Sunday, December 21, 2008

Nimiäiset Aarne Oliverille

Nuorin lapsenlapseni sai tänään nimen Aarne Oliver. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin mukana uskonnottomassa nimenantotilaisuudessa. Jännitin kovasti seremonian muotoa. Olin tietysti kuullut ja lukenut erilaisista mahdollisuuksista järjestää juhlat. Tapoja on kuitenkin niin monia, että kokonaiskuvaa ei ole muodostunut.

Juhla alkoi musiikilla, jolloin vauva tuotiin sukulaisten piiriin puettuna isänsä entiseen kastemekkoon. Vauvaa kantoi kummi. Vauva tuotiin kaikkien keskelle. Tämän jälkeen vauvan äiti, tyttäreni, kertoi nimiäisten muodon ja sisällön. Vauva otettaisiin osaksi sukua ja ympäröivää yhteiskuntaa. Hänestä tulee virallisesti yhteisön tasavertainen jäsen. Nimi on se symboli, jolla yhteisössä toimitaan.

Seuraavaksi oli sitten nimen arvuuttaminen. Kaikki me sukulaiset saimme sanaristikon ratkaistavaksi. Sanaristikkoon oli kerätty vauvan lyhyen elämän asioita ja vanhempien merkkipäiviä. Vähitellen ristikkoon hahmottui kaksi nimeä. Hämmentävää oli, että ensimmäiseksi tuli tämä uusi nimi, kun kaikki luulivat, että Oliver on varsinainen nimi. Harvat selviytyivät visaisesta tehtävästä.

Kun nimi oli kaikille tiedossa, kertoi Aarnen isä nimestä. Nimiä oli väestörekisterissä annettu neljä kertaa myös naisille. Nimi on ollut yksi suosituimmista aikoinaan, mutta nyt harvinainen. Oliver sen sijaan on tämän päivä suosikkinimi, mutta harvinainen nimi Suomessa kautta aikain. Nimi tulee minun suvustani. Isoisäni oli Aarne Antikainen Keski-Suomesta. Hän oli erittäin musikaalinen ja maalasi lukuisia tauluja sodan jälkeen suomalaisten seinille. Näitä luovia piirteitä nämä vanhemmat toivovat myös lapselleen.

Tämän jälkeen Aarnen kastettiin elämän virtaan. Tämä kohta seremoniasta oli vaikuttavin. Kummit ottivat lapsen, riisuivat jalat paljaiksi ja kastoivat ne veteen vuorotellen. Kun kastaminen oli tehty sytyttivät vanhemmat ja kummit kynttilä elämänvirran veteen. He ikään kuin antoivat tulen elämään. Vertaus on uskomattoman hieno.

Laulu kuuluu suomalaiseen seremoniaan. Yhteislauluksi oli valittu laulut: lintu ja lapsi, lintu, jotka kertoivat linnuista ja lennosta elämän taivaalla. Tämä oli kohta, jossa itse sankari hieman heräsi ja äännähti.

Lopuksi molemmat papat pitivät kauniit ja kannustavat puheet vanhemmille ja pienelle Aarne-pojalle. Kahvien ja kakkujen jälkeen tyttäreni Sanna lauloi kauniin joululaulun, näin sydämeeni joulun teen. Tässä kohdassa tuli mukaan ripaus kristillisyyttä, mitä tuskin suomalaisessa seremoniassa pitääkään välttää.

Kyynelee olivat herkässä ja tuneet pienen ihmisalun elämän vahvistamisessa. Yhteisön tuki on taattu tälle pienelle ihmisalulle.

No comments: