1059 ääntä on hieno asia! Kiitos!!

Olen todella onnellinen, että äänestäjät palkitsevat työni politiikassa. Ottaen huomioon vaatimatoman rahallisen panostukseni vaaleihin, tulos on mahtava.
Nyt nukkumaan ja huomenna kaupunginhallitukseen, missä muutokset varmaan jo näkyy.

Työ ihmisarvoisen maailman saavuttamiseksi jatkuu! Sitä ei ökyKokoomuksen vaalivoitto sumenna. Voimia se vaan tuo lisää.

Vaalit plakkarissa

Upea päivä tänään räntäsateessa. Lähdin jo ajoissa vaalityöhön, koska pidän torityöstä. Aamulla ovat liikkeelä pirteät ihmiset, jotka haluavat jutella. Mikko jo paisteli lettuja, toiset kyhäsivät telttojaan ja tekivät aluevaltauksia. Meidän telttaa ei kuulunut. Olisi ollut kiva päästä suojaan sateelta tunnin päästä, mutta ketään ei näkynyt. No, vanhat puolueketut tiesivät, että ryntäys on klo 11-12.30. Tieto piti paikkansa. Kyllä lämpeni kastunutkin ehdokas, kun kansaa tuli joka puolelta. Uskomatonta!

Päivä kului tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Sade ei enää tuntunut missään. Jonot soppalla ja letuissa kohtaavat virran, joka tulee torin asiakkaista. Siemeniä, tulitikkuja huulirasvaa ja pyykkipoikia meni kaupaksi kaikille. Pyykipojat vai loppui. Kaikki melkin 1000 pyykkipoikaa löysi kotinsa. Tiesin, että jotain oli jäänyt kotiin ja soitin pojalleni: "tuo kaikki pyykkipojat, mitkä löydät". Poika saapui kolmen tunnin päästä, etsittyään kaikki komerot. Tori oli jo tyhjentynyt. No, kokeilimme sosiologiopiskelijan kykyjä kävelykadulla. Joo, minä tottuneesti pysäytin äänestäjiä ja poika jutteli opiskelijatovereiden kanssa. Päädyimme luukutukseen. Jäljellä oli n. 300 esitettä, joille piti löytää luukku.

Kun kaikki esitteet oli jaettu, menimme kauppaan hakemaan ritilöille seuralaisia. Heti kohta tapasimme RKP:n valtuutetun Hummelstedtin, joka viime kunnallisvaaleissa ennusti äänisaaliini täysi oikein ja menin valtuustoon. Nyt puristin häneltä ennusteen vain huvin vuoksi. Ehkä se ei ollut reilua, mutta kuitenkin kiinnostavaa. Pitkän pohdiskelun ja silmiin katsomisen jälkeen hän ennusti minulle yli 4000 ääntä (muistaakseni 4722), siis yli viisinkertaista. Huh!

Hienoa tässä oli se, että henkilö, joka on nähnyt politiikkaani kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksessa uskoo minuun. Tuntui huikealta. On mukava mennä nukkumaan ajatuksella, että poliittiset ystäväni yli puoluerajojen arvostavat minua. Huomenna on jouluaato ja pitkä sellainen.

Olen kiitollinen siitä, että minua arvostetaan muiden poliitikkojen parissa, mutta tärkeintä on äänestäjien arvostus. Mikään muu ei muuta tätä maata oikeudenmukaisempaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan, kuin äänen antaminen Vasemmistoliitolle. Meillä on hieno joukko erilaisia ihmisiä ehdokkaina. Me kaikki tarvitsemme äänen, vai yhden jokaiselta. Kiitos!

Pelastuslaitoksen markkina-arvo?

Aluepelastuslaitos on juuri ja juuri päässyt vaipoistaan, kun uusia ideoita tuodaan pelastuslaitoksen toimintaan. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tuomat keskustelut kuntien itsenäisestä asemasta on vaikuttanut siten, että suurten keskuskaupunkien valta-asemaa halutaan vähentää. Ajatukset kuntien välisestä yhteistyöstä ovat siis myllerryksessä.

Eduskunnassa on hyväksytty kuntien välinen liikeyritysmalli, mikä mahdollistaa kuntien välisen yhteistyön liikelaitosperiaatteella. Lakiesitys on menossa presidentin esittelyyn ja suunnittelu käytännöistä on jo alkanut. Suomessahan on jo yhdeksän pelastuslaitosta, mitä toteutetaan erilaisilla liikelaitosmalleilla. Niissä kaikissa päätösvalta on keskuskaupungilla. Tämä uusi liikelaitoskuntayhtymä olisi kaikkien kuntien yhteisesti hallinnoima liikelaitos.

Ajatus pelastustoimen markkina-ajattelusta vaatii miettimistä. Liikelaitos vaatii aina tuekseen "artikkelin" tai "tuotteen" . Pitää olla markkinaidea, joka toteutetaan. Mikä on pelastuslaitoksen markkinaidea?

Liikelaitoksen on tuotettava ainakin niin paljon, että toiminnan tavoiteet saavutetaan, varsinaista voittoa ei julkisoikeudellisen yhteisön tarvitse tuottaa. Tietysti on kerättävä investointeja, remontteja ja hankintoja varten säästöjä. Kunnat osallistuvat liikelaitoksen toimintaan rahasummalla, joka on mitoitettu asukasmäärän mukaan. Entä saaristokunnat, joissa asukkaita on vähän, mutta pelastusmatkat monimuotoisia ja pitkiä? Miten päätäntävalta jaetaan? Ovatko pienetkin kunnat edustettuina?

Tärkeää on miettiä markkina-ajatusta. Jotta pelastuslaitosta tarvitaan, tarvitaan pelko tulipalosta tai muusta katastrofista. Perustuuko pelastuslaitoksen markkina-ajatus pelkoon?

Pyykkipoika etsii kotia

Korin pohjalla kiljuu vielä yli 200 punaista pyykkipoikaa numerolla 16. 800 toveria on jo löytänyt kodin ensin äänestäjän rintapielestä ja sitten pyykkinarulta. Jotkut ovat päässeet sukulaistensa joukkoon. Niissä numerot ovat joko 466, 117 tai 69. Ne ovat samaa sukujuurta, mutta jo eläköityneet tehtävästään. Nämä 200 haluaisivat lähteä puoluetyöhön. Ne haluaisivat muistuttaa äänestäjää kirjoittamaan hyvän numeron heidän kyljestään.

Uskomattomia palvelijoita nuo pyykkipojat. Punaisena hehkuva suomalainen Aino pyykkipoika on hellyyttävä arkinen muisto lapsuudesta. Sitä ei voi olla ottamatta, eikä sitä raaski heittää pois.

Olen nyt jakanut neljän vaalien aikana näitä käsin kirjailtuja ihme-esineitä. Niitä osatan tulla jo pyytämään. Eräs rouva sanoi, että hän keräilee niitä. Edellisissä eduskuntavaaleissa minulla oli 600 pyykkipoikaa ja sain 989 ääntä. Nyt minulla on 1000, joten mitenkähän käy. Olisiko pitänyt tehdä enemmän?

Ehdokkuus laihduttaa

Omakotialueet ovat parhaita. Matkaa tulee paljon ja raitista ilmaa. Seuraavaksi tulee neljä kerroksiset talot ilman hissiä, jokaisessa kerroksessa kaksi asuntoa. Kyllä sellaisia on Varissuolla. Varissuolla on myös taloja, joissa asuntoihin mennään ulkoisen parvekkeen kauta. Tällöin kävelyä jakajalle tulee paljon.

Lennäkkien jakaminen on vain yksi tapa laihduttaa. Toinen on soppatykin vieressä seisominen. Samalla, kun äänestäjät syövät, on ehdokkaan mahdollisuus puhua, ei syödä. Huomaamatta syöminen jää koko päivältä, kun paikasta siirrytään toiseen.

Iltasyöminen on todella mahdotonta, koska kaikki illat menevät ostoskeskusten edessä. Sisään ei tohdi mennä, koska menettäisi tällöin ajan kohdata äänestäjän. Tämän myötä oma jääkaappikin pysyy ritilöillä. Illalla kirjoitetaan myös blogia ja katsotaan samalla vaaliohjelmia ja uutisia.

Laihtuminen ei koske vain ehdokasta, vaan koko perhettä. Perheenjäsenet juoksevat illat lennäkkien jaossa, tulevat kotiin, missä jääkaappi on ritilöillä. No, kunto kohoaa ja maha pienenee. Tavoiteet on saavutettu.

Joukkovoimaa VPK:n talolla

Sali täynnä ihmisiä, kaikki ei mahdu istumaan, taputetaan kädet punaisiksi ja huudetaan huraaa! Eletään lauantaita 10.3. vuonna 2007 ja Vasemmistoliitto pitää vaalijuhlaa. Pitää oikein nipistää itseään, jottei luule palanneensa 70-luvulle.

Ihmiset ovat innoissaan. Korhonen pitää yhden parhaimmista puheistaan, lauletaan ja tanssitaan. Ehdokkaat kannustavat toisiaan. Mojakka yhtyeen soittaessa polkkaa, lähdemme kaikki naispuheenjohtajat yhdessä tanssimaan. Minä, varapuheenjohtaja Mirka ja piirin puheenjohtaja Niina. Tanssimme itsemme hikisiksi, kuin pikkutytöt.

Paikalla on myös muita, kuin puolueen vakioväkeä. Monet tulevat esittelypöytien luo etsimään oikeasti ehdokasta. Monet antavat neuvoja viime viikolle. Minullekin vihjataan, että minun pitäisi enemmän korostaa valtiotieteiden maisterin tutkintoa. Eläkeläiset kehuvat puheitani. Monet ovat seuranneet politiikkaani kaupunginhallituksessa ja esittävät tyytyväisyytensä.

Juuri tätä hyvää mieltä ja hengenkohotusta vartenhan juhlat järjestetään. Nyt ne onnistuivat yli odotusten.

Kehitysvammaisten tanseja ei voita mikään

Olen aloittanut kehitysvammaisiin tutustumisen vuonna 1970. Kuljetimme silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni kanssa, kehitysvammaisia musiikkikerhoon seurakuntatalolle. Tehtävä oli vaativa. Kerrankin yksi lapsita heitti Tuomiokirkon kohdalla lakin auton ikkunasta. Liikennettä oli paljon ja ajotaito juuri hankittu. Ongelma oli suuri. Selviydyimme ongelmasta ja olemme olleet naimisissa 33 vuotta.

Olin tänään tutustumassa kehitysvammaisten Klubi -toimintaan Ruusukorttelissa. Klubi saa todella vähän Turun kaupungin tukea toimintaansa. Klubilla käy kerralla n. 60 -70 laulajaa ja tanssijaa. Lähteminen asuntolasta tapaamaan toisia on tärkeää! Paikalla on vapaaehtoistyöntekijöitä, opiskelijoita ja muutama pienellä palkkiolla toimiva lievästi kehitysvammainen koulutettu avustaja. Kaupunki perii normaalin vuokran tilasta. Toimintaa pyörittää Turun Kehitysvammaisten tuen sihteeri rakkaudesta ihmiseen.

Olen illan kunigatar. Kaikki haluavat tanssia kanssani, koska olen uusi kasvo. Minä nautin. Näen paljon minulle tuttuja henkilöitä. Heitä on vaikea tunnistaa, koska olen jumpannut heitä yli kaksikymmentä vuotta sitten. Vähitellen nimet palaavat mieleeni ja voin jutella yhteisistä vuosista Hakamaan koulussa, Kellonsoittajankadun ja Pompon mäellä. Tanssi vie mukaansa ja helmat heilahtavat.

On tärkeää, että on yhteisiä muistoja. Vielä tärkeämpää on, että kehitysvammaiset saavat paikan tässä kovien arvojen yhteiskunnassa. Kaikilla on oikeus juhlistaa viikonloppua ja tavata toisia. Kaikilla pitää olla oikeus tanssia ja laulaa. Kehitysvammaiset eivät pysty itsenäisesti toimimaan, koska asuvat niin erillään. He tarvitsevat avustajia, kuljetuspalvelua ja toimivaa tilaa. Tätä kaupungin tulee tukea avustuksin ja vuokran alennuksin.

Ps. näin naistenpäivän jälkitunnelmissa: oppikaa kohtelemaan naisia kunnioittavasti ja rakastaen. Tänään olen kokenut sen todella.

Oikeus olla nainen

Tänään kello 10.30 istun Turun naiskeskuksen salissa ja itken. Yritän olla reipas ja niellä kyyneleitäni, koska paikalla on 60 naista ja onhan naisten kansainvälinen juhlapäivä. Katson naiskeskuksen tuottamaan DVD:tä kunniaväkivallasta. Kauniin musiikin säestyksessä nuori nainen kertoo elämäänsä Ruotsissa isänsä vallan alla. Lopputuloksena ja Fatiman murha, kuten kaikki muistamme. Vaikka tieto asiasta jo silloin järkytti, niin nyt se tuntui kaivautuvan todella syvälle.

Mitä on naisen elämä, kun kaiken yläpuolella on aina mies. Jo 12-vuotiaan poika astuu äitinsä yläpuolelle ja voi jopa murhata tämän, jos äiti on häpeäksi hänelle. Se mikä on häpeä, jää meille länsimaisille naisille vieraaksi, sillä niin syvää tietämystä tuskin saavuttaa hyvänkään oppimateriaalin kautta. Fatiman isä murhasi tyttärensä vai tyttären rakastumisen takia. Rakastuminen ruotsalaiseen mieheen oli niin suuri häpeä, ettei tytöllä ollut oikeutta elää.

