Turussa kiellettiin vaalimainosten ripustaminen kaupungin maalle. Puhuttiin kaupunkikuvan siistimisestä. Samaan aikaa kuka tahansa yksityinen firma voi pilata päiväni maiseman isolla banderollillaan. Voin kompastua kadulla tököttävään mainnostauluun tai esitetelineeseen, eikä kukaan pidä niitä epäsiisteinä. Onko yksityisen firman mielipiteenvapaus nyt kansalaista tärkeämpi. Uskoin asuvani vapaassa maassa, missä uskallan ja saan ilmaista mielipiteeni. Nyt sille ilmaisemiselle laitetaan rahallinen este.
Samalla kun pyritään lisäämään kansalaisten äänestysintoa, vedetään mattoa alta koko tapahtumalta. Vaalithan ovat perinteisesti näkyneet ja kuuluneet. Tuskin kukaan on kokenut muutaman viikon mittaista kamppanjaa epämiellyttävänä. Eikö olisi pikemminkin välttämätöntä, että kukaan ei voisi kulkea kaupungilla huomaamatta vaaleja.
Eikä riitä, että äänestysinto laskee ja kansalaisten mielipide jää kuulematta. Tällä menettelyllä saadaan myös eduskuntavaalien ehdokkaat eriarvoiseen asemaan. Minä turkulaisena ehdokkaana joudun maksamaan huomattavasti enemmän tavoittaakseni äänestäjät, kuin esimerkiksi toveri Salossa. Mihin unohtui kuntalaisten tasavertainen kohtelu.
Ei tässä ole kyse mistään muusta, kuin rahasta. Nyt mainostoimistot voivat rahastaa rikkailta Kokoomuslaisilta linja-autonkylkiä, bussipysäkkienseiniä ym. Eikä kukaan kiellä yksityisellä maalla olevia mainoksia. Niitähän on esim. erään maalausliikkeen omistuksessa kyllä riittävästi. Ei nämä säännöt koske ketään muita kuin pienellä vaalibudjetilla toimivia sitkeitä ehdokkaita. Me pienipalkkaiset olemme printanneet pienellä rahalla mainoksia ja liimanneet niitä tauluihin. Halvalla on päästy, kun talkoohenkeä on löytynyt. Vaalien jälkeen jo seuraavana päivänä samat talkoolaiset ovat keränneet taulut ja laput pois.
Rahalla saa ja hevosella pääsee!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment