Tuesday, November 13, 2018

Turun kaupunginvaltuuston budjettiseminaarin puhe

Arvoisa puheenjohtaja Turku elää hyvää täysillä!! Noususuhdanne hellii maatamme ja positiivinen ra-kennemuutos on onneksemme asettunut tänne Varsinais-Suomeen. Itse olen ollut muokkaamassa Turun talousarvioita nyt melkein 20 vuotta. En-simmäisen kerran lähdin innolla lukemaan kaupunginjohtajan esitystä. Olisihan ollut mahdollista, että esityksessä näkyisi jo toivoa ja iänikuisesta puutteesta puhuminen olisi muuttunut mahdollisuuksiksi. Mutta ei. Hyvä asia olikin saanut uuden näkökulman. Nyt kun Turun asukasluku nousee ja verotulot paranevat t ja nyt kun yritykset tekevät investointeja ja palkkaavat väkeä, nyt keksittiinkin tehdä Turkuunkin suuria investointeja. Kaupunkia ryhdy-tään rakentamaan uuteen kuosiin. Uusia hankkeita satoi heti. Kaikkiin haluttiin Turku kaupunkina mukaan ”kumppaniksi”. Useimmat uudet hankkeet olivat täy-sin uusia. Niitä ei oltu nähnyt investointilistoilla aikaisemmin ja niistä useimmista ei oltu käyty vakavaa keskustelua. Tehtiin vain Master plan ja keskustan visio. Korot ovat alhaalla, velkaa voi ottaa. Siinä tuiskeessa unohtui homekoulujen korjaus, vanhusten palveluasuntojen ja uusien päiväkotien rakentaminen. Koko terveydenhuollon ja sosiaalitoimen suunnitelmat pistettiin jäihin odottamaan sote-uudistusta. Tilaus oli valmis: Tu-rusta tehdään eurooppalainen suurkaupunki korkeine taloineen, elämyskes-kuksineen ja bisnes centtereineen. Suurin pettymys oli kuitenkin turkulaisten palvelutaso. Kaupungin tuottamiin palveluihin kaikkiin asetettiin tulostavoitteet, jotka käytännössä tarkoittavat pal-veluiden leikkaamista. Näistä palveluleikkauksista kärsivät eniten vanhukset. Se ryhmä turkulaisia, joka kasvaa hurjaa vauhtia. Tätä kasvua tulee jatkumaan vie-lä vuoteen 2037 asti, joten ei ole kyse vain hetkellisestä tarpeesta. Vaikka meil-le sorvataankin uutta maakuntahallintoa ja sotea, niin turkulaiset vanhukset ovat edelleen turkulaisia. Nyt olisi ollut mahdollisuus nostaa palvelutasoa ja tä-ten turvata turkulaisten asema, kun valtion rahaa sitten soteen jaetaan. Kun aloitimme neuvottelut tästä budjetista, niin muilta ryhmiltä tulleet lisäyseh-dotukset oli suunnattu varhaiskasvatukseen, ehkäisyyn, kulttuuriin. Vain Va-semmistoliitto puhui vanhuksista. Istuimme sitkeästi neuvotteluissa ja puolus-timme hyvinvointitoimialan budjetin kasvattamista. Neuvottelijat eivät voi olla asiantuntijoita siitä, mihin raha pitäisi ohjata, mutta me kyllä huomaamme, jos jokin väestöryhmä jää osattomaksi. Hyvinvointitoimialan budjettia kyllä hieman kasvatettiin, mutta vanhusten hoito jäin ilman. Olisimme tarvinneet työntekijöitä kotihoitoon ja ensi vuonna aukea-viin kahteen uutteen palvelutaloon. Nyt uudet palvelutalot on miehitetty juuri ja juuri lain suositusten sallimissa rajoissa.

Saturday, June 9, 2018

Muistopuhe Heli Astalalle 9.7.2018

Helin muistolle 9.6.2018 Pyhän Ristin pienessä kappelissa Me olemme menettäneet hyvän ihmisen. Puolison. Sisaren. Puolueen ahkeran toimijan, arvostetun kansanedustajamme. Taistelijan, ihmisyyden puolustajan ja rauhan työn tekijän. Me naiset olemme menettäneet Helin, joka toimi aina pyyteettömästi naisten asioita puolustaen. Ilman Heliä ei vasemmistolla tänä päivän olisi yhtä maamme mittavimmista naistoiminnoista. Täällä läsnä on useita henkilöitä, jotka taistelivat Helin rinnalla naisten aseman parantamiseksi aina 60-luvulta asti. Heli koki suurta myötätuntoa pienellä palkalla perhettään elättäviä naisia kohtaan. Hän toimi Suomen naisten demokraattisen liiton pääsihteerinä aikana, jolloin hänet valittiin kansanedustajaksi, joten hän koki naisjär-jestötyön hänelle erittäin rakkaaksi. Helin, jonka toiminta näkyy edelleen meidän maineikkaassa peruskoulussamme, elämänkatsomustiedon opetuksessa, kansalaisopistotoiminnassa ja toisen asteen koulutuksessa. Heli toimi myös Helena Kekko-sen rinnalla rauhankasvatuksen saamiseksi kouluihin. Tämä työ on edelleen kesken. Herkän Helin, jonka runoista, tarinoista, kauniista korteista ja kirjeistä me ystävät saimme nauttia. Runoissa heijastui juuri se Heli, joka rakasti ihmistä. Helille kaikki ihmiset olivat tärkeitä. Olivat ihmiset sitten toista puoluetta, rotua, toista uskontoa tai ihmisiä, joita elämä ei ollut kohdellut yhtä hyvin kuin häntä itseään. Heli oli hyvin kiitollinen omasta elämästään. Hän puhui paljon siitä kodin perimästä, minkä hänen kotinsa ja erityisesti äitinsä Alli Lehtisalo oli hänelle antanut. Äidiltä oli peritty useita elämän tärkeitä taitoja, joista paras varmaankin oli kyky kirjoittaa ja olla rohkea. Heli arvosti myös aviomiestään, joka oli luonut hänelle mahdollisuuden tehdä kansanedustajan aikaa vievää ja vaativaa työtä. Heli oli monipuolisesti sivistynyt. Hän rakasti kirjoja. Kun koti alkoi täyttyä kirjoista, puhuimme usein siitä, miten vaikea niistä on luopua. Vaikea oli myös luopua hankkimasta uusia. Emme ehtineet löytää ratkai-sua tähän ongelmaan, vaikka pohdimme sitä useiden eri vaihtoehtojen kautta. Toisaalta Helin ei tarvinnut käydä mitään kipeää operaatiota läpi vaan hän sai lähteä kirjojensa keskeltä. Helin suuri haave oli runokirjan julkaisu. Se jäi hyvin pienestä kiinni. Hänen runojaan on kuitenkin julkaistu useissa antologioissa. Niistä tunnetuimmat ovat: Jäänsinisessä kukkivat juhannusruusut ja Hopeakengis-sä yli pihan. Heli oli ahkera kirjoittaja, mutta liian vaativa itseään kohtaan. Hän saattoi hioa runoa kuukau-sia, joitakin jopa vuosia. Hän palasi runoihinsa aina uudelleen ja uudelleen löytäen niihin aina uutta kirk-kautta ja harmoniaa. Me ystävät olemme saaneet nauttia näistä hyvin työstetyistä runoista. Itselleen niin vaativa Heli oli kirjoittanut vain yhden runon kulmaan ”tämä on ehkä paras runoni” sen kuulemme tänään lausuntataiteilija Riitta Vasenkarin lausumana. Heli Astala on kiistämättä yksi maamme maineikkaan peruskoulun äideistä. Peruskoulu-uudistus oli päätöksenä jo tehty, kun Heli aloitti eduskunnassa, mutta moni asian toteutuksessa oli vielä kesken. Yksi Helin esille nostamista ja vieläkin tärkeä asia oli nuorisokoulu. Hänen ansiokseen voidaan lukea, että nuo-risokoulukokeiluja aloitettiin. Helillä oli rakkaus kaikkeen taiteeseen. Hän kävi konserteissa ja teatterissa, mutta tanssitaide oli ehkä rakkain. Tähän oli syynä varmaankin se taistelu, mikä tehtiin nykyisen Manillan kiinteistön pelastamiseksi monipuoliseksi taidekeskukseksi. Lehmussaaren perheen ja lukuisten merkittävien turkulaisten kanssa yhdessä pelastettiin arvokiinteistö taiteelle. Kiinteistössä on toiminut melkein 30 vuotta Aurinkobaletti, jon-ka yleisöön Heli mielellään liittyi. Viimeaikaisista tapahtumista mieluisa oli Manillan taistelijoiden tapaami-nen vain runsas kaksi kuukautta sitten. Vaikka Heli oli väsynyt ja kipujakin oli, niin tästä Erkki Lehmus-saaren järjestämästä tapaamisesta hän ei jäänyt pois, siihen palattiin juttuhetkissäkin jälkeenpäin usein. Poliitikko Heli ei ollut poliitikkona mikään barrikaadeilla banderolleja kantava puolueen jäsen. Hän oli enemmänkin puolueemme aivot. Helin aikalainen, ministeri Kalevi Kivistö muisteli Heliä ja kertoi hänet erittäin ahkerak-si ja tunnolliseksi neuvottelijaksi. Hän kirjoittaa: Opin tuntemaan Helin perusteellisesti asioihin paneutuva-na ja vahvan sosiaalisen eetoksen sisäistäneenä kansanedustajana. Hän piti erityisen tärkeänä erilaisen katsomuksen omaavien kansalaisten tasavertaista kohtelua yhteiskunnassa ja erityisen läheiseksi hä-nelle tuli katsomuksellisen tasa-arvon puolustaminen kouluopetuksessa. Vielä tänä päivänäkin saamme olla kiitollisia Helille, että hän sivistysvaliokunnan puheenjohtajana vei ny-kyisin elämänkatsomustiedoksi nimitettyä oppiainetta peruskoulun lukujärjestykseen. Historioitsija Tapani Kunttu kirjoittaa teoksessa: Eduskunta 100 vuotta, valiokunnat lähikuvassa Helistä näin: Heli Astala oli työhön sitoutunut hengen nostattaja. Kunttu korostaa Helin työtä Suomen koululaitok-sen ja kulttuurin hyväksi. Haastattelussa Heli oli korostanut intohimoaan politiikkaan ja kertoi, että kan-sanedustajuus sopi hänelle erinomaisesti ja hän oli onnellinen työstään. Kansalaisten tasavertaisuus on laaja käsite. Minulle tuli tunne, että Heli tunsi sen käsitteen pienetkin yksi-tyiskohdat. Jos hän ei jotain asiaa tuntenut, hän otti siitä selvää. Hän vei sivistysvaliokunnan tutustumaan saamelaisten kulttuuriin Lappiin. Tällä matkalla hän huomasi, miten kansanedustajat eivät muutkaan tien-neet Lapista ja saamelaisten ongelmista mitään. Hän perehtyi perusteellisesti asiaan ja Helin puheenjohta-jakautena parannettiin saamen kielen asemaa ja kouluopetusta erityisen paljon. Tämä matka palasi Helin kanssa vietettyihin keskusteluihin usein. Viittomakieliset kansalaiset voivat kiittää Heliä siitä, että hän ”runnoi” läpi viittomakielen aseman paranta-misen lainsäädännössä. 16 vuotta sivistysvaliokunnassa olivat Helille mieluisia ja työntäyteisiä. Tänä ai-kana hän nousi Suomen arvostettujen monipuolisten politikkojen joukkoon. Hyvät Helin ystävät ja sukulaiset Meillä kaikilla on kuva hyvyydestä, jokaisella omansa. Me ehkä pidämme liikaakin itsestään selvänä, että hyvyys toteutuu. Me kuvittelemme, että jossain on joku, joka hoitaa asioita oikeaan suuntaan. Heli tiesi, että hän oli toimija ja tekijä. Hän ei odotellut, vaan ryhtyi tekemään ja ohjaamaan asioiden kulkua oikeaan suuntaan. Toisin kuin tämän päivän politiikassa Heliä ohjasivat aina asiat. Jokaista asiaa piti saada neuvo-teltua edes hieman oikeaan suuntaa. Minulle hän usein sanoi, että ei pidä lopettaa, jos jotain ehdotusta ei politiikassa saada läpi. Pitää avata toinen ovi. Poliitikon ei myöskään pidä henkilökohtaisesti nauttia val-lasta ja huomiosta, vaan toimia koko puolueen yhteisen ohjelman toteuttamiseksi. Minulle Heli toimi koko poliittisen toimintani ajan ohjaajana ja innoittajana. Meillä oli monta yhteistä kiinne-kohtaa. Helin naisjärjestötoiminta, toiminta Turun Vasemmistoliiton Kunnallisjärjestön puheenjohtajana, Vasemmistoliiton Varsinais-Suomen piirin puheenjohtajana, Turun kaupunginhallituksessa ja Turun kau-punginvaltuutettuna. Valtuuston varapuheenjohtajana Heli oli ensimmäinen nainen. Kaikkiin näihin tehtä-viin sain Heliltä aina neuvoja ja kannustusta. Helille saatoin myös kertoa, jos huomasin hyvyyden katoavan. Hänellä oli aina uusi näkökulma sen löytämiseksi. Kiitän Heli sinua ystävyydestä ja ohjeista elämään.

Monday, June 15, 2015

Mitä valtuutetun pitäisi ymmärtää kunnan taloudesta?

Turun kaupungin tilinpäätös on valmistunut ja tarkastuslautakunta on arvioinut sen sekä toiminnan, että talouden osalta. Valtuutettu saa tilintarkastajien lausunnot ja tarkastuslautakunnan raportin numeroluetteloiden tueksi. Uudessa kuntalaissa ainoa edellytys hyvälle kuntataloudelle, että kunnan taseeseen kertynyt alijäämä tulee kattaa. Aikaa on neljä vuotta. Kaupunginhallitus on jo allekirjoituksellaan hyväksynyt tilit, valtuuston tulee käsitellä asia kokouksessaan. Kuntakonserni on tänä päivänä monimutkainen. Se sisältää kunnan perinteisen palvelutoiminnan, mutta myös liiketoimintaa yhtiöiden kautta. Kunnan kaikki toiminta pitää arvioida. Miten valtuutettu saa tietoa liiketoiminnan onnistumisesta. Ei mitenkään. Hän voi pyytäessään saada katsottavakseen yhtiöiden tilinpäätökset ja arvioida niiden kautta toimintaa. Yhtiön sisäinen toiminta ei ole julkista edes valtuutetulle. Kunnat on ajettu vaikeuksiin leikkaamalla valtionosuuksia. Näihin valtion tukiin liittyy myös investointituet, joita on roimasti pienennetty. Kuntien saamat verotulot, eivät enää riitä ja usean kunnan vuosikate onkin miinuksella. Turussa verotulojen kehitys on ollut positiivista ja muutaman vuoden. Viime tilinpäätöksessä yhteisöveron osuus oli 78,5 milj. Tämä oli +5,1 miljoonaa parempi tulos, kun oli ennustettu. Tuloveron kertymän kasvu oli maltillisempi ja kasvua edelliseen vuoteen oli +4,1%. Valtionosuuksissa sitten tulee rutkasti vähenemistä ja tulos on -2,0 miljoonaa vähemmän. Kaupungin maksuvalmius säilyi koko vuoden hyvänä. Kiitos osaltaan myös henkilöstökassamme. Kaupungin omavaraisuusaste on laskenut. Tähän on osaltaan syynä yleisesti käytössä ollut kuntien omaisuuden aliarvostus. Omaisuutta on enemmän, kuin tiedetään. Kaupungin velkaantuminen on lisääntynyt samassa tahdissa, kun valtionosuudet ovat vähentyneet. Turun velkaantuminen on toisiin suuriin kaupunkeihin verrattuna maltillista. Velkojen määrä lisääntyy yhtiöittämisen myötä. Kuntien yhtiöiden on otettava lainaa omiin investointeihinsa. Ilman yhtiöitä Turun velkaantuneisuus olisi jopa pientä muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna. Minä olen valtuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä seurannut näitä tunnuslukuja. Viime vuosina on ollut vaikeuksia pysyä kärryillä. Enkä usko, että tulevaisuudessa luottamustoimen haltiat tietävät tätäkään. Tämä johtuu siitä, että on lisätty kaupungin omaisuuden siirtoa yhtiöihin. Perustetaan jopa uusi yhtiö, jotta saadaan sen taseeseen tehtyä investointi ( esim.teatterin remontti). Näin kaupungin oma tase näyttää kauniimmalta ja on helpompaa saada vuosikate näyttämään hyvältä. Miten valtuutettu nyt voi seurata kaupungin todellista omavaraisuutta tai maksuvalmiutta. Yhtiöt tekevät päätöksiä salaisissa kammareissa, missä luottamustoimenhaltioita on vain pieni osa. Valtio ajaa kunnat ahdinkoon ja seurauksena siitä on demokratian pienentyminen. Vaikeuksissa olevan kunnan valtuutettu ei pysty enää seuraamaan kuntansa taloutta. Hänellä ei ole mahdollisuuksia normaaleiden tilinpäätösasiapapereiden kautta selvittää tosiasioita, kun ne on piilotettu milloin minkäkinlaisen yhtiön kassakaappiin. Kaupunki tekee uudistusohjelmia, millä pyritään supistamaan palvelutoimintaa. Kuitenkin kaupungin toimintamenot ovat vain kasvaneet 2,2 % uudistusohjelmien aikana, kun yleinen kasvu on Kuntaliiton mukaan ollut 1%. Mihin rahat oikein menevät? Kikkailuun ja keinotteluun – epäilen.

Wednesday, June 10, 2015

Mitä kaupunginhallituksessa tapahtuu?

Kaupunginhallitus on paikka, johon vain harvat voivat tutustua. Kokoukset ovat suljettuja ja läsnäolo-oikeus on vain kutsutuilla virkamiehillä ja asiantuntijoilla varsinaisten jäsen lisäksi. Paikkakunnan lehdestä voimme lukea vain sen, minkä tiedottaja, kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja kaupunginjohtaja hyväksyvät. Tiedottaja ei siis ole riippumaton, kuten esim. jotkut toimittajat. Lehden toimitus näkee netistä saman, minkä kuntalainenkin. Toimittajat eivät näe esim. virkamiespäätöksiä. Olen istunut nyt 12 vuotta kaupunginhallituksessa joko varana tai varsinaisena. Toimintatavat ovat muuttuneet todella paljon. Onhan matkalla ollut kolme eri kaupunginjohtajaakin. Aikaisemmin kokouksissa keskusteltiin asioista ja pohdittiin eri vaihtoehtoja. Nykyisin, kun ryhmien välinen sopimus sulkee useamman jäsenen suun, tehdään vain päätöksiä. Asiat valmistellaan ryhmien välisen sopimuksen allekirjoittaneiden puolueiden edustajien kesken etukäteen. Ryhmän kutsuu koolle KH:n puheenjohtaja. Oli aikaisemmin myös aika, jolloin meidän Rauno Artesola kutsuttiin neuvotteluun, mutta yksin puheenjohtajan kanssa. Usein oli kysymys asiasta, jossa haluttiin kuulla Raunon ylivoimaista asiantuntemusta kuntalaista, hallintosäännöstä ym. tai puheenjohtaja halusi valmistautua etukäteen kinkkisiin vastapuheenvuoroihin. Tämä tapahtui Minnan ollessa vallassa. Kokoukseen tuotavien asioidekin kirjo on muuttunut. Pykäliä on kuulemma yhtä paljon, mutta sisällöt kirjavia. Samassa kokouksessa saattaa olla miljoonien teatterikorjaus ja rouvan nyrjähtänyt nilkka, josta haetaan korvauksia. Virkamiesten päätökset ovat lisääntyneet roimasti. Uuden hallintosäännön (2013) jälkeen tulee väistämättä mieleen, että tuodaankohan KH:n päätökseen kaikki sinne kuuluvat asiat. Asiat voidaan myös pilkkoa siten, että virkamies voi päätöksen tehdä. Lautakuntien asema on myös kohonnut. Lautakuntien listalta löydän usein asioita, joita ennen näki KH:n listalla. Ehkä näin on hyväkin, mutta vaara on, että meidän kannalta tärkeä asia tipahtaakin kokonaan virkamiehille. Esim. nyt lehdistä luettu päätös sulkea yleisövessat on tällainen päätös. Kaupunginhallituksen jäsen löytää itsensä usein myös erilaisista sidosryhmien tapaamisista. Niihin on velvoite, koska yhteistyö erilaisten toimijoiden kanssa on kaupungille tärkeää. Tällainen oli viime perjantaina, kun esiteltiin kaupungin ja Simens yhtiön yhteistyötä. Näissä tapaamisissa Vasemmistoliiton edustajan velvollisuus on pitää puheenvuoro kuntalaisten puolesta ja vaatia, että myös vähävaraiset, vanhukset ja lapset saavat sijan kaupunkisuunnittelussa. Joskus tilaisuudet ovat myös hauskoja esim. teatterinäytös, mutta niissäkin kaupunginhallituksen jäsen on aina puolueensa edustaja ja keskustelee oman- tai naapurikaupunkien poliitikkojen kanssa. Eikä puolisoita säästetä. Kaikissa isommissa tilaisuuksissa odotetaan, että myös avec on mukana. Kun käymme teatterissa oman päätöksemme mukaan, huomaamme eron aina. Teatteriesitys ja tunnelma ovat aivan erilaisia. Edustaminen on edustamista, myös Ruisrockissa. Koska Vasemmistoliitolla on vain yksi edustaja kaupunginhallituksessa, korostuu erilaisten yhteistyökuvioiden rakentaminen. On jaksettava istua saunanlauteilla ja illallisella. Näissä tilaisuuksissa saa sanoa sanottavansa. Kokouksessa siihen ei jää tilaa, kun päätös on tehtävä ja keskityttävä siihen. Olen usein saanut puolueeni tarkoitusperät selostettua vasta seminaarin iltatunteina. Aikaisemmin halveksin tällaista toimintaa, kunnes huomasin, että muuta tapaa ei ole. Voi puhua ja puhua, mutta kukaan ei kuuntele. Pitää ottaa toisten puolueiden edustajat kahdenkeskiseen jutteluun ja tuoda siinä sivussa esiin. puolueen kanta. Minulla on ollut onni nähdä Sauli Saarisen oivallinen tapa toimia. Hän on erittäin pidetty poliitikko, mutta tiukka neuvottelija. Häntä arvostetaan. Pienen puolueen on löydettävä arvostamisen siemeniä. Kaupunginhallituksen jäseneltä vaaditaan myös lukuhaluja. On jaksettava lukea ruudulta kymmenien sivujen raportteja, päätösasioiden lisäksi. On jaksettava räplätä konetta ja etsittävä sieltä toisten lautakuntien asioita ja vanhoja päätöksiä. Useat päätösasiat ovat pitkässä juoksussa. Pitää tietää, mitä puolueemme edustajat ovat päättäneet aikaisemmin tai lautakunnassa. Minulta menee kaupunginhallituksen kokouksen valmisteluun n. 10 tuntia/kokous. Torstaina käyn läpi tuoreen listan. Perjantaina kaivan lisätietoja ja soittelen virkamiehille. Sunnuntaiaamun vietän koneella puoleen päivään asti. Silloin valmistaudun illan kokoukseen ja ehdotuksiin. Sunnuntai -illalla on työvaliokunnan kokous ryhmähuoneella. Maanantaina on joskus vielä soiteltava lisätietoja virkamiehiltä ja hiottava muutosesitykset kuntoon + kirjoitettava koneelle. Itse lähdin opiskelemaan yliopistoon, kun minut valittiin kaupunginhallitukseen. Olin 50 v. Olen todella kiitollinen perheelleni tästä mahdollisuudesta. Se oli ollut haaveeni jo kauan, mutta kaupunginhallituksen jäsenyys potkaisi sen käyntiin. Työn ohella opiskelin sosiaalipolitiikkaa, jota sitten sovelsin politiikassa. Sain itsevarmuutta ja kykyä etsiä tietoa. Opiskelun myötä opin myös kriittisen ajattelun mallin. Aikaisemmin olin vain ollut kriittinen. Opiskelu opetti minua myös lukemaan, ei ainoastaan kokouspapereita, vaan kaikkea yhteiskunnallista tekstiä. Toimin nyt valtuuston 3.varapuheenjohtajana ja olen kaupunginhallituksen kokouksissa läsnä. Varsinaisesta päätöksenteosta olen poissa, mutta työ ei ole vähentynyt yhtään. Toisaalta kaupungin edustaminen ja sidosryhmien kanssa tehtävä työ on lisääntynyt paljon. Usein tulee tunne, että otsassani lukee ”Turku”. En ole paljasjalkainen turkulainen, joten kaikki on pitänyt opetella. 45 vuotta turkulaisuutta on tehnyt asiat helpommaksi. Tässä hommassa pitää rakastaa turkulaisia ja Turku-nimistä kaupunkia. Kriittinen ajattelu, mitä Vasemmistoliiton edustajana harrastan, pitää kohdistaa asioihin, ei ihmisiin. Sitkeästi ja uupumatta tulee puolustaa demokratiaa, vastustaa korruptiota ja politiikan pimeitä huoneita. Paikalla on oltava aina, puolustamassa pientä ja heikompaa. Muut puolueet eivät sitä tee.

Monday, May 18, 2015

Elvyttävää rakentamista

Turku on jatkanut huonosta taloudellisesta kansallisesta tilanteesta huolimatta maltillista investointipolitiikkaa. Rakentaminen tuo kaupunkiin työtä ja toimeliaisuutta. Enemmänkin olisi voinut tehdä, mutta riskejä ei haluta ottaa. Viimeisin valtuustossa hyväksytty investointihanke on uusi palloiluhalli Kupittaalle. Hanke on ollut mutkikas jo heti alusta lähtien. Ensin ei osattu tehdä kilpailutuksia, sitten ryhdyttiin lehtien palstoilla arvioimaan parempaa tonttipaikkaa ja lopulta koko hanke aloitettiin alusta. Nyt valtuusto on tehnyt periaatepäätöksen ja rakennuslupa irronnee viikon kuluttua, joskin aivan liian pienelle tontille. Kun nyt rakennsuluvan jälkeen on kiire hakea OKM:ltä valtion tukea, ryhdytään uudelleen keskustelemaan rahoitusmalleista. Kokoomuksella on jo vuosia ollut ideologinen tarve rakennuttaa yksityisellä ja sitten vuokratata tilat kaupungin käyttöön yli 20-vuoden vuokrasopimuksella. Vasemmisto on taas halunnut, että rakennukset omistetaan itse. Näitä molempia on Turun lähihistoriassa tehty. Kuntaliiton ohje on ollut, että jos rakennus säilyy julkisena palveluntuottajana yli 20-vuotta, on syytä rakentaa omaksi. Jos taas ajatellaan, että käyttö ehkä lakkaa tai muuttuu, niin voidaan tehdä vuokrasopimus. Varsinais-Suomen Aluepelastuslautakunta teki muutama vuosi sitten kiistellyn päätöksen Liedon paloaseman rakentamisesta yksityisellä. Jo nyt, kun uusi Naantalin omana työnä rakennettu paloasema on rakennettu, tiedetään että päätös vuokrauksesta oli huono ja erittäin kallis. Onneksi Naantali ymmärsi asian. Nyt palloiluhallikysymyksessä onkin puheet muuttuneet. Oikeistokin on ollut pakotettu miettimään Turun taloutta, eikä enää ideologisesti aja pelkästään vuokrausta ja rahan valumista yksityisiin taskuihin. Nyt onkin ryhdytty etsimää uusia omistusmuotoja. SDP esittikin, että tutkittaisiin mahdollisuus rakentaa palloiluhalli kaupungin omistaman kiinteistöyhtiön taseseen. No, nyt ollaankin myöhässä, ei tätä vaihtoehtoa ehditä tutkimaan. Aika muuttuu ja talouden surkeat ajat muuttavat myös politiikkaa. Edelleenkään kukaan ei istu alas rehellisesti ja mieti, mikä on kuntalaisen etu. Ideologiat ja uskomukset edelleen vie mukanaan. Poliitikon on mahdotonta tehdä suuria taloudellisia laskelmia, on luotettava virkamiehiin. Pelkona tässä on edelleenkin, että sinänsä tarpeellisesta hankeesta tulee todella kallis. Kallis siitä tulee vain siksi, että rehellista rahoituslaskelmaa ei tehdä ja että yksityiset rakennuttajat kyllä osaavat laskuttaa julkista valtaa. Saammeko Turkuun uuden HK-areenan, vai yksityisen rahastusautomaatin.

Monday, October 15, 2012

Terveisiä harvainvallasta

Tänään Turun kaupunginhallituksessa käytiin kädenvääntöä siitä, saako yhden puolueen jäsenistä koostuva projekti tehdä mitä haluaa. Kaupunginvaltuusto on alkuvuodesta antanut oikeuden projektityönä lähteä suunnittelemaan uutta hallintomallia keskushallintoon. Tarkoituksena oli keventää hallintoa ja laittaa se ajan vaatimalle tasolle. Valtuusto edellytti, että asiasta annetaan tietoa kuukausittain ja että asiaan liittyvät säännöstöt uudistetaan. Asiaa hoitamaan valjastettiin va.kaupunginsihteeri. Melko pian va.kaupunginsihteeri esitteli henkilökuntansa, joka oli palkattu suoraan Kokoomuksen puoluetoimistolta. Alkoi melkoisen Powerpoint esityksen valmistelu. Asia esiteltiin ensimmäisen kerran kaupunginhallitukselle talousseminaarissa viikko sitten, peräti 96 diaa. Tänään kaupunginhallitukseen marssitettiin virkapaketti kaupungin ylimmästä johdosta. Jossain vaiheessa oli unohtunut hankkeen alkuperäinen idea. Oli vain valmisteltu paketti, jonka hyväksymistä painostettiin sillä, että aikataulu on niin kova. Viroissa tulisi olla hoitajat 1.1.2013. Paketissa oli kaksi uutta suuripalkkaista virkaa ja kaikkien virkojen palkkoja oli nostettu (lisäys palkkakustannuksiin n. 16.000€/kk). Suurin osa viroista tai toimista täytetään hallinnon sisältä ns. kiinnostusmenettelyllä. Ei ole aikaa laittaa virkoja julkiseen hakuun. Pahinta tässä on se, että ei halutakkaan tehdä päätöksiä oikeassa järjestyksessä, kuten valtuusto on päättänyt. Nopeasti pitää saada kaverille töitä ja palkankorotus päälle. Vihreätkään, jotka aikaisemmin ovat vaatineet julkista hakua ja ylempää korkeakoulututkintoa, eivät vastustaneet. Olisiko joku paikka heillekin? Vasemmistoliitto halusi palauttaa asian, jotta uudet johtosääntö ja hallintosääntö ehdittäisiin valmistella. Äänestyksessä hävittiin 6/7.Mahdollisimman pieni enemmistö siis voitti. Asia jäin lopulta pöydälle. Vasemmistoliitto ehti jo ehdottaa koko asian hylkyä. Harvainvalta saa siis jatkaa touhujaan.

Monday, May 28, 2012

Toriparkista pieni voitto

Voitto se on pienikin voitto. Tänään kaupunginhallituksessa käytiin jännittävä näytelmä. Demarit eivät vielä saliin tullessaan kertoneet, mitä tapahtuu. Kiemurteleva vierustoverini ei selvästikkään nauttinut tilanteesta. Lopuksi hän kuitenkin reippaasti ilmoitti, että aikoo äänestää toriparkkikaavan palautuksen puolesta. Palautus tuli 7-6 äänillä. Tämähän ei vielä ole kuin osavoitto, mutta kapuloita kuitenkin rattaaseen. Toivottavasti ne viisi liikemiestä, jotka ovat nyt ottaneet oikeudekseen päättää Turun kaupungin keskustasta, heräävät miettimään. Kannattaako laittaa rahat hankkeeseen, joka on selkeästi todettu jo epäonnistumaan. Kaupunkilaiset eivät parkkiluolaa halua, he eivät myöskään sitoudu sitä käyttämään. Jos nyt hanke päätettäisiin lopettaa, meillä olisi hieno uusi tori jo kahden-kolmen vuoden päästä. Mikäli toriparkki ajetaan väkisin läpi, on tori auki viisi vuotta. Viiteen vuoteen ei tori ole enää tori, vaan rakennustyömaa. Tämän viiden vuoden lisäksi tulee vielä valitusaika, joka on pitkä. Huonoimmillaan torin päällinen on uudessa kuosissa vasta kymmenen vuoden päästä. Tätäkö liikemiehet oikeasti haluavat. Jo nyt on menetetty paljon Turun keskustan vetovoimalta, kun hanketta on jatkettu hallintoikeuden päätöksestä välittämättä. Kyllä rahalla aina saa, mitä haluaa. Kansan tahto nöyrtyköön.