Minusta on tehty runomuotokuva

….tummaa ja syvää sävyä lähtee virtaamaan,
se joka kuohuu,
kosketus joka tahtoo esiin, ihon valo.

Istumme runoilija Salla Pakkalan kanssa TYKS:n pienessä puistikossa, aamuauringon viileässä varjossa. Kaikista Turun kaupungin valtuutetuista tehdään runomuotokuva osana kultuuripääkaupunki –hanketta. Minun vuoroni oli tänään.

Hauras, nuori runoilija istuu vieressäni penkillä. Aamun viileys ei anna kukille lupaa tuoksua. Runoilija katsoo minua ja kynä alkaa piirtää sanoja paperille. Minulle ei ole selvää, miten tulisi käyttäytyä. Olen itse maalannut muotokuvia ihmisistä, jotka ovat olleet hiljaa. Tarvitseeko runo sanoja, jotka putoavat suustani?

Puhun taukoamatta ja Salla kynä piirtää sanoja. Lopussa ymmärrän, että puheeni turhaan täytti rauhaisaa aamua. Elämää kokeneesta ihmisestä kyllä näkyy päälle kaikki tarpeellinen.

Lopputulos on hieno ja vahva. Olen hämmentynyt, miten herkästi ja nopeasti toinen toistaan voi nähdä. Ymmärrämmekö me puhuvat poliitikot tätä?

ps. koko runoa ei vielä voi julkaista, ehkä myöhemmin, kun kaikki ovat valmiina.