Vihdoinkin hammaslääkäriin!

Viime viikon torstaina tuli täyteen kuusi kuukautta jonotusta hammaslääkäriin. Olen tosin saanut yli kymmenen tekstiviestiä peruutusajoista. Kun olen vastannut näihin viesteihin n. tunnin sisällä, on takaisin tullut viesti:"teillä ei ole varattuja aikoja" eli olen myöhästynyt. Olen yrittänyt välttää kiukkuani. Olen miettinyt, mitä pitäisi tehdä. Olen soittanut ajanvaraukseen ja kauniisti ilmoittanut, että hoitotakuun aika meni jo. No, tänään tuli postia - maksusitoomus yksityiseen hammaslääkäriin. Olinko iloinen - en. Olin toivonut julkista hammaslääkäriä, koska tiedän heidän olevan erinomaisia ammattilaisia. Lisäksi julkisella käynnistä jää aina myös dokumentit jatkoon.

Miten nyt tekisin? Mistä saan siirrettyä kaiken sen tiedon julkiselta yksityiselle, mitä hampaistani on. Olen 18-vuotiaana ollut pyöräonnettomuudessa, missä etuhampaani ja leukani murtui. Kokonaisen kesän olin erilaisissa toimissa hammasklinikalla. Odottaessa lapsiani kävin Luolavuorentien hammashoitolassa, mihin tietoni kaikki siirrettiin. Ensimmäinen ongelma tuli, kun ryhdyin opiskelemaan ja hampaitani hoiti YTHS. Tällöin sain siirrettyä tiedot kaikista toimista sinne.

Ei todellakaan kiinnosta taas selvitellä erilaisia virityksiä ja implantteja suussani jollekin kilpailutetulle hammaslääkärille. Jäävätkö paperini taas sitten sen klinikan tietoon? Saanko maksusitomuksen seuraavan kerran taas uudelle lääkärille?

Eniten tässä harmittaa se, että pidän hammashoidon johtavaa ylilääkäriä yhtenä parhaista terveydenhuollon johtajista. Hän on pystynyt tekemään hammashuoltoon muutoksia, joilla jonot on saatu kuriin. Käsitykseni mukaan henkilökuntakin on ollut tyytyväinen. Olenko minä harmillinen poikkeus tai virhe - toivottavasti.

Miten me kestämme Kauhajoen hirmuteon?

Tunttui jotenkin epätodelliselta palata Jyväskylästä tähän vaalihumuun. Olin kolme päivää hoitamassa halvaantunutta äitiäni ja huolehtimassa hänen siirtymisestään Kinkomaan kuntoutusosastolta Kyllön terveyskeskuksen vuodeosastolle. Samalla, kun keskutelin eri terapeuttien kanssa äitini edistymisestä, puhasi televisio Kauhajoen hirmutekoa. Yhdessä äidin kanssa luimme Keskisuomalaisesta tapahtunutta. Äitini, jonka halvaus on erittäin laaja ja vakava, ymmärtää hyvin tapahtumia. Välillä yritin jopa välttää puhumasta asiasta, jotta hän ei pahoittaisi enempää mieltään. Onko tarpeellista, että hänen pitkän ja monivaiheisen elämän eläneen naisen, pitää vielä nähdä tämäkin kauheus. Hän on menettänyt poikansa vaikean sairauden jälkeen, isäni kuoli yllättäen melko nuorena. Rohkeasti hän on kestänyt elämän tuomat murheet, mutta että jo kolmas massamurha. Tämän kaikenhan piti tapahtua Ameriikassa, hän totesi.

Lauantain tori ja vaalihumu oli entisellään. Näinkö pian kansa unohtaa murhenäytelmän. Vaalipanelissa, mihin osallistuin, viimeisenä kysymyksenä oli Kauhajoen tapahtumia sivuava kysymys koulujen resursseista. Kerroin torikansalle, että mielestäni tämä on yhteiskunnan arvomaailan romuttumisen syy. Markkinatalous vie mukanaan perheet ja nuoret. Kukaan ei kuuntele ja välitä, oma pärjääminen on vain tärkeää. Jos toinen horjahtaa, tönäistään.

Tottakai voidaan lisätä koulujen psykologeja ja kurattoreita, mutta kyllä muutoksen pitää tapahtua kaikissa meissä. Meidän aikuisten on nyt katsottava itseemme, olemmeko tehneet kaiken lasten ja nuorten hyväksi?

Vaalityö alkoi

Ihana auringonpaiste helli kaikkia politiikkanälkäisiä tänään Turussa, Turun päivänä. Heti aamusta Vasemmistoliiton teltan edessä oli paljon ihmisiä, päivän mittaan jopa jonoa. Lyydia, Jukka ja minä haastattelimme kuntalaisia. Kysyimme: mitä mieltä olet Turun terveyspalveluista? Yllättäviä vastauksia. Henkilökohtaisia keromuksia, johon oli vaikea sanoa mitään. Kaikki kertoivat mielellään ja juttelivat luottamuksellisesti. Vaikka työssänikin joudun kuulemaan ja myötäelämään paljon elämäntarinoita, nämä olivat kiintoisia ja kertoivat hyvin palvelutarpeesta.

Jännityksellä odotan 7.10. klo 18 pääkirjastossa alkavaa tilaisuutta. Minulla on kutina, että sinä iltana ehkä luodaan uutta yhteyttä kuntalaisten ja virkamiesten välille.

Kehitysvammainen tarvitsee oman oven

Terveiset Lahdesta Kehitysvammaliiton opintopäiviltä. Päivillä käytiin läpi varsin perusteellinen selvitys kehitysvammaisten asumispalveluiden laadusta. Tilaisuuden aloitti dosentti Raija Julkunen, joka puhui hyvinvointiyhteiskunnan muuttumisesta kilpailuvaltioksi. Jokaisella on oma vastuu elämästään, jos ei pärjää tipahtaa yli. Näin on tapahtumassa kehitysvammaisille kuntalaisille 'Turussa.

Kehitysvammaiselle ei ole mahdollista osallistua markkinatalouden vaatimaan kilpailuun. He eivät kykene siihen toimintarajoitteidensa takia, mutta he eivät myöskään halua. Kehitysvammaiset haluavat vain elää rauhallista vaatimatonta elämää. He haluavat, että heillä on tässä yhteiskunnassa tila, mikä on heidän oma. Tämän tilan ainoana vaatimuksena on, että siinä on oma ovi, jota he itse voivat määrätä.

Kun taas sain mahdollisuuden olla kaksi päivää kehitysvammaisten seurassa, havaitsin miten tarpeellisia kuntalaisia he ovat. Vain he voivat olemassaolollaan näyttää ilon ja onnen todellisuuden. Julma markkinatalous haluaa poistaa heidät kartalta. Se ei todellakaan halua mukaan kuntalaisia, joiden toimintakyky on erilainen. Se haluaa vain kuntalaisia, jotka hampaat irvessä kilpailevat itselleen kaiken hyvän välittämättä muista. Tästä syystä Turkuunkaan ei ole rakennettu kehitysvammaisten asuntoloita, ei edes kaavoittanut tontteja. Menkööt jonnekin muualle. Tämä on todella häpeä, joka tunnetaan myös muualla maassa.

Turun on viipymättä tehtävä suunnitelma kehitysvammaisen asumispalveluiden lisäämisestä.

Olen tenyt asiasta jälleen aloitteen valtuustossa.

Kehitysvammainen tarvitsee oman oven

Terveiset Lahdesta Kehitysvammaliiton opintopäiviltä. Päivillä käytiin varsin perusteellinen se

Ministeri Pertti Paasio jättää suuren aukon Turun politiikkaan

Tänään julkistettiin ministeri Pertti Paasion muotokuva Turun kaupungintalolla. Halusin olla paikalla, koska arvostan Perttiä ja hänen elämäntyötään. Kun hän nyt jättää valtuuston ja aktiivipolitiikan, jättää hän suuren aukon Turun politiikkaan. Mielestäni ei ole näkyvissä turkulaista politikkoa, jolla olisi yhtä suuri viisaus politiikan linjoista. Muistelen kunnioituksella niitä kertoja, kun Pertti on analysoinut jopa filosofisesti strategista keskustelua. Hän myös kannatti minun ehdotusta tuloskorttien tarpeellisuuden arvioinnissa.

Kuntalaisten kuuleminen ja demokratian toteutuminen ovat asioita, joista hän aina jaksoi muistuttaa. Hän myös aina teki vaikeistakin asioista yksinkertaisia. Sain tänään tilaisuuden kertoa mieleipiteeni suoraan Pertille. Juttutuokion lopuksi hän pyysi minua pysymään tiukkana politiikassa. Sen lupaan. Pertille toivotin terveyttä, sitä me kaikki tarvitsemme.

Vanhusten hoito on arvokysymys

Tänään alkoi kohdaltani vaalipanelit. Ensimmäisenä oli oman yhdistykseni Vanhusten tuki paneli Ruusukorttelissa. Sali on aivan täysi. Sekä vanhukset itse, että myös omaiset olivat lähteneet kuulemaan, miten ehdokkaat haluaisivat hoitaa vanhukset Turussa. Taas jälleen kerran nousi esille Turun talous. Oikeiston ehdokkaat saivat aikaan pelkoa ja hämmennystä näyttämällä ikäihmisille Turun talouden lukemia. Tuntui vastuutomalta puhua asiasta ikäihmisille, jotka ovat ikänsä veroja maksaneet. Kun tilanne ei edes ole niin paha, etteikö meillä olisi varaa antaa riittävä hoito jokaiselle. Kyseessä on tahdon asia. Mitä arvostetaan? Halutaanko rakentaa toriparkkeja, musiikkitaloja ja jääkiekkohalleja, vai hoitaa vanhukset hyvin.

Politiikan tarkoitus ei ole lisätä ahdistusta ja pelotella turkulaisia. Tärkeää on, että yhdessä puhuttaisiin mahdollisuuksistamme. Kyllä valintojen kautta varmaan löytyy hyvä tapa. Itse en usko jatkuvaan puheeseen kotihoidosta. Ei kotona asuminen ole mikään itseisarvo silloin, kun on jo sairas ja tarvitsisi ennenkaikkea turvaa. Tulee vaikutelma, että tällä "koti-puheella" vain haudataan kaikki pyrkimykset saada pieniä palvelutaloja Turkuun. Jos Turussa olisi tasaisesti lähiöissä ja keskustassa n. 50 hengen palvelutaloja, uskon, että moni liikuntaesteinen tai sairas haluaisi muuttaa niihin.

Toivotaan, että kunnallisvaalipuheet toisivat enemmän uusia ideoita , kuin pelottelua huonosta hoidosta ja epävarmasta tulevaisuudesta.

Toinen jatkuvasti hoettu asia on omaishoitajien palkkion nostaminen. Jos omaishoitajien palveluja ei korjata esim. vapaapäivien hoito, ei raha tuo jaksamista. Kyllä omaishoitaja tarvitsee tukea ja palveluja enemmän. Yksin vaikeasti sairaan apuna oleminen on äärettömän kuluttavaa. Omaishoitajien omasta terveydestä pitäisi myös enemmän huolehtia.

Kaikki hyvin

Kissamme Into näytti itsenäisyytensä. Hän halusi viettää omaa aikaa, omilla retkillään. Hetken tunsin iloni keskellä kateutta. Miltähän tuntuisi kirmata pitkin Itäharjua välittämättä maailman murheista. Tämä halu lisääntyi, kun menin vuoden virkavapaan jälkeen takaisin töihin sairaalaan.

Sairaalan tunnelma on vain pahentunut. Kaikki puhuvat kiireestä ja jonoista. Uhkasakot ovat olleet silmäklinikan murheena koko kevään. Nyt helpottaa. Suurella rahalla ostetaan ylitöitä ja puretaan jonoja. Jotenkin tämä hullunmylly on vain pahentunut ja muuttunut normaaliksi käytännöksi. Tulee tunne, että kukaan ei enää pysähdy ja mieti. Olisiko järkevämpää palkata lisää henkilökuntaa, nyt kun se juuri ja juuri on vielä mahdollista. Onko ainoa tapa ajaa vähä henkilökunta loppuun ja hoitaa potilaat liukuhihnalta.

Kirmailisin todellakin mieluummin pelloilla, kun katselisin väsyneiden työtovereiden kasvoja.

Kissa on kadonnut

Meillä on kaksi kissaa, Into ja Unto. Ne ovat kolmivuotiaat veljekset. Unto on voimakas ja itsenäinen, Into taas kotikissa ja herkkä. Viime aikoina, olemme joutuneet jättämään pojat usein yksin myös viikonlopuksi, koska äitini sairastuminen vie meitä Jyväskylään viikonloppuisin. Aina olemme huolehtineet siitä, että joku lapsistamme käy päivittäin laittamassa ruokaa ja rapsutamassa poikia. Pojat viihtyvät kovasti myös yhdessä. He painivat ja juoksevat sekä sisällä, että ulkona hurjasti.

Nyt sunnuntai-iltana Into ei ollutkaan meitä vastassa. Huutelimme ja helisytimme kuivamuonalaatikkoa. Illalla alkoi sade ja kuvittelimme sen auttavan. Puolen yön jälkeen luovutimme. On Into ennenkin yhden yön ollut pois tai nukkunut vajassa. Nyt kuitenkin tuntui jotenkin oudolta. Aamulla heräsin normaalia aikaisemmin toivossa, että Into olisi ovella odottamassa. Yö oli ollut kylmä ja kovatuulinen. Ei Into ilmestynyt. Unto kulki levottomana naukuen.

Koko päivän olin maahanmuuttajavanhusten asioita käsittelevässä seminaarissa ja välillä vilkuilin puhelinta. Intolla on kaulapanta, jossa on selkeästi puhelinnumero. Mikäli jotain on sattunut, joku varmaan soittaa. Kaupunginhallitus alkoi, ei vieläkän soittoa.

Miten paljon energiaa taas valuu jonnekin huolivyyhtiin. Äidin sairastuminen vie vielä paljon ajatuksia ja tekee tärkeistäkin asioista pieniä. Kuitenkin on keskityttävä asioihin yksi kerrallaaan. On hoidettava asiat, joihin on sitoutunut.

Meillä on vielä kaksi kissaa Into ja Unto.