Turun seudulla ollaan tekemässä suurta päätöstä tulevaisuuteen. Turku Energia haluaa naimisiin Fortumin kanssa. Keskisuuri energia laitos menee naimisiin suuren tilallisen kanssa. Nähtyhän se on, että rakkaudesta ei ole kysymys, vaan järkiavioliitosta.
Turku energia on pärjännyt hyvin monipuolisella toiminnallaan. Lämpö on ollut kallista, mutta sähkö on noussut kohtuullisesti. Joka vuosi on muistettu omistajaa usean miljoonan lahjalla. Tällä lahjalla Turku on sitten tarjonnut palveluja kaupunkilaisille.
Energian tuoton markkinat käyvät nyt kuumina. Ydinvoimaa odotellessa ryhdytään tekemään kauppoja. Samalla useat eri ympäristökysymykset vaativat selkeitä ratkaisuja. Jätteenkäsittely niistä suurimpina. Epäselvä kuntatilanne tekee markkinarakoa suurille toimijoille. Pelko yksin jäämisestä on totta.
Turun seudun jätekysymys on ollut kesken jo kauan. Jos aikoinaan olisi luovuttu sovinnolla Orikedon polttolaitoksesta, niin nyt jo olisi harjakorkeudessa Topinojan monipolttolaitos, mutta kun ei. Jos aikoinaan olisi tehty järkevä päätös kunnallisesta jätteenkuljetuksesta, meillä olisi myös materiaalia tarpeeksi polttaa, mutta kun ei. Päätös toisensa jälkeen on ollut huono ja nyt sitten ollaan menossa pakkoavioliitoon.
Suuri ja mahtava Fortum on huomannut hätämme ja aikoo takoa nyt tulosta. Nöyrä Turku on polvillaan ja ottaa minkä saa. Onko todella pakko tehdä huonoja päätöksiä jälleen? Voisiko nyt puhaltaa pelin poikki ja tehdä selkeä seudullinen energiasuunnitelman? Josko siinä selviäisi, että onkin edullisempaa hajauttaa energiantuotanto, varsinkin lämmöntuotannon suhteen, pienempiin yksiköihin ja monimuotoisiin toimintatapoihin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment