Mitä kaupunginhallituksessa tapahtuu?

Kaupunginhallitus on paikka, johon vain harvat voivat tutustua. Kokoukset ovat suljettuja ja läsnäolo-oikeus on vain kutsutuilla virkamiehillä ja asiantuntijoilla varsinaisten jäsen lisäksi. Paikkakunnan lehdestä voimme lukea vain sen, minkä tiedottaja, kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja kaupunginjohtaja hyväksyvät. Tiedottaja ei siis ole riippumaton, kuten esim. jotkut toimittajat. Lehden toimitus näkee netistä saman, minkä kuntalainenkin. Toimittajat eivät näe esim. virkamiespäätöksiä. Olen istunut nyt 12 vuotta kaupunginhallituksessa joko varana tai varsinaisena. Toimintatavat ovat muuttuneet todella paljon. Onhan matkalla ollut kolme eri kaupunginjohtajaakin. Aikaisemmin kokouksissa keskusteltiin asioista ja pohdittiin eri vaihtoehtoja. Nykyisin, kun ryhmien välinen sopimus sulkee useamman jäsenen suun, tehdään vain päätöksiä. Asiat valmistellaan ryhmien välisen sopimuksen allekirjoittaneiden puolueiden edustajien kesken etukäteen. Ryhmän kutsuu koolle KH:n puheenjohtaja. Oli aikaisemmin myös aika, jolloin meidän Rauno Artesola kutsuttiin neuvotteluun, mutta yksin puheenjohtajan kanssa. Usein oli kysymys asiasta, jossa haluttiin kuulla Raunon ylivoimaista asiantuntemusta kuntalaista, hallintosäännöstä ym. tai puheenjohtaja halusi valmistautua etukäteen kinkkisiin vastapuheenvuoroihin. Tämä tapahtui Minnan ollessa vallassa. Kokoukseen tuotavien asioidekin kirjo on muuttunut. Pykäliä on kuulemma yhtä paljon, mutta sisällöt kirjavia. Samassa kokouksessa saattaa olla miljoonien teatterikorjaus ja rouvan nyrjähtänyt nilkka, josta haetaan korvauksia. Virkamiesten päätökset ovat lisääntyneet roimasti. Uuden hallintosäännön (2013) jälkeen tulee väistämättä mieleen, että tuodaankohan KH:n päätökseen kaikki sinne kuuluvat asiat. Asiat voidaan myös pilkkoa siten, että virkamies voi päätöksen tehdä. Lautakuntien asema on myös kohonnut. Lautakuntien listalta löydän usein asioita, joita ennen näki KH:n listalla. Ehkä näin on hyväkin, mutta vaara on, että meidän kannalta tärkeä asia tipahtaakin kokonaan virkamiehille. Esim. nyt lehdistä luettu päätös sulkea yleisövessat on tällainen päätös. Kaupunginhallituksen jäsen löytää itsensä usein myös erilaisista sidosryhmien tapaamisista. Niihin on velvoite, koska yhteistyö erilaisten toimijoiden kanssa on kaupungille tärkeää. Tällainen oli viime perjantaina, kun esiteltiin kaupungin ja Simens yhtiön yhteistyötä. Näissä tapaamisissa Vasemmistoliiton edustajan velvollisuus on pitää puheenvuoro kuntalaisten puolesta ja vaatia, että myös vähävaraiset, vanhukset ja lapset saavat sijan kaupunkisuunnittelussa. Joskus tilaisuudet ovat myös hauskoja esim. teatterinäytös, mutta niissäkin kaupunginhallituksen jäsen on aina puolueensa edustaja ja keskustelee oman- tai naapurikaupunkien poliitikkojen kanssa. Eikä puolisoita säästetä. Kaikissa isommissa tilaisuuksissa odotetaan, että myös avec on mukana. Kun käymme teatterissa oman päätöksemme mukaan, huomaamme eron aina. Teatteriesitys ja tunnelma ovat aivan erilaisia. Edustaminen on edustamista, myös Ruisrockissa. Koska Vasemmistoliitolla on vain yksi edustaja kaupunginhallituksessa, korostuu erilaisten yhteistyökuvioiden rakentaminen. On jaksettava istua saunanlauteilla ja illallisella. Näissä tilaisuuksissa saa sanoa sanottavansa. Kokouksessa siihen ei jää tilaa, kun päätös on tehtävä ja keskityttävä siihen. Olen usein saanut puolueeni tarkoitusperät selostettua vasta seminaarin iltatunteina. Aikaisemmin halveksin tällaista toimintaa, kunnes huomasin, että muuta tapaa ei ole. Voi puhua ja puhua, mutta kukaan ei kuuntele. Pitää ottaa toisten puolueiden edustajat kahdenkeskiseen jutteluun ja tuoda siinä sivussa esiin. puolueen kanta. Minulla on ollut onni nähdä Sauli Saarisen oivallinen tapa toimia. Hän on erittäin pidetty poliitikko, mutta tiukka neuvottelija. Häntä arvostetaan. Pienen puolueen on löydettävä arvostamisen siemeniä. Kaupunginhallituksen jäseneltä vaaditaan myös lukuhaluja. On jaksettava lukea ruudulta kymmenien sivujen raportteja, päätösasioiden lisäksi. On jaksettava räplätä konetta ja etsittävä sieltä toisten lautakuntien asioita ja vanhoja päätöksiä. Useat päätösasiat ovat pitkässä juoksussa. Pitää tietää, mitä puolueemme edustajat ovat päättäneet aikaisemmin tai lautakunnassa. Minulta menee kaupunginhallituksen kokouksen valmisteluun n. 10 tuntia/kokous. Torstaina käyn läpi tuoreen listan. Perjantaina kaivan lisätietoja ja soittelen virkamiehille. Sunnuntaiaamun vietän koneella puoleen päivään asti. Silloin valmistaudun illan kokoukseen ja ehdotuksiin. Sunnuntai -illalla on työvaliokunnan kokous ryhmähuoneella. Maanantaina on joskus vielä soiteltava lisätietoja virkamiehiltä ja hiottava muutosesitykset kuntoon + kirjoitettava koneelle. Itse lähdin opiskelemaan yliopistoon, kun minut valittiin kaupunginhallitukseen. Olin 50 v. Olen todella kiitollinen perheelleni tästä mahdollisuudesta. Se oli ollut haaveeni jo kauan, mutta kaupunginhallituksen jäsenyys potkaisi sen käyntiin. Työn ohella opiskelin sosiaalipolitiikkaa, jota sitten sovelsin politiikassa. Sain itsevarmuutta ja kykyä etsiä tietoa. Opiskelun myötä opin myös kriittisen ajattelun mallin. Aikaisemmin olin vain ollut kriittinen. Opiskelu opetti minua myös lukemaan, ei ainoastaan kokouspapereita, vaan kaikkea yhteiskunnallista tekstiä. Toimin nyt valtuuston 3.varapuheenjohtajana ja olen kaupunginhallituksen kokouksissa läsnä. Varsinaisesta päätöksenteosta olen poissa, mutta työ ei ole vähentynyt yhtään. Toisaalta kaupungin edustaminen ja sidosryhmien kanssa tehtävä työ on lisääntynyt paljon. Usein tulee tunne, että otsassani lukee ”Turku”. En ole paljasjalkainen turkulainen, joten kaikki on pitänyt opetella. 45 vuotta turkulaisuutta on tehnyt asiat helpommaksi. Tässä hommassa pitää rakastaa turkulaisia ja Turku-nimistä kaupunkia. Kriittinen ajattelu, mitä Vasemmistoliiton edustajana harrastan, pitää kohdistaa asioihin, ei ihmisiin. Sitkeästi ja uupumatta tulee puolustaa demokratiaa, vastustaa korruptiota ja politiikan pimeitä huoneita. Paikalla on oltava aina, puolustamassa pientä ja heikompaa. Muut puolueet eivät sitä tee.