Sunday, October 5, 2008

Ihania asioita tapahtuu

Olin aamulla kello yhdeksästä ensin torilla vaalipysäkillä. Iltapäiväksi siirryin kirjamessuille messukeskukseen. "Onko Vasemmistoliitto tuttu puolue teille?" "Oletteko turkulainen?" Oletteko jo löytäneet oman ehdokkaan?" Kysymykset toistuvat ja mukavia ihmisiä virtaa. Rakasta ihmisten kanssa juttelua. Se on kuin super lyhyt jännitysnäytelmä, kun tapaa tuntemattoman ihmisen ja myy itsensä hänelle. Ihana lämpö leviää päästä varpaisiin, kun ihmiset oikeasti pysähtyvät ja tekevät kysymyksiä. Paljon on myös tuttuja tai sellaisia, joita olen tavannut ennenkin vaalikentillä. Sekin on huisi tunne, kun tajuaa, että tuo ihminen on äänestänyt minua edellisissä vaaleissa. Tamä sosiaalinen rosolli jatkuu koko päivän. Kello viiden aikaan jalat haluavat kotiin.

Menen mieheni kanssa (hänellä on aivan liikaa ostettuja kirjoja useassa kassissa) täpötäyteen linja-autoon. Jalkani kiljuvat kipua, kaikki varmaan kuulee sen. Urheasti asetumme käytävälle seisomaan. Pian penkillä istunut nuori mies kuulee jalkojeni avunhuudot ja nousee ylös. Mieheni kuitenkin tarjoaa paikkaa minua iäkkäämmälle rouvalle. Hyvä näin. Tässä yhteydessä syntyy hauska sanaleikki toisen rouvan kanssa. Vitsailemme toisillemme. Lopulta hän lupaa kirjoittaa meille testamentin, kun lupaamme painaa nappia rautatieaseman jälkeen. Hän kysyy posliinit vai huonekalut ja minä heti että jälkimmäiset. Hän huokaisee ja sanoo tilaavansa samalla romuaauton. Ihanaa nokkella harmitonta väsyneiden ihmisten sanailua. Hän nousee autosta oikealla pysäkillä. Vilkutamme.

Tänä aamuna menen jälleen messukeskukseen kymmeneltä aamulla. Heti kohta tämä ihana rouva tulee minua vastaan. Hän on pukeutunut upeaan liilaan samettiseen, juuri hänelle valmistettuun pitkään sadunomaiseen pukuun. Tervehdimme. Hän tulee luokseni ja kiittää edellispäiväisestä juttelusta. Hän ojentaa minulle kirjansa, Ilmojen haltijat. Jähmetyn. Hän sanailee jälleen kevyesti:" Ensimmäinen osa perintöä". Avaan kirjan. Tämä hauras kaunis rouva on Eila Puumalainen. Hän on kirjoittanut kirjan, jonka hänen edesmennyt miehensä Kai Puumalainen on kuvittanut. Työ jäin heiltä kesken. Hetkeksi olemme tunteiden, jopa kyynelien vallassa. Jaamme kokemuksen, mitä pitkän avioliiton rakkaus on saanut aikaan. Pienien muistokyynelien jälkeen, vaihdamme ystävällisiä sanoja. Hän sanoo:" On uskomatonta tavata yhtäkkiä linja-autossa niin samanhenkisiä ihmisiä". Niin, ihania asioita tapahtuu, kun heittäytyy ihmisten sekaan ja avoimesti ottaa vastaan ympärillä olevaa ystävällisyyttä.

No comments: