Lääkäkärileikkejä kaupunginhallituksessa

Tämän päivän kaupunginhallituksen kokouksessa kaupunginjohtaja otti esille viime viikon perusturvalautakunnan päätöksen lomautusten perumisesta. Hän toivoi, että kaupunginhallitus käyttäisi otto-oikeuttaan, vaikka asia ei ollut listalla. Jo tämä muodollisestikin kyseenalainen tapa jo riittäisi todistamaan asian asiattoman käsittelytavan. No, äänestyksen jälkeen kokoomus, vihreät, keskusta ja rkp olivat valmiita ottamaan asian uudelleen käsittelyyn. Kaupunginjohtajan edeltä tekemää esitystä muokattiin ja se tuli äänestyksen jälkeen päätökseksi. Lomautukset siis tulisi toteuttaa, vain siirto pandemian takia on sallitua.
Kokouksen aikana äkkiä lääketieteen asiantuntijat lisääntyivät. Opettajista, toimittajista, insinööreistä ja juristeista tuli hetkessä epidemiologian asiantuntijoita. Pandemian aikana ei kuulema tarvita huoltohenkilökuntaa tai toimistoväkeä. Lomautusten poisto voisi koskea vain välittömässä potilastyössä olevia hoitajia ja lääkäreitä, nämäkin voisivat olla lomautettuna joulun aikaan, koska silloin kuulema koko epidemia varmasti on ohi. Yritin kertoa, että siivous, näytteiden kuljetus, suojavarusteiden varastointi ja ylipäätään runsas potilasmäärä vaatii koko henkilökunnan läsnäolon. Ei auttanaut, nyt asiantuntemus pandemian hoidosta oli siirtynyt kokoomuksen ja vihreiden taskuun. Uskomatonta, miten väliinpitämättömästi poliitikko voi suhtautua lääketieteelisesti näin vaikeaan asian hoitamiseen. Juuri tämän asiantuntemuksen takia hallintosääntö antaa perusturvalautakunnalle vallan tehdä päätöksiä.

Lomat ohi - työhön on tartuttava

Viime kevään polittiset kärhämät veivät mehut varmaan muiltakin kuin minulta. Lomalle pääsy viivästyi ja lisäsi väsymystä. Minun työni näkövammaisten kuntoutusohjaajana ei myöskään ole tasaista ja helppoa. Kuinka ollakaan koko kevät oli ammatillisesti vaativaa. Ihmettelen nyt, miten jaksoin kuunnella jatkuvaa lätinää talousongelmista, tehdä kipaitä päätöksiä ja samalla ohjata pienen, vaikeasti sairaan ja vammaisen lapsen vanhempia. Tämä kaikki näkyi loman alkaessa.

Ensimmäisen lomaviikon tein ihania hiekkakakkuja lapsenlapseni kanssa. Poikani nivelkierukka repesi jalkapallossa ja leikkaus oli tulossa, mummi auttaa. Todella ihanaa vaihtelua synkille talousneuvotteluille ja ikäville puheille.

Toisen ja kolmannen lomaviikon nukuin mökin yläkerrassa. Katsoin verhonraosta kuinka taivas keräsi pilviä ja tuuli kiskoi koivujen latvoja. Ihanat saunaillat ja uinnit tuntuivat kesältä, mutta päivät näin uskomattomia unia. Tuntui kuin olisin ollut Sodankylän filmifestareilla - yötä päivää vain elokuvia toinen toistaa merkillisempiä. Nämä unet poikkesivat talven unista sillä, että minulla oli aikaa katsoa ne kaikki loppuun. Uskonkin, että osa vaikeista talven päivistä minulla johtuu siitä, että uni aamulla jää kesken ja häiritsee koko päivän päätäni. Unet ovat tärkeitä, silloin kun on uni-ihminen, kuten minä.

Viimeisen lomaviikon ohjelmaan kuului Porin Jazzien lasten konsertti. Menimme sinne koko perhe. Siellä soitti Aarne Alligaattori. Päivä oli kuuma ja aurinkoinen. Lapsenlapsemme rokkasivat hikisinä, kuten me äidit, isät, mummit ja papatkin. Aarne lapsenlapsellamme oli lippu kädessä, missä luki "Aarne on täällä" ja toisella "Aarne on iloinen". Nimikirjoituksia ja leimoja, kunten oikeilla festareilla.

Porin jälkeen suunta kohti Jyväskylää. Äiti olikin jo odottanut vierailuani. Nyt, kun olin viikolla, oli mahdollisuus jututtaa paremmin henkilökuntaa ja seurata palvelutalon käytäntöjä. En vieläkään ymmärrä palvelutalojen vaippasotaa. Kaikki huoneet ovat täynnä vaippalaatikoita. Edelleen päivän sana on "teillä on vaippa, antaa pissan vain tulla". Kyllä, täysin totta. Äitinikin, joka ymmärtää kaikki asiat oikein hyvin, alkaa kohta alistua. Hän ei halua enää soittaa kelloa, vaikka tuntee hyvin ja normaalisti pissahädän. Ei ihme, että n.80% laitoksisa asuvista vanhuksista sairastaa virtsatien tulehdusta. No, me otimme mumman invataksiin ja veimme saunomaan Päijänteen rannalle. Rankka päivä, mutta ihan nähdä äiti taas normaalisti nauttimassa uusista perunoista ja mansikkakakusta. Ihanaa, kun on kuljetuspalvelu ja kuntaliitos. Suurjyväskylän alueella voi invataksilla liikkua nyt yli 50 km veljen mökille.

Nyt lomat on vietetty ja työ jo käynnistynyt. En tiedä, sainko voimia lomalta tarpeeksi. Kun ensimmäinen kaupunginhallituksen kokous alkoi, ei mikään ollut kenessäkään muuttunut. Kukaan ei vaikuttanut levänneeltä ja rauhalliselta, mikäli ei oteta huomioon kaupunginjohtajan tasaista rusketusta. Kaikki kuitenkin käynnistyy tavanomaisesti ja entistäkin vaikeampia aikoja on edessä, kun ryhdytään tekemään ensi vuoden budjettia. Itse ole kyllä kovettunt, sen tunnen ja sitä myös pelkään. Politiikka on ennen ollut kiinnostavaa ihmisten välistä toimintaa. Nyt tuntuu, että mikään inhimillinen ja ennen hiljaisesti sovittu kohtelias käytös ei enää ole totta.

Minusta on tehty runomuotokuva

….tummaa ja syvää sävyä lähtee virtaamaan,
se joka kuohuu,
kosketus joka tahtoo esiin, ihon valo.

Istumme runoilija Salla Pakkalan kanssa TYKS:n pienessä puistikossa, aamuauringon viileässä varjossa. Kaikista Turun kaupungin valtuutetuista tehdään runomuotokuva osana kultuuripääkaupunki –hanketta. Minun vuoroni oli tänään.

Hauras, nuori runoilija istuu vieressäni penkillä. Aamun viileys ei anna kukille lupaa tuoksua. Runoilija katsoo minua ja kynä alkaa piirtää sanoja paperille. Minulle ei ole selvää, miten tulisi käyttäytyä. Olen itse maalannut muotokuvia ihmisistä, jotka ovat olleet hiljaa. Tarvitseeko runo sanoja, jotka putoavat suustani?

Puhun taukoamatta ja Salla kynä piirtää sanoja. Lopussa ymmärrän, että puheeni turhaan täytti rauhaisaa aamua. Elämää kokeneesta ihmisestä kyllä näkyy päälle kaikki tarpeellinen.

Lopputulos on hieno ja vahva. Olen hämmentynyt, miten herkästi ja nopeasti toinen toistaan voi nähdä. Ymmärrämmekö me puhuvat poliitikot tätä?

ps. koko runoa ei vielä voi julkaista, ehkä myöhemmin, kun kaikki ovat valmiina.

Kesäpolitiikkaa

Tämän päivän Turun Sanomissa Kokoomuksen ryhmäjohtaja suomii Turun kaupungin valtuustoryhmien sopimusta. Jo vain. Nyt on hyvä aika sanoa, kun kukaan ei kuuntele. Minä kuulen.

Porvariryhmät ovat loukanneet jo useaan kertaan valtuustoryhmien sopimusta. Rikkeistä rankin on Turun kaupungin It-toimien ulkoistaminen. Koko prosessi antaisi kaikki mahdollisuudet vetää koko sopimus vessanpontöstä. On pelkää jeesustelua esiintyä syyttämässä Vasemmistoliitto ja Kepua.

Hurjinta jutussa on lupaus miljoonien palautuksesta Turun kaupungin henkilöstölle. Tätä ei unohdeta ja se on kuultu.

Loma jatkuu.

Kovan päivän aatto

Huomenna on valtuusto, missä tehdään kovia päätöksiä. Kovia siksi, että ne kohdistuvat suoraan Turun kaupungin työntekijöihin ja sitä kautta kaikkien turkulaisten palveluihin. Kovia myös siksi, että näitä päätöksiä en minä ainakaan haluaisi olla tekemässä. Vasemmistoliitto on allekirjoittanut valtuustoryhmien sopimuksen ja täten sitoutunut talouden tasapainottamiseen. Jotkut puolueessamme katsoo, että sopimus on tehty silloin, kun talouslamasta ei vielä ollut tietoa, tämä toki on totta. Itse olen ollut neuvotteluissa mukana ja pyrkinyt saamaan aikaan mahdollisimman pienet lomautukset sosiaali- ja terveyssektorilla. Siellä onkin nyt suurimmat myönnytykset. Tämän iltaiseen neuvotteluun vien vielä palvelutalojen kotihoidon. Onhan vanhukselle sama, asuuko palvelutalossa vai omassa kodissa, jokatapauksessa hän on säännöllisen hoivan tarpeessa. Palvelutaloon muutettuaan, ehkä vielä suuremman huolenpidon tarpeessa.

Kaupungin porvarijohto käyttää tätä kammottavaa aikaa täysillä hyväkseen. Kun kaikki poliitikot ovat jo väsyneitä ja haluaisivat ansaitulle lomalle, he vyöryttävät aina uusia suunnitelmia päätettäväksi. Suunnitelmia olisi kyllä ollut mahdollista tuoda aikaisemmin, mutta nytkö on sopivin aika, kun varamiehet ovat paikalla. Saadaan ainakin sopivia päätöksiä.

Samassa kokouksessa päätetään kouluverkosta jälleen. Tähän hullunmylyyn en kyllä sano muuta kuin, että hölmöläistarinat ovