Etäomaishoitajan huolia

Hoitaja, älä loukkaannu omaisen kysymyksistä.

Äitini sai aivoinfarktin niin kuin 14 000 suomalaista vuosittain. Hän vammautui vaikeasti ja on täysin autettava. Puhe, muisti ja ymmärrys toimii kuitenkin normaalisti, mistä me omaiset saamme olla todella onnellisia. Pitkä terveyskeskuksen vuodeosaston hoitojakso päättyi lopulta ja äitini sai paikan palvelutalosta. Äidille päätös oli kipeä, meille omaisille valtava helpotus. Vieläkin äitini toivoo asumista omassa kodissa ja puhuu siitä toiveikkaasti.

Palvelutalot ovat hyvin yksilöllisiä. Omaisille kerrotaan henkilökunnan määrä ja koulutus, päivärytmi ja virkistysohjelmat. Vähitellen kuitenkin tulee esille yhtä ja toista, pientä ja suurta, mitä omainen ihmettelee. On olemassa oman äidin kertomus, mihin sekoittuu tuskaa oman kodin menettämisestä. Minulle, joka asun satojen kilometrien päässä äidistä ja palvelutalosta, asiat näyttäytyvät huolena. Puhelimessa on vaikea selvittää asian todellisuutta. Toisaalta on aivan yhdentekevää, mikä on totuus, jos äiti voi huonosti. Kaukana olevat omaiset, joutuvat selvittämään asioita usean eri vihjeen perusteella.

Käyn äidin luona kerran kuukaudessa. Tällöin haluan osallistua koko päivän äidin hoitoon ja tutustua hänen hoitajiinsa. Useista on keskusteltu puhelimessa nimellä, enkä koskaan ole heitä tavannut. Olen itse hoitoalan työntekijä, joten pystyn myös tekemään nostoja ja avustavia toimia. Ne ovat minulle todella tärkeitä hetkiä. Kun käyn harvoin, eivät kaikki asiat selviä hetkessä. Aina ovat eri henkilöt vuorossa ja toimintatavat erilaiset. Minulla on tukuittain kysymyksiä hoitotavoista, jotta voisin asiallisesti perustella niitä äidilleni, jolle koko hoitoala on tuntematonta.

Miksi hoitajat usein kuitenkin loukkaantuu omaisen kysymyksistä? On totta, että hoitaja on työnsä ammattilainen ja laitoksen säännöt sanelevat toimintatavat. Me omaiset tunnemme suurta kiitollisuutta, että hoito on hyvää. Meille on kuitenkin tärkeää selvittää perusteellisesti arjen asioita. Kun kysyn, mitä tarkoitta laitoksen sääntö ”sänkypäivä” tai miksi käytetään vaippaa, vaikka pidätyskyky on hyvä tai soittaako äiti hälytyskelloa vahingossa, hoitaja loukkaantuu. Hän kokee, että moitin asioita, vaikka vain esitän kysymyksen. Minulle kysymys on tapa saada tietää hoitajien kertomus asiasta, vain äidin kertomuksen varaan en halua jäädä, koska suru halvaantumisesta sumentaa ajattelua.

Omaiselle, joka käy usein palvelutalossa, asiat selviävät vähitellen. Tämä kysymysten esittäminen onkin varmaan meille kaukana asuville omaisille tavanomaista. Me emme halua arvostella. Me vain haluamme perustella omaisillemme talon tapoja ja tottumuksia, jotta elämä alkaisi sujua uudessa tilanteessa. Ei ole kummankaan osapuolen etu, jos asia jää epäselväksi ja vaippa sitten vain jätetään laittamatta.

Arvoisat hoitajat, uskon että tänä päivänä omaiset kokevat suurta kiitollisuutta, kun hoitopaikka on löytynyt. Me koemme myös suurta kunnioitusta työtänne kohtaan. Me tiedämme, että työ on todella raskasta – emme itse kykenisi siihen, vaikka haluaisimmekin. Teidän palkkanne on todella huono ja työolosuhteenne vaikeat. Omaiset ovat valtava voimavara, ottakaa meidät vastaan ja antakaa meidän auttaa. Yhteistyöstä hyötyvät kaikki, varsinkin vanhus, jonka elämä on täysin muuttunut ja muodostunut todella vaikeaksi. Me olemme myös niitä, jotka teidän rinnalla taisteleemme, jotta saataisiin enemmän työntekijöitä hoitoalalle ja parempaa palkkaa.