Kesäpolitiikkaa

Tämän päivän Turun Sanomissa Kokoomuksen ryhmäjohtaja suomii Turun kaupungin valtuustoryhmien sopimusta. Jo vain. Nyt on hyvä aika sanoa, kun kukaan ei kuuntele. Minä kuulen.

Porvariryhmät ovat loukanneet jo useaan kertaan valtuustoryhmien sopimusta. Rikkeistä rankin on Turun kaupungin It-toimien ulkoistaminen. Koko prosessi antaisi kaikki mahdollisuudet vetää koko sopimus vessanpontöstä. On pelkää jeesustelua esiintyä syyttämässä Vasemmistoliitto ja Kepua.

Hurjinta jutussa on lupaus miljoonien palautuksesta Turun kaupungin henkilöstölle. Tätä ei unohdeta ja se on kuultu.

Loma jatkuu.

Kovan päivän aatto

Huomenna on valtuusto, missä tehdään kovia päätöksiä. Kovia siksi, että ne kohdistuvat suoraan Turun kaupungin työntekijöihin ja sitä kautta kaikkien turkulaisten palveluihin. Kovia myös siksi, että näitä päätöksiä en minä ainakaan haluaisi olla tekemässä. Vasemmistoliitto on allekirjoittanut valtuustoryhmien sopimuksen ja täten sitoutunut talouden tasapainottamiseen. Jotkut puolueessamme katsoo, että sopimus on tehty silloin, kun talouslamasta ei vielä ollut tietoa, tämä toki on totta. Itse olen ollut neuvotteluissa mukana ja pyrkinyt saamaan aikaan mahdollisimman pienet lomautukset sosiaali- ja terveyssektorilla. Siellä onkin nyt suurimmat myönnytykset. Tämän iltaiseen neuvotteluun vien vielä palvelutalojen kotihoidon. Onhan vanhukselle sama, asuuko palvelutalossa vai omassa kodissa, jokatapauksessa hän on säännöllisen hoivan tarpeessa. Palvelutaloon muutettuaan, ehkä vielä suuremman huolenpidon tarpeessa.

Kaupungin porvarijohto käyttää tätä kammottavaa aikaa täysillä hyväkseen. Kun kaikki poliitikot ovat jo väsyneitä ja haluaisivat ansaitulle lomalle, he vyöryttävät aina uusia suunnitelmia päätettäväksi. Suunnitelmia olisi kyllä ollut mahdollista tuoda aikaisemmin, mutta nytkö on sopivin aika, kun varamiehet ovat paikalla. Saadaan ainakin sopivia päätöksiä.

Samassa kokouksessa päätetään kouluverkosta jälleen. Tähän hullunmylyyn en kyllä sano muuta kuin, että hölmöläistarinat ovat kirjoiteut. Tulisipa aika, jolloin koulutoimi voisi tehdä rauhassa tärkeää työtään.

Eikä tässä kaikki. Kun päätösmarkkinat on vihdoin avattu, voidaan siinä sivussa päättää talousohjelmat ja omistuspolitiikasta. On niin kiire, että ei ehditä perämoottoria käynnistää. Niin kauan jo olen tätä politiikkaa katsellut, että tiedän virheiden ja huolimattomuuden vaanivan oikein todella. Kaikki vaan samalla, että soppa on suuri

35-vuotta avioliittoa ja mielenosoituksia

Viikko alkoi hienosti lastemme onnittelulla Turunsanomissa. Maanantaina olikin valtuusto ja valtuustosalin eteen saapui mittava mielenosoitus. Kaupungin työntekijät osoittivat valtuutetuille mieltään lomautuksista. Valtuustossa asiasta annettiin vasta tietoa. Varsinaiset päätökset tehdään 15.6. valtuustossa. Pitkällähän suunnitelmat jo on, joten hätä on suuri.

Seisoin valtuustosalin edessä häpeissäni. Olen yksi niistä päättäjistä, jotka joutuvat kohtaamaan silmästä silmään tämän kurjuuden. Porvarit ovat istuneet vallankahvassa Turussa jo niin kauan, ettei taloutta enää voi korjata normaalitavoin. Rahaa on surutta törsätty yritystukiin, juhliin, konsulttipalkkioihin ja etenkin kalliisiin ostopalveluihin ja korkeisiin johtajien palkkoihin. En ole koskaan hyväksynyt päätöksiä, missä rahaa on hukattu yksityisten firmojen ja henkilöiden tileille. Ei se vaan ole riittänyt, että on äänestänyt vastaan. Nyt häpeä koskee kuitenkin meitä Vasemmistoliittolaisiakin.

Mielenosoittajien joukosta eroittuu mieheni. Olemme olleet naimisissa 35-vuotta ja hän tukee minua poliittisessa työssä. Mielenosoituksen päätyttyä, menemme ylös valtuuston kahvioon ja juomme yhdessä juhlakahvit. Mieli voisi olla parempikin. Vielä kuuluu korvissa työntekijöiden iskuhuudot ja laulut. Olemme marssineet sadat mielenosoitukset yhdessä. Nyt minä seison syytettyjen puolella. Onneksi avioliitossa vielä kuljemme käsikädessä.

Kauheaa aikaa elämme

Tänään sitten piti istua kokouksessa jopa kaksi kertaa ja päättää säästöistä. Huokailuja ja pääpyörityksiä. No, jostain rahat täytyy löytyä. Itse vain olisin ottanut enemmän elinkeinoelämän tukiaisista, keskushallinnon projekteista ja ammattiurheilun tukemisesta. Näistä ei kuitenkaan päästy keskustelemaankaan, kun asia palautettiin.

Pieni erävoitto oli, että sosiaali- ja terveystoimen suorittavaa porrasta ei lomauteta ja opettajien lomautus pieneni perusasteella neljään päivään. Vasemmistoliitto sai vielä läpi nuorisotoimen 40.000€, jolla nuorisotalot ovat auki viikonloppuisin. Surullisinta oli huomata, että julkisen terveydenhuollon alasajo on todella alkanut. Kokoomuksen on vaikea piilotella tavoitettaan. Se lipsahtelee nyt jatkuvasti, vauhdittajana toimi nyt peruspalvelujohtajan siirtyminen yksityisen terveysaseman palvelukseen.

Saapi nähdä, kun useita pieniä terveysasemia nyt laman varjolla suljetaan, ehkä kolmeksi kuukaudeksi, aukaistaanko niitä enää koskaan?

Suojaako laki säästöiltä?

Taistelu peruspalveluiden lakisääteisistä toteuttamisesta on on tullut vakaavaan pisteeseen. Nyt laman varjolla oikeisto haluaa romuttaa koko järjestelmän. Vaivihkaa halutaan näyttää, että julkinen terveydenhuolto ei toimi. Ei tietystikkään, kun sille ei anneta mahdollisuutta. Nyt laman varjolla kuntalaisille tulee kuva huonosta toiminnasta. Tämän jälkeen toiveet kansan siirtymisestä yksityisiin palveluihin ovat totta.

Huomenna käsitellään kaupunginhallituksessa talkoovapaita ja lomautuksia. Jo nyt tiedetään, että lakisääteisiä palveluita ei voi taata. Saako näin tehdä, kun on lama? Tulee tunne, että oikeisto ei edes välitä. Rahaa vaan pitää saada, käytköön kuntalaisille miten vain. Eikö perustuslaki ole juuri näitä tilanteita varten säädetty?

Valta vanhustenhoidossa

Jälleen olen seurannut kolme päivää vanhusten palvelutalon toimintaa Keski-Suomessa. Nyt mietin, kuka käyttää valtaa ja millaista se on?

Kello soi käytävällä, vanhus on jälleen painanut vallan nappulaa (kädessä olevaa hälytintä). Valo vilkuu laitteessa ja surina käy. Aikaa vierähtää, kunnes kuuluu kovaäänisestä kaikkien meidän korviin: mikäs on hätänä. Vanhus ei oikein enää muista, mitä oli tapahtunut. Hetkeä aikaisemmin hänen kehonsa oli lähettänyt viestejä pissähädästä, tuo keho, joka on aina läsnä ainoana pysyvänä, ainoana omana. Hänelle raihnaisen, hoitoa vaativan kehon seuraaminen, on kokopäivätyötä. Mikä olisi tärkeämpää pitkään päivään, kuin kehon toimintojen tarkka rekisteröiminen.

Hoitajalle, joka juuri on auttamassa toista asukasta, asia näyttäytyy toisin. Hoitaja muistaa, että edellisestä soitosta on vain tunti aikaa. Hänen päänsä on täysi eri asukkaiden lääkityksiä, hoitotoimenpiteitä, vatsantoimituksia ym. Hän huolehtii yksin 14:sta kehosta ja vielä omakin pissahätä pitäisi hoitaa. Kaikki hoidettavat ovat täysin autettavia ja vaativat kahden henkilön samanaikaisen läsnäolon. Vaikka hoitaja A halauaiskikin mennä auttamaan asukasta, hän ei yksin voi asialle mitään. Koko koneisto pitää käynnistää ja pitää olla varma, että pissa sitten tulee, kun kerran pöntölle suurin ponnistuksin pääsee.

Vanha kansansatu paimenesta, joka huusi "susi, susi", tulee mieleen. Tässäkin tapahtumassa ei ole oikeaa ratkaisua, vaan pissa sitten tulee väärään aikaan. Vanhus on todella pahoillaan ja häpeissään. Hän on käyttänyt koko päivän tarkkaillakseen, milloin se oikeasti tulee. Hoitajia myös harmitta, kun edellinen soitto ei johtanut toimenpiteisiin. Molemmat pahoittelevat tilannetta.

Se, mitä tämän kehon vallan hallinta aiheuttaa, on meille kaikille väärin. Vähitellen vanhus myöntyy, että hänelle laitetaan vaippa, joka estää pissan valumisen pyörätuoliin tai sänkyyn. Pienempi häpeä on parempi ratkaisu. Hoitajatkin ovat tyytyväisä. Olemmeko me tyytyväisiä, kun ekologinen vaippakatastrofi pahenee?

Tämä vanhusten vaippa on melkoinen keksintö, se pelastaa meidät miettimästä kehon todellista toimintaa ja antaa aikaa. Se, että näiden super max -vaippojen (vetää 5 litraa nestettä) maatuminen kestää vielä seuraavallekin sukupolville, on pientä tämän vallanjaon ratkaisulle.

Turun kotihoidon vaikeudet

Tein kaupunginhallituksessa 23.2.2009 selvityspyynnön kotihoidon järjestelyistä Turussa sosiaali- ja terveystoimen yhdentymisen jälkeen. Vastaus tuli nopeasti, oli oikean suuntainen, mutta täysin riittämätön.

Paikallisissa lehdissä on ollut jatkuvasti huolestuneita kirjoituksia sekä omaisten, että työntekijöiden puolelta. Kaikissa niissä on ollut suuri hätä järjestelmän toiminnasta. Vuodenvaihteessa työntekijät joutuivat nopeasti tottumaan uusiin piireihin maantieteellisesti, uusiin potilaisiin ja uusiin työtovereihin. Usean kodinhoitajan työ muuttui täysin toiseksi. Voiko tämä kaikki onnistua kivuttomasti? Voi, jos asiat suunnitellaan ajoissa.

Vastauksessa selvitetään tarkasti kipukohtia ja selvitetään tulevia toimenpiteitä. Ne ovat siis tiedossa. Olisiko esimerkiksi henkilökunnan koulutustarpeet ollut mahdollista selvittää jo etukäteen. Nyt, kun työtä jo tehdään uusissa tiimeissä, vajaalla henkilökunnalla ja paineen alla, palkataan projektisihteeri. Tämä projektisihteeri päivittää kotihoidon lääkehoitosuunnitelman ja selvittää lähihoitajien osaamisen vahvistamista. Lääkehoidossa on siis jotain huonosti? Nytkö se vasta huomataan. Jokainen kotihoidon asiakas tarvitsee päivittäin asiallisen lääkityksen ja laadukkaan hoidon.

Kouluttajasairaanhoitaja aloitti työn maaliskuun alussa. Hänen tehtävä on ottaa vastaan lääkelupakoulutukseen vaadittavat näytöt. Onko nyt niin, että kaikilla työntekijöillä ei järjestelmään siirryttäessä ollutkaan riittäviä lupia toimia. Eivätkö nämä henkilöt ole jo vuosia toimineet Turun kaupungin kotihoidossa ja heidän koulutuksensa on ollut tiedossa?

Entä sitten taukotilat? Työturvallisuuslain mukaan työntekijöillä on oltava riittävästi kelvollista tilaa peseytyä, pukeutua, ruokailla ja käydä vessassa. Jatkuvasti kasvava asiakastyön kirjaamisen määrä vaatii sekin jonkun asiallisen tilan. Vastauksessa tämä työntekijöiden turvaan liittyvä asia sivuttiin lyhyellä maininnalla, vaikka työsuojeluvaltuutetut olivat jo huomauttaneet asiasta. Edelleen asiallisia taukotiloja ei ole järjestynyt. Miten voi kuvitella, että kahden hallintokunnan henkilökunta hitsaantuu yhteen, jos lepoaika menee vessaan jonottaessa.

Kaikki olisi voinut onnistua hyvällä suunnittelulla. Nyt henkilökunta kärvistelee päivittäin työpaikoilla. Moni henkilökunnasta onkin sairastunut tai vaihtanut muuhun työhön. Vanhuksella ja vammaisella ei ole mahdollisuutta valita.