Turun CP-yhdistyksen joulujuhla on ollut jo vuosikausia jouluni lähtölaukaus. Tänä vuonna se pidettiin Merikarinassa. Juhlassa on kaikki juhlan elementit. On yhteislaulua, lauluesityksiä, puheita ja joulukuvaelma. Tietysti juhlan kruunaa hyvä ruoka ja joulupukki lahjoineen. Minulle kuitenkin juhla on mahdollisuus tavata vuosien varrelta tutuiksi tulleita entisiä potilaitani, heidän vanhempia ja järjestön aktiiveja. Totta kai me kaikki vanhenemme, mutta ihanaa on nähdä, kuinka, pienestä juuri ja juuri elämään päässeestä keskosesta on kasvanut upea nuori ja aikuinen.
Koska olen ollut CP-yhdistyksen jäsen jo yli 30-vuotta, on joidenkin ohimoille tullut samaa harmaata kuin minunkin. Yhteiset muistot entisen Hakamaan koulun ajoilta ovat kirkkaasti muitissa. Useat juhliin osallistujat ovat tuolta ajalta. Silloin pieni koulu sitoi kaikki mukaan toimintaan. Harmi nykyisen valtavan suuren Katariinan koulun lapsille ja vanhemmille. Soisi heillekin sen yhteisyyden tunteen, mitä silloin oli.
Koskaan ei voi riittävästi nähdä pienten lasten iloa, kun joulupukki tulee. Parhaimmillan se on silloin, kun lapsi valahtaa pyörätuolista, kun jännitys on tosi suurta. Nauru vain ryöpsähtää saliin ja hellät kädet korjaavat asennon taas paremmaksi toimia.
ps. juhlassa esiintyi aivan mahtava lauluryhmä Toivolan musikantit (meniköhän oikein tuo nimi). Upeaa laulua ja soittoa. Kiitos!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment