Vastustin aikoinaan Euroopan unioniin liittymistä. Silloin perusteluni oli se, että sosiaaliturvaa ryhdytään harmonisoimaan koko EU:n alueella. Pelkäsin, että pohjoismaiden hyvinvointimallilla perustettu sotien jälkeinen sosiaaliturvamme on vaarassa. Näin silloin. Nyt Suomen sosiaaliturva on jäänyt jälkeen useista euroopan maista. Tästä viimeaikaisena esimerkkinä on työsuhdeturva irtisanomisten yhteydessä. Myös ylpeytemme aihetta: omaa peruskoulua, maksutonta opiskelua ja päivähoitojärjestelmää ollaan suurella kädellä hajottamassa. Useassa Euroopan maassa lapsi voi paljon paremmin kuin Suomessa.
Silloinkin puhuttiin pankkien yhteistoiminnasta yhteisen rahan muodossa. Juuri koskaan ei puhuttu, että siitä voisi olla tällaista haitaa. Päinvastoin. Nyt se on nähty, että EU:ta viedään nyt liittovaltion muotoon. Tapahtuneen perusteella, luulisi nyt kaikkien tajuavan, että tarvitaan yhteistä valvontaa. Kaikkien EU -maiden on alistuttava yhteiseen talousarvioon ja talousvalvontaan. Jos sitten jollain menee hyvin, on se velvollinen antamaan ylijäämästään toisille. Voisi kuvitella Suomen valtiovarainministerin näin haluavankin.
Sitä vaan en ymmärrä, että tällaisella kiireellä mennään mukaan. Eikö nyt olisi Suomen pitänyt tiukasti vaatia neuvotteluja euroopan pankkien vastuusta. Suomen pojat lähti häntä koipien välissä Brysseliin. On paljon kivampaa istua illallisella hymyilemässä, kuin saada kiukuttelijan maine. Saattaapa joillain olla mielessä iso EU virka tulevaisuudessa.
Pankithan tässä syyllisiä ovat olleet. Ovat antaneet lainaa ja luottaneet, että kyllä sen joku maksaa. No maksaa kyllä, Suomen kansa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment