Saturday, November 17, 2007

Jokela ei unohdu

Pieni lapsi nojaa iltapimeässä päiväkodin aitaan ja odottaa. Hän odottaa vanhempaa, joka työnantajan pyynnöstä on jäänyt ylitöihin. Seuraavaksi hän nojaa marketin kärryn seinään ja odottaa, että kärry täyttyy. Hän katsoo äitiin ja odottaa katsetta, joka kertoisi, että hänet on huomattu. Äiti odottaa hetkeä, jolloin työasiat ja toimeentulon murheet olisivat poissa ja hänellä olisi aikaa. Molemmat tuijottavat väsynein silmin televisiosta ryöppyävää maailmankärsimystä tai ei tästä maailmasta olevia seikkailusarjoja ja kaatuvat uupuneina sänkyihinsä.

Lasten vanhemmat on pakotettu toimimaan tavalla, mistä he eivät pidä. He eivät pysty keräämään riittävää rohkeutta lopettaa tavaran, rahan, kauniiden ja menestyvien perässä juoksemista. Eivätkä he pysty myöskään tuossa maailmassa kilpailemaan. Lehdet, radiot, televisiot huutavat toimintaa ja markkinatalouden huumaa. Huomenna meidänkin perhe voi voittaa, olla parrasvaloissa ja iltapäivälehtien lööpeissä. Huomenna me olemme yhdessä ja lepäämme, huomenna, huomenna …Kanarialla. He eivät enää muista, mitä toimettomuus ja yhteisöllisyys tarkoittaa tai miltä hiljaisuus kuulostaa.

Vanhemmat ja lapset ovat kilparadalla, johon markkinatalous on heidät ohjannut. Jatkuva kilpailu ja heikkouden viha ohjaavat toimiin, joita kukaan ei todellisuudessa hyväksy. Ei vain ole voimia ja uskallusta hypätä pois.

Jokelan koulun tapahtumat vyöryivät olohuoneisiimme ja hetken monet suomalaiset tunsivat pistoa sydämmessään ja ymmärsivät aikamme vääristyneet tavoitteet. Nyt kun aikaa on hieman kulunut, alkaa poteroista nousta asiantuntijoita, jotka väittävät, että Jokelan surmaaja olikin väärinymmärretty. Hän oli älykäs ja hyvästä perheestä, juuri sellaisesta ihanneperheestä. Halutaan löytää muita syitä tämän kammottavan markkinatalousihanteen uhrista. ei haluta nähdä totuutta.

Jos jotain halutaan tehdä näiden tekojen ehkäisemiseksi se on: tasa-arvon korostaminen. Jokaisen ihmisen elämä on yhtä arvokas. Asunnoton alkoholisti kantaa ainutkertaista elämää, jota pitää suojella. Brysselin kentällä kännykkään puhuva liikemies on osa tätä elämän kirjoa. Kaikilla meillä on arvo, jota yhteiskunnan päättäjien pitää tasa-arvoisesti kunnioittaa. Kaikille on tarjottava mahdollisuus. Ei vain niille, jotka jaksavat juosta kolmea kilparataa yhtäaikaa ja korostaa omaa hyvyyttään.

No comments: