Saturday, December 27, 2008

Omaishoitajana kaksi vuorokautta

Äitini halvaantui elokuun puolessavälissä. Aivoinfarkti vei voiman vasemman puolen kädestä ja jalasta. Tämä ei yksin riitänyt, vaan aivojen monimutkaisen rakenteen takia toiminnanvaikeutta on myös oikealla puolella kehoa ja ajattelussa. Lisäksi infarkti muutti äitini luonnetta. Hän on ollut nyt kuntoutettavana Kyllön terveyskeskuksen vuodeosastolla, edistystä ei juurikaan ole tullut, vaan hän on liikunnallisesti täysin autettva. Itsenäinen ruokailu onnistuu, mutta sitä pitää vahtia, koska myös nielusta on vasen puoli halvaantunut ja herkästi ruoka menee "väärään kurkuun" ja alkaa hillitön yskiminen.

Joulu on suomalaisille kodeille perheen yhteinen juhla. Niin myös meille. Veljeni haki äidin jouluaamuna kotiin terveyskeskuksesta. Siskoni teki kaikki jouluruuat ja me ajoimme Turusta yhteiseen joulunviettoon. Olimme kaikki koolla äidin suuren pöydän ympärillä syömässä ihania jouluruokia. Äiti oli onnellinen ja kehui kaikkia ruokia. Usein hän sanoi: "minunhan nämä kaikki olisi pitänyt tehdä". Onneksi äiti oli opettanut molemmat tyttäret ja myös poikansa tekemään jouluruokia, joten kaikki onnistui.

Kotona oleminen ei ole pelkästään jouluruokaa ja keskusteluja. Se on myös siirtymisiä pyöräruolista, pukemista, riisumista, lääkkeiden jakamista, vaippojen asettelua, vessattamista ja pesuja. Yön "varalla olo" tarkoitti erilaisten äänien tulkintaa: onko tuo unissa puhumista vai kutsua? Kaikkeen tähän apuun kelpasi vain nainen. Mies ei voi auttaa vessassa, joten aina piti olla paikalla minun lisäksi joko veljen vaimo tai minun tyttäreni. Kaikki järjestyi. Leiriydyimme kaikki ympäri äidin asuntoa yöksi. Kaikki mahdolliset nurkat oli asutettu. Minä nukuin äidin oven ulkopuolella korvat höröllä.

Tänään olen Turussa ja äiti jälleen terveyskeskuksen vuodeosastolla. Luen Turun Sanomista vanhusten kotona hoitamisesta. Turun tavoite on antaa yhä useammalle vanhukselle mahdollisuus asua elämänsä viimeiset vuodet kotona. Näin äitinikin toivoo. Hän mittailee asuntoaan ja arvioi mahdollisuuttaa asua kotona. Vessa on auttamattoman pieni. Vain minä mahdun auttamaan äitiäni sinne, toinen auttaja on jo vessan ulkopuolella. Pelkästään kasvojen pesu ei onnistu, puhumattakaan suihkutuksesta. Kaikki pesut tehdään makuuhuoneessa vati-pyyhe systeemillä. Jokainen siirtyminen pyörätuolista sänkyyn on riski. Riski äidilleni, joka pelkää putoavansa ja riski minun selälleni. Kaikki me tiedämme, että pahin vaanii koko ajan.

Käymme äidin kanssa lukuisia keskusteluja kotona asumisesta. Minä ammatti-ihmisenä tiedän, että se ei tule onnistumaan ilman mittavia muutostöitä asunnossa. Terveyskeskuksen lääkäri on kuitenkin vihjannut, että se on mahdollista, käymattä paikalla. Terapeutit ovat käyneet asunnossa katsomassa ja todenneet vaikeudet. He ovat suoraan sanoneet, ettei kaupunki lähde maksamaan asunnon muutostöitä, koska äitini tarvitsee kuitenkin erittäin paljon apua, eikä muutostyöt lisää hänen omatoimisuuttaan. Ei lisää omatoimisuutta, mutta lisäisi auttajan turvallisuutta. Kukaan ei myöskään ole puhunut äidille yksinäisyydestä.

Uudestaan ja uudestaan palataan tähän jokaisesta tiedotusvälineestä ulos tulevaan sanontaan:"vanhuksella on oikeus kotona asumiseen". Tulee vääjäämättä tunne, että eri ihmisten ristiriitaiset käsitykset kotona asumisesta estää järkevän ajattelun. Kaikki ne, jotka eivät ole auttaneet edes yhtä kertaa vanhusta pyörätuolista vessan, ovat ensimmäisenä puhumassa kotihoidosta. Ne, jotka eivät ole istuneet pyörätuolissa itse neljää tuntia odottamassa, että joku tulisi ja nostaisi pudonneen kirjan tai antaisi janoon vettä, ovat ensimmäisenä kehumassa tuttujen muistoesineiden merkitystä mielialaan. Kyllä elämä on todella mutkikasta, kun vanhus menettää toimintakykynsä. Ei ole olemassa yhtä slogania, mitä hokemalla asioita ratkaistaan.

Me olemme heti juhlapyhien jälkeen suuren ratkaisun edessä. Äitini on ollut jo kohta puoli vuotta kuntoutuksessa. Nyt on aika siirtyä pois sairaalamaisesta hoidosta ja vähentää kuntoutusta. Nämä ovat sanat, jotka tulevat sairaalasta. Meidän omaisten on tehtävä muut päätökset. Lehdet ja televisio hokee kotona-asumisen ihanuutta. Meidät omaiset leimataan herkästi huonoiksi, kun emme ole valmiita jäämään pois töistä omaishoitajiksi. Äiti tässä välissä tunteidensa epämääräisessä pyörityksessä.

Kaksi vuorokautta omaishoitajana osoitti ainakin minulle työn raskauden. Se ei ole yksistään fyysisesti raskasta, vaan myös henkisesti. On vaikea tyttärenä suuttua äidille, joka vammaisuudesta johtuen ei ymmärrä nostoissa antamiani kehoituksia, vaan hankaloittaa tilannetta epämääräisillä yrityksillään. Haluaisi niin kovasti tehdä kaikki hyvin. Itse olen ammattilainen näissä asioissa ja pystyn erittelemään ongelmia toisistaan, mutta miten on tavallisten tyttärien ja poikien, autokorjaajien ja sihteereiden. Kuka heille antaa tukea, näissä yhteiskunnan vaatimusten pyörteissä.

Tärkeintä vanhusten kotihoidon keskustelussa olisi tuoda esille myös kotihoidon varjopuolia ja muita vaihtoehtoja. Ei saisi luoda kuvaa omaisten pyyteettömästä ja loputtomasta jaksamisesta ja kodin äärettömästä parantavasta vaikutuksesta. Pitäisi puhua myös iksinäisyydestä, avuttomuudesta ja peloista. Ei koti pysty parhaimmillaankaan poistamaan sitä pelkoa, mikä iskee täysin avuttomalle yksinäisyydessä. Tätä tunnetta en haluaisi äitini kokevan.

Sunday, December 21, 2008

Nimiäiset Aarne Oliverille

Nuorin lapsenlapseni sai tänään nimen Aarne Oliver. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin mukana uskonnottomassa nimenantotilaisuudessa. Jännitin kovasti seremonian muotoa. Olin tietysti kuullut ja lukenut erilaisista mahdollisuuksista järjestää juhlat. Tapoja on kuitenkin niin monia, että kokonaiskuvaa ei ole muodostunut.

Juhla alkoi musiikilla, jolloin vauva tuotiin sukulaisten piiriin puettuna isänsä entiseen kastemekkoon. Vauvaa kantoi kummi. Vauva tuotiin kaikkien keskelle. Tämän jälkeen vauvan äiti, tyttäreni, kertoi nimiäisten muodon ja sisällön. Vauva otettaisiin osaksi sukua ja ympäröivää yhteiskuntaa. Hänestä tulee virallisesti yhteisön tasavertainen jäsen. Nimi on se symboli, jolla yhteisössä toimitaan.

Seuraavaksi oli sitten nimen arvuuttaminen. Kaikki me sukulaiset saimme sanaristikon ratkaistavaksi. Sanaristikkoon oli kerätty vauvan lyhyen elämän asioita ja vanhempien merkkipäiviä. Vähitellen ristikkoon hahmottui kaksi nimeä. Hämmentävää oli, että ensimmäiseksi tuli tämä uusi nimi, kun kaikki luulivat, että Oliver on varsinainen nimi. Harvat selviytyivät visaisesta tehtävästä.

Kun nimi oli kaikille tiedossa, kertoi Aarnen isä nimestä. Nimiä oli väestörekisterissä annettu neljä kertaa myös naisille. Nimi on ollut yksi suosituimmista aikoinaan, mutta nyt harvinainen. Oliver sen sijaan on tämän päivä suosikkinimi, mutta harvinainen nimi Suomessa kautta aikain. Nimi tulee minun suvustani. Isoisäni oli Aarne Antikainen Keski-Suomesta. Hän oli erittäin musikaalinen ja maalasi lukuisia tauluja sodan jälkeen suomalaisten seinille. Näitä luovia piirteitä nämä vanhemmat toivovat myös lapselleen.

Tämän jälkeen Aarnen kastettiin elämän virtaan. Tämä kohta seremoniasta oli vaikuttavin. Kummit ottivat lapsen, riisuivat jalat paljaiksi ja kastoivat ne veteen vuorotellen. Kun kastaminen oli tehty sytyttivät vanhemmat ja kummit kynttilä elämänvirran veteen. He ikään kuin antoivat tulen elämään. Vertaus on uskomattoman hieno.

Laulu kuuluu suomalaiseen seremoniaan. Yhteislauluksi oli valittu laulut: lintu ja lapsi, lintu, jotka kertoivat linnuista ja lennosta elämän taivaalla. Tämä oli kohta, jossa itse sankari hieman heräsi ja äännähti.

Lopuksi molemmat papat pitivät kauniit ja kannustavat puheet vanhemmille ja pienelle Aarne-pojalle. Kahvien ja kakkujen jälkeen tyttäreni Sanna lauloi kauniin joululaulun, näin sydämeeni joulun teen. Tässä kohdassa tuli mukaan ripaus kristillisyyttä, mitä tuskin suomalaisessa seremoniassa pitääkään välttää.

Kyynelee olivat herkässä ja tuneet pienen ihmisalun elämän vahvistamisessa. Yhteisön tuki on taattu tälle pienelle ihmisalulle.

Sunday, December 14, 2008

Valtuustosopimus

Neljä vuotta sitten käytiin turkulaisittain salaisia neuvotteluja kunnallisvaalituloksen selvittyä. Kaksi suurinta puoluetta hioivat neniään ja sopivat kaikesta. Myöhemmin kirjoitettiin sitten yli 140 kohdan sopimus asioista, joita hoidettaisiin yhteisellä sopimuksella. Keskiryhmät ja Vihreät myivät tälle paperille itsensä. Nyt on tuo aika eletty ja nähty, että ns.hallitussopimuksesta ei jäänyt jäljelle juuri muuta kuin entistä suuremmat menot kaupungin taloudessa. Nyt lähdetään kohti ennustettua lamaa, entistäkin huonoimmin budjettinumeroin.

Kunnallisvaalit on jälleen käyty ja varmaankin myös salaiset neuvottelu, eihän turkulaista perimää hevillä muuteta. Lauantaina sitten kokoontui kaikki valtuustopuolueet yhteiseen kokoukseen. Historiallinen tilanne olla mukana, kun kaikki valtuustoryhmät allekirjoittivat rasisminvastaisen asiakirjan. Viime vaalien jälkeen yksi puolue ei allekirjoittanut ja meno on valtuustossa ollut sen mukaista. Nyt pitäisi puheiden muuttua. Tämä asiapaperi jäikin sitten ainoaksi historialliseksi.

Varsinainen keskusteluasiakirja oli kirjoitettu hyvin maltillisesti ja erilaiseksi kuin viimekertainen. Asiat oli ilmaistu hyvin suurpiirteisesti ja moniselitteisesti. Meidän ryhmä halusikin neuvotteluissa vain selvityksiä asiasisältöihin ja tarkennuksia. Tuli kuitenkin tunne, että Kokoomus oli jo etukäteen päättänyt, että me emme tule mukaan. En tiedä, onko Kokoomuksen politiikalle hyväksi, että kunnallispolitiikassa on niinkin vahva oppositio, kuin Vasemmistoliitto. No, ehkä pojat olivat jo etukäteen sopineet jotain. En tiedä, koska kaikki naisedustajat (9/17) laitettin ulos kävelylle. Pojat (neljän suurimman puolueen ryhmien puheenjohtajat) sitten keskenään sopivat. Edelleen paperi oli suurpiirteinen ja joiltaan osin epäselvä, mutta Kokoomus edelleen loppuyhteenvedossa piti selvänä, että Vasemmistoliitto ei ole mukana. Näin tehdään yhteistä politiikkaa turkulaisten hyväksi, yhden puolueen ehdoilla.

Thursday, December 11, 2008

106 vuotta hienoa elämää

Kun Ester Melander oli täyttämässä 100 vuotta, hän haluisi muuttaa palvelutaloon. Kuljimme Hemmet -kodin käytävillä ja istahdimme pieneen kirjastohuoneeseen. Kohta huoneeseen tuli palvelutalon muita asukkaita. Etti -täti, kuten me häntä nimitimme, esitteli minut: "tässä on minun ystävättäreni". En muista, koska olen ollut niin ylpeä.

Etti -täti on kaukaa mieheni sukulainen. Kesämökkimme sijaitsee lähekkäin, joten lapsemme vieraili mielellään tämän iloisen ja idearikkaan lastentarhanopettajan luona. Kun lapset kasvoivat toisiin leikkeihin, minä ryhdyin istumaan näiden kolmen sisaruksen kanssa. Ester oli siis viisilapsisen tyttöjoukon nuorin. Kaikki tytöt olivat Suomen ensimmäisiä naisia akateemisissa piireissä. Kolme tytöistä jäi Suomeen ja Turkuun.

Ettin kanssa oli mielenkiintoista jutella. Hänhän oli elävä historiankirja. Viimeisinä vuosina tietysti jutut olivat tuttuja, mutta paljon opimme Turun lasten elämästä vuosisadan vaihteessa ja lastentarhojen toiminnasta. Etti sävelsi ja sanoitti paljon lastenlauluja ja piirsi loistavasti. Hän matkusteli paljon ja kertoi mielellään esimerkiksi Tanskan kunikaallisen perheen puutarhurista, joka oli hänen serkku. Kun kävin vuonna 2005 Niagaran putouksilla Kanadassa, näytin valokuvia Etille. Hän heti huomasi, että paikka oli täysin muuttunut ja veden virtaus vähentynyt. Hän oli ollut paikalla vuonna 1953, vuonna jolloin minä synnyin. Huikeaa.

Kuten usealle ikääntyvälle, tuli Etillekin näön ja kuulon ongelmia viimeisinä vuosina. Pyrin työni kautta auttamaan häntä. Pari kuukautta sitten vein hänelle uuden kuulolaitten. Kuulokkeet asetettiin korviin ja säädettiin. Yhtäkkiä Etti ojentautui ja ryhtyi puhumaan. Pitkästä aikaan hän kysyi minulta, miten minä voin. On hienoa, että sain vielä nähdä tämän muutoksen. Uskon tämän jälkeen, että kaikkien vanhuksien näkö ja kuuloasiat pitäisi hoitaa todella huolella.

Tulee joulu. Perheemme joulu on Etin luoma. Etti teki paljon tonttuja ja kaikenlaisia koristeita. Kotimme on niitä täysi. Etti on siis aina joulut meillä, vieläkin.

Monday, December 1, 2008

Gerbera - poliittinen kukka

Gerbera on kaunis poliittinen kukka. Se poikkeaa kuitenkin muista poliittisista kukista, ruusuista, ruiskukista ym. Gerberan rakenne on nimittäin sellainen, että jos sen sisäpiiristä nyppää pois ison terälehden, sen rakenne saatta purkautua. Vähitellen kaikki suuret terälehdet putoavat. Jäljelle jää tietysti pieni sydän, missä on kasvamaan alkavia terälehtiä. Kukka on kuitenkin huomattavasti pienempi.

Vasemmistoliitossa on huomattava ajoissa, että kukka lähtee purkautumaan. Jokaisen yli 55-vuotiaan aktiivisen poliitikon on ryhdyttävä menttoroimaan nuorempia. Heidän on opetettava kokoustekiikkaa, kuntalain toteutumista ja yl. kunnallista päätöksentekoa uusille nuoremmille jäsenille. Kun nyt jaetaan luottamusmiespaikkoja me emme voi enää kahmia kaikkia merkittäviä paikkoja, vaan jokaisessa lautakunnassa on myös istuttava nuoria. Tämä on tehtävä ajoissa, ettei yllättäen käy niin, että suuret terälehdet tippuvat kaikki kerralla. Kaikkia terälehtiä tarvitaan, vain siten kukka on kukka.

Thursday, November 27, 2008

Nuori lahjakas taiteilija

Tänään paljastettiin Turun Yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa muotokuva. Monet ovat kuvitelleet tälläisen oleva mennyttä aikaa. Ei ollenkaan. Juuri tänä päivänä pitäisi maalata muotokuvia kaikista merkittävistä ihmisistä. Miksi? Siksi, että taiteilijan työ on työtä, mistä pitää saada myös palkkaa. Muotokuvat ovat tapa, missä kaikki yhdentyy. Henkilö tuntee suurta mielihyvää, kun näkee itsensä kankaalla. Rahankeräykseen osallistuvat voivat nähdä konkreettisesti lahjoituksensa tuloksen ja parasta, keräyksellä saadaan summa, jolla taitelijakin saa hieman juustoa leivälle.

Tämän päivän taulun maalasi nuori turkulainen, viime vuonna Turun piirustuskoulusta valmistunut taiteilija Mikko Malila. Varmaankin nuorelle taiteilijalle tämän työn saaminen on todella tärkeää, jokaisen pitää aloittaa jostain. Ei ole merkityksetöntä aloittaa professorin muotokuvasta, joka lunastetaan yliopiston taidekokoelmiin. Olen todella iloinen, että olen saanut vaikuttaa sivusta tähän onnistumiseen. Taulu on hyvä ja näköinen.

Tuesday, November 25, 2008

Minun jouluni alkoi Turun CP-yhdistyksen juhlassa

Turun CP-yhdistyksen joulujuhla on ollut jo vuosikausia jouluni lähtölaukaus. Tänä vuonna se pidettiin Merikarinassa. Juhlassa on kaikki juhlan elementit. On yhteislaulua, lauluesityksiä, puheita ja joulukuvaelma. Tietysti juhlan kruunaa hyvä ruoka ja joulupukki lahjoineen. Minulle kuitenkin juhla on mahdollisuus tavata vuosien varrelta tutuiksi tulleita entisiä potilaitani, heidän vanhempia ja järjestön aktiiveja. Totta kai me kaikki vanhenemme, mutta ihanaa on nähdä, kuinka, pienestä juuri ja juuri elämään päässeestä keskosesta on kasvanut upea nuori ja aikuinen.

Koska olen ollut CP-yhdistyksen jäsen jo yli 30-vuotta, on joidenkin ohimoille tullut samaa harmaata kuin minunkin. Yhteiset muistot entisen Hakamaan koulun ajoilta ovat kirkkaasti muitissa. Useat juhliin osallistujat ovat tuolta ajalta. Silloin pieni koulu sitoi kaikki mukaan toimintaan. Harmi nykyisen valtavan suuren Katariinan koulun lapsille ja vanhemmille. Soisi heillekin sen yhteisyyden tunteen, mitä silloin oli.

Koskaan ei voi riittävästi nähdä pienten lasten iloa, kun joulupukki tulee. Parhaimmillan se on silloin, kun lapsi valahtaa pyörätuolista, kun jännitys on tosi suurta. Nauru vain ryöpsähtää saliin ja hellät kädet korjaavat asennon taas paremmaksi toimia.

ps. juhlassa esiintyi aivan mahtava lauluryhmä Toivolan musikantit (meniköhän oikein tuo nimi). Upeaa laulua ja soittoa. Kiitos!

Monday, November 24, 2008

Pienikin voitto on voitto

Tänään toriparkin toteutuminen siirtyi johonkin. Lakiosasto oli löytänyt pykälän, minkä mukaan maankäyttösopimuksen pohjana pitää olla sitoomus rakentamisesta. No, kiinteistölautakunta palautti toriparkkiyhtiön tekemän esisopimuksen viime viikon kokouksessa. Paparissa oli kuulema todella paljon epäselviä kohtia. Siis nyt kaupunginhallitus yksimielisesti palautti uuteen valmisteluun keskustan kaavan.

Jokainen viikko on voittoa. Jos päätös siirtyy uudelle valtuustolle, on se voitto demokratialle. Sekin on voitto, vaikka uudenkin valtuuston porvarit saattavat tehdä myönteisen päätöksen. Kuntavaalit käytiin toriparkivaaleina. Moni turkulainen halusi äänestää joko vastaan tai puolesta. Demarit hävisi vaalit, kun eivät osanneet sanoa juuta tai jaata.

Monday, November 10, 2008

Toriparkki lähenee

Uskomatonta, nyt kun toriparkkiasia on taas lähellä päätöstä, alkaa yleinen mielipide kääntyä toriparkin puolelle. Tänään kaupunginhallituksessa asia jäi vielä pöydälle, mutta päätös kuitenkin tuodaan vielä tämän vanhan valtuuston päätettäväksi. Hätä on porvarilla kova.

Pahimpana pidin viime viikon torstaina Megapolis 2023 tapahtumassa Raatihuoneella esitetyn turkulaisen arkkitehdin mielipidettä. Hän uskalsi kaikkien valveutuneiden turkulaisten nuorten edessä puolustaa yksityisautojen oikeutta maanalaiseen parkkiruutuun. Kyseisessä tapahtumassa oli juuri puhuttu haittaverotuksesta yksityisautoilun ja ruuhkien vähentämiseksi. Selväksi oli tullut, että maailma ei selviä hengissä, jos autoilua jatketaan samaan tahtiin. Uskomatonta, että näiden ilmiselvien totuuksien jälkeenkin virkamies pitää puolustavan puheenvuoron. Raha puhuu.

Nyt kaikki toimimaan ja kirjoittamaan asiasta!! Taistelun pitää olla kovaa ja näkyvää, vastassa ovat isot voimat.

Monday, November 3, 2008

Kaupunginjohtajan vastaustunti

Viime valtuustossa jouduin kolme kertaa kysymään V-S Aluepelastuslautakunnan toimintakulujen leikkauksesta. Vastausta ei tullut. Tänään tuli. Oli kaupunginhallituksen talousarviokokous ja sain yllätyksekseni lukea, että kaupunginjohtaja oli muuttanut esitystään ja vähentänyt leikkauksen määrää. Käyhän se näinkin. Toivottavasti Alpelle esitys kelpaa, virkamiehet ovat kuulema hyväksyneet.

Tuesday, October 28, 2008

Valtuuston kyselytunti - vastaustuntia ei ollut

Olen istunut valtuustossa nyt kohta neljä vuotta. Aina silloin tällöin on valtuutettujen kyselytunteja. Harvoin kylläkin. Eilen maanantaina oli kyselytunti kaupunginjohtajan esittämästä talousarviosta.

Tein kysymyksen Varsinais-Suomen aluepelastuslautakunnan määrärahan toimintakulujen alentamisesta. Kapupunginjohtaja on esittänyt, että määrärahaa alennetaan 900.000 €. Myös investointimäärärahaa vähennetään. Tilanteen tekee ongelmalliseksi se, että Turku on aluepelastuslautakunnassa vain n. 40% osuudella. Turun päätös vaikuttaa myös muihin kuntiin. Kysyin kaupunginjohtajalta, että onko hän tietoinen tämän vähennyksen vaikutuksesta turkulaisiin. Luettelin vaikutukset: ei sijaisia, ylityökielto, palkkojen eriarvoisuuden korjausta ei tehdä, Jaanin paloaseman sulkeminen. Pahinta on tavoiteajan nouseminen 6 min. 10 minuuttiin. Siis paloauto tulee vasta 10 minuutin päästä hälyytyksestä. Kaikki tiedämme, että tämä ei ole tätä päivää. Ministeriön ohjeet myös ovat 6 minuuttia.

Tein siis kysymyksen, että tietääkö kaupunginjohtaja tämän. En saanut vastausta. Jouduin kysymään asiaa kolme kertaa. Vastauksen antoi talousjohtaja, mutta hän puhui vain investointirahoista. Lopulta jouduin kysymään: onko iljaisuus myöntymisen merkki? Hiljaisuus jatkui.

Kaupunginjohtaja siis tietää, mitä määrärahan supistaminen tarkoittaa. Huolestuttavaa.

Sunday, October 26, 2008

Kiitos rakkaat äänestäjäni, kiitos!

Olen nöyrä. 799 turkulaista on pitänyt työtäni hyvänä ja haluaa minun jatkavan politiikassa. Se, että sain turkulaisista poliitikoista kymmenenneksi eniten ääniä on huikeaa. Taakseni jäi jopa ministeri.

Nyt alkaa puolueiden väliset neuvottelut. Vasemmistoliitolla on todella suuri työ saada yhteistyökuviot selville. Demareiden menetys voi tuoda uusia tuulia. Jännitystä tuo myös uusi perussuomalaisten naisryhmä.

Nyt tekemään työtä.

Olkaa äänestäni yhteydessä minuun, vain siten voin parhaiten viedä Turun asioita eteenpäin.

Ensimmäinen voitto

Tulin juuri Fc Interin ja Jaron pelistä. Inter voitti!!!

Tämä on voitto sille, että yksityisellä rahalla voidaan tehdä voittoja.

Joo, mitä tämä tarkoittaa? Meillä Turussa sekä jalkapallo, että etenkin TPS-jääkiekko Turku-halleineen on ollut vallassa pitkään, mutta koko ajan elänyt Turun kaupungin varoilla. Se on luonut Kokoomuksen, Turun Sanomien ja Turun kaupungin kanssa Turun yhteistoimintamafian. Kilpaurheilu ei ole Turun perustoimintaa, se pitää ja voidaan tehdä yksityisellä rahalla. Nyt se on näytetty.

TPS-mafia on ensimmäisen kerran voitettu!

Ensimmäinen voitto tämän päivän politiikassa.

Jalkapallo on politiikkaa!! Eläköön jalkapallo!!

Saturday, October 25, 2008

Politiikka on paras dekkari, minkä tiedän

Tänään oli torilla tosi hulina. Ihmisiä oli vaunun edessä mustanaan. Ehdokkaita oli paikalla todella paljon. Todellakin, turkulaiset haluavat tietää ketä äänestää. He vaivautuvat paikanpäälle haastattelemaan vaalikoneissa tai mainoksissa ehdotettua ehdokasta. Itselle tuli myös paljon tutuja ja niitä, jotka halusivat kertoa tehdystä äänestyspäätöksestä. Mieleen jäi Islannista Turkuun muutanut mies, jonka kanssa nopeasti saimme vaihdettua käsityksiä kansojemme tavoista. Oli rohkaisevaa kuulla, että hän oli löytänyt minut nettisivujeni kautta.

Iltapäivällä kuuntelin luentoa "moderni yksinäisyys" yhdessä työtovereideni kanssa. Kyllä, tässä tietoyhteiskunnassa ja helpon yhteydenoton yhteiskunnassa yksinäisyys lisääntyy. Me emme enää kohtaa ihmistä. Vaalityössä on tärkeää, että jokainen kohdataan. Itse katson, että politiikan tärkein tehtävä on kuunnella ja kohdata ihminen. Poliitikkojen on lähdettävä torille ja katsottava kaupunkilaisia silmiin. Itse pidän juuri tästä osasta politiikka. Jokainen ehdokas on kuin pieni tarina, jännittävä ja yllätyksellinen. Jokaisen asia on tärkeä. On todella mukavaa, että kokeneena poliitikkona pystyy myös antamaan vastauksia ja neuvomaan palveluiden käytössä.

Nyt nukkumaan ja keräämään voimia huomiseen. Illalla pitää jaksaa kuunnella loppuun asti kaikki tulokset. Todella jännittää. Mitä vain voi tapahtua. Politiikka on paras dekkari.

Wednesday, October 22, 2008

Kiitos eläkeläiset

Onko mitään niin mukavaa, kun nähdä iloisia ja hyväkuntoisia eläkeläisiä? Minulla oli tänään tämä onni. Jyrkkälän nuorisotalolle oli kokoontunut jälleen suuri joukko virkeitä eläkeläisiä. Toimeliaimmat ovat jo täyttäneet 80 -vuotta. Laulu ja tanssi sujuu. He olivat myös kiinnostuneita Turun politiikasta ja seuraavat tarkasti terveelliseen elämään johtavia vinkkejä. He jaksavat lähteä useana päivänä viikossa esiintymään turkulaisiin vanhainkoteihin, ilahduttamaan ikätovereitaan. Nyt Turku on vähentämässä eläkeläisjärjestöjen avustuksia ja kokoontumispaikoistakin on pula. Monet kärsivät myös kesähuviloiden myyntiuhasta. Heille esim. työväenopiston Tenholassa käynti on ollut vuosikymmenien ilo.

On toinenkin asia mukavaa. Tosi mukavaa on myös hoitaa lastenlastani Tuulia. Vaikka äidin ja isän poissaolo onkin vakava asia, jaksaa hän uudestaan ja uudestaa ilahtua lauluistani ja palikkatorneista. Harvoin saa niin vähällä hyvän mielen.

Tuesday, October 21, 2008

Sosialismia vihdoinkin

Katainen ja Vanhanen ovat vihdoinkin ymmärtäneet sosialismin perusluonteen. On todellakin parempi, että valtio omistaa ja hallitsee yhtiöiden toimintaa. Pitikö tämä oppia suurvalta USA:n pankkiromahduksen kautta? Eikö Suomen valtion toimet omien yhtiöidensä myynnin kautta riittäneet opiksi. Nyt on myyty tärkein kansallisomaisuus ulos maasta. Nytkö vasta porvarit huomaa, mitä tuli tehtyä?

Monday, October 20, 2008

Vammaistaitelijat ovat edelleen nurkassa

Tänään oli Väino Aaltosen museossa seminaari, missä puhuttiin vammaisten taiteilijoiden asemasta. Tekstiilitaiteilija Jenni-Juulia Wallinheimooli valmistanut puheenvuoron, missä hän laittoi usean kuulijan arvomaailman sekaisin. Hän reippaasti kertoi, että usein vammaiset taitelijat saavat ansiotonta arvoa vammansa takia ja tulevat täten vähätellyiksi taiteilijoina. Lehdistö on enemmänkin kiinnostunut vammasta kuin tuotoksesta. Vammaisten ei myöskään ole mahdollista saada taidealan koulutusta ja kehittyä työssään. On tärkeää, että taiteilija saa aitoa kritiikkiä töistään. Näin voi kehittyä ja tulla erinomaiseksi. Vammainen taiteijija saa harvoin tai ei ollenkaan kritiikkiä ja ohjausta.

Seminaarissa tuotiin esille myös taiteijan työn asemaa. Vammaiselle olisi tärkeää tietää, milloin taiteen tekeminen katsotaan työksi. Mikäli voidaan katsoa, että taiteilija on ammatti, voi silloin saada esimerkiksi apuvälineitä työn suorittamiseen. Suomessa ei myöskään arvosteta taiteilijoita siten, että he saisivat käyttöönsä henkilökohtaisen avustajan. Ei luovuus ja näkemys välttämättä asu samassa kehossa kuin taitavat kädet.

Kaikilla pitäisi olla yhtäläinen oikeus kehittyä luovassa ilmaisusssaan. Vammainen taiteilija saattaa tarvita siihen apuvälineitä tai avustajaa, mutta on itse tuotteen luoja ja saa siten sisällön elämäänsä. Vammaisten kuvataiteilijoiden peruskoulutusta on kehitettävä kaikilla tasoilla, ei yksin korkeakouluissa. Suomi voisi myös hyödyntää muotoilun osaamistaan vammaisten suunnittelijoiden kautta. Tulisi ainakin esteettömiä ja toimivia tarvekaluja myyntiin.

Sunday, October 19, 2008

Historia puhuttaa

Eilen oli historian päivä. Iltapäivällä olin Anna-Liisan syntymäpäivillä, missä ihailin jo ikääntyneeksi kutsutun entisen kansanedustajamme tanssahtelua upeassa juhlapuvussa. Illalla oli Turun historiallisen yhdistyksen 85-vuotisjuhla, missä ei tanssahdellut kukaan. Vanhat konservatiiviherrat liitupuvuissaan. Onko historia jäykkää ja ilotonta?

Anna-Liisan elämä ja ura on ollut huikea. Meille vasemmistolaisille hän on edustanut Enska Laineen ja Heli Astalan kanssa sitä syvää inhimillisyyttä ja solidaarisuutta, jota maassa nytkin tarvittaisiin. Pitää huolta kaikista, myös heikommista. Anna-Liisa on jaksanut vielä vanhemmilla päivilläänkin aina ja aina muistuttaa meitä nuorempia siitä Vasemmistoliiton luovuttamattomasta periaatteesta, että kaveria ei jätetä.

Turun historiallinen yhdistys on myös nähnyt tämän maailman liikkeessä. Näinä päivinä meitä humanisteja ei juuri ymmärretä. Yliopistoista ollaan tekemässä kaupallisia yrityksiä ja hylkäämässä se vuosisatojen kriittinen voima, joka yliopistoilla on ollut. Juhlapuhujana oli Turun kulttuuripääkaupungin vetäjä Cay Sevon. Hän nosti pöydälle kolme tärkeää historiallista tosiseikkaa. Turku on paitsi Suomen entinen pääkaupunki myös Suomen olutpanimojen, Suomen sirkuksen ja Suomen jalkapallon historiallinen pääkaupunki. Voiko komeampaa kulttuurihistoriaa olla kenelläkään ! Täältä Auran rannoilta on lähtöisin tämän maan kulttuurinen elämä. Kupittaan puisto ja sen valtava voima pitää ymmärtää. Noiden kolmen juuren varaan pitää rakentaa tämä kaupunki. Tuo koko kulttuuripääkaupunkihanke on sirkuksen, jalkapallon ja oluen historiaa.

Tämä meidän työväenliike ajaa pienen ihmisen asiaa. Historiallisesti tilanteet muuttuvat. Mutta heikoista huolen pitäminen ei ikinä katoa. Kysymys on tahdosta. Historia tuottaa ymmärryksen näihin asioihin. Ilman historiallista ymmärrystä asiat katoavat. Suvi-Anne Siimes oli hyvä esimerkki historian kadottamisesta. Ei enää koskaan tommoista.

Malja Anna-Liisalle ja Turun historialliselle yhdistykselle 85 v.

Friday, October 17, 2008

Asunnottomuus on totta

Missä olivat turkulaiset valtuutetut tänään asunnottomien yön alkaessa. Paikalla oli paljon yhteiskuntamme vähäosaisia. Heille oli tarjolla makkarasoppaa, pullaa ja lämpimiä vaatteita. Ehdokkaita kyllä oli kiitettävästi, mutta he eivät vielä ole vastuussa siitä, että Turussakin vailla asuntoa on n. 300 ihmistä. Tähän lukuun ei ole laskettu niitä kehitysvammaisia, mitkä asuvat laitoksissa tai mielenterveyskuntoutujia, joiden asuinpaikka ei ole heille sopiva. Vailla asuntoa on myös vankilasta vapautuvia. Mielestäni asunnottomiksi pitäisi laskea myös ne vaikeasti vammaiset, jotka asuvat vasten omaa tahtoaan vanhempiensa luona.

Torilla oli kylmä. Lämpimät vaatteet puettiin heti päälle. Joillekin sisäinen lämmittäminen oli mennyt jo roihun puolelle. Poliisit tulivat sammuttelemaan. Tunnelma oli ystävällinen. Tuli vaikutelma, että torille kokoontuneiden köyhien välillä vallitsi solidaarisuus toisiaan kohtaan. Jonossa ei etuiltu.

Erityisesti mieleen jäi vanhempi rouva, joka seisoi jonossa hiljaa, mutta antoi tilaa edessään. Kun hän sai soppansa, hän juoksi lavan ja vessan väliseen pieneen tilaan, kuin piiloon. Hänen nälkä oli silmin nähtävää. Kumpa yksikin Kokoomuksen valtuutettu olisi ollut paikalla.

Thursday, October 16, 2008

Kaupunginjohtaja esitti

Turun kaupunginjohtaja esitti tänään oman talousarvioesityksensä. Ei uutta taivaa alla. Tietysti se, että mukaan on otettu kestävän kehityksen ajatus. Pitkän työpäivän ja kuntosalin jälkeen ei voimat riittänyt etsiä sitä uutta kestävää ajatusta sieltä heinäsuovasta. Samaa myymisen jargonia kyllä löytyi helposti. Nyt olisi aika jo kaupungin rahoilla ostaa johtajalle Monopolipeli, että ei meidän veronmaksajien rahoilla tarvitsisi leikkiä

Tuesday, October 14, 2008

Meitä naispoliitikkojakin on - Turunsanomat

Neljän vuoden takainen vaalitulos johti puolueissa siihen, että miehiä valittiin kaikkiin merkittävämpiin poliittisiin tehtäviin. Ensimmäinen nainen löytyi vasta kolmantena kaupunginhallituksen puheenjohtajistossa. Puolueet sisällään myös arvostivat miehet valtuustoryhmien johtoon. No, näin on toimittu ja tulos näkyy. Vuosien aikana on tapahtunut muutosta vain Kokoomuksessa, kun sotkujen jälkeen sitten kelpuutettiin nainen kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Hyvä tietysti näinkin.

No, nyt eletään vaalien kiivaimpaa aikaa. Mitä näemme Turkutelevisiosta? Ilta toisensa jälkeen tuleville sukupolville näytetään harmaantuneiden herrapoliitikkojen kaartia. Useimmissa paneeleissa on vain yksi nainen, mutta kaikissa ei sitäkään. Näinkö me annamme kuvaa nuorille poliittista uraa vasta aloitteleville? Pitikö meidän nostaa nuorten äänestysaktiivisuutta? No, vanhoissa vara parempi.

Monday, October 13, 2008

Sunday, October 12, 2008

Epäpuhdasta politiikkaa uimahallissa

Tänään oli Impivaaran uimahallissa vaalipaneli ja viestiuinti. Valmistauduin siihen hyvin, kuten aina. Kävin läpi uimahallin hankesuunnitelmaa ja kertasin liikutapoliittisia tavoitteitani. Meille oli ilmoitettu, että uimme Unisefin hyväksi. Uintimatka määräytyi tilille maksetun summan mukaan. Vasemmistoliiton Turun kunnallisjärjestö maksoi tilille 50 €, mikä merkitsi uintia 250 m. Olin kiitollinen, että matka ei ollut pidempi. Jännitin uintia, sillä olinhan vasta vuoden harjoitellut oikeaa uintia, siis tekniikkauintia.

Heti ovella havaitsin, että järjestelyissä oli jotain vialla. Unisefin tytöt kuitenkin ottivat minut vastaan ystävällisesti ja selostivat tapahtuman kulun selkeästi. Lähdimme demareiden edustajan kanssa pukuhuoneeseen. Heti kohta meille selvisi, että ministeri Wallin olikin ollut jo tapahtumassa ja lehdistö myös. Nyt meidät istuteettin uimahallin takaosaan, pöydän taakse. Tilaisuus meni vajavaisesti, sillä äänentoisto oli surkea. Emme esimerkiksi kuulleet, mitä toiset panelistit sanoivat. No, Unisefin tyttö toimi viisaasti, kun lopetti panelin lyhyeen.

Sitten alkoi selvitä koko jutun juoni. Kokoomuksen ehdokas on uimari ja oli katsonut, että tilaisuus on hänen. Me kaikki muut olimme tarvittavaa rekvisiittaa. Vain hän tiesi olla paikalla, kun ministeri ja tiedotusvälineet tulivat. Turun kaupungin omistamassa uimahallissa oli kyseisen ehdokkaan mainoksia ja hän johti juttua. Uinti ei niin tärkeää ollutkaan. Kunhan nyt olimme maksaneet.

Kaikille nuorille ehdokkaille tiedoksi, että politiikassa on olemassa kirjoittamattomia sääntöjä. Näiden sääntöjen noudattamisen kautta mitataan luotettavuutta. Politiikka on yhteistyötä, ei yksilölaji. Vaikka jokainen uisikin omaa rataa, se tehdään kuitenkin yhteisessä uimahallissa. Jos nyt kävisi niin, että tulisi valituksi valtuustoon, on suuri työ saavuttaa enää luottamusta toisilta puolueilta. Tätä samaa yksilömenetelmää käytti toinen Kokoomuksen ehdokas eduskuntavaaleissa, kun kielsi ensin toisilta mainostamisen ja itse laittoi lakanat kuivumaan. Ei ole ollut hänenkään ura nouseva.

Toivottavasti Unisef sai mitä luvattiin, ainakin rahat oikealle tilille.

Saturday, October 11, 2008

Yhdenvertaisuutta

Perjantaina oli Yhdenvertaisuus- seminaari Turussa. Todella paljon tietoa tuli eri toimijoiden taholta. Yhteen seminaariin oli koottu vähemmistöryhmien edustajien puheenvuoroja. Viimeisenä puhujana oli valtakunnallisen vammaisneuvoston puheenjohtaja Sari Loijas. Hän veti hienosti yhteen erilaisuuden yhteisiä ja erillisiä nimittäjiä. Hän kertoi, että vamma ei tee ihmisestä hyvää, eikä eri ihonväri parempaa. Kaikilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. On kuitenkin oikein, että yhteiskunta auttaa vammaista kilpailussa ja että me huomioimme toistemme vaikeudet. Vammaisuus johtaa myös helposti köyhyyteen, jolloin on kaksinkertaisen diskriminaation osallinen.

Iltapäivällä osallistuin Turun Omaishoitokeskuksen kymmenvuotisjuhlaan. Sali oli täysi eri ikäisiä omaishoitajia, työntekijöitä, kaupunginhallituksen puheenjohtaja, läänin edustaja ja ministeri. Tilaisuus oli todella kodikas ja hieno. Omishoitajien ja hoidettavien yhteinen lauluryhmä antoi meille kaikille sävelet laulaa. Yhtenvertaisuus vain ei aina toteutunut. Kerron esimerkin: puhuja kysyy kuuluvalla äänellä:"kuuluuhan minun ääni ilman mikrofoonia. Minulla kun on niin kova ääni." Hän aloittaa puheen, vieressäni istuva vanhempi herra kysyy kohta: "joko juhlat loppui?" Koska hän oli kuulovammainen, hän ei tietysti kuullut kysymystä. Näin me vammattomat käytämme valtaamme.

Toivottavasti sinä opit tästä jotain.

Thursday, October 9, 2008

Nyt alkoi vaippasota !! Olen valmiina.

Tyrmistyneenä luin aamulla sanomalehteä. Joko taas ollaan nuorten perheiden kimpussa. Pyydän nöyrimmästi anteeksi lapsenlapseltani, että aikuiset ei yhtään ajattele, mikä on tärkeää. Samalla kun kaupunginhallituksessa ja valtuustossa huudetaan nuorten perheiden perään, niin toisaalla lyödään kakkavaipalla.

Olen nyt jutellut sekä päivähoidon johtajajan, että terveystarkastajan kanssa asiasta. Todellisuudessa ei asiaa ole edes pohdittu. Joku oli kysynyt, että pitääkö henkilökunnan huolehtia kestovaippojen pesusta? Kysyttiin terveystarkastajalta, joka kauhistuneena antaa lausunnon. Kukaan ei ole selvittänyt kuinka paljon näitä kestovaippojen käyttäjiä on. Ei myöskään tapoja, joita on tähän asiaan kehitetty. Ei tämä ole mikään uusi asia. Pienellä pohdiskelulla ja yhteisellä sopimisella olisi varmaan päästy parempaan tulokseen. Nyt Iltasanomat riekkuu taas Turun päätöksentekoa. Minun sähköposti laulaa ja tekstiviestiosasto on pullollaan. En minä ole mitään päättänyt. Näin käy nykyisin, kun virkamies käyttää valtaa ja antaa keskustelematta asian julkisuuteen.

Kyllä kierrätys ja ekologinen elämäntapa on tätä päivää. Ei pidä ajatella, että julkinen palvelutuotanto jää sen ulkopuolelle. Pitää olla hyvin perusteltu syy tehdä päätös, joka lisää meidän maapallon kuormaa. Tässä perustelu on hygienia. Olen sairaalassa työssä ja täällä pähkäillään sairaalabakteerien kimpussa, kun on liian hygieenistä.

Toivon, että tässä asiassa tehdään nyt uusi mietintä. Kartoitetaan käyttäjät ja neuvotellaan Kestovaippayhdistyksen kanssa niistä toimista, mitä pitää tehdä. Tämä on myös talouskysymys. Perheet ovat investoineet kestovaippohin ja kuvitelleet ne pitkäikäisiksi. Ei ole oikein, että nyt investointi tehdään turhaksi.

Toivon sydämestäni, että lapsenlapseni voisi aloittaa turkulaisessa päiväkodissa ja oppia heti vauvasta tavan suojella maapalloa saasteelta.

Sunday, October 5, 2008

Ihania asioita tapahtuu

Olin aamulla kello yhdeksästä ensin torilla vaalipysäkillä. Iltapäiväksi siirryin kirjamessuille messukeskukseen. "Onko Vasemmistoliitto tuttu puolue teille?" "Oletteko turkulainen?" Oletteko jo löytäneet oman ehdokkaan?" Kysymykset toistuvat ja mukavia ihmisiä virtaa. Rakasta ihmisten kanssa juttelua. Se on kuin super lyhyt jännitysnäytelmä, kun tapaa tuntemattoman ihmisen ja myy itsensä hänelle. Ihana lämpö leviää päästä varpaisiin, kun ihmiset oikeasti pysähtyvät ja tekevät kysymyksiä. Paljon on myös tuttuja tai sellaisia, joita olen tavannut ennenkin vaalikentillä. Sekin on huisi tunne, kun tajuaa, että tuo ihminen on äänestänyt minua edellisissä vaaleissa. Tamä sosiaalinen rosolli jatkuu koko päivän. Kello viiden aikaan jalat haluavat kotiin.

Menen mieheni kanssa (hänellä on aivan liikaa ostettuja kirjoja useassa kassissa) täpötäyteen linja-autoon. Jalkani kiljuvat kipua, kaikki varmaan kuulee sen. Urheasti asetumme käytävälle seisomaan. Pian penkillä istunut nuori mies kuulee jalkojeni avunhuudot ja nousee ylös. Mieheni kuitenkin tarjoaa paikkaa minua iäkkäämmälle rouvalle. Hyvä näin. Tässä yhteydessä syntyy hauska sanaleikki toisen rouvan kanssa. Vitsailemme toisillemme. Lopulta hän lupaa kirjoittaa meille testamentin, kun lupaamme painaa nappia rautatieaseman jälkeen. Hän kysyy posliinit vai huonekalut ja minä heti että jälkimmäiset. Hän huokaisee ja sanoo tilaavansa samalla romuaauton. Ihanaa nokkella harmitonta väsyneiden ihmisten sanailua. Hän nousee autosta oikealla pysäkillä. Vilkutamme.

Tänä aamuna menen jälleen messukeskukseen kymmeneltä aamulla. Heti kohta tämä ihana rouva tulee minua vastaan. Hän on pukeutunut upeaan liilaan samettiseen, juuri hänelle valmistettuun pitkään sadunomaiseen pukuun. Tervehdimme. Hän tulee luokseni ja kiittää edellispäiväisestä juttelusta. Hän ojentaa minulle kirjansa, Ilmojen haltijat. Jähmetyn. Hän sanailee jälleen kevyesti:" Ensimmäinen osa perintöä". Avaan kirjan. Tämä hauras kaunis rouva on Eila Puumalainen. Hän on kirjoittanut kirjan, jonka hänen edesmennyt miehensä Kai Puumalainen on kuvittanut. Työ jäin heiltä kesken. Hetkeksi olemme tunteiden, jopa kyynelien vallassa. Jaamme kokemuksen, mitä pitkän avioliiton rakkaus on saanut aikaan. Pienien muistokyynelien jälkeen, vaihdamme ystävällisiä sanoja. Hän sanoo:" On uskomatonta tavata yhtäkkiä linja-autossa niin samanhenkisiä ihmisiä". Niin, ihania asioita tapahtuu, kun heittäytyy ihmisten sekaan ja avoimesti ottaa vastaan ympärillä olevaa ystävällisyyttä.

Thursday, October 2, 2008

Kaikki tuki Johanna Korhoselle

Tämä on käsittämätön aika. Nyt on lupa sanoa kaikki ääneen ja tehdä tekoja sen mukaan. Lapin Kansan päätoimittajaksi valittu Johanna Korhonen on vain elänyt omannäköistä elämää. Hän on tehnyt sen, minkä on kokenut oikeaksi, niin kuin me kaikki muutkin teemme. Yhtäkkiä kaikki sortuu ja paljastuu julkea ajojahti, mihin yritetään löytää toinen toistaan mustempia selityksiä.

Toisaalta olen surullinen ja toisaalta iloitsen siitä, että nämä korkeissa asemissa olevat mustat norsut tulevat ulos kaapeistaan. Nyt he saavat rauhan. Ovat päässeet päättämään ja tekemään tekoja. Nyt he saavat painaa oikein saappaan korolla. Hallituksen hymistellessä. Nautinto on varmaan suuri.

Surullinen olen siitä, että Suomi todella onkin näin takapajuinen maa. Hetken jotenkin kuvitteli muuta.

Annan kaikki tukeni Johanna Korhoselle ja toivon, että hän puolisonsa kanssa jaksaa taistella. He, jos ketkä tekevät historiaa ja tilaa elää.

Wednesday, October 1, 2008

Olen pettynyt

Kamppailin itseni ja pettymykseni kanssa kaksi yötä. Onneksi tuli toinen pettymys, josta haluan kirjoittaa. Ensimmäinen koski Turun kaupunginhallituksen talousseminaarin järjestelyjä laivalla. En nyt puutu enää siihen.
Nyt olen pettynyt naisehdokkaiden määrään kunnallisvaaleissa.

Tilastokeskuksen kuntavaalitietojen mukaan lokakuun 2008 kuntavaaleissa naisehdokkaiden osuus edellisistä kunnallisvaaleista nousi hieman, 0,5 prosenttiyksikköä ja on nyt 40,4 %. Naisten osuus ehdokkaista eri vaaleissa on vain kerran ollut tätä suurempi, vuoden 1991 eduskuntavaaleissa. Silloin naisehdokkaita oli 41,2 %.

Viiden suurimman puolueen naisehdokasosuudet näissä vaaleissa ovat VIHR 56,8 %, SDP 40,8 %, KOK 40,3 %, KESK 40,3 % ja VAS 36,6 %.

Miksei me Vasemmistoliitossa päästy parempaan tulokseen?

No.

Laatu korvaa määrän!!



Tuesday, September 30, 2008

Vihdoinkin hammaslääkäriin!

Viime viikon torstaina tuli täyteen kuusi kuukautta jonotusta hammaslääkäriin. Olen tosin saanut yli kymmenen tekstiviestiä peruutusajoista. Kun olen vastannut näihin viesteihin n. tunnin sisällä, on takaisin tullut viesti:"teillä ei ole varattuja aikoja" eli olen myöhästynyt. Olen yrittänyt välttää kiukkuani. Olen miettinyt, mitä pitäisi tehdä. Olen soittanut ajanvaraukseen ja kauniisti ilmoittanut, että hoitotakuun aika meni jo. No, tänään tuli postia - maksusitoomus yksityiseen hammaslääkäriin. Olinko iloinen - en. Olin toivonut julkista hammaslääkäriä, koska tiedän heidän olevan erinomaisia ammattilaisia. Lisäksi julkisella käynnistä jää aina myös dokumentit jatkoon.

Miten nyt tekisin? Mistä saan siirrettyä kaiken sen tiedon julkiselta yksityiselle, mitä hampaistani on. Olen 18-vuotiaana ollut pyöräonnettomuudessa, missä etuhampaani ja leukani murtui. Kokonaisen kesän olin erilaisissa toimissa hammasklinikalla. Odottaessa lapsiani kävin Luolavuorentien hammashoitolassa, mihin tietoni kaikki siirrettiin. Ensimmäinen ongelma tuli, kun ryhdyin opiskelemaan ja hampaitani hoiti YTHS. Tällöin sain siirrettyä tiedot kaikista toimista sinne.

Ei todellakaan kiinnosta taas selvitellä erilaisia virityksiä ja implantteja suussani jollekin kilpailutetulle hammaslääkärille. Jäävätkö paperini taas sitten sen klinikan tietoon? Saanko maksusitomuksen seuraavan kerran taas uudelle lääkärille?

Eniten tässä harmittaa se, että pidän hammashoidon johtavaa ylilääkäriä yhtenä parhaista terveydenhuollon johtajista. Hän on pystynyt tekemään hammashuoltoon muutoksia, joilla jonot on saatu kuriin. Käsitykseni mukaan henkilökuntakin on ollut tyytyväinen. Olenko minä harmillinen poikkeus tai virhe - toivottavasti.

Sunday, September 28, 2008

Miten me kestämme Kauhajoen hirmuteon?

Tunttui jotenkin epätodelliselta palata Jyväskylästä tähän vaalihumuun. Olin kolme päivää hoitamassa halvaantunutta äitiäni ja huolehtimassa hänen siirtymisestään Kinkomaan kuntoutusosastolta Kyllön terveyskeskuksen vuodeosastolle. Samalla, kun keskutelin eri terapeuttien kanssa äitini edistymisestä, puhasi televisio Kauhajoen hirmutekoa. Yhdessä äidin kanssa luimme Keskisuomalaisesta tapahtunutta. Äitini, jonka halvaus on erittäin laaja ja vakava, ymmärtää hyvin tapahtumia. Välillä yritin jopa välttää puhumasta asiasta, jotta hän ei pahoittaisi enempää mieltään. Onko tarpeellista, että hänen pitkän ja monivaiheisen elämän eläneen naisen, pitää vielä nähdä tämäkin kauheus. Hän on menettänyt poikansa vaikean sairauden jälkeen, isäni kuoli yllättäen melko nuorena. Rohkeasti hän on kestänyt elämän tuomat murheet, mutta että jo kolmas massamurha. Tämän kaikenhan piti tapahtua Ameriikassa, hän totesi.

Lauantain tori ja vaalihumu oli entisellään. Näinkö pian kansa unohtaa murhenäytelmän. Vaalipanelissa, mihin osallistuin, viimeisenä kysymyksenä oli Kauhajoen tapahtumia sivuava kysymys koulujen resursseista. Kerroin torikansalle, että mielestäni tämä on yhteiskunnan arvomaailan romuttumisen syy. Markkinatalous vie mukanaan perheet ja nuoret. Kukaan ei kuuntele ja välitä, oma pärjääminen on vain tärkeää. Jos toinen horjahtaa, tönäistään.

Tottakai voidaan lisätä koulujen psykologeja ja kurattoreita, mutta kyllä muutoksen pitää tapahtua kaikissa meissä. Meidän aikuisten on nyt katsottava itseemme, olemmeko tehneet kaiken lasten ja nuorten hyväksi?

Sunday, September 21, 2008

Vaalityö alkoi

Ihana auringonpaiste helli kaikkia politiikkanälkäisiä tänään Turussa, Turun päivänä. Heti aamusta Vasemmistoliiton teltan edessä oli paljon ihmisiä, päivän mittaan jopa jonoa. Lyydia, Jukka ja minä haastattelimme kuntalaisia. Kysyimme: mitä mieltä olet Turun terveyspalveluista? Yllättäviä vastauksia. Henkilökohtaisia keromuksia, johon oli vaikea sanoa mitään. Kaikki kertoivat mielellään ja juttelivat luottamuksellisesti. Vaikka työssänikin joudun kuulemaan ja myötäelämään paljon elämäntarinoita, nämä olivat kiintoisia ja kertoivat hyvin palvelutarpeesta.

Jännityksellä odotan 7.10. klo 18 pääkirjastossa alkavaa tilaisuutta. Minulla on kutina, että sinä iltana ehkä luodaan uutta yhteyttä kuntalaisten ja virkamiesten välille.

Wednesday, September 17, 2008

Kehitysvammainen tarvitsee oman oven

Terveiset Lahdesta Kehitysvammaliiton opintopäiviltä. Päivillä käytiin läpi varsin perusteellinen selvitys kehitysvammaisten asumispalveluiden laadusta. Tilaisuuden aloitti dosentti Raija Julkunen, joka puhui hyvinvointiyhteiskunnan muuttumisesta kilpailuvaltioksi. Jokaisella on oma vastuu elämästään, jos ei pärjää tipahtaa yli. Näin on tapahtumassa kehitysvammaisille kuntalaisille 'Turussa.

Kehitysvammaiselle ei ole mahdollista osallistua markkinatalouden vaatimaan kilpailuun. He eivät kykene siihen toimintarajoitteidensa takia, mutta he eivät myöskään halua. Kehitysvammaiset haluavat vain elää rauhallista vaatimatonta elämää. He haluavat, että heillä on tässä yhteiskunnassa tila, mikä on heidän oma. Tämän tilan ainoana vaatimuksena on, että siinä on oma ovi, jota he itse voivat määrätä.

Kun taas sain mahdollisuuden olla kaksi päivää kehitysvammaisten seurassa, havaitsin miten tarpeellisia kuntalaisia he ovat. Vain he voivat olemassaolollaan näyttää ilon ja onnen todellisuuden. Julma markkinatalous haluaa poistaa heidät kartalta. Se ei todellakaan halua mukaan kuntalaisia, joiden toimintakyky on erilainen. Se haluaa vain kuntalaisia, jotka hampaat irvessä kilpailevat itselleen kaiken hyvän välittämättä muista. Tästä syystä Turkuunkaan ei ole rakennettu kehitysvammaisten asuntoloita, ei edes kaavoittanut tontteja. Menkööt jonnekin muualle. Tämä on todella häpeä, joka tunnetaan myös muualla maassa.

Turun on viipymättä tehtävä suunnitelma kehitysvammaisen asumispalveluiden lisäämisestä.

Olen tenyt asiasta jälleen aloitteen valtuustossa.

Kehitysvammainen tarvitsee oman oven

Terveiset Lahdesta Kehitysvammaliiton opintopäiviltä. Päivillä käytiin varsin perusteellinen se

Wednesday, September 10, 2008

Ministeri Pertti Paasio jättää suuren aukon Turun politiikkaan

Tänään julkistettiin ministeri Pertti Paasion muotokuva Turun kaupungintalolla. Halusin olla paikalla, koska arvostan Perttiä ja hänen elämäntyötään. Kun hän nyt jättää valtuuston ja aktiivipolitiikan, jättää hän suuren aukon Turun politiikkaan. Mielestäni ei ole näkyvissä turkulaista politikkoa, jolla olisi yhtä suuri viisaus politiikan linjoista. Muistelen kunnioituksella niitä kertoja, kun Pertti on analysoinut jopa filosofisesti strategista keskustelua. Hän myös kannatti minun ehdotusta tuloskorttien tarpeellisuuden arvioinnissa.

Kuntalaisten kuuleminen ja demokratian toteutuminen ovat asioita, joista hän aina jaksoi muistuttaa. Hän myös aina teki vaikeistakin asioista yksinkertaisia. Sain tänään tilaisuuden kertoa mieleipiteeni suoraan Pertille. Juttutuokion lopuksi hän pyysi minua pysymään tiukkana politiikassa. Sen lupaan. Pertille toivotin terveyttä, sitä me kaikki tarvitsemme.

Monday, September 8, 2008

Vanhusten hoito on arvokysymys

Tänään alkoi kohdaltani vaalipanelit. Ensimmäisenä oli oman yhdistykseni Vanhusten tuki paneli Ruusukorttelissa. Sali on aivan täysi. Sekä vanhukset itse, että myös omaiset olivat lähteneet kuulemaan, miten ehdokkaat haluaisivat hoitaa vanhukset Turussa. Taas jälleen kerran nousi esille Turun talous. Oikeiston ehdokkaat saivat aikaan pelkoa ja hämmennystä näyttämällä ikäihmisille Turun talouden lukemia. Tuntui vastuutomalta puhua asiasta ikäihmisille, jotka ovat ikänsä veroja maksaneet. Kun tilanne ei edes ole niin paha, etteikö meillä olisi varaa antaa riittävä hoito jokaiselle. Kyseessä on tahdon asia. Mitä arvostetaan? Halutaanko rakentaa toriparkkeja, musiikkitaloja ja jääkiekkohalleja, vai hoitaa vanhukset hyvin.

Politiikan tarkoitus ei ole lisätä ahdistusta ja pelotella turkulaisia. Tärkeää on, että yhdessä puhuttaisiin mahdollisuuksistamme. Kyllä valintojen kautta varmaan löytyy hyvä tapa. Itse en usko jatkuvaan puheeseen kotihoidosta. Ei kotona asuminen ole mikään itseisarvo silloin, kun on jo sairas ja tarvitsisi ennenkaikkea turvaa. Tulee vaikutelma, että tällä "koti-puheella" vain haudataan kaikki pyrkimykset saada pieniä palvelutaloja Turkuun. Jos Turussa olisi tasaisesti lähiöissä ja keskustassa n. 50 hengen palvelutaloja, uskon, että moni liikuntaesteinen tai sairas haluaisi muuttaa niihin.

Toivotaan, että kunnallisvaalipuheet toisivat enemmän uusia ideoita , kuin pelottelua huonosta hoidosta ja epävarmasta tulevaisuudesta.

Toinen jatkuvasti hoettu asia on omaishoitajien palkkion nostaminen. Jos omaishoitajien palveluja ei korjata esim. vapaapäivien hoito, ei raha tuo jaksamista. Kyllä omaishoitaja tarvitsee tukea ja palveluja enemmän. Yksin vaikeasti sairaan apuna oleminen on äärettömän kuluttavaa. Omaishoitajien omasta terveydestä pitäisi myös enemmän huolehtia.

Tuesday, September 2, 2008

Kaikki hyvin

Kissamme Into näytti itsenäisyytensä. Hän halusi viettää omaa aikaa, omilla retkillään. Hetken tunsin iloni keskellä kateutta. Miltähän tuntuisi kirmata pitkin Itäharjua välittämättä maailman murheista. Tämä halu lisääntyi, kun menin vuoden virkavapaan jälkeen takaisin töihin sairaalaan.

Sairaalan tunnelma on vain pahentunut. Kaikki puhuvat kiireestä ja jonoista. Uhkasakot ovat olleet silmäklinikan murheena koko kevään. Nyt helpottaa. Suurella rahalla ostetaan ylitöitä ja puretaan jonoja. Jotenkin tämä hullunmylly on vain pahentunut ja muuttunut normaaliksi käytännöksi. Tulee tunne, että kukaan ei enää pysähdy ja mieti. Olisiko järkevämpää palkata lisää henkilökuntaa, nyt kun se juuri ja juuri on vielä mahdollista. Onko ainoa tapa ajaa vähä henkilökunta loppuun ja hoitaa potilaat liukuhihnalta.

Kirmailisin todellakin mieluummin pelloilla, kun katselisin väsyneiden työtovereiden kasvoja.

Monday, September 1, 2008

Kissa on kadonnut

Meillä on kaksi kissaa, Into ja Unto. Ne ovat kolmivuotiaat veljekset. Unto on voimakas ja itsenäinen, Into taas kotikissa ja herkkä. Viime aikoina, olemme joutuneet jättämään pojat usein yksin myös viikonlopuksi, koska äitini sairastuminen vie meitä Jyväskylään viikonloppuisin. Aina olemme huolehtineet siitä, että joku lapsistamme käy päivittäin laittamassa ruokaa ja rapsutamassa poikia. Pojat viihtyvät kovasti myös yhdessä. He painivat ja juoksevat sekä sisällä, että ulkona hurjasti.

Nyt sunnuntai-iltana Into ei ollutkaan meitä vastassa. Huutelimme ja helisytimme kuivamuonalaatikkoa. Illalla alkoi sade ja kuvittelimme sen auttavan. Puolen yön jälkeen luovutimme. On Into ennenkin yhden yön ollut pois tai nukkunut vajassa. Nyt kuitenkin tuntui jotenkin oudolta. Aamulla heräsin normaalia aikaisemmin toivossa, että Into olisi ovella odottamassa. Yö oli ollut kylmä ja kovatuulinen. Ei Into ilmestynyt. Unto kulki levottomana naukuen.

Koko päivän olin maahanmuuttajavanhusten asioita käsittelevässä seminaarissa ja välillä vilkuilin puhelinta. Intolla on kaulapanta, jossa on selkeästi puhelinnumero. Mikäli jotain on sattunut, joku varmaan soittaa. Kaupunginhallitus alkoi, ei vieläkän soittoa.

Miten paljon energiaa taas valuu jonnekin huolivyyhtiin. Äidin sairastuminen vie vielä paljon ajatuksia ja tekee tärkeistäkin asioista pieniä. Kuitenkin on keskityttävä asioihin yksi kerrallaaan. On hoidettava asiat, joihin on sitoutunut.

Meillä on vielä kaksi kissaa Into ja Unto.

Wednesday, August 27, 2008

Etäomaishoitajuus

Me kaikki toivomme, että elämä jatkuisi onnellisena ja päättyisi sitten joskus ilman kipuja ja kärsimystä. Näin ei kuitenkaan käy, vaan sairaus tai vammautuminen katkaiseen arjen yhä useammin. Yhä useammin siksi, että väestön ikääntyessä sairauksien määrä lisääntyy. Yli 75-vuotiaan riski sairastua on moninkertainen työikäiseen verrattuna. Tämä tieto meillä kyllä on, mutta silti omaisen sairastuminen tulee yllätyksenä.

Äitini asuu yksin kerrostaloasunnossaan. Hän liikkuu rollaattorilla ja kävelysauvoilla arjen askareet kaupungilla. Hän käy jumpassa ja eläkeläisten retkillä ja tapaamisissa. Yhtenä päivänä hänet löydetään kotoaan halvaantuneena. Ei ole mitään syytä, miksi näin kävi. Kaikki muuttui hetkessä.

Äitini asuu Jyväskylässä ja minä täällä Turussa. Heti tiedon saatuani yöllä sain juteltua lääkärin kanssa ja ystävälliset hoitajat antoivat puhelimessa arvioita äidin tilasta. Levottomuus alkoi. Heti ryhdyin järjestelemään asioitani, jotta pääsisin paikanpäälle tapaamaan äitiä. Kaikki ei kuitenkaan ole mahdollista, kun on perhe, työ ja luottamustehtävät. Ensin piti juhlia pojan häät. Kyynelten ja ilon keskellä huoli kasvoi joka hetki. Pian olisi päästävä lähtemään.

Kun vihdoin pääsin Jyväskylään oli tilanne jo rauhoittunut ja äitini tila vakaa. Kaikki arjen asiat hyökkäsivät päälle. Lehtiä kasaantuu huoneiston lattialle, laskut on maksettava, auto makaa tallissa ja vakuutus juoksee, iso keittiötemontti on tulossa....Veli ja sisko ovat jo järjestelleet osan asioita, mutta useita asioista pitää puhua vielä, vaikka itku on lähimpänä.

Meillä etäomaishoitajilla huolet kasvavat välillä kohtuuttomaksi. Me emme voi lähteä sairaalaan katsomaan tilannetta, vaan on luotettava sanontaan: tilanne on vakaa, koko ajan hän edistyy. Mitä näillä tarkoitetaan? Sisko ja veli yrittävät kertoa totuutta, mutta lohduttavat samalla myös itseään. Itselläni on terveydenhuollon koulutus ja pitkä kokemus neurologisista sairauksista. Kuvittelen totuuden oman kokemukseni kautta. Työpäivistä tulee katkonaisia ja sekavia. Yöt menevät painajaisten kanssa kamppaillessa hikisenä. Aamulla taas häiritsemään sairaalan hoitajia ja lääkäreitä. Kumpa voisin olla lähempänä ja rauhoittua. Eikä levottomuus ole yksin minussa. Lastenlapset ja sukulaiset kyselevät ja levittävät huolta, joka kasautuu huolivyyhdiksi.

Olisipa mahdollisuus nyt saada töistä vapaa omaisen hoitoa varten. Tarvitsisin vain kaksi päivää ja moni asia olisi paremmin. Viikonloppuna matkustan tietysti Jyväskylään, mutta en näe lääkäreitä, kuntouttajia , sosiaalityöntekijöitä ym. Yhteiskunta pyörii vain arkena. Kustannuksiakin alkaa kertyä.

Thursday, August 14, 2008

Taiteiden yö on pilattu

Olen käynyt aina taiteiden yössä. Muistan hyvin ne lämpimät illat, kun haahuiltiin pitkin Aurajoen rantaa ja vastaan tuli panttomiimitaiteilijoita, taikatemppujentekijöitä, runonlausujia ym. Pieniä viehttäviä näyttelyitä, konsertteja, teatteria, meidän kaikkien yhteisesti tekemää.

Jo viime vuonna piti mennä sisälle kirjakauppoihin tai teattereihin. Juottoloita ja syöttölöitä kyllä löytyi joka nurkalta. Ihmiset vaelsi paikasta toiseen näkemättä ja kokematta juuri mitää. Ainoa ilmainen, kadulla nähty näytelmä oli nuoren tytön pissaaminen kaupungintalon puistossa.

Tämä vuosi lyö kyllä kaikki muut. Nyt kaupungin johdon säestäessä, annetaa ihmisten julkisesti hakata toisiaan. Vaikka kehään astuu ehkä Suomen pahin rasisti, en silti salli ihmisarvon julkista halveksuntaa. Ei ole olemassa mitää järkevää syytä hyväksyä nyrkkeilyä. Vähiten silloin, kun kysymyksessä on amatöörit. Mikä saisi minut tätä kammottavaa näytelmää katsomaan - ei todella mikään. Häpeän niiden henkilöiden puolesta, jotka ovat antaneet nimensä tämän ihmisteurastuksen todistajiksi. Kaikki aikaisemmin arvostustani saaneita. Tässäkö on kaikki, mitä Turun kaupunki tekee väkivallan vähentämiseksi. JA kaikki tulevan kulttuurikaupungin TAITEIDEN yönä.

Tuesday, July 8, 2008

Juodaan viinaa ja lihotaan, mutta yhdessä toisten kanssa

Kun dosentti Markku T. Hyyppä vuosia sitten toi julkisuuteen tutkimustiedon Pohjanmaan rannikon ruotsinkielisestä väestöstä, joka elää terveenä kauemmin kuin samalla alueella yhtä kauan asunut suomenkielinen väestö, aiheutti se hämmentyneen keskustelun yhteisöjen merkityksestä ja sosiaalisen pääomasta. Totta oli, että tavalliset selitykset kieliryhmien terveyseroista eivät kelvanneet, sillä esimerkiksi sukupuolijako, lihavuus, tupakointi, liikunta-aktiivisuus, tulotaso, geeniperimä, tupakointi ja koulutustaso olivat samat. Työttömyyttä suomenkielisten keskuudessa on enemmän, mutta se ei riitä selittämään vuosikymmeniä jatkunutta terveyseroa. Viinaa suomen- ja ruotsinkieliset juovat yhtä paljon, mutta edelliset humaltuakseen kolme kertaa useammin kuin ruotsinkieliset naapurinsa.

Tämä kaikki on ollut tiedossa yli kymmenen vuotta, silti aikakausilehtien palstat täyttyvät laihdutusvinkeistä ja terveellisen ruuan resepteistä, puhumattakaan viinanjuonnin pelkomantroista. Puhe toisten ihmisten kohtaamisen voimasta ja sosiaalisen pääoman tarpeellisuudesta on hiljentynyt.

Nyt kesällä auringon välillä antaessa voimaa, voisimme me suomalaiset havaita, että jotain on tehtävä. Nuorison mielenterveysongelmien määrä on huikea, itsemurhia tehdään edelleen maailman kärkimääriä, lasten huostaanottojen määrä on epäinhimillisen suuri, anoreksia ja bulimia ovat kansantauteja. Kaikki ongelmia, mihin voitaisiin puuttua välittämisellä. Voisimme huomata, että naapuri tarvitsee apua. Voisimme lähteä omista koloistamme ulos ja katsoa ympärille, toisia ihmisiä. He eivät ole vihollisia, he ovat inhimillisen elämän ilmenemismuotoja, kuten sinäkin.

Nyt, kun talven viima ja pakkanen ei pakota olemaan sisällä, voidaan tehdä muutos. Lähtekäämme kyläjuhliin, istukaamme katukahvilassa, osallistutaan maratonille, käydään lavatansseissa. Missä vaan, missä on muita ihmisiä. Juodaan vaikka viinaa ja syödään rasvaa, ei väliä, sosiaalinen pääoma pitää hengissä. Toisten kanssa, yhdessä tekemällä on mukavampaa. Kun syksy tulee, voimme reippaasti liittyä uuteen yhdistykseen tai ryhtyä laulamaan kirkkokuorossa. Näin mekin suomea puhuvat elämme pidempään ja laadukkaammin ja ennen kaikkea olemme iloksi toisillemme.

Thursday, July 3, 2008

Vammaiset, osa meitä

Vammaisen elämää hallitsee monet raja-aidat, vain murto-osa on itse vamman rakentamia. Suurin syy on yhteiskunnan järjestelmien aiheuttamat asenteet.

Olen viime viikot tutustunut vammaistutkimukseen Euroopan unionin näkökulmasta. Olen käynyt läpi EU:n, YK:n ja WHO:n asiakirjoja, missä käsitellään vammaisuutta. Olen verrannut niitä tämän päivän Suomen lainsäädäntöön ja toimintatapoihin. Hämmästyttävää on ollut havaita, että Suomessa vallalla oleva lääketieteellinen vammispolitiikka on niinkin erilaista, kun tavoiteet EU:n tasolla. Eu:n vammaispoliittisessa asiakirjassa korostetaan voimakkaasti yhteiskunnan muutoksen välttämättömyyttä. Vammaiset nähdään yhdenvertaisina kansalaisina, jotka tarvitsevat erityisiä ympäristöön ja toimintatapoihin liittyviä muutoksia selviytyäkseen. Mielekkään elämän vaatimus ei korosta lääketieteellisiä toimia, vaan katsoo ne täydentäviksi palveluiksi. EU:n ohjelman tavoite on toimia käytännön työvälineenä, jonka avulla kehitetään ja pannaan toimeen toteuttamiskelpoisia strategioita, joilla saadaanaikaan vammaisten henkilöiden täysi osallistuminen yhteiskunnassa sekä lopulta vammaisnäkökulman valtavirtaistaminen jäsenvaltioiden kaikkien alojen politiikkaan.

Meillä Suomessa vammaisten elämää hallitsee koko ajan terveydenhuollon toimet. Kaikki elämään liittyvät kysymykset (sosiaaliturva, päivähoito, koulu, ammatillinen koulutus ja työ) ovat läääkärin lausuntoon perustuvia. Kaikissa näissä elämän tärkeissä tapahtumissa muistutetaan vammaista hänen fyysisestä olemuksestaan. Harvoin nimittäin löytyy lääkäriä, joka havaitsisi ja sitten vielä kirjaisi, vammaisen yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja osallisuuden asioita. Olen tavannut mm. aktiivisen järjestöihmisen, joka työkykyarviossa sai tyrmäävän lausunnon jalkojensa toimimattomuudesta, vaikka työ edellytti vain pään toimintaa.

Tätä samaa lääketieteen ylivaltaa vammaisten elämässä esiintyi Turun uuden sosiaali -ja terveystoimen halinnon organisaatiossa. Alunperin lasten neurologinen poliklinikka (vammaisten lasten ja heidän perheiden neuvola) oli sijoitettu erikoislääketieteen toimalueelle. Pitkien ja monipolvisten keskustelujen ja vaikuttamisten kautta vihdoin saatiin muutettua siten, että se kuuluu tulevaisuudessa kuntoutuksen tulosalueeseen. Tätä kautta avautuu nyt mahdollisuus kehittää Turussa uutta, lähenpänä EU:n ohjelman mukaista yhteiskunnallista näkökulmaa, olevaa vammaispolitiikkaan. Nyt tarvittaisiin vain avarakatseisia lääkäreitä, jotaka voisivat luopua "ylivallastaan" määritellä toisen ihmisen oikeus mielekkääseen elämään. Tiedän, että niitä on. He tarvitsevat nyt kaiken tuen, jotta Turku voisi siirtyä kohti yhdenvartaisempaa yhteiskuntaa.

Wednesday, June 18, 2008

Saramäen vankilassa harmaa on harmaa

Harvoin pääsee vankilaan vapaaehtoisesti. Vankilat ovat pitäneet yhtenä toimintatapanaan pitää muurien sisäinen elämä tuntemattomana. Se on ollut osa turvallisuutta. Nyttemmin, kun tekninen turvallisuus ja rakennuskulttuuri on kehittynyt, pääsee ulkopuolisetkin tutustumaan vankilatoiminnan ideologiaan. Edelleen säännökset ovat tiukat.

Saramäen uusi vankila on rakennettu uusien toimtaperiaatteiden mukaan. Vangit ovat pienissä ryhmissä ja ryhmät eivät tapaa toisiaan ollenkaan. He eivät edes näe toisiaan ikkunasta. Sellien ikkunoista näkee metsää, mutta sisäpihoille osoittavat ikkunat ovat maitolasia. Yksinään vankilassa ei voi olla, sillä vandit pääsääntöisesti jakavat 7 m sellin kahdestaan. Sellissä on kerrossänky ja lipasto. Erillinen vessa vie tilasta suurimman osan. Jos yläsängyn vanki haluaa alas, pitää hänen olla yhteisymmärryksessä alasängyn asujan kanssa. Tämä ahtaus johtuu siitä, että uutta vankilaa rakennettaessa loppui rahat ja 100 paikkaa päätettiin vähentää.

Selleissä ahtaus on suurta, mutta käytävillä ei. Vangit ei liiku ulkona kuin ulkoillessa, kaikki paikkasiirrot ovat käytävillä. Vain yksi ryhmä voi liikkua käytävää kerrallaan. Tästä pitää huolta valtaisa kameravalvonnan yksikkö. Kaikki mitä vankilassa tapahtuu, kuvataan. Vartioiden puhelimet vinkuu koko ajan käytäväliikenteeseen ym. liittyviä asioita. Meidänkin ryhmä on koko ajan näytöllä, käyttäydyn siis erityisen hyvin.

Miksi vankilassa ei ole värejä? Kaikki käytävät ovat harmaita, välillä jopa sävyt puuttuvat. Valoa on paljon, jolloin kontrastit häviävät täysin. Välillä tulee outo tunne horisontin puutteesta. Kysyn asiaa ja minulle ei anneta vastausta. Vankilassa työskentelee satoja työntekijöitä. Miten tämä vankien rangaistukseksi oletettavasti keksitty värittömyys vaikuttaa heihin? Kävin kuukausi sitten vanhassa Kakolan vankilassa, missä sielläkin oli harmaata, mutta harmaa kivi on eri asia, kuin harmaa betoni. Vanhassa lääninvankilassa oli harmaassa päästy ja seinät oli maalattu kauniiden ornamenttien reunustamaksi, jotain siis teoriassakin klikkaa.

Olin käynnillä V-S lastensuojelun kehittämisyksikön työntekijöiden kanssa. Meille pidettiin asiantuntevia luentoja nykyisestä vankien kuntoutustyöstä. Vankilan tehtävä on kuntoutaa vanki yhteiskuntakelpoiseksi. Pelkkä eristäminen ei sitä tee. Mielenkiintoista oli miettiä lastensuojelun ennaltaehkäiseviä menetelmiä näiden yleensä ulkomailta tulevien kuntoutusideologioiden mukaan. Tuli tunne, että jotain on opittu aikuisten kasvattamisesta, mutta onko se johdonmukaista siihen, mitä vangit ovat kokeneet ennen tuomiota?

Monday, June 16, 2008

Poliittisia lehmäkauppoja - maksuvälineenä lapsi

Istun Turun kaupungin valtuustosalissa ja todistan jälleen Kokoomuksen ja Sosiaalidemokraattien välistä sopimusta. Näitä on ollut koko valuustokauden, mutta nyt varhaiskasvatuksen hallinnollinen sijainti vaihdettiin talousohjelmaan toteutumiseen - siis maksuvälineenä on lapsi.

Olen petynyt, jotta siirto opetustoimeen ei nyt tämän kaupan seurauksena toteudu. Enemmän olen kuitenkin pettynyt tästä turkulaisesta kauppapolitiikasta, missä samat henkilöt vuodesta toiseen harjoittavat politiikkaa, mikä on kotoisin 60-luvulta. Kyllä nyt jo olisi aika puhua asiasta ja kuntalaisten parhaasta, eikä yksittäisten henkilöiden kunnianhimoisesta vallanhalusta.

Pyydän anteeksi kaikilta päivähoidon ammattilaisilta. Te teitte hienoa työtä ja saitte meidät vakuuttumaan varhaiskasvatuksen tärkeydestä. Nyt ei ollut teidän vika, nyt politiikka vain näytti pimeän puolensa lasten asiassa.

Thursday, June 12, 2008

Piiritoimikunnassa keskustellaan politiikkaa

Joskus tuntuu, että politiikka on enemmän asioiden hoitoa, kun politiikkaa. Täytyyhän asiatkin hoitaa ja niiden takana tulee olla tiukka poliittinen näkemys, mutta mukavaa on välillä puhua puhdasta politiikkaa.

Tänään oli Vasemmistoliiton Varsinais-Suomen uuden piiritoimikunnan ensimmäinen kokous. Esiinnyin siis ensimmäisen kerran varapuheenjohtajan ominaisuudessa kokouksessa. Raimo Nieminen johdatteli varmalla otteella puhetta. Puhetta, joka välillä rönsyili köyhyyden historiassa ja välillä tulevissa kunnallisvaaleissa. Kokouksen loppupuolella oli jäsenten aloitteen. Oltiin kokoustettu jo kaksi tuntia, mutta uudet aiheet vain kehiin. Misha Dellinger oli tehnyt kaksi aloitetta ja Vasemmistonuoret yhden. Tuntui todella hyvältä, että aktiivisuutta löytyy ja uusia avauksia.

Keskustelua syntyi lamasta. Misha oli kirjoittanut aloitteessaan, että piirin pitää reagoida laman tulemiseen. Aloitteessa hän oli käynyt asiantuntevasti läpi maailman taloustilannetta ja uhkia. Hän ehdoitti, että piiriin perustettaisiin asiantuntijatyöryhmä miettimään talouspolitiikan tulevaisuutta ja uhkia.

Ehdotus on mielestäni hyvä ja kannatettava, mutta perustelulusta olen eri mieltä. Asialle pitäisi siis löytyä parempi tulokulma. Porvarihallitus kyllä pitää huolen lamapelottelusta. Tällä pelottelulla on saatu jo aikaan kuntapolitiikassa melko täydellinen palveluiden alasajo. Turussa jo kaksi vuotta sitten tehtiin pelottelubudjetti, missä juuri sosiaali- ja terveytoimesta supistettiin toimintamenoja lama pelossa. Nyt on kaksi vuotta verotulot nousseet ennustetta enemmän, viime vuonna jopa huikeasti. No, mitä saatii. Alas ajetut kunnaliset palvelut ja korkeat palvelumaksut, valtiontaloudessa veronkevennytkset rikkaille. Kyllä tämä lamapelottelu on nöyrään sodat kokeneeseen kansaan purrut aina. Meidän Vasemmistoliitossa pitää löytää muita keinoja ja puolustaa kerättyjen verojen käyttöä palveluihin.

Näitä keskusteluja meidän tulisi käydä kokouksissa. Nuoret koulutetut jäsenemme kaipaavat aatteellista pohjaa. He tietävät paljon ja osaavat hakea tietoa. Me vanhat jäärät taas olemme käytännössä nähneet porvareiden temppuja ja olemme tulleet osaltamme kyynisiksi. Totuus kulkee yhteisissä keskusteluissa ja kylvää siemeniä.

Monday, June 9, 2008

Turun valtuusto heräsi

Vihdoinkin Kokoomus paljasti korttinsa myös demareille. Kaupunginjohtajan käsiteltyä talousohjelman perusteluja, valtuutettu Orpo piti ensimmäisen puheenvuoron. Siinä hän ylisti paperin kekseliäsyyttä ja kehui valmistelua. Väliin huusi jokin demarivaltuutettu, että valmistelu on ollut puutteellista, eikä asiasta ole keskusteltu riittävästi. Orpo siitä pillastui ja sanoi, että nythän on aika keskustella ja nythän kaikilla on tilaisuus sanoa. Sanomassa oli selvästi viesti siitä, että on kysymys Kokoomuksen paperista, jota he kyllä ovat valmistelleen ja keskustelleet.

Omassa puheenvuorossani toin esille sen, että valmistelussa ei ole otettu huomioon ollenkaan maakuntasuunnitelmaa ja seudullista palvelurakenneuudistusta. Minun käsitykseni on, että tekemällä ympäristökuntien kanssa yhteisesti asioita, voitaisiin säästää. Pelkkä palveluiden ulkoistaminen ei tuo säästöjä. Kunnan on turvattava kaikki palvelut, eikä yksityinen niitä tee ilmaiseksi. En voi myöskään hyväksyä, että toimivia liikelaitoksia (Myllykoti, Tekstiilihuolto) myydään, puhumattakaan kaupungin vuokra-asunnoista. Kaupungin on tarjottava ihmisille muutakin, kuin liiketaloudesta tuttua rahan pyöritystä kiinteistöissä. Ei raha kuitenkaan palveluiksi muutu, se laitettaisiin sen saman rahanpyöritysideologian mukaan uudelleen kiertämään kiinteistöbisnekseen.

Uskomatonta on se, että Kokoomus ei voi ymmärtää, että kaupunkia oikeasti voi hoitaa ihmistä kuulemalla. He ovat täysin vakuuttuneita, että vain heidän ideologia on oikea. Onneksi demaritkin sen jo huomasi!

Viikon päästä uudelleen kehiin.

Samassa kokouksessa päätetään myös päivähoidon asemasta. Nyt näyttää siltä, että opetustoimi saattaa voittaa. Vasemmistoliitostakin on neljä valtuutettua ainakin opetustoimen puolella.

Monday, June 2, 2008

Gerberan punaista hehkua


Turun Tuomiokirkon portailla Vasemmistoliiton punaisia gerberoita. Totta!

Mukana oli myös punaisten gerberoiden sisaruksia: keltaisia, valkoisia, pinkkejä, oransseja, tuhansia, tuhansia, tuhansia, kymeniä tuhansia. Kyseessä on taiteilija Kaisa Salmen ympäristöteos "gerberan uni", mikä pystytettiin talkootyönä lauantaina ja sunnuntaina.

Lauantai aamulla meitä oli kymmenkunta aloittamassa teosta. Taiteilija oli valmistellut jo värien alueet, mitkä opiskeltiin taululta. Rekka oli tuonut jo ensimmäisen erän kukkia. Taiteilija ohella tilannetta johti myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Ruola, joka oli neuvotellut teoksen Turkuun yhdessä valtuuston puheenjohtaja Jukka Mikkolan kanssa.

Sanoin heti taiteilijalle, että katson etuoikeudekseni asetella punaisia gerberoita, koska olin Vasemmistoliiton valtuutetu. Pian ahersimmekin yhdessä punaista aluetta "ihmisten kohtaamispaikan" ympärillä. Talkoolaisia tuli lisää. Jotkut tulivat, kun huusin heitä osallistumaan. Tunnelma oli todella mukava aamun viileydessä kukkameren keskellä. Ojensimme myös ohikulkijoille katkenneita kukkia. Harvoin voi olla tuottamassa niin paljon iloa toisille.

Sunnuntaina teos oli valmis. Seisoin häikäistyneenä ja vain katsoin varmaankin sataatuhatta kukkaa. En ollut tekemässä loppusilausta, mikä oli ollut kuulemma todella mukava tilanne, mutta saatoin aistia sen ilon, mitä talkoolaisilla oli teoksen valmistuttua. Illalla tapasin vielä taiteilijan, joka myös oli todella tyytyväinen turkulaisten talkoolaisten työhön ja iloon.

Tänään maanantaina olin heti aamulla kävelemässä kukkarivistöjen välissä. Illalla istui penkillä kaksi tuntia ja katselin ihmisten hymyileviä kasvoja. Koko ajan paikalle virtasi turkulaisia ja turisteja. Kaikki hymyilivät ja juttelivat keskenään.

Käsittämätöntä, miten talkootyöläinen alkaa omistamaan työtään. Tapasin muitakin tekijöitä ja olimme todella ylpeitä lopputuloksesta. Emmehän me sitä tehneet, vaan taiteilija Kaisa Salmi, mutta ilo tarttui niin voimalla. Tämä kukkapelto on meidän kaikkien. Kaikkien turkulaisten oma kukkapelto. Iloitkaamme kaikki tästä ainutlaatuisesta teoksesta. Kiitos Kaisa!!!

Friday, May 30, 2008

Pohjoismaisten naisten voimaa

Tänä viikonloppuna kokoontuu Turussa Pohjoismaisten naispolitikkojen verkosto. Oli mielenkiintoista olla mukana tapaamassa osallistujia. Nämä naispolitikot ovat perehtyneet maahanmuuttajanaisten politiikkaperehdyttämiseen. Tämä pohjoismainen verkosto perustettiin 1970 Malmöössä Ruotsissa. Suomalaiset olivat aktiivisesti mukana heti alusta. Nykyinen puheenjohtaja Jelica Ugricic muistaa hyvin Carola Peltosen voiman asioiden hoidossa.

Norjalaiselta sosiaalidemokraatti kollegalta kuulin myös, että vasemmistolainen poliitikko vetää Norjassa kurssja naisille. Kurseilla opetettaan maahanmuuttajanaisille politiikan alkeita ja toimintatapoja, mutta myös norjalaisille naisille kykyä toimia miesvaltaisessa politiikassa. Hienoa! Saan ensi viikolla nettiosoiteen, mistä voin opiskella koulutusohjelmaa. Nyt naiset voimaantumaan!

Mukava oli kuulla myös Oslon uudesta ooppera- ja musiikkitalosta. Hieno talo, mihin pitää mennä aurinkolasit päässä, koska seinäpinnat häikäisee. Mielenkiintoista oli myös kuulla avajaiskonsertista, missä vieressä istunut kolleega oli ollut. Avajaisesitys oli ollut Aida - oppera. Kohdassa, missä normaalisti laulaa orjat, lauloi nyt kaikki taloa rakentamassa olleet työläiset. Apua!

Kyllä paljon oppii, kun lähtee mukavalta sohvalta liikkeelle.

Wednesday, May 28, 2008

Saarille rakentaminen ei ole tulevaisuutta

Kun laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta tuli voimaan, sen yhtenä kärkenä oli kuntien yhteinen kaavoitus. Tarkoitus oli luoda varsinkin kaupunkiseuduille ekologinen, julkista liikennettä suosiva nauhamainen rakentamiskaava. Nyt, kun aikaa on kulunut ja ympäristökunnat ovat saaneet nimensä ja vaakunansa kiistelylistalle, on tärkeä asia unohtunt. Useimmat suuret kaupungit ovat jääneet ilman kumppania. Tähän ovat johtaneet aivat muut syyt kuin luonnonarvojen kunnioittaminen, niin Turun kuin muidenkin kuntien osalla.

Huhtikuun 11. päivä Sisäasianministeriö kutsui Tampereelle suurten kaupunkien seutukuntien edustajat. Sekä yleisten, että seutukunnille suuntautuvien puheenvuorojen joukossa korostettiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja ekologista rakentamista. Turun seudulle suunnatussa kaupunkisuunnitelman arvioinnissa nousi voimakkaasti esille Ympäristöministeriön mielipide, että Turkua ei saisi pakottaa rakentamaan saarille. Tarkoitus oli antaa viesti ympäristökunnille kaavoittamisen yhteisvaikutusten tärkeydestä.

Nyt Hirvensalon ja Kakskerta-Satavan kaavat ovat tulossa päätökseen valtuustoon. Kun tarkastelee kaavoja ja niihin liittyviä liikennejärjestelyjä, ei voi kuin toivoa, että ympäristökuntien edustajilla oli korvat höröllään Tampereen kokouksessa. Mikäli Turulla olisi tonttimaata tarjolla muuallakin kuin pohjoisessa, ei tätä todella epäekologista rakentamista tehtäisiin. Saarille rakentaminen tuottaa kestämättömän likenneongelman uudesta sillasta huolimatta. Koska rakentaminen on todella kallista (kunnallistekniikka) on taloja rakennettava paljon ja tiheään, jotta edes jollain olisi varaa niitä vuokrata tai osataa. Tällä tieheällä rakentamisella tuetaan myös joukkoliikenteen edes jollaisiakin mahdollisuuksia olla kannattavaa.

Jos Turku tekee niin tai näin, niin varmasti väärinpäin. Toivottavasti ympäristökunnat ymmärtävät vastuunsa tulevien sukupolvien elämisesta turunseudulla.

Saturday, May 24, 2008

Naisten kuntovitonen - markkinahumua

Upeaa oli kävellä satojen naisten pitkässä jonossa Turun kauniissa jokimaisemassa!

Sen sijaan jonottaminen maalissa oli kärsimys. Ei yksin sen takia, että aurinko paistoi ja jalat painoi, vaan sen takia, että markkinat toimii. Me kaikki, tahdoimme tai emme, seisoimme jonossa tietämättä miksi tai minkä takia. Ehkä leipäjonossa?



Lopussa selvisi, että huonosti järjestetyssä lopussa oli kysymys jokaisen yrityksen halusta "itse" ojentaa "lahja". Lahja, jonka jo olimme maksaneet korkeissa osallistumismaksuissa.



Marco Bjurström oli hieno yllyttäjä tunnelmaan, jumppa oli totta ja todella tehty. Kaikki me teimme parhaamme. Kävely alkoi laiskasti ja oli sitä. Matkalla juomaa tarjosivat eri sponssorit omien mieltymyksien mukaan. Joillekin ammattiryhmille oli erityistarjoilua. Selvisimme Vasemmsitoliiton tyttöporukalla omalla huumorillamme ja tahdolla olla mukana. Olimme osa isoa naisporukkaa. Se oli juttu, jonka takia oli mukava olla mukana. Markkinahumu tökkii, todella!

Nyt on kaikki sponsoritavarat löytäneet omaistajan. Kierrätystä sekin!

Wednesday, May 21, 2008

Ministeri Risikon himmelit

Lauantaina 17.5. minulla oli tilaisuus antaa vastauspuheenvuoro peruspalveluministeri Risikon esitelmään kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Ministeri hallitsee sosiaali- ja terveydenhuollon sisällöt ja luennoi niistä asiantuntevasti. Koska olimme Vasemmistoliiton seminaarissa, tuli tunnelma, että asiat tuotiin esille meille myönteisessä valossa, tai sitten on kyseessä hallituksen vasemmistolaisin ministeri. Useat seminaarissa olleet puoluetoverit ihmettelivät yksimielisyyttä hallitusohjelman painotuksista ja palvelurakenteen muutospaineista.

Yhdessä asiassa olin ministeri Risikon kanssa eri mieltä. Hän sanoi, että kunnissa tehdään tällä hetkellä vain hallintohimmeleitä ja varsinaiset palvelurakenteen uudistukset ovat jääneet. Uudistukset ovat kyllä jääneet, se on totta, mutta itse olen sitä mieltä, että kuntavirkamiesten tulokset ovat paremminkin hallinnollisia harakanpesiä. Perustelen tätä sillä, että uusien yhdistyneiden kuntien hallintomallit ovat huonompia, kuin edellistet yhteensä. Kunnat eivät ole uskaltaneet tehdä uudistuksia kuntarajojen muutosten yhteydessä. Kun ollaan tehty uutta hallintomallia on siihen pyritty laittamaan kaikkien johtavissa asemissa olevien virkamiesten toiveet. Jokainen on ikäänkuin laittanut kortensa kekoon. Tämä työ ei ole ollut kovinkaan johdonmukaista, kuten himmelin teko on.

Saturday, May 3, 2008

Kristian Smeds - olenko myös minä paha?

Tulin juuri Kansallisteatterin Tuntematon sotilas –esityksestä. Minä kysyn nyt sinulta Kristian Smeds – olemmeko me kaikki syyllisiä tähän mielettömyyteen? Olen jo vuosia pyrkinyt toimimaan oikeudenmukaisuuden puolesta sotaa vastaan. Silti esityksen jälkeen minulla on erittäin vahva tunne siitä, että juuri minä olen välinpitämätön ja lietson ihmisten välistä ristiriitaa ja mielettömyyttä.

Äänitehosteet, valot, videot, vesi, savu … kaikki kerralla ja erikseen. Valtava hiljaisuus ja kiduttavan pitkät odotukset. Lopeta jo tämä, menemme sietämisen äärirajoille. Sotilaat löytävät rajan takaa maatuska –nuken. He ihastuvat, purkavat nuken aina pienimpään asti raiskaten sen julmasti. Hiljaisuus - kohmettuneen naisen ruumis makaa lumihangessa. Me kaikki olemme syyllisiä.

Sota on mielettömyys. Millään ei tunnu olevan mitään järjellistä selitystä. Käskijät ja käskettävät toimivat yhtä epäjohdonmukaisesti ja ovat yhtä hädissään. Käskijöillä on vain vähän enemmän iloja. Yleisökin on osa sotaa ja saa kuulan kalloonsa, joitakin osallistetaan tanssilla osaksi sodan iloja. Kaikkia käskytetään laulamaan työväenlaulua, koska vastakkaiasettelun aika on ohi.

Minä, joka olen vuosia tehnyt työtä vammaisten parissa ja ajanut heidän oikeuttaan yhdenvertaisuuteen, ryhdyn itkemään, kun näyttelijää nöyryytetään lavalla vammaisen esittämisestä. Tunnen ääretöntä vihaa luutnanttia kohtaan, joka vaatii vammaista Honkajokea nousemaan ylös ja kävelemään. ”Teidänlaisia yhteiskunta elättää” –hän huutaa. Cp-vammaista näyttelevä näyttelijä nousee ylös ja syyttää julmasti yleisöä siitä, että sallimme sotilaiden vääntelehtiä lattialla ja näytellä sotaa, mutta vammaisen näytteleminen ei ole oikein ja hän ei onnistu siinä. Valtava tunnekuohu ja ymmällään olo. Mitä saa näytellä?

Katri-Helena, Halonen, Lenita Airisto, poliitikkomiehet ja Arto Paasilinna, kaikki saavat kuulan kalloonsa. Tove Janson ja Fransu –koira, kukaan ei jää osattomaksi luodista, joka syyllistää. Kyllä, kyllä minäkin olen syyllinen. Kaikki me olemme syyllisiä siihen, että edelleen maailmassa soditaan ja ihmiset ovat uhreja. Jonkun täytyy se meille sanoa näin selkeästi. Kiitos, että saat tuhannet ihmiset matkustamaan pitkiäkin matkoja näytelmääsi, joka todella puhuttelee.

Wednesday, April 9, 2008

Puoluekokous piristää!!

Vasemmistoliiton puoluevaltuusto pidettiin viime viikonloppuna tuiskuisessa Rukan hiihtokeskuksessa Kuusamossa. Koska Turussa ei ole koko talvena päässyt hiihtämään, aloitin viikonlopun hiihtämällä kuusi kilometriä. Tämä todella päättäväisyyttä kysynyt teko sai paljon huomiota puoluetovereiden joukossa. Aikataulu oli todella tiukka ja keli kamala. Himo hiihtämään voitti. En koko kuuden kilometrin aikana nähnyt juuri mitään, sillä sivusta tuiskunnut pyry jäätyi silmälaseihini tiukkaan. Onneksi lukuisat hiihtomatkat Lapissa muistuivat mieleen ja osasin suunnistaa vähäisten ympäristöhavaintojen perusteella.

Hiihdon jälkeen oli taivaallinen olo ja hyvä kokousfiilis. Innostus kuntavaalien läheisyydestä levisi salissa nopeasti, jopa vuoden päästä tulevat eurovaalit puhututti jo. Puheenjohtaja Korhosen puheen jälkeen puheenvuoroja yleiskeskusteluun virtasi. Itsekin vein oman pyyntöni. Sain kuitenkin käyttää puheenvuoroni vasta illalla seitsämältä.

Itse toimin jälleen valiokunnan puheenjohtajana, minkä koen kunniana, vaikka joudunkin luopumaan monesta kiinnostavasta työryhmästä ja yleiskeskustelun kuulemisesta. Vielä illallisen jälkeen kymmenen aikaan illalla havahduin kokoushuoneessa tekemässä kuntavaaliohjelman muutosesityksiä selkeämmäksi. Hiihdon tuoma energia kyllä kesti.

Sunnuntai meni nopeasti asioita hyväksyttäessä. Valiokuntani esitys hyväksyttiin melko helposti. Huomasin, että jopa pidin puheenjohtajuudesta ja siihen liittyvästä työstä. Onhan minulla kyllä jo kokemustakin, jopa kokonaan uuden puolueohjelman kirjoittamisesta yön tunteina.

Sunnuntain lennolla Turkuun olin iloinen ja puhtia täynnä. Olin juuri luopunut Turun kunnallisjärjestön puheenjohtajuudesta ja astun nyt vaaleihin toisella otteella. Vaikka puolueen menestys on edelleen ykkösjuttu, niin nyt olisi mahdollisuus keskittyä myös omaan ohjelmaan ja tekemiseen. Antaa vaalien tulla, olen valmis.