Lääkärikunnan romahdus?

Viime viikon oli joka päivä lehdissä juttuja lääkäreistä. Olihan Helsingissä Lääkäripäivät. Enimmäkseen käsiteltiin sairauksia ja niiden hoitoja, mutta myös lääkärikunnan yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Lääkäreillä on aina ollut hyvin korkea arvostus kansalaisten joukossa. Lääkärit ovat myös yhteiskunnan kannalta tärkeä ammattiryhmä, pitäväthän he kansalaiset hengissä ja veroja maksamassa.Mutta jatkuuko tämä arvostus? Tänä päivänä potilas voi näppäillä oireet nettiin ja saada sieltä diagnoosin. Lääkäriin tulee mennä saadakseen lääkkeen tai hoidon vaivaan. Mutta eiköhän lääkkeitäkin aika pitkälle voi netistä näppäillä. Vaihtoehtoiset hoitomuodot ja erilaiset kansanparantajat elävät kulta-aikoja. Kiireiset ihmiset haluavat nopeasti hoitoa ja oireet pois. Ei ole aikaa istuskella odotushuoneissa ja käydä röntgeneissä ja labroissa. Oireet pois ja taas liukuhihnalle töihin.

Suomessa on lääkäreitä todella paljon. Kuitenkin niistä on huutava pula. Terveyskeskukset ja sairaalat ovat paikkoja, missä kukaan lääkäri ei haluaisi olla töissä. Yksityinen lääkäritalobisnet paistattelee pörssissä ja osaa kyllä keinot voittojen saamiseksi. Sairastaminen on siis pörssissä. Siellä pysymiseksi on tehtävä enemmän töitä, siis kansan on sairastettava. Väestön ikääntyminen pitää kyllä huolen tästä. Mutta miten jaksaa lääkäri pidempään, kun ammatin sisällöstä osa on bisneksen pyörittämistä ja pörssikurssien vahtimista.

Yksittäinen vastavalmistunut lääkäri ryhtyy kauppaamaan itseään yksityiseen bisnekseen. Hän pyrkii tilanteeseen, missä vähällä työllä saisi reilun korvauksen. Se vaatii jatkuvaa itsensä kilpailuttamista ja toisten palkkioiden seuraamista. Varmuuden vuoksi on hyvä ilmoittautua useaan eri "varamiespalveluun" . Hyvä on myös saada hieman sairaalakokemusta. Siis aamulla ensin sairaalaan leikkaamaan, sitten keikkalääkäriksi terveyskeskukseen ja illaksi yksityiselle lääkäriasemalle vastaanotolle. Työpäivän päätteeksi voi vielä tehdä pari kotikäyntiä huolestuneiden vanhusten luokse. Nuori lääkäri tottuu käyttäämään aikansa työpaikkabongailuun, eikä esimerkiksi tieteelliseen alan kirjallisuuteen perehtymiseen ja kehittymiseen. Vanhemmat lääkärit, jotka ovat jo vakiinnuttaneet asemansa nostavat huikeita palkkojaan omistamissaan lääkärikeskuksissa. Heillä ei ole aikaa, eikä ehkä innostustakaan ohjata nuorempia. Onhan toinen lääkäri aina potentiaalinen kilpailija markkinoilla.

Miten potilas kokee sairastuessaa tämän lääkärikunnan oravanpyörän? Tänä päivänä on erittäin harvinaista, että sama lääkäri olisi läsnä koko hoitoprosessin. Puhumattakaan tilanteesta, missä potilaalla on pitkäaikainen sairaus ja käyntejä säännöllisesti. Lääkärit vaihtuvat monesta syystä. Joskus kuulee, että tilannetta jopa pidetään hyvänä: saahan potilas näin toisen ja kolmannenkin mielipiteen. Kukaan lääkäri ei sitten ole kokonaan vastuussa. Käynnillä voi aina luottaa, että joku seuraavista kyllä hoitaa jonkun epämiellyttävän osan hoitoprosessista. Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa näihin vaihtoihin on tyytyminen, mutta nyt ilmiö on siirtynyt yksityiseenkin bisnekseen. Lääkäri ei myöskään näe itse koko hoitoprosessia ja vähitellen näivettyy pikkuasioiden näpertelijäksi.

Romahtaako lääreiden ammattikunnan arvostus tämän pirstaloituneen ja kiireisen lääkäribisneksen johdosta. Ryhtyvätkö potilaat arvostamaan enemmän nettiä ja kansanparantajia, vai ryhtyvätkö he vaativimmiksi eivätkä hyväksy lyhytä vastaanottoaikoja, vaihtuvuutta ja vastuun pakoilua. Vaikea ennustaa, mutta terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen virtaa aina enemmän ja enemmän valituksia. Se on ainakin selvä, että köyhimmät kuolee ensin, koska heillä ei ole muuta mahdollisuutta , kun keikkalääkäreillä miehitetty terveyskeskus.