Omaishoitajana kaksi vuorokautta

Äitini halvaantui elokuun puolessavälissä. Aivoinfarkti vei voiman vasemman puolen kädestä ja jalasta. Tämä ei yksin riitänyt, vaan aivojen monimutkaisen rakenteen takia toiminnanvaikeutta on myös oikealla puolella kehoa ja ajattelussa. Lisäksi infarkti muutti äitini luonnetta. Hän on ollut nyt kuntoutettavana Kyllön terveyskeskuksen vuodeosastolla, edistystä ei juurikaan ole tullut, vaan hän on liikunnallisesti täysin autettva. Itsenäinen ruokailu onnistuu, mutta sitä pitää vahtia, koska myös nielusta on vasen puoli halvaantunut ja herkästi ruoka menee "väärään kurkuun" ja alkaa hillitön yskiminen.

Joulu on suomalaisille kodeille perheen yhteinen juhla. Niin myös meille. Veljeni haki äidin jouluaamuna kotiin terveyskeskuksesta. Siskoni teki kaikki jouluruuat ja me ajoimme Turusta yhteiseen joulunviettoon. Olimme kaikki koolla äidin suuren pöydän ympärillä syömässä ihania jouluruokia. Äiti oli onnellinen ja kehui kaikkia ruokia. Usein hän sanoi: "minunhan nämä kaikki olisi pitänyt tehdä". Onneksi äiti oli opettanut molemmat tyttäret ja myös poikansa tekemään jouluruokia, joten kaikki onnistui.

Kotona oleminen ei ole pelkästään jouluruokaa ja keskusteluja. Se on myös siirtymisiä pyöräruolista, pukemista, riisumista, lääkkeiden jakamista, vaippojen asettelua, vessattamista ja pesuja. Yön "varalla olo" tarkoitti erilaisten äänien tulkintaa: onko tuo unissa puhumista vai kutsua? Kaikkeen tähän apuun kelpasi vain nainen. Mies ei voi auttaa vessassa, joten aina piti olla paikalla minun lisäksi joko veljen vaimo tai minun tyttäreni. Kaikki järjestyi. Leiriydyimme kaikki ympäri äidin asuntoa yöksi. Kaikki mahdolliset nurkat oli asutettu. Minä nukuin äidin oven ulkopuolella korvat höröllä.

Tänään olen Turussa ja äiti jälleen terveyskeskuksen vuodeosastolla. Luen Turun Sanomista vanhusten kotona hoitamisesta. Turun tavoite on antaa yhä useammalle vanhukselle mahdollisuus asua elämänsä viimeiset vuodet kotona. Näin äitinikin toivoo. Hän mittailee asuntoaan ja arvioi mahdollisuuttaa asua kotona. Vessa on auttamattoman pieni. Vain minä mahdun auttamaan äitiäni sinne, toinen auttaja on jo vessan ulkopuolella. Pelkästään kasvojen pesu ei onnistu, puhumattakaan suihkutuksesta. Kaikki pesut tehdään makuuhuoneessa vati-pyyhe systeemillä. Jokainen siirtyminen pyörätuolista sänkyyn on riski. Riski äidilleni, joka pelkää putoavansa ja riski minun selälleni. Kaikki me tiedämme, että pahin vaanii koko ajan.

Käymme äidin kanssa lukuisia keskusteluja kotona asumisesta. Minä ammatti-ihmisenä tiedän, että se ei tule onnistumaan ilman mittavia muutostöitä asunnossa. Terveyskeskuksen lääkäri on kuitenkin vihjannut, että se on mahdollista, käymattä paikalla. Terapeutit ovat käyneet asunnossa katsomassa ja todenneet vaikeudet. He ovat suoraan sanoneet, ettei kaupunki lähde maksamaan asunnon muutostöitä, koska äitini tarvitsee kuitenkin erittäin paljon apua, eikä muutostyöt lisää hänen omatoimisuuttaan. Ei lisää omatoimisuutta, mutta lisäisi auttajan turvallisuutta. Kukaan ei myöskään ole puhunut äidille yksinäisyydestä.

Uudestaan ja uudestaan palataan tähän jokaisesta tiedotusvälineestä ulos tulevaan sanontaan:"vanhuksella on oikeus kotona asumiseen". Tulee vääjäämättä tunne, että eri ihmisten ristiriitaiset käsitykset kotona asumisesta estää järkevän ajattelun. Kaikki ne, jotka eivät ole auttaneet edes yhtä kertaa vanhusta pyörätuolista vessan, ovat ensimmäisenä puhumassa kotihoidosta. Ne, jotka eivät ole istuneet pyörätuolissa itse neljää tuntia odottamassa, että joku tulisi ja nostaisi pudonneen kirjan tai antaisi janoon vettä, ovat ensimmäisenä kehumassa tuttujen muistoesineiden merkitystä mielialaan. Kyllä elämä on todella mutkikasta, kun vanhus menettää toimintakykynsä. Ei ole olemassa yhtä slogania, mitä hokemalla asioita ratkaistaan.

Me olemme heti juhlapyhien jälkeen suuren ratkaisun edessä. Äitini on ollut jo kohta puoli vuotta kuntoutuksessa. Nyt on aika siirtyä pois sairaalamaisesta hoidosta ja vähentää kuntoutusta. Nämä ovat sanat, jotka tulevat sairaalasta. Meidän omaisten on tehtävä muut päätökset. Lehdet ja televisio hokee kotona-asumisen ihanuutta. Meidät omaiset leimataan herkästi huonoiksi, kun emme ole valmiita jäämään pois töistä omaishoitajiksi. Äiti tässä välissä tunteidensa epämääräisessä pyörityksessä.

Kaksi vuorokautta omaishoitajana osoitti ainakin minulle työn raskauden. Se ei ole yksistään fyysisesti raskasta, vaan myös henkisesti. On vaikea tyttärenä suuttua äidille, joka vammaisuudesta johtuen ei ymmärrä nostoissa antamiani kehoituksia, vaan hankaloittaa tilannetta epämääräisillä yrityksillään. Haluaisi niin kovasti tehdä kaikki hyvin. Itse olen ammattilainen näissä asioissa ja pystyn erittelemään ongelmia toisistaan, mutta miten on tavallisten tyttärien ja poikien, autokorjaajien ja sihteereiden. Kuka heille antaa tukea, näissä yhteiskunnan vaatimusten pyörteissä.

Tärkeintä vanhusten kotihoidon keskustelussa olisi tuoda esille myös kotihoidon varjopuolia ja muita vaihtoehtoja. Ei saisi luoda kuvaa omaisten pyyteettömästä ja loputtomasta jaksamisesta ja kodin äärettömästä parantavasta vaikutuksesta. Pitäisi puhua myös iksinäisyydestä, avuttomuudesta ja peloista. Ei koti pysty parhaimmillaankaan poistamaan sitä pelkoa, mikä iskee täysin avuttomalle yksinäisyydessä. Tätä tunnetta en haluaisi äitini kokevan.

Nimiäiset Aarne Oliverille

Nuorin lapsenlapseni sai tänään nimen Aarne Oliver. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin mukana uskonnottomassa nimenantotilaisuudessa. Jännitin kovasti seremonian muotoa. Olin tietysti kuullut ja lukenut erilaisista mahdollisuuksista järjestää juhlat. Tapoja on kuitenkin niin monia, että kokonaiskuvaa ei ole muodostunut.

Juhla alkoi musiikilla, jolloin vauva tuotiin sukulaisten piiriin puettuna isänsä entiseen kastemekkoon. Vauvaa kantoi kummi. Vauva tuotiin kaikkien keskelle. Tämän jälkeen vauvan äiti, tyttäreni, kertoi nimiäisten muodon ja sisällön. Vauva otettaisiin osaksi sukua ja ympäröivää yhteiskuntaa. Hänestä tulee virallisesti yhteisön tasavertainen jäsen. Nimi on se symboli, jolla yhteisössä toimitaan.

Seuraavaksi oli sitten nimen arvuuttaminen. Kaikki me sukulaiset saimme sanaristikon ratkaistavaksi. Sanaristikkoon oli kerätty vauvan lyhyen elämän asioita ja vanhempien merkkipäiviä. Vähitellen ristikkoon hahmottui kaksi nimeä. Hämmentävää oli, että ensimmäiseksi tuli tämä uusi nimi, kun kaikki luulivat, että Oliver on varsinainen nimi. Harvat selviytyivät visaisesta tehtävästä.

Kun nimi oli kaikille tiedossa, kertoi Aarnen isä nimestä. Nimiä oli väestörekisterissä annettu neljä kertaa myös naisille. Nimi on ollut yksi suosituimmista aikoinaan, mutta nyt harvinainen. Oliver sen sijaan on tämän päivä suosikkinimi, mutta harvinainen nimi Suomessa kautta aikain. Nimi tulee minun suvustani. Isoisäni oli Aarne Antikainen Keski-Suomesta. Hän oli erittäin musikaalinen ja maalasi lukuisia tauluja sodan jälkeen suomalaisten seinille. Näitä luovia piirteitä nämä vanhemmat toivovat myös lapselleen.

Tämän jälkeen Aarnen kastettiin elämän virtaan. Tämä kohta seremoniasta oli vaikuttavin. Kummit ottivat lapsen, riisuivat jalat paljaiksi ja kastoivat ne veteen vuorotellen. Kun kastaminen oli tehty sytyttivät vanhemmat ja kummit kynttilä elämänvirran veteen. He ikään kuin antoivat tulen elämään. Vertaus on uskomattoman hieno.

Laulu kuuluu suomalaiseen seremoniaan. Yhteislauluksi oli valittu laulut: lintu ja lapsi, lintu, jotka kertoivat linnuista ja lennosta elämän taivaalla. Tämä oli kohta, jossa itse sankari hieman heräsi ja äännähti.

Lopuksi molemmat papat pitivät kauniit ja kannustavat puheet vanhemmille ja pienelle Aarne-pojalle. Kahvien ja kakkujen jälkeen tyttäreni Sanna lauloi kauniin joululaulun, näin sydämeeni joulun teen. Tässä kohdassa tuli mukaan ripaus kristillisyyttä, mitä tuskin suomalaisessa seremoniassa pitääkään välttää.

Kyynelee olivat herkässä ja tuneet pienen ihmisalun elämän vahvistamisessa. Yhteisön tuki on taattu tälle pienelle ihmisalulle.

Valtuustosopimus

Neljä vuotta sitten käytiin turkulaisittain salaisia neuvotteluja kunnallisvaalituloksen selvittyä. Kaksi suurinta puoluetta hioivat neniään ja sopivat kaikesta. Myöhemmin kirjoitettiin sitten yli 140 kohdan sopimus asioista, joita hoidettaisiin yhteisellä sopimuksella. Keskiryhmät ja Vihreät myivät tälle paperille itsensä. Nyt on tuo aika eletty ja nähty, että ns.hallitussopimuksesta ei jäänyt jäljelle juuri muuta kuin entistä suuremmat menot kaupungin taloudessa. Nyt lähdetään kohti ennustettua lamaa, entistäkin huonoimmin budjettinumeroin.

Kunnallisvaalit on jälleen käyty ja varmaankin myös salaiset neuvottelu, eihän turkulaista perimää hevillä muuteta. Lauantaina sitten kokoontui kaikki valtuustopuolueet yhteiseen kokoukseen. Historiallinen tilanne olla mukana, kun kaikki valtuustoryhmät allekirjoittivat rasisminvastaisen asiakirjan. Viime vaalien jälkeen yksi puolue ei allekirjoittanut ja meno on valtuustossa ollut sen mukaista. Nyt pitäisi puheiden muuttua. Tämä asiapaperi jäikin sitten ainoaksi historialliseksi.

Varsinainen keskusteluasiakirja oli kirjoitettu hyvin maltillisesti ja erilaiseksi kuin viimekertainen. Asiat oli ilmaistu hyvin suurpiirteisesti ja moniselitteisesti. Meidän ryhmä halusikin neuvotteluissa vain selvityksiä asiasisältöihin ja tarkennuksia. Tuli kuitenkin tunne, että Kokoomus oli jo etukäteen päättänyt, että me emme tule mukaan. En tiedä, onko Kokoomuksen politiikalle hyväksi, että kunnallispolitiikassa on niinkin vahva oppositio, kuin Vasemmistoliitto. No, ehkä pojat olivat jo etukäteen sopineet jotain. En tiedä, koska kaikki naisedustajat (9/17) laitettin ulos kävelylle. Pojat (neljän suurimman puolueen ryhmien puheenjohtajat) sitten keskenään sopivat. Edelleen paperi oli suurpiirteinen ja joiltaan osin epäselvä, mutta Kokoomus edelleen loppuyhteenvedossa piti selvänä, että Vasemmistoliitto ei ole mukana. Näin tehdään yhteistä politiikkaa turkulaisten hyväksi, yhden puolueen ehdoilla.

106 vuotta hienoa elämää

Kun Ester Melander oli täyttämässä 100 vuotta, hän haluisi muuttaa palvelutaloon. Kuljimme Hemmet -kodin käytävillä ja istahdimme pieneen kirjastohuoneeseen. Kohta huoneeseen tuli palvelutalon muita asukkaita. Etti -täti, kuten me häntä nimitimme, esitteli minut: "tässä on minun ystävättäreni". En muista, koska olen ollut niin ylpeä.

Etti -täti on kaukaa mieheni sukulainen. Kesämökkimme sijaitsee lähekkäin, joten lapsemme vieraili mielellään tämän iloisen ja idearikkaan lastentarhanopettajan luona. Kun lapset kasvoivat toisiin leikkeihin, minä ryhdyin istumaan näiden kolmen sisaruksen kanssa. Ester oli siis viisilapsisen tyttöjoukon nuorin. Kaikki tytöt olivat Suomen ensimmäisiä naisia akateemisissa piireissä. Kolme tytöistä jäi Suomeen ja Turkuun.

Ettin kanssa oli mielenkiintoista jutella. Hänhän oli elävä historiankirja. Viimeisinä vuosina tietysti jutut olivat tuttuja, mutta paljon opimme Turun lasten elämästä vuosisadan vaihteessa ja lastentarhojen toiminnasta. Etti sävelsi ja sanoitti paljon lastenlauluja ja piirsi loistavasti. Hän matkusteli paljon ja kertoi mielellään esimerkiksi Tanskan kunikaallisen perheen puutarhurista, joka oli hänen serkku. Kun kävin vuonna 2005 Niagaran putouksilla Kanadassa, näytin valokuvia Etille. Hän heti huomasi, että paikka oli täysin muuttunut ja veden virtaus vähentynyt. Hän oli ollut paikalla vuonna 1953, vuonna jolloin minä synnyin. Huikeaa.

Kuten usealle ikääntyvälle, tuli Etillekin näön ja kuulon ongelmia viimeisinä vuosina. Pyrin työni kautta auttamaan häntä. Pari kuukautta sitten vein hänelle uuden kuulolaitten. Kuulokkeet asetettiin korviin ja säädettiin. Yhtäkkiä Etti ojentautui ja ryhtyi puhumaan. Pitkästä aikaan hän kysyi minulta, miten minä voin. On hienoa, että sain vielä nähdä tämän muutoksen. Uskon tämän jälkeen, että kaikkien vanhuksien näkö ja kuuloasiat pitäisi hoitaa todella huolella.

Tulee joulu. Perheemme joulu on Etin luoma. Etti teki paljon tonttuja ja kaikenlaisia koristeita. Kotimme on niitä täysi. Etti on siis aina joulut meillä, vieläkin.

Gerbera - poliittinen kukka

Gerbera on kaunis poliittinen kukka. Se poikkeaa kuitenkin muista poliittisista kukista, ruusuista, ruiskukista ym. Gerberan rakenne on nimittäin sellainen, että jos sen sisäpiiristä nyppää pois ison terälehden, sen rakenne saatta purkautua. Vähitellen kaikki suuret terälehdet putoavat. Jäljelle jää tietysti pieni sydän, missä on kasvamaan alkavia terälehtiä. Kukka on kuitenkin huomattavasti pienempi.

Vasemmistoliitossa on huomattava ajoissa, että kukka lähtee purkautumaan. Jokaisen yli 55-vuotiaan aktiivisen poliitikon on ryhdyttävä menttoroimaan nuorempia. Heidän on opetettava kokoustekiikkaa, kuntalain toteutumista ja yl. kunnallista päätöksentekoa uusille nuoremmille jäsenille. Kun nyt jaetaan luottamusmiespaikkoja me emme voi enää kahmia kaikkia merkittäviä paikkoja, vaan jokaisessa lautakunnassa on myös istuttava nuoria. Tämä on tehtävä ajoissa, ettei yllättäen käy niin, että suuret terälehdet tippuvat kaikki kerralla. Kaikkia terälehtiä tarvitaan, vain siten kukka on kukka.