Vasemmistoliiton puoluevaltuusto pidettiin viime viikonloppuna tuiskuisessa Rukan hiihtokeskuksessa Kuusamossa. Koska Turussa ei ole koko talvena päässyt hiihtämään, aloitin viikonlopun hiihtämällä kuusi kilometriä. Tämä todella päättäväisyyttä kysynyt teko sai paljon huomiota puoluetovereiden joukossa. Aikataulu oli todella tiukka ja keli kamala. Himo hiihtämään voitti. En koko kuuden kilometrin aikana nähnyt juuri mitään, sillä sivusta tuiskunnut pyry jäätyi silmälaseihini tiukkaan. Onneksi lukuisat hiihtomatkat Lapissa muistuivat mieleen ja osasin suunnistaa vähäisten ympäristöhavaintojen perusteella.
Hiihdon jälkeen oli taivaallinen olo ja hyvä kokousfiilis. Innostus kuntavaalien läheisyydestä levisi salissa nopeasti, jopa vuoden päästä tulevat eurovaalit puhututti jo. Puheenjohtaja Korhosen puheen jälkeen puheenvuoroja yleiskeskusteluun virtasi. Itsekin vein oman pyyntöni. Sain kuitenkin käyttää puheenvuoroni vasta illalla seitsämältä.
Itse toimin jälleen valiokunnan puheenjohtajana, minkä koen kunniana, vaikka joudunkin luopumaan monesta kiinnostavasta työryhmästä ja yleiskeskustelun kuulemisesta. Vielä illallisen jälkeen kymmenen aikaan illalla havahduin kokoushuoneessa tekemässä kuntavaaliohjelman muutosesityksiä selkeämmäksi. Hiihdon tuoma energia kyllä kesti.
Sunnuntai meni nopeasti asioita hyväksyttäessä. Valiokuntani esitys hyväksyttiin melko helposti. Huomasin, että jopa pidin puheenjohtajuudesta ja siihen liittyvästä työstä. Onhan minulla kyllä jo kokemustakin, jopa kokonaan uuden puolueohjelman kirjoittamisesta yön tunteina.
Sunnuntain lennolla Turkuun olin iloinen ja puhtia täynnä. Olin juuri luopunut Turun kunnallisjärjestön puheenjohtajuudesta ja astun nyt vaaleihin toisella otteella. Vaikka puolueen menestys on edelleen ykkösjuttu, niin nyt olisi mahdollisuus keskittyä myös omaan ohjelmaan ja tekemiseen. Antaa vaalien tulla, olen valmis.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Mukavaa että bloggaat taas :).Jari
Tervehdys,
aurinko paistaa jo korkealla, kevätkin piristää.
Ohessa palaan asiaan, jossa tapasimme ainakin välillisesti viime maanantaina. Silloinhan
oli valtuuston luona mielenosoitus lasten ja lapsiperheiden puolesta. Kysymys on koko kaupunkia koskien suuresta asiasta, jossa Turku on lyönyt laimin lakisääteiset velvoitteet.
Kuulin eilen sinun tehneen kiireesti heti samana iltana aloitteen perhetyöntekijöiden perustamisesta neuvolaan.
Pirjo hyvä, pari yötä ja pari päivää, vähän asian tarkempi klaaraaminen olisi saanut aikaan aloitteen, jossa koko hanke liikahtaisi oikealta pohjalta. Kysymys on nimittäin niin, ettei pelkkä neuvolasektori tai sijoituspaikkana neuvola auta tilannetta, sillä on perhietä, joiden kohdalla neuvolavaiheet on ohi mutta saattaa tulla äkillinen avun tarve. Ei murkkuikäisen äiti perheen ongelmassa ensimmäiseksi ajattele neuvolaa.
Onkin muodostettava kaupungissa
sos.keskuksen alle omana yksikkönä perhetyön alue ( sellainen on ymmärtääkseni jopa jo varovasti hahmotteilla siellä), jonne avunpyynnöt mm. menee, josta toimitaan tarvittaessa toki yhteistyössä mm. neuvolan, koulutoimen ja terveydenhuollon kanssa. (Aina ei toki niin ole, vaan pari viikkoa tavallisen arjen pyörittämistä saattaa laukaista ja helpottaa tilanteen.)
Siis pelkkä neuvolaperhetyöntekijä ei ratkaise tässä muuta kuin tekee kokonaisuudesta tynkähakkeen, se voidaan kaataa koko hyvä asia siihen.
Siksi sinuna ottaisin pikapikaa aloitteeni takasin perusteellisempaan valmisteluun niin, että siinä kohtaavat kaikki tarpeet, mm. juuri se avun katkeamattomuus,joka nyt on suuri ongelma.
Kun muutamassa vuodessa uusien vakanssien myötä nykyisten työntekijöiden ympärille kasvaa riittävällä miehityksellä perhetyön yksikkö, alkaa olla edellytykset sille, että kaupungissa voidaan todeta tapahtuvan oikeasti lakisääteistä ennaltaehkäisevää, ei vain korjaavaa ongelmalähtöistä perhetyötä.
Kaikella ystävyydellä,
toivon että pohdit aloitteen täsmentämistä.
Vappuaamuna haudoilla tavataan?
kaija
Post a Comment