Puhjennut rengas ei menoa haittaa!

Sarjaan: sattuu ja tapahtuu

Työn ja vaalikiireiden yhteensovittaminen on taidetta. Olen kuitenkin päättänyt, että suoriudun, koska en ole asialla ensimmäistä kertaa. Olen myös elänyt jo sen verran pitkään, että tunnen hyvän kykyni organisoida asioita. Perjantaina 22 asteen pakkasessa seisoessa auton vieressä Hämeenlinnantiellä, asia ei ollut yhtä selvä.

Olin luvannut kyyditä kaksi muuta työntekijää Lietoon palaveriin. Olin ajoissa matkassa ja ilma oli kaunis. Tyksistä lähtiessä käänsin radion uutisille ja korjasin asentoa paremmaksi. Pienen ajomatkan jälkeen kuului karahdus. Ensin ajattelin, että ajoin johonkin jääkokkareeseen, mutta pian auto puolsi ojaa kohti. Ulos ja katsomaan - etukumi puhki.

Sitä ei koskaan ajattele aamulla, että tänään on juuri se päivä, jolloin kaikki sattuu. Soitto kyydittäville, soitto pojalle, soitto autokorjaamoon. Lietoon meno onnistuu, poika tulee vaihtamaan renkaan. Hienoa! Kokous on vaativa, tieto, että rengasta ei saa vaihdetua tulee viestinä. Mitenkähän jatkan vaalitilaisuuteen? Keskityn kokoukseen ja sen vaativiin käänteisiin, asia kerrallaan. Kokouksen jälkeen jälleen puheluja puhelujen jälkeen. Autokorjaamo on lomalla, mutta vävypoika lupaa tulla paikalle. Pultit on tiukassa, aikaa kuluu, vaalitilaisuus Varissuolla alkaa pian. Soitto Matti Kapaselle, jonka kanssa tilaisuuden järjestin. Hänkään ei ole tasalta paikalla. Kiva tilaisuus, kun ehdokkaat ei saavu. Soitan taksin. Taksia ei kuulu. Palelee jo todella paljon, kännykkäkin on ihan jähmeä.

Rengas saadaa vaihdettua, soitan ja perun taksin (ei tullut 20 minuttiin). Ajetaan läheiseen rengaskauppaan, siellä kauppias sanoo, että vain yksi rengas autossa on sallittu. Apua, olisi pitänyt tuokin huomata jo kauan sitten. Renkaat on siis vaihdettava kaikki = 370€ (kaksi pientä vaalimainosta). Otan vävypojan auton ja kaahaan Varissuolle, missä jono on jo muodostunut. Kunnallissihteeri oli kuullut ongelmista ja oli paikalla kauhomassa hernesoppaa.

Esiteet ja karkit käsiin ja juttelemaan varissuolaisille. Mukavia ja kiitollisia ihmisiä. Kaikki värjöttelemme kovassa pakkasessa. Tarinani saa paljon sympatiaa. Pian paikalle saapuu rouva, joka kiireisesti tulee luokseni ja sanoo: "Hei! Tulin hakemaan pyykkipojan. Minulla on jo kolme niitä ennestään. " Voi kuinka mukavaa, että pyykkipoikani ovat löytäneet rakastettavan kodin.