Korin pohjalla kiljuu vielä yli 200 punaista pyykkipoikaa numerolla 16. 800 toveria on jo löytänyt kodin ensin äänestäjän rintapielestä ja sitten pyykkinarulta. Jotkut ovat päässeet sukulaistensa joukkoon. Niissä numerot ovat joko 466, 117 tai 69. Ne ovat samaa sukujuurta, mutta jo eläköityneet tehtävästään. Nämä 200 haluaisivat lähteä puoluetyöhön. Ne haluaisivat muistuttaa äänestäjää kirjoittamaan hyvän numeron heidän kyljestään.
Uskomattomia palvelijoita nuo pyykkipojat. Punaisena hehkuva suomalainen Aino pyykkipoika on hellyyttävä arkinen muisto lapsuudesta. Sitä ei voi olla ottamatta, eikä sitä raaski heittää pois.
Olen nyt jakanut neljän vaalien aikana näitä käsin kirjailtuja ihme-esineitä. Niitä osatan tulla jo pyytämään. Eräs rouva sanoi, että hän keräilee niitä. Edellisissä eduskuntavaaleissa minulla oli 600 pyykkipoikaa ja sain 989 ääntä. Nyt minulla on 1000, joten mitenkähän käy. Olisiko pitänyt tehdä enemmän?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment