Valtuuston kyselytunti - vastaustuntia ei ollut

Olen istunut valtuustossa nyt kohta neljä vuotta. Aina silloin tällöin on valtuutettujen kyselytunteja. Harvoin kylläkin. Eilen maanantaina oli kyselytunti kaupunginjohtajan esittämästä talousarviosta.

Tein kysymyksen Varsinais-Suomen aluepelastuslautakunnan määrärahan toimintakulujen alentamisesta. Kapupunginjohtaja on esittänyt, että määrärahaa alennetaan 900.000 €. Myös investointimäärärahaa vähennetään. Tilanteen tekee ongelmalliseksi se, että Turku on aluepelastuslautakunnassa vain n. 40% osuudella. Turun päätös vaikuttaa myös muihin kuntiin. Kysyin kaupunginjohtajalta, että onko hän tietoinen tämän vähennyksen vaikutuksesta turkulaisiin. Luettelin vaikutukset: ei sijaisia, ylityökielto, palkkojen eriarvoisuuden korjausta ei tehdä, Jaanin paloaseman sulkeminen. Pahinta on tavoiteajan nouseminen 6 min. 10 minuuttiin. Siis paloauto tulee vasta 10 minuutin päästä hälyytyksestä. Kaikki tiedämme, että tämä ei ole tätä päivää. Ministeriön ohjeet myös ovat 6 minuuttia.

Tein siis kysymyksen, että tietääkö kaupunginjohtaja tämän. En saanut vastausta. Jouduin kysymään asiaa kolme kertaa. Vastauksen antoi talousjohtaja, mutta hän puhui vain investointirahoista. Lopulta jouduin kysymään: onko iljaisuus myöntymisen merkki? Hiljaisuus jatkui.

Kaupunginjohtaja siis tietää, mitä määrärahan supistaminen tarkoittaa. Huolestuttavaa.

Kiitos rakkaat äänestäjäni, kiitos!

Olen nöyrä. 799 turkulaista on pitänyt työtäni hyvänä ja haluaa minun jatkavan politiikassa. Se, että sain turkulaisista poliitikoista kymmenenneksi eniten ääniä on huikeaa. Taakseni jäi jopa ministeri.

Nyt alkaa puolueiden väliset neuvottelut. Vasemmistoliitolla on todella suuri työ saada yhteistyökuviot selville. Demareiden menetys voi tuoda uusia tuulia. Jännitystä tuo myös uusi perussuomalaisten naisryhmä.

Nyt tekemään työtä.

Olkaa äänestäni yhteydessä minuun, vain siten voin parhaiten viedä Turun asioita eteenpäin.

Ensimmäinen voitto

Tulin juuri Fc Interin ja Jaron pelistä. Inter voitti!!!

Tämä on voitto sille, että yksityisellä rahalla voidaan tehdä voittoja.

Joo, mitä tämä tarkoittaa? Meillä Turussa sekä jalkapallo, että etenkin TPS-jääkiekko Turku-halleineen on ollut vallassa pitkään, mutta koko ajan elänyt Turun kaupungin varoilla. Se on luonut Kokoomuksen, Turun Sanomien ja Turun kaupungin kanssa Turun yhteistoimintamafian. Kilpaurheilu ei ole Turun perustoimintaa, se pitää ja voidaan tehdä yksityisellä rahalla. Nyt se on näytetty.

TPS-mafia on ensimmäisen kerran voitettu!

Ensimmäinen voitto tämän päivän politiikassa.

Jalkapallo on politiikkaa!! Eläköön jalkapallo!!

Politiikka on paras dekkari, minkä tiedän

Tänään oli torilla tosi hulina. Ihmisiä oli vaunun edessä mustanaan. Ehdokkaita oli paikalla todella paljon. Todellakin, turkulaiset haluavat tietää ketä äänestää. He vaivautuvat paikanpäälle haastattelemaan vaalikoneissa tai mainoksissa ehdotettua ehdokasta. Itselle tuli myös paljon tutuja ja niitä, jotka halusivat kertoa tehdystä äänestyspäätöksestä. Mieleen jäi Islannista Turkuun muutanut mies, jonka kanssa nopeasti saimme vaihdettua käsityksiä kansojemme tavoista. Oli rohkaisevaa kuulla, että hän oli löytänyt minut nettisivujeni kautta.

Iltapäivällä kuuntelin luentoa "moderni yksinäisyys" yhdessä työtovereideni kanssa. Kyllä, tässä tietoyhteiskunnassa ja helpon yhteydenoton yhteiskunnassa yksinäisyys lisääntyy. Me emme enää kohtaa ihmistä. Vaalityössä on tärkeää, että jokainen kohdataan. Itse katson, että politiikan tärkein tehtävä on kuunnella ja kohdata ihminen. Poliitikkojen on lähdettävä torille ja katsottava kaupunkilaisia silmiin. Itse pidän juuri tästä osasta politiikka. Jokainen ehdokas on kuin pieni tarina, jännittävä ja yllätyksellinen. Jokaisen asia on tärkeä. On todella mukavaa, että kokeneena poliitikkona pystyy myös antamaan vastauksia ja neuvomaan palveluiden käytössä.

Nyt nukkumaan ja keräämään voimia huomiseen. Illalla pitää jaksaa kuunnella loppuun asti kaikki tulokset. Todella jännittää. Mitä vain voi tapahtua. Politiikka on paras dekkari.

Kiitos eläkeläiset

Onko mitään niin mukavaa, kun nähdä iloisia ja hyväkuntoisia eläkeläisiä? Minulla oli tänään tämä onni. Jyrkkälän nuorisotalolle oli kokoontunut jälleen suuri joukko virkeitä eläkeläisiä. Toimeliaimmat ovat jo täyttäneet 80 -vuotta. Laulu ja tanssi sujuu. He olivat myös kiinnostuneita Turun politiikasta ja seuraavat tarkasti terveelliseen elämään johtavia vinkkejä. He jaksavat lähteä useana päivänä viikossa esiintymään turkulaisiin vanhainkoteihin, ilahduttamaan ikätovereitaan. Nyt Turku on vähentämässä eläkeläisjärjestöjen avustuksia ja kokoontumispaikoistakin on pula. Monet kärsivät myös kesähuviloiden myyntiuhasta. Heille esim. työväenopiston Tenholassa käynti on ollut vuosikymmenien ilo.

On toinenkin asia mukavaa. Tosi mukavaa on myös hoitaa lastenlastani Tuulia. Vaikka äidin ja isän poissaolo onkin vakava asia, jaksaa hän uudestaan ja uudestaa ilahtua lauluistani ja palikkatorneista. Harvoin saa niin vähällä hyvän mielen.

Sosialismia vihdoinkin

Katainen ja Vanhanen ovat vihdoinkin ymmärtäneet sosialismin perusluonteen. On todellakin parempi, että valtio omistaa ja hallitsee yhtiöiden toimintaa. Pitikö tämä oppia suurvalta USA:n pankkiromahduksen kautta? Eikö Suomen valtion toimet omien yhtiöidensä myynnin kautta riittäneet opiksi. Nyt on myyty tärkein kansallisomaisuus ulos maasta. Nytkö vasta porvarit huomaa, mitä tuli tehtyä?

Vammaistaitelijat ovat edelleen nurkassa

Tänään oli Väino Aaltosen museossa seminaari, missä puhuttiin vammaisten taiteilijoiden asemasta. Tekstiilitaiteilija Jenni-Juulia Wallinheimooli valmistanut puheenvuoron, missä hän laittoi usean kuulijan arvomaailman sekaisin. Hän reippaasti kertoi, että usein vammaiset taitelijat saavat ansiotonta arvoa vammansa takia ja tulevat täten vähätellyiksi taiteilijoina. Lehdistö on enemmänkin kiinnostunut vammasta kuin tuotoksesta. Vammaisten ei myöskään ole mahdollista saada taidealan koulutusta ja kehittyä työssään. On tärkeää, että taiteilija saa aitoa kritiikkiä töistään. Näin voi kehittyä ja tulla erinomaiseksi. Vammainen taiteijija saa harvoin tai ei ollenkaan kritiikkiä ja ohjausta.

Seminaarissa tuotiin esille myös taiteijan työn asemaa. Vammaiselle olisi tärkeää tietää, milloin taiteen tekeminen katsotaan työksi. Mikäli voidaan katsoa, että taiteilija on ammatti, voi silloin saada esimerkiksi apuvälineitä työn suorittamiseen. Suomessa ei myöskään arvosteta taiteilijoita siten, että he saisivat käyttöönsä henkilökohtaisen avustajan. Ei luovuus ja näkemys välttämättä asu samassa kehossa kuin taitavat kädet.

Kaikilla pitäisi olla yhtäläinen oikeus kehittyä luovassa ilmaisusssaan. Vammainen taiteilija saattaa tarvita siihen apuvälineitä tai avustajaa, mutta on itse tuotteen luoja ja saa siten sisällön elämäänsä. Vammaisten kuvataiteilijoiden peruskoulutusta on kehitettävä kaikilla tasoilla, ei yksin korkeakouluissa. Suomi voisi myös hyödyntää muotoilun osaamistaan vammaisten suunnittelijoiden kautta. Tulisi ainakin esteettömiä ja toimivia tarvekaluja myyntiin.

Historia puhuttaa

Eilen oli historian päivä. Iltapäivällä olin Anna-Liisan syntymäpäivillä, missä ihailin jo ikääntyneeksi kutsutun entisen kansanedustajamme tanssahtelua upeassa juhlapuvussa. Illalla oli Turun historiallisen yhdistyksen 85-vuotisjuhla, missä ei tanssahdellut kukaan. Vanhat konservatiiviherrat liitupuvuissaan. Onko historia jäykkää ja ilotonta?

Anna-Liisan elämä ja ura on ollut huikea. Meille vasemmistolaisille hän on edustanut Enska Laineen ja Heli Astalan kanssa sitä syvää inhimillisyyttä ja solidaarisuutta, jota maassa nytkin tarvittaisiin. Pitää huolta kaikista, myös heikommista. Anna-Liisa on jaksanut vielä vanhemmilla päivilläänkin aina ja aina muistuttaa meitä nuorempia siitä Vasemmistoliiton luovuttamattomasta periaatteesta, että kaveria ei jätetä.

Turun historiallinen yhdistys on myös nähnyt tämän maailman liikkeessä. Näinä päivinä meitä humanisteja ei juuri ymmärretä. Yliopistoista ollaan tekemässä kaupallisia yrityksiä ja hylkäämässä se vuosisatojen kriittinen voima, joka yliopistoilla on ollut. Juhlapuhujana oli Turun kulttuuripääkaupungin vetäjä Cay Sevon. Hän nosti pöydälle kolme tärkeää historiallista tosiseikkaa. Turku on paitsi Suomen entinen pääkaupunki myös Suomen olutpanimojen, Suomen sirkuksen ja Suomen jalkapallon historiallinen pääkaupunki. Voiko komeampaa kulttuurihistoriaa olla kenelläkään ! Täältä Auran rannoilta on lähtöisin tämän maan kulttuurinen elämä. Kupittaan puisto ja sen valtava voima pitää ymmärtää. Noiden kolmen juuren varaan pitää rakentaa tämä kaupunki. Tuo koko kulttuuripääkaupunkihanke on sirkuksen, jalkapallon ja oluen historiaa.

Tämä meidän työväenliike ajaa pienen ihmisen asiaa. Historiallisesti tilanteet muuttuvat. Mutta heikoista huolen pitäminen ei ikinä katoa. Kysymys on tahdosta. Historia tuottaa ymmärryksen näihin asioihin. Ilman historiallista ymmärrystä asiat katoavat. Suvi-Anne Siimes oli hyvä esimerkki historian kadottamisesta. Ei enää koskaan tommoista.

Malja Anna-Liisalle ja Turun historialliselle yhdistykselle 85 v.

Asunnottomuus on totta

Missä olivat turkulaiset valtuutetut tänään asunnottomien yön alkaessa. Paikalla oli paljon yhteiskuntamme vähäosaisia. Heille oli tarjolla makkarasoppaa, pullaa ja lämpimiä vaatteita. Ehdokkaita kyllä oli kiitettävästi, mutta he eivät vielä ole vastuussa siitä, että Turussakin vailla asuntoa on n. 300 ihmistä. Tähän lukuun ei ole laskettu niitä kehitysvammaisia, mitkä asuvat laitoksissa tai mielenterveyskuntoutujia, joiden asuinpaikka ei ole heille sopiva. Vailla asuntoa on myös vankilasta vapautuvia. Mielestäni asunnottomiksi pitäisi laskea myös ne vaikeasti vammaiset, jotka asuvat vasten omaa tahtoaan vanhempiensa luona.

Torilla oli kylmä. Lämpimät vaatteet puettiin heti päälle. Joillekin sisäinen lämmittäminen oli mennyt jo roihun puolelle. Poliisit tulivat sammuttelemaan. Tunnelma oli ystävällinen. Tuli vaikutelma, että torille kokoontuneiden köyhien välillä vallitsi solidaarisuus toisiaan kohtaan. Jonossa ei etuiltu.

Erityisesti mieleen jäi vanhempi rouva, joka seisoi jonossa hiljaa, mutta antoi tilaa edessään. Kun hän sai soppansa, hän juoksi lavan ja vessan väliseen pieneen tilaan, kuin piiloon. Hänen nälkä oli silmin nähtävää. Kumpa yksikin Kokoomuksen valtuutettu olisi ollut paikalla.

Kaupunginjohtaja esitti

Turun kaupunginjohtaja esitti tänään oman talousarvioesityksensä. Ei uutta taivaa alla. Tietysti se, että mukaan on otettu kestävän kehityksen ajatus. Pitkän työpäivän ja kuntosalin jälkeen ei voimat riittänyt etsiä sitä uutta kestävää ajatusta sieltä heinäsuovasta. Samaa myymisen jargonia kyllä löytyi helposti. Nyt olisi aika jo kaupungin rahoilla ostaa johtajalle Monopolipeli, että ei meidän veronmaksajien rahoilla tarvitsisi leikkiä

Meitä naispoliitikkojakin on - Turunsanomat

Neljän vuoden takainen vaalitulos johti puolueissa siihen, että miehiä valittiin kaikkiin merkittävämpiin poliittisiin tehtäviin. Ensimmäinen nainen löytyi vasta kolmantena kaupunginhallituksen puheenjohtajistossa. Puolueet sisällään myös arvostivat miehet valtuustoryhmien johtoon. No, näin on toimittu ja tulos näkyy. Vuosien aikana on tapahtunut muutosta vain Kokoomuksessa, kun sotkujen jälkeen sitten kelpuutettiin nainen kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Hyvä tietysti näinkin.

No, nyt eletään vaalien kiivaimpaa aikaa. Mitä näemme Turkutelevisiosta? Ilta toisensa jälkeen tuleville sukupolville näytetään harmaantuneiden herrapoliitikkojen kaartia. Useimmissa paneeleissa on vain yksi nainen, mutta kaikissa ei sitäkään. Näinkö me annamme kuvaa nuorille poliittista uraa vasta aloitteleville? Pitikö meidän nostaa nuorten äänestysaktiivisuutta? No, vanhoissa vara parempi.

Hiljaisuus

Epäpuhdasta politiikkaa uimahallissa

Tänään oli Impivaaran uimahallissa vaalipaneli ja viestiuinti. Valmistauduin siihen hyvin, kuten aina. Kävin läpi uimahallin hankesuunnitelmaa ja kertasin liikutapoliittisia tavoitteitani. Meille oli ilmoitettu, että uimme Unisefin hyväksi. Uintimatka määräytyi tilille maksetun summan mukaan. Vasemmistoliiton Turun kunnallisjärjestö maksoi tilille 50 €, mikä merkitsi uintia 250 m. Olin kiitollinen, että matka ei ollut pidempi. Jännitin uintia, sillä olinhan vasta vuoden harjoitellut oikeaa uintia, siis tekniikkauintia.

Heti ovella havaitsin, että järjestelyissä oli jotain vialla. Unisefin tytöt kuitenkin ottivat minut vastaan ystävällisesti ja selostivat tapahtuman kulun selkeästi. Lähdimme demareiden edustajan kanssa pukuhuoneeseen. Heti kohta meille selvisi, että ministeri Wallin olikin ollut jo tapahtumassa ja lehdistö myös. Nyt meidät istuteettin uimahallin takaosaan, pöydän taakse. Tilaisuus meni vajavaisesti, sillä äänentoisto oli surkea. Emme esimerkiksi kuulleet, mitä toiset panelistit sanoivat. No, Unisefin tyttö toimi viisaasti, kun lopetti panelin lyhyeen.

Sitten alkoi selvitä koko jutun juoni. Kokoomuksen ehdokas on uimari ja oli katsonut, että tilaisuus on hänen. Me kaikki muut olimme tarvittavaa rekvisiittaa. Vain hän tiesi olla paikalla, kun ministeri ja tiedotusvälineet tulivat. Turun kaupungin omistamassa uimahallissa oli kyseisen ehdokkaan mainoksia ja hän johti juttua. Uinti ei niin tärkeää ollutkaan. Kunhan nyt olimme maksaneet.

Kaikille nuorille ehdokkaille tiedoksi, että politiikassa on olemassa kirjoittamattomia sääntöjä. Näiden sääntöjen noudattamisen kautta mitataan luotettavuutta. Politiikka on yhteistyötä, ei yksilölaji. Vaikka jokainen uisikin omaa rataa, se tehdään kuitenkin yhteisessä uimahallissa. Jos nyt kävisi niin, että tulisi valituksi valtuustoon, on suuri työ saavuttaa enää luottamusta toisilta puolueilta. Tätä samaa yksilömenetelmää käytti toinen Kokoomuksen ehdokas eduskuntavaaleissa, kun kielsi ensin toisilta mainostamisen ja itse laittoi lakanat kuivumaan. Ei ole ollut hänenkään ura nouseva.

Toivottavasti Unisef sai mitä luvattiin, ainakin rahat oikealle tilille.

Yhdenvertaisuutta

Perjantaina oli Yhdenvertaisuus- seminaari Turussa. Todella paljon tietoa tuli eri toimijoiden taholta. Yhteen seminaariin oli koottu vähemmistöryhmien edustajien puheenvuoroja. Viimeisenä puhujana oli valtakunnallisen vammaisneuvoston puheenjohtaja Sari Loijas. Hän veti hienosti yhteen erilaisuuden yhteisiä ja erillisiä nimittäjiä. Hän kertoi, että vamma ei tee ihmisestä hyvää, eikä eri ihonväri parempaa. Kaikilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. On kuitenkin oikein, että yhteiskunta auttaa vammaista kilpailussa ja että me huomioimme toistemme vaikeudet. Vammaisuus johtaa myös helposti köyhyyteen, jolloin on kaksinkertaisen diskriminaation osallinen.

Iltapäivällä osallistuin Turun Omaishoitokeskuksen kymmenvuotisjuhlaan. Sali oli täysi eri ikäisiä omaishoitajia, työntekijöitä, kaupunginhallituksen puheenjohtaja, läänin edustaja ja ministeri. Tilaisuus oli todella kodikas ja hieno. Omishoitajien ja hoidettavien yhteinen lauluryhmä antoi meille kaikille sävelet laulaa. Yhtenvertaisuus vain ei aina toteutunut. Kerron esimerkin: puhuja kysyy kuuluvalla äänellä:"kuuluuhan minun ääni ilman mikrofoonia. Minulla kun on niin kova ääni." Hän aloittaa puheen, vieressäni istuva vanhempi herra kysyy kohta: "joko juhlat loppui?" Koska hän oli kuulovammainen, hän ei tietysti kuullut kysymystä. Näin me vammattomat käytämme valtaamme.

Toivottavasti sinä opit tästä jotain.

Nyt alkoi vaippasota !! Olen valmiina.

Tyrmistyneenä luin aamulla sanomalehteä. Joko taas ollaan nuorten perheiden kimpussa. Pyydän nöyrimmästi anteeksi lapsenlapseltani, että aikuiset ei yhtään ajattele, mikä on tärkeää. Samalla kun kaupunginhallituksessa ja valtuustossa huudetaan nuorten perheiden perään, niin toisaalla lyödään kakkavaipalla.

Olen nyt jutellut sekä päivähoidon johtajajan, että terveystarkastajan kanssa asiasta. Todellisuudessa ei asiaa ole edes pohdittu. Joku oli kysynyt, että pitääkö henkilökunnan huolehtia kestovaippojen pesusta? Kysyttiin terveystarkastajalta, joka kauhistuneena antaa lausunnon. Kukaan ei ole selvittänyt kuinka paljon näitä kestovaippojen käyttäjiä on. Ei myöskään tapoja, joita on tähän asiaan kehitetty. Ei tämä ole mikään uusi asia. Pienellä pohdiskelulla ja yhteisellä sopimisella olisi varmaan päästy parempaan tulokseen. Nyt Iltasanomat riekkuu taas Turun päätöksentekoa. Minun sähköposti laulaa ja tekstiviestiosasto on pullollaan. En minä ole mitään päättänyt. Näin käy nykyisin, kun virkamies käyttää valtaa ja antaa keskustelematta asian julkisuuteen.

Kyllä kierrätys ja ekologinen elämäntapa on tätä päivää. Ei pidä ajatella, että julkinen palvelutuotanto jää sen ulkopuolelle. Pitää olla hyvin perusteltu syy tehdä päätös, joka lisää meidän maapallon kuormaa. Tässä perustelu on hygienia. Olen sairaalassa työssä ja täällä pähkäillään sairaalabakteerien kimpussa, kun on liian hygieenistä.

Toivon, että tässä asiassa tehdään nyt uusi mietintä. Kartoitetaan käyttäjät ja neuvotellaan Kestovaippayhdistyksen kanssa niistä toimista, mitä pitää tehdä. Tämä on myös talouskysymys. Perheet ovat investoineet kestovaippohin ja kuvitelleet ne pitkäikäisiksi. Ei ole oikein, että nyt investointi tehdään turhaksi.

Toivon sydämestäni, että lapsenlapseni voisi aloittaa turkulaisessa päiväkodissa ja oppia heti vauvasta tavan suojella maapalloa saasteelta.

Ihania asioita tapahtuu

Olin aamulla kello yhdeksästä ensin torilla vaalipysäkillä. Iltapäiväksi siirryin kirjamessuille messukeskukseen. "Onko Vasemmistoliitto tuttu puolue teille?" "Oletteko turkulainen?" Oletteko jo löytäneet oman ehdokkaan?" Kysymykset toistuvat ja mukavia ihmisiä virtaa. Rakasta ihmisten kanssa juttelua. Se on kuin super lyhyt jännitysnäytelmä, kun tapaa tuntemattoman ihmisen ja myy itsensä hänelle. Ihana lämpö leviää päästä varpaisiin, kun ihmiset oikeasti pysähtyvät ja tekevät kysymyksiä. Paljon on myös tuttuja tai sellaisia, joita olen tavannut ennenkin vaalikentillä. Sekin on huisi tunne, kun tajuaa, että tuo ihminen on äänestänyt minua edellisissä vaaleissa. Tamä sosiaalinen rosolli jatkuu koko päivän. Kello viiden aikaan jalat haluavat kotiin.

Menen mieheni kanssa (hänellä on aivan liikaa ostettuja kirjoja useassa kassissa) täpötäyteen linja-autoon. Jalkani kiljuvat kipua, kaikki varmaan kuulee sen. Urheasti asetumme käytävälle seisomaan. Pian penkillä istunut nuori mies kuulee jalkojeni avunhuudot ja nousee ylös. Mieheni kuitenkin tarjoaa paikkaa minua iäkkäämmälle rouvalle. Hyvä näin. Tässä yhteydessä syntyy hauska sanaleikki toisen rouvan kanssa. Vitsailemme toisillemme. Lopulta hän lupaa kirjoittaa meille testamentin, kun lupaamme painaa nappia rautatieaseman jälkeen. Hän kysyy posliinit vai huonekalut ja minä heti että jälkimmäiset. Hän huokaisee ja sanoo tilaavansa samalla romuaauton. Ihanaa nokkella harmitonta väsyneiden ihmisten sanailua. Hän nousee autosta oikealla pysäkillä. Vilkutamme.

Tänä aamuna menen jälleen messukeskukseen kymmeneltä aamulla. Heti kohta tämä ihana rouva tulee minua vastaan. Hän on pukeutunut upeaan liilaan samettiseen, juuri hänelle valmistettuun pitkään sadunomaiseen pukuun. Tervehdimme. Hän tulee luokseni ja kiittää edellispäiväisestä juttelusta. Hän ojentaa minulle kirjansa, Ilmojen haltijat. Jähmetyn. Hän sanailee jälleen kevyesti:" Ensimmäinen osa perintöä". Avaan kirjan. Tämä hauras kaunis rouva on Eila Puumalainen. Hän on kirjoittanut kirjan, jonka hänen edesmennyt miehensä Kai Puumalainen on kuvittanut. Työ jäin heiltä kesken. Hetkeksi olemme tunteiden, jopa kyynelien vallassa. Jaamme kokemuksen, mitä pitkän avioliiton rakkaus on saanut aikaan. Pienien muistokyynelien jälkeen, vaihdamme ystävällisiä sanoja. Hän sanoo:" On uskomatonta tavata yhtäkkiä linja-autossa niin samanhenkisiä ihmisiä". Niin, ihania asioita tapahtuu, kun heittäytyy ihmisten sekaan ja avoimesti ottaa vastaan ympärillä olevaa ystävällisyyttä.

Kaikki tuki Johanna Korhoselle

Tämä on käsittämätön aika. Nyt on lupa sanoa kaikki ääneen ja tehdä tekoja sen mukaan. Lapin Kansan päätoimittajaksi valittu Johanna Korhonen on vain elänyt omannäköistä elämää. Hän on tehnyt sen, minkä on kokenut oikeaksi, niin kuin me kaikki muutkin teemme. Yhtäkkiä kaikki sortuu ja paljastuu julkea ajojahti, mihin yritetään löytää toinen toistaan mustempia selityksiä.

Toisaalta olen surullinen ja toisaalta iloitsen siitä, että nämä korkeissa asemissa olevat mustat norsut tulevat ulos kaapeistaan. Nyt he saavat rauhan. Ovat päässeet päättämään ja tekemään tekoja. Nyt he saavat painaa oikein saappaan korolla. Hallituksen hymistellessä. Nautinto on varmaan suuri.

Surullinen olen siitä, että Suomi todella onkin näin takapajuinen maa. Hetken jotenkin kuvitteli muuta.

Annan kaikki tukeni Johanna Korhoselle ja toivon, että hän puolisonsa kanssa jaksaa taistella. He, jos ketkä tekevät historiaa ja tilaa elää.

Olen pettynyt

Kamppailin itseni ja pettymykseni kanssa kaksi yötä. Onneksi tuli toinen pettymys, josta haluan kirjoittaa. Ensimmäinen koski Turun kaupunginhallituksen talousseminaarin järjestelyjä laivalla. En nyt puutu enää siihen.
Nyt olen pettynyt naisehdokkaiden määrään kunnallisvaaleissa.

Tilastokeskuksen kuntavaalitietojen mukaan lokakuun 2008 kuntavaaleissa naisehdokkaiden osuus edellisistä kunnallisvaaleista nousi hieman, 0,5 prosenttiyksikköä ja on nyt 40,4 %. Naisten osuus ehdokkaista eri vaaleissa on vain kerran ollut tätä suurempi, vuoden 1991 eduskuntavaaleissa. Silloin naisehdokkaita oli 41,2 %.

Viiden suurimman puolueen naisehdokasosuudet näissä vaaleissa ovat VIHR 56,8 %, SDP 40,8 %, KOK 40,3 %, KESK 40,3 % ja VAS 36,6 %.

Miksei me Vasemmistoliitossa päästy parempaan tulokseen?

No.

Laatu korvaa määrän!!