Tunne valtavaa onnea siitä, että asun suomessa ja että olen saanut suomalaisen kasvatuksen. Mielessäni kyllä välähtää lapsuuden aika, jolloin äiti hoiti lapsia kotona ja isä oli töissä. Äiti joutui aina pyytämään jokaisen markan isältä. Yöllä äiti ompeli vanhoista vaatteista uusia, joskus jopa itselleen. Kun isä kuoli, tuli ilmi, että koko omaisuus oli isän nimissä. Äitini ei omistanut mitään. Äiti jäin meidän lasten armoille. Oli onni, että meillä kaikilla oli hyvä elämä, emmekä halunneet jakaa pesää, vaan äiti sai jäädä kotitaloon asumaan. Nöyryyttävää kuitenkin on, että aina kaikkea pitää nyt ryhtyä pyytämään perikunnalta. Edelleeinkin äitini on toisten vallan alla.

Meillä suomessa valta on enemmän materiaalista, vaikka perheväkivalta meilläkin jatkuvasti lisääntyy. Muslimimaissa naisen asema on sekä materiaalinen, että fyysinen pakkovalta. Tänäkin päivänä Suomeen saapuu naisia, jotka pakenevat aviomiestään. Suomen lainsäädäntö ei kuitenkaan suojele heitä, vaan palauttaa kylmästi kotimaahan ja usein kuolemaan.

Kaikki voitava on tehtävä ihmisen itsemääräämisoikeuden vuoksi. Ihminen on liian arvokas menetettäväksi vain uskonnon ja tradition takia!

Turussa kaikki seis

Eduskuntavaalit on lähellä. Tämä näkyy siinä, että kaupunginhallituksen puheenjohtajalla on nyt paljon töitä. Pitää järjestää lisää vaalimainoksia ostetuille paikoille, pitää laatia suuria mainoksia lehtiin, juhlia tarjoiluineen nuorisolle ym. No, onhan varapuheenjohtaja. Hänelläkin on kiireitä. Pitää seistä Prisman pihalla, jakaa soppaa Kaarinan torilla ja pistäytyä vanhainkodissa. No, onhan virkamiehet. Heidät on valjastettu nokkapoliitikkojen vaalityöhön, elleivät itse ole ehdokkaana. Kaupunki siis seisoo paikoillan ja odottaa, että kiireet laantuu.

Ensi viikolla on kaupunginvaltuuston kokous, minkä listalle on ehditty saada yksi oikea asia: Nummen koulun nimen muuttaminen Nummenpakan kouluksi. Tätä nimenmuutosta varten koko valtuustolle maksetaan kokouspalkkiot, kun ei olla ehditty valmistella juuri muutakaan.

Vakavimmasta päästä on Turun kaupungin henkilöstösuunnitelman lähteminen maata kiertävälle radaalle. Asiaa on nyt siirretty kokouksesta toiseen. Huonosti valmisteltua asiaa palautetaan, kun aina löytyy virheitä tai epäselvyyksiä. Asian käsittely voisi tuoda huonoa mainetta ehdokkaille, parasta että odotetaan. Kyseessä on kuitenkin esimerkiksi vanhustenhuollon kiireesti kaipaamat toimet. Rahaa säästyy, kun päätöksiä ei tehdä. Kukaan ei ajattele vanhusta, joka odottaa työntekijää syöttämään tai viemään vessaan.

Kiitos Maija Vilkkumaa!

Kaiken vaalikiireen keskellä löydän itseni istumassa Maija Vilkkumaan konsertissa Konserttitalolla. Yleisön joukossa kuulun erityisryhmään. Täydellisten fanien joukosta en erotu. Taputan käteni punaiseksi, heilutan käsiäni kyynärpäät natisten ja olkapäät naksuen. Viimeisten kappaleiden aikana seison ja huomaan tanssivani, vaikka paikka on konserttisali ja tilaa penkkien välissä vähän.

Olen aina ihaillut nuoria lahjakkaita taiteilijoita, mutta Maija Vilkkumaa on erityinen. Hän osaa sanoa nuoren tytön ja naisen tuntoja todeksi. Minäkin palaan lapsuuteeni ja sekavaan nuoruuteeni täysillä. Maija ei myöskään unohda yhteiskunnallista sanomaa. Hän ei nouse parrikaadeille julistamaan, vaan käy pienen ihmisen kamppailua suuria vastaan.

Konsertin loputtua näen pienen näkövammaisen potilaani jonottavan tapaamaan Maijaa. Hänellä on kaulassa lupakortti ja kehossa jännitys. Hetken olen kateellinen, sitten koen iloa vielä siitäkin, että tämä taiteilija jaksaa vielä rankan konsertin jälkeen ottaa vastaa pienimpiä ja heikoimpia.

Oikein ihanaa tulevaisuutta Maijalle!!