Upeaa oli kävellä satojen naisten pitkässä jonossa Turun kauniissa jokimaisemassa!
Sen sijaan jonottaminen maalissa oli kärsimys. Ei yksin sen takia, että aurinko paistoi ja jalat painoi, vaan sen takia, että markkinat toimii. Me kaikki, tahdoimme tai emme, seisoimme jonossa tietämättä miksi tai minkä takia. Ehkä leipäjonossa?
Lopussa selvisi, että huonosti järjestetyssä lopussa oli kysymys jokaisen yrityksen halusta "itse" ojentaa "lahja". Lahja, jonka jo olimme maksaneet korkeissa osallistumismaksuissa.
Marco Bjurström oli hieno yllyttäjä tunnelmaan, jumppa oli totta ja todella tehty. Kaikki me teimme parhaamme. Kävely alkoi laiskasti ja oli sitä. Matkalla juomaa tarjosivat eri sponssorit omien mieltymyksien mukaan. Joillekin ammattiryhmille oli erityistarjoilua. Selvisimme Vasemmsitoliiton tyttöporukalla omalla huumorillamme ja tahdolla olla mukana. Olimme osa isoa naisporukkaa. Se oli juttu, jonka takia oli mukava olla mukana. Markkinahumu tökkii, todella!
Nyt on kaikki sponsoritavarat löytäneet omaistajan. Kierrätystä sekin!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment