Inkluusio, integraatio = kaikille yhteinen koulu

Turku julkisti tänään suunnitelman, millä uudistetaan oppilaan tukea yleisessä opetuksessa. Asia haluttiin ilmaista näin, eikä siten, että Turku uudistaa erityisopetustaan. Molemmista varmaan on kysymys. Minulle tämä asia on erittäin tärkeä. Olen toiminut erityisopetuksen kanssa yhteistyössä jo yli 30 vuotta. Olen myös nähnyt lasten kasvavan aikuisiksi eri koulumuodoista. Sillä toisin kuin opettaja, minä seuraan erityistä tukea tarvitsevaa turkulaista koko elämänkaaren omassa työssäni kuntoutusohjaajana.

En ole vielä tutustunut itse työryhmän esitykseen, mutta kahden tunnin seminaarissa kyllä linja tuli selväksi. Vähitellen turkulaisetkin pääsevät nauttimaan lähikoulusta ja kaikille yhteisestä koulusta. Muutos tosin tapahtuu todella hitaasti. Alkuvaiheessa lakkautetaan ainoastaan hahmotushäiriöisten erityisluokat. Tämä muutos on odottanut toteutumistaan jo kauan, koska lääketieteestä tämä termi poistui jo vuosia sitten. Meillä on ollut siis tässä kaupungissa koulu, mihin on sijoitettu lapsia, kun muuta ei ole keksitty.

Kaupunki jaetaan neljään alueseen, missä jokaisessa on kyllä erityiskoulu, mutta konsultoivien erityisopettajien määrää lisätään ja toimenkuvaa kehitetään. Toiveena on, että Turku laskisi erityisoppilaiden määrää tuntuvasti. Nimenomaan niitä, jotka ovat olleet erityiskoulujen oppilaita. Suunta on todella hyvä, mutta vauhti hidas. Miten mahdetaan pienryhmät perustaa, jos nyt erityiskouluissa olevia lapsia ei siirretä? Olisiko mahdollista antaa vanhemmille ja lapselle mahdollisuus valita?

Minun kokemukseni on, että ne eri tavoin vammaiset lapset, jotka ovat saaneet käydä naapurilasten kanssa samaa lähikoulua, ovat pärjänneet aikuisena paremmin. Heillä on ystäviä ja monipuolisia harrastuksia. Osa heistä, jopa erittäin vaikeasti vammaisista, on saanut myös työtä. Nämä lapset ovat olleet yleisen opetuksen pienryhmissä ja saaneet paljon tukiopetusta. koko uudistuksen pohjana on siis opetusryhmien pienentäminen. Kallista, mutta kannattavaa pitkässä juoksussa.

Jos olet eristetty lapsena, olet sitä myös aikuisena. Lisäksi erityiskoulut ovat ruokkineet vammattomien lapsien ennakkoluuloja. Jos et ole lapsena kohdannut vammaista arjessa, on siihen vaikea tottua aikuisenakaan.