parempaa. Kaikki varmasti tiesimme, että kukaan ei voita.

Omien haukkumisen lisäksi oli muiden puolueiden saarto. Toistaiseksi ei ole kelvannut mikään järjellinen puhe valtuustosopimuksen todellisesta teksistä. En tiedä oliko hyvä vai huono, että olin poissa Suomesta juuri, kun puhe Vasemmistoliiton sulkemisesta pois yhteistyöstä oli lehdessä. Voi olla, että joulukin tuli oikeaan aikaan. Nyt kuitenkin lehti kirjoittaa, että puolueemme on ajautunut kunnalispolitiikan oppositioon.

Nyt on loppiainen ja uusi vuosi on jo ollut muutaman päivän. Politiikassa on hiljaista. Jaksan kyllä ja ajatukseni ovat kirkastuneet Afrikan savannilla. Meillä on Suomessa demokratia ja aijon pitää siitä kiinni. Myös puolueen sisällä.