Kuinkahan monena vuonna olen kuullut tämän lauseen Turun kaupungin talousarvioita laadittaessa. Tänäänkin kuulin sen ainakin kymmenen puheenvuoron alussa. Miten on mahdollista, että politiikan toimijat eivät ole huomanneet, että Suomessa on harjoitettu uusliberalistista markkinataloutta jo vuosia? Tämän markkinatalouden perusteisiin kuuluu nopeat vaihtelut. Raha kiertää nopeasti kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ja aiheuttaa nopeita laskuja ja sitten taas nousuja. Kuinka ollakaan aina syksyllä on laskusuhdanne ja pelko lamasta on voimassa. No, tämä sopii tälle markkinatalouden muodolle. Se sopii myös Kokoomukselle ja koko oikeistolle.
Aina voi elää pelossa tulevasta lamasta, jolloin kuntalaiset pysyvät nöyrinä. Kun talous sitten taas hetkeksi paranee, kuten Turussakin viime keväänä, voi silloin toteuttaa oikeistolle sopivia tavoitteita, tehdään siltoja, rakennetaan toriparkkia, Kampuksia ym. Palveluiden pitää odottaa, koska ne ovat ns. jatkuvia menoja. Ei voi luvata kuntalaisille esim. lakisääteistä päivähoitopaikkaa, hammaslääkäriä tai palvelukotipaikkaa. Koulun tai päiväkodin rakentaminen koetaan pelottavaksi, vaikka se seisoisi sijoillaan 50 v.
Tämä samainen markkinatalouden muoto rakastaa myös kuntalaisten verotuloja. On hämmästyttävää, miten kiinnostuneita kansainväliset pörssissä olevat vanhuspalveluita tuottavat yhtiöt ovat Turun veroeuroista. Kaikki halutaan kiertämään globaaleja markkinoita. Ei niin väliä, tuloutetaako yhteisöveroja kuntaan, pääsääntöisesti ei mitään. Kuinka ovelaa?
Ruotsissa tällainen kansainvälinen vanhuspalveluita tuottava yritysrypäs Carema jäi kiinni. Se ei ollut maksanut kruunuakaan yhteisöveroa, vaan voitot sijoitettiin veroparatiiseihin ja jaettiin omistajille.Myös Turussa toimii useita kansainvälisiä yhtiöitä. Valvooko Turun kaupunki, että yhteisöverot maksetaan?
Monday, November 28, 2011
Monday, October 31, 2011
Voiko tehtyä päätöstä muuttaa?
Viisi vuotta sitten Turkuun tehtiin mittava kouluverkkouudistus. Siinä yhteydessä moni oppilas joutui jättämään entisen opinahjonsa.Vanhemmat olivat tyrmistyneitä ja taistelivat sinnikkäästi vuosia -turhaan, kun päätetty oli, siinä pysyttiin.
Muutama vuosi sitten samainen koulutoimen suunnittelun ihmelapsi keksi, että lopetetaan Kerttulin ala-aste ja tiloihin tulee Aurajoen liikuntalukio. Kerttuli oli juuri rempontoitu alakoulun käyttöön, olihan koulu museaalisesti merkittävä ja historiassa oli jopa presidentti. No, idea oli syttynyt ja toimnta alkoi. Johonkin pitäisi nyt sijoittaa alueella asuvat alakoululaiset. Olihan uusiin Kupittaan puiston laitaan nousseiden asuntojen sisuksissa myös lapsia ja koululaisia.
Ei hätää koulu sijoitetaan Seikkailupuiston tontille.Jes! Eipä kukaan muistanut katsoa kaavaa - ei onnistu. Rahaa kuitenkin paloi suunnitteluun.
Ei vieläkään ihmelapsi rauhoittunut, vaan keksi, että Kellonsoittajankadun päiväkodin tontille rakennetaa sekä koulu, että päiväkoti. Olen itse ollut Kellonsoittajankadun päiväkodissa töissä 10 vuotta ja tiedän, että tontti oli jo silloin pieni 100 lapselle. Miten se nyt on suurentunut?
Ei tämä dominopeli tähän loppunut. Nyt toinen virkamies saa idean ammattikokeakoulun sijoittumisesta Kupittaan alueelle. Samalle alueelle tulisi myös uusi Palloiluhalli. Tämä suunnitelma tulee koskemaan myös lukioverkkoa. Eikö nyt olisi ollut järkevää miettiä uudelleen urheilulukion paikka? Eiko se todellakaan olisi parhaimmillaan Kupittaa urheilupaikkojen syleilyssä ja ammattikorkekoulun kanssa synergiassa. Ei! Ei käy, kun on jo toisin keksitty. Useat virkamiehet ja luottmushenkilöt pitävät tätä muutosta hyvänä. Näin saisimme Turkuun kansainvälisestikin näyttävän liikuntapaikan, mutta tehtyä päätöstä ei voi muuttaa, vaikka kuinka se osoittautuisi huonoksi.
Muutama vuosi sitten samainen koulutoimen suunnittelun ihmelapsi keksi, että lopetetaan Kerttulin ala-aste ja tiloihin tulee Aurajoen liikuntalukio. Kerttuli oli juuri rempontoitu alakoulun käyttöön, olihan koulu museaalisesti merkittävä ja historiassa oli jopa presidentti. No, idea oli syttynyt ja toimnta alkoi. Johonkin pitäisi nyt sijoittaa alueella asuvat alakoululaiset. Olihan uusiin Kupittaan puiston laitaan nousseiden asuntojen sisuksissa myös lapsia ja koululaisia.
Ei hätää koulu sijoitetaan Seikkailupuiston tontille.Jes! Eipä kukaan muistanut katsoa kaavaa - ei onnistu. Rahaa kuitenkin paloi suunnitteluun.
Ei vieläkään ihmelapsi rauhoittunut, vaan keksi, että Kellonsoittajankadun päiväkodin tontille rakennetaa sekä koulu, että päiväkoti. Olen itse ollut Kellonsoittajankadun päiväkodissa töissä 10 vuotta ja tiedän, että tontti oli jo silloin pieni 100 lapselle. Miten se nyt on suurentunut?
Ei tämä dominopeli tähän loppunut. Nyt toinen virkamies saa idean ammattikokeakoulun sijoittumisesta Kupittaan alueelle. Samalle alueelle tulisi myös uusi Palloiluhalli. Tämä suunnitelma tulee koskemaan myös lukioverkkoa. Eikö nyt olisi ollut järkevää miettiä uudelleen urheilulukion paikka? Eiko se todellakaan olisi parhaimmillaan Kupittaa urheilupaikkojen syleilyssä ja ammattikorkekoulun kanssa synergiassa. Ei! Ei käy, kun on jo toisin keksitty. Useat virkamiehet ja luottmushenkilöt pitävät tätä muutosta hyvänä. Näin saisimme Turkuun kansainvälisestikin näyttävän liikuntapaikan, mutta tehtyä päätöstä ei voi muuttaa, vaikka kuinka se osoittautuisi huonoksi.
Friday, July 8, 2011
Vanhukset, poliitikkojen pelinappuloita
Luolavuoren vanhaikodin alasajo tehtiin tehokkaasti ja nopeasti. Jo tällöin tuli tunne, että jotain isompaa on nyt suunnittelila Luolavuoren kiinteistöihin. Kiinteistöthän ovat erinomaisessa kunnossa, eikä väitettyä homevauriota löydetty.
Suit sait oli vanhukset sijoitettu kuka mihinkin. Yleisesti tiedettiin myös, että muutama vanhus menehtyi siirtoprosessin seurauksena. Kuntalaiset vaativat oikeuksiaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistyminen oli juuri tehty ja rakkeuutoksia vaativat uudet johtajat. Omaisten hätä oli pikku juttu tässä oman uran rakentamisessa. Toistuvasti, kuin yhdestä suusta muutoksen arkkitehdit selittivät, että kaikki tehtiin hyvin ja valtuuston tahdon mukaan.
Eipä tehty. Omaiset kantelivat eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kun oikeusasiamies moitii Turkua erittäin jyrkin sanoin ja vaatii lisäselvityksiä, samat arkkitehdit selittelevät asioita. Mitään ei ole tehty vääri, ei mitään. Näin sanoo peruspalvelulautakunnan puheenjohtaja ja kaupunginhalllituksen puheenjohtaja. Ihmetystä herättää se, että peruspalvelulautakunnan puheenjohtaja istuu kahdella jakkaralla ja että kaupunginhallituksen puheenjohtajan äiti on yksi arkkitehdeista.
Pyysin kaupunginhallituksen viimeisessä kokouksessa 27.6. otto-oikeuden käyttöä peruspalvelulautakunnan pöytäkirjaan, missä näin tärkeä asia oli laitettu vain tiedoksi. Ei käynyt muille. Kokouksessa peruspalvelulautakunnan puheenjohtaja selitti asiaa valkoiseksi. Hän edelleen vakuutti, että kaiki on hyvin. Ei ole!!!
Mitä tässä kaupungissa voi tehdä, jos kaupunginhallituksessa istuu henkilöitä, jotka eivät tunne perustuslakiamme, eivätkä arvosta kuntalaisten oikeuksia. Nyt on hyvä, että AVI puuttuu asiaan ja vaatii parempia selvityksiä. Hyvä Kirsi Paasikoski! Jään odottamaan selvityksiä, mutta asia ei unohdu. Ei!
Suit sait oli vanhukset sijoitettu kuka mihinkin. Yleisesti tiedettiin myös, että muutama vanhus menehtyi siirtoprosessin seurauksena. Kuntalaiset vaativat oikeuksiaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistyminen oli juuri tehty ja rakkeuutoksia vaativat uudet johtajat. Omaisten hätä oli pikku juttu tässä oman uran rakentamisessa. Toistuvasti, kuin yhdestä suusta muutoksen arkkitehdit selittivät, että kaikki tehtiin hyvin ja valtuuston tahdon mukaan.
Eipä tehty. Omaiset kantelivat eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kun oikeusasiamies moitii Turkua erittäin jyrkin sanoin ja vaatii lisäselvityksiä, samat arkkitehdit selittelevät asioita. Mitään ei ole tehty vääri, ei mitään. Näin sanoo peruspalvelulautakunnan puheenjohtaja ja kaupunginhalllituksen puheenjohtaja. Ihmetystä herättää se, että peruspalvelulautakunnan puheenjohtaja istuu kahdella jakkaralla ja että kaupunginhallituksen puheenjohtajan äiti on yksi arkkitehdeista.
Pyysin kaupunginhallituksen viimeisessä kokouksessa 27.6. otto-oikeuden käyttöä peruspalvelulautakunnan pöytäkirjaan, missä näin tärkeä asia oli laitettu vain tiedoksi. Ei käynyt muille. Kokouksessa peruspalvelulautakunnan puheenjohtaja selitti asiaa valkoiseksi. Hän edelleen vakuutti, että kaiki on hyvin. Ei ole!!!
Mitä tässä kaupungissa voi tehdä, jos kaupunginhallituksessa istuu henkilöitä, jotka eivät tunne perustuslakiamme, eivätkä arvosta kuntalaisten oikeuksia. Nyt on hyvä, että AVI puuttuu asiaan ja vaatii parempia selvityksiä. Hyvä Kirsi Paasikoski! Jään odottamaan selvityksiä, mutta asia ei unohdu. Ei!
Thursday, May 5, 2011
Saako poliitikko sairastaa?
Ei saa. Ei ole mitään järjestelmää, mikä takaisi sairaalle poliitikolle menetetyn toiminta-ajan. Hän voi tietysti laittaa valtuustoon seuraavan varajäsenen, hänellä on lautakunnissa varajäsen, joka mahdollisesti pääsee paikalle, mutta eduskunnassa tämäkään ei ole mahdollista.
Historiasta on esimerkkejä myötätuntopisteistä vaaleissa. Näihin sairauksiin kelpaavat veritulppa jalassa tai vaara keuhoissa, jalan murtuma tai rintasyöpä. Harvemmin mielenterveysongelma, hengitystietulehdus tai äänen menettäminen. Kun nämä hyvin yleiset sairaudet kohtaavat poliitikon, hän häviää julkisuudesta. Milloin olet nähnyt eduskunan täysistunnossa yskivän edustajan?
Kunnallispoliitikolle tilanne on eduskuntaa vaikeampi. Omalla paikkakunnlla toimiminen tuo herkästi ilmi sairastumisen. Jos olet ammatissa, missä sairaana toimiminen on mahdotonta, on otettava sairaslomaa töistä. Vaikeus tulee, jos varajäsen ei pääse kokoukseen ja asiat vaatii läsnäoloa. Kuntalaisen on vaikea ymmärtää, että sama henkilö voi käydä kokouksessa, mutta ei toimia ammatissaan. Suurissa puolueissa asia hoituu, mutta pienten on huolehdittava osallisuudesta.
Ei politikko ole muita parempi. Hänkin sairastaa ja on oikeutettu hoitamaan asiat parhaalla mahdollisella tavalla.
Historiasta on esimerkkejä myötätuntopisteistä vaaleissa. Näihin sairauksiin kelpaavat veritulppa jalassa tai vaara keuhoissa, jalan murtuma tai rintasyöpä. Harvemmin mielenterveysongelma, hengitystietulehdus tai äänen menettäminen. Kun nämä hyvin yleiset sairaudet kohtaavat poliitikon, hän häviää julkisuudesta. Milloin olet nähnyt eduskunan täysistunnossa yskivän edustajan?
Kunnallispoliitikolle tilanne on eduskuntaa vaikeampi. Omalla paikkakunnlla toimiminen tuo herkästi ilmi sairastumisen. Jos olet ammatissa, missä sairaana toimiminen on mahdotonta, on otettava sairaslomaa töistä. Vaikeus tulee, jos varajäsen ei pääse kokoukseen ja asiat vaatii läsnäoloa. Kuntalaisen on vaikea ymmärtää, että sama henkilö voi käydä kokouksessa, mutta ei toimia ammatissaan. Suurissa puolueissa asia hoituu, mutta pienten on huolehdittava osallisuudesta.
Ei politikko ole muita parempi. Hänkin sairastaa ja on oikeutettu hoitamaan asiat parhaalla mahdollisella tavalla.
Monday, April 11, 2011
Talonvaltauksia odotellessa
Selvityspyyntö
Kaupunginhallitus 11.4.2011
Kaupungissamme on vallattu 2000-luvulla useita kaupungin ja yksityisen omistamia kiinteistöjä, koska nuoret taiteilijat eivät ole saaneet haluamaansa julkista taiteilijatilaa.
Tällaisia julkisia tiloja on useissa kaupungeissa. Tilat ovat joko nuorisotoimen tai kulttuuritoimen. Tiloilta ei vaadita korkeaa varustelutasoa, vaan tilaa, missä nuoret alkavat taiteilijat voisivat maksutta pitää näyttelyitä ja tapahtumia, sekä harjoittaa taiteilijan ammattiaan turvallisesti.
Vapaaseen kenttään kuuluu ammattitaiteilijoita, jotka eivät ole valtionosuusjärjestelmän piirissä. Vapaan kentän toimijoita ovat näyttämö-, tanssi-, sävel-, sirkus- ja performanssi- ja esitystaiteen aloilla mm. valtion harkinnanvaraista toiminta- tai projektiavustusta saavat ryhmät, yksittäiset työryhmät, tuotantotalot ja muut erilaisia taidetilaisuuksia järjestävät tahot sekä freelancetaiteilijat. Sirkustaiteella tarkoitetaan tässä yhteydessä ns. nykysirkusta.
Edelliseen hallitusohjelmaan on kirjattu toiminnan avustaminen ja Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaisut työryhmän mietinnön 30.3.2011 aiheesta osoitteessa: http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2011/03/taiteen_vapaa_kentta.html?lang=fi
Esitän, että Turun kaupunki selvittäisi mahdolliset vapaan taiteen tilat kaupungista ja ryhtyisi neuvotteluun, jo melko järjestäytyneenkin toimijan kanssa.
Kaupunginhallitus 11.4.2011
Kaupungissamme on vallattu 2000-luvulla useita kaupungin ja yksityisen omistamia kiinteistöjä, koska nuoret taiteilijat eivät ole saaneet haluamaansa julkista taiteilijatilaa.
Tällaisia julkisia tiloja on useissa kaupungeissa. Tilat ovat joko nuorisotoimen tai kulttuuritoimen. Tiloilta ei vaadita korkeaa varustelutasoa, vaan tilaa, missä nuoret alkavat taiteilijat voisivat maksutta pitää näyttelyitä ja tapahtumia, sekä harjoittaa taiteilijan ammattiaan turvallisesti.
Vapaaseen kenttään kuuluu ammattitaiteilijoita, jotka eivät ole valtionosuusjärjestelmän piirissä. Vapaan kentän toimijoita ovat näyttämö-, tanssi-, sävel-, sirkus- ja performanssi- ja esitystaiteen aloilla mm. valtion harkinnanvaraista toiminta- tai projektiavustusta saavat ryhmät, yksittäiset työryhmät, tuotantotalot ja muut erilaisia taidetilaisuuksia järjestävät tahot sekä freelancetaiteilijat. Sirkustaiteella tarkoitetaan tässä yhteydessä ns. nykysirkusta.
Edelliseen hallitusohjelmaan on kirjattu toiminnan avustaminen ja Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaisut työryhmän mietinnön 30.3.2011 aiheesta osoitteessa: http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2011/03/taiteen_vapaa_kentta.html?lang=fi
Esitän, että Turun kaupunki selvittäisi mahdolliset vapaan taiteen tilat kaupungista ja ryhtyisi neuvotteluun, jo melko järjestäytyneenkin toimijan kanssa.
Sunday, April 10, 2011
Mummot kehiin!
Moni nuori perhe taistelee työn ja perhen yhteisen ajan välillä. Lainat on maksettava ja pätkätyöstä on pidettävä kiinni, vaikka sydän halajaisi olla lasten kanssa. Vastavalmistuneena haluaa kehittää itseään työssä ja saada kokemusta.
Mitäs me mummot? Me olemme tehneet työtä useat jo yli 30 vuotta. Meillä on vakinaiset työt ja lainat maksettu. Meitä väsyttää työssä jatkuva uuden oppiminen ja muutosten rumba. Me kaipaisimme taukoja työhön.
Meille mummoille pitäisi saada oikeus olla palkallisella vapaalla, kun lapsenlapsi esim. sairastuu äkillisesti. Meidän töissä se olisi usein helpompaa järjestää, koska jo osaamme työn delegointia ja uudelleen muokkaamista. Meille ei enää tule työnanatajan vihaisia katseita, me olemme jo karaistuneet niiden vastaanottamisessa. Meille lastenlasten kanssa olo toisi voimia jaksaa taas työssä. Me kyllä jaksaisimme , kun saisimme nukkua yöt hyvin kotona. Nyt sairaan lapsen vanhemmat valvoo yöllä ja päivällä sitten pitäisi olla pirteänä ja innokkaana lasten kassa.
Jaetaan väsymystä ja iloa tasaisesti mummoille, lapsenlapsille ja vanhemmille. Jaetaan työnantajan vastuita myös useammalle.
Pappoja unohtamatta!
Mitäs me mummot? Me olemme tehneet työtä useat jo yli 30 vuotta. Meillä on vakinaiset työt ja lainat maksettu. Meitä väsyttää työssä jatkuva uuden oppiminen ja muutosten rumba. Me kaipaisimme taukoja työhön.
Meille mummoille pitäisi saada oikeus olla palkallisella vapaalla, kun lapsenlapsi esim. sairastuu äkillisesti. Meidän töissä se olisi usein helpompaa järjestää, koska jo osaamme työn delegointia ja uudelleen muokkaamista. Meille ei enää tule työnanatajan vihaisia katseita, me olemme jo karaistuneet niiden vastaanottamisessa. Meille lastenlasten kanssa olo toisi voimia jaksaa taas työssä. Me kyllä jaksaisimme , kun saisimme nukkua yöt hyvin kotona. Nyt sairaan lapsen vanhemmat valvoo yöllä ja päivällä sitten pitäisi olla pirteänä ja innokkaana lasten kassa.
Jaetaan väsymystä ja iloa tasaisesti mummoille, lapsenlapsille ja vanhemmille. Jaetaan työnantajan vastuita myös useammalle.
Pappoja unohtamatta!
Sunday, April 3, 2011
Taideopetus kunniaan!
Opetusministeri on ehdottanut, että taideaineita kouluopetuksessa tulisi vähentää. Millaisen sukupolven me kasvatamme, jos tämä toteutuu.
Itse sain sekä silloisessa kansakoulussa, että sitten myöhemmin Kupittaan yhteiskoulussa loistavaa kuvamataiteiden opetusta. Varsinkin lukiossa, opetus oli hyvin monipuolista, ei yksin piirtämistä. Tarkastelimme ympäristöä, arkkitehtuuria, maisemaa, eri taidelajeja ym. Teimme myös hyvin erilaisista materiaaleista kokeilevaa kuvataidetta. Minua, jolla oli jo perhetaustasta "taiteilijan vikaa" kannustettiin osallistumaan kilpailuihin ja näyttelyihin. Kuvittelin jopa välillä taiteilijan ammattia.
Minusta ei tullut taiteilijaa, mutta sain elämääni kouluopetuksesta suuren aarteen. Raskaan työpäivän välillä saatan pysähtyä kauniin taulun äärelle, huomaan kauniit arkkitehtuuriset rakennukset ja maisemat, nämä antavat minulle voimia jaksaa raskaassa hoitotyössä.
Politiikassa uskallan ottaa esille myös esteettiset näkemykset esim. kaupunkirakentamisessa. Vaikken olekkaan ammattilainen, olen saanut kuvataideopetuksesta varmuutta arvioida esteettisiä kokonaisuuksia. Osaan katsoa asiaa myös kaudeuden näkökulmasta. Se on arvo, joka huomataan yleensä vasta sitten, kun se täysin puuttuu. Tästä näkökulmasta saan kiittää kuvataideopettajaani Sirkka Sartesta Kupittaan koulussa 70-luvulla.
Miten olisin selviytynyt perhettämme kohdanneista vaikeista sairauksista ja kuolemista, ilman "henkireikää". Vaatimatonkin käsillä tekeminen tai kauniiden kuvien katsominen, saa aikaan positiivisen tunnekehän, jonka avulla jaksaa eteenpäin. Onnellinen olen myös siitä, että itse myös pystyn tuottamaan pienimuotoista taidetta, mistä tietysti saa moninkertaisen hyvänolontunteen.
Millaisen sukupolven edellinen opetusministeri Virkkunen haluasi kasvattaa? Teknokraattisen, rahan perässä juoksevan. Tärkeää on vain rahaksi muutettava materia. Hyvänolon saa vain pankkitilin nollista tai purjeveneen mahonkisesta ruorista.
Tämä sukupolvi purkaisi kaikki vanhat rakennukset kaupungista, rakentaisi puistot ja laittaisi moottoritien jokaisen kansallimaiseman keskelle. Heille rakentamisen prosenttiperiaate olisi vain rahan hukkaamista. Taidelaitokset yksityistettäisiin, taideopetus lopetettaisiin myös ammattikorkeakoulusta. Kovaa ja hengetöntä - tuloksellistako?
Valitettavasti tämä taideaineiden alasajo on jo pitkällä, vaikka Virkkunen ei saanut ideaansa aivan päätökseen. Onko näin, että oikeistopuolueiden kansanedustajien hinoissa huippukouluissa ei kuitenkaan ole ollut asiantuntevaa taideopetusta? Tämä on tietysti mahdollista, kun aloitetaan rahan perässä juoksu ja kilpailu jo päiväkodissa.
Uskon, että taidealan oppilaitoksesta valmistunut nuori on terveempi ja kykenevämpi elämään, kuin teknokraattisessa talouelämän pyrkimyksiä tavoittelevassa opetuksessa ollut. Molemmet voivat jäädä työttömäksi tässä kovan kilpailun maassa. Tällöin kysytään henkisiä voimavaroja ja paljon. Taide antaa varmuudella sisältöä ja voimaa kestämään vaikeuksia.
Itse sain sekä silloisessa kansakoulussa, että sitten myöhemmin Kupittaan yhteiskoulussa loistavaa kuvamataiteiden opetusta. Varsinkin lukiossa, opetus oli hyvin monipuolista, ei yksin piirtämistä. Tarkastelimme ympäristöä, arkkitehtuuria, maisemaa, eri taidelajeja ym. Teimme myös hyvin erilaisista materiaaleista kokeilevaa kuvataidetta. Minua, jolla oli jo perhetaustasta "taiteilijan vikaa" kannustettiin osallistumaan kilpailuihin ja näyttelyihin. Kuvittelin jopa välillä taiteilijan ammattia.
Minusta ei tullut taiteilijaa, mutta sain elämääni kouluopetuksesta suuren aarteen. Raskaan työpäivän välillä saatan pysähtyä kauniin taulun äärelle, huomaan kauniit arkkitehtuuriset rakennukset ja maisemat, nämä antavat minulle voimia jaksaa raskaassa hoitotyössä.
Politiikassa uskallan ottaa esille myös esteettiset näkemykset esim. kaupunkirakentamisessa. Vaikken olekkaan ammattilainen, olen saanut kuvataideopetuksesta varmuutta arvioida esteettisiä kokonaisuuksia. Osaan katsoa asiaa myös kaudeuden näkökulmasta. Se on arvo, joka huomataan yleensä vasta sitten, kun se täysin puuttuu. Tästä näkökulmasta saan kiittää kuvataideopettajaani Sirkka Sartesta Kupittaan koulussa 70-luvulla.
Miten olisin selviytynyt perhettämme kohdanneista vaikeista sairauksista ja kuolemista, ilman "henkireikää". Vaatimatonkin käsillä tekeminen tai kauniiden kuvien katsominen, saa aikaan positiivisen tunnekehän, jonka avulla jaksaa eteenpäin. Onnellinen olen myös siitä, että itse myös pystyn tuottamaan pienimuotoista taidetta, mistä tietysti saa moninkertaisen hyvänolontunteen.
Millaisen sukupolven edellinen opetusministeri Virkkunen haluasi kasvattaa? Teknokraattisen, rahan perässä juoksevan. Tärkeää on vain rahaksi muutettava materia. Hyvänolon saa vain pankkitilin nollista tai purjeveneen mahonkisesta ruorista.
Tämä sukupolvi purkaisi kaikki vanhat rakennukset kaupungista, rakentaisi puistot ja laittaisi moottoritien jokaisen kansallimaiseman keskelle. Heille rakentamisen prosenttiperiaate olisi vain rahan hukkaamista. Taidelaitokset yksityistettäisiin, taideopetus lopetettaisiin myös ammattikorkeakoulusta. Kovaa ja hengetöntä - tuloksellistako?
Valitettavasti tämä taideaineiden alasajo on jo pitkällä, vaikka Virkkunen ei saanut ideaansa aivan päätökseen. Onko näin, että oikeistopuolueiden kansanedustajien hinoissa huippukouluissa ei kuitenkaan ole ollut asiantuntevaa taideopetusta? Tämä on tietysti mahdollista, kun aloitetaan rahan perässä juoksu ja kilpailu jo päiväkodissa.
Uskon, että taidealan oppilaitoksesta valmistunut nuori on terveempi ja kykenevämpi elämään, kuin teknokraattisessa talouelämän pyrkimyksiä tavoittelevassa opetuksessa ollut. Molemmet voivat jäädä työttömäksi tässä kovan kilpailun maassa. Tällöin kysytään henkisiä voimavaroja ja paljon. Taide antaa varmuudella sisältöä ja voimaa kestämään vaikeuksia.
Subscribe to:
Posts (Atom)
