Historia puhuttaa

Eilen oli historian päivä. Iltapäivällä olin Anna-Liisan syntymäpäivillä, missä ihailin jo ikääntyneeksi kutsutun entisen kansanedustajamme tanssahtelua upeassa juhlapuvussa. Illalla oli Turun historiallisen yhdistyksen 85-vuotisjuhla, missä ei tanssahdellut kukaan. Vanhat konservatiiviherrat liitupuvuissaan. Onko historia jäykkää ja ilotonta?

Anna-Liisan elämä ja ura on ollut huikea. Meille vasemmistolaisille hän on edustanut Enska Laineen ja Heli Astalan kanssa sitä syvää inhimillisyyttä ja solidaarisuutta, jota maassa nytkin tarvittaisiin. Pitää huolta kaikista, myös heikommista. Anna-Liisa on jaksanut vielä vanhemmilla päivilläänkin aina ja aina muistuttaa meitä nuorempia siitä Vasemmistoliiton luovuttamattomasta periaatteesta, että kaveria ei jätetä.

Turun historiallinen yhdistys on myös nähnyt tämän maailman liikkeessä. Näinä päivinä meitä humanisteja ei juuri ymmärretä. Yliopistoista ollaan tekemässä kaupallisia yrityksiä ja hylkäämässä se vuosisatojen kriittinen voima, joka yliopistoilla on ollut. Juhlapuhujana oli Turun kulttuuripääkaupungin vetäjä Cay Sevon. Hän nosti pöydälle kolme tärkeää historiallista tosiseikkaa. Turku on paitsi Suomen entinen pääkaupunki myös Suomen olutpanimojen, Suomen sirkuksen ja Suomen jalkapallon historiallinen pääkaupunki. Voiko komeampaa kulttuurihistoriaa olla kenelläkään ! Täältä Auran rannoilta on lähtöisin tämän maan kulttuurinen elämä. Kupittaan puisto ja sen valtava voima pitää ymmärtää. Noiden kolmen juuren varaan pitää rakentaa tämä kaupunki. Tuo koko kulttuuripääkaupunkihanke on sirkuksen, jalkapallon ja oluen historiaa.

Tämä meidän työväenliike ajaa pienen ihmisen asiaa. Historiallisesti tilanteet muuttuvat. Mutta heikoista huolen pitäminen ei ikinä katoa. Kysymys on tahdosta. Historia tuottaa ymmärryksen näihin asioihin. Ilman historiallista ymmärrystä asiat katoavat. Suvi-Anne Siimes oli hyvä esimerkki historian kadottamisesta. Ei enää koskaan tommoista.

Malja Anna-Liisalle ja Turun historialliselle yhdistykselle 85 v.