Perjantaina oli Yhdenvertaisuus- seminaari Turussa. Todella paljon tietoa tuli eri toimijoiden taholta. Yhteen seminaariin oli koottu vähemmistöryhmien edustajien puheenvuoroja. Viimeisenä puhujana oli valtakunnallisen vammaisneuvoston puheenjohtaja Sari Loijas. Hän veti hienosti yhteen erilaisuuden yhteisiä ja erillisiä nimittäjiä. Hän kertoi, että vamma ei tee ihmisestä hyvää, eikä eri ihonväri parempaa. Kaikilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. On kuitenkin oikein, että yhteiskunta auttaa vammaista kilpailussa ja että me huomioimme toistemme vaikeudet. Vammaisuus johtaa myös helposti köyhyyteen, jolloin on kaksinkertaisen diskriminaation osallinen.
Iltapäivällä osallistuin Turun Omaishoitokeskuksen kymmenvuotisjuhlaan. Sali oli täysi eri ikäisiä omaishoitajia, työntekijöitä, kaupunginhallituksen puheenjohtaja, läänin edustaja ja ministeri. Tilaisuus oli todella kodikas ja hieno. Omishoitajien ja hoidettavien yhteinen lauluryhmä antoi meille kaikille sävelet laulaa. Yhtenvertaisuus vain ei aina toteutunut. Kerron esimerkin: puhuja kysyy kuuluvalla äänellä:"kuuluuhan minun ääni ilman mikrofoonia. Minulla kun on niin kova ääni." Hän aloittaa puheen, vieressäni istuva vanhempi herra kysyy kohta: "joko juhlat loppui?" Koska hän oli kuulovammainen, hän ei tietysti kuullut kysymystä. Näin me vammattomat käytämme valtaamme.
Toivottavasti sinä opit tästä jotain.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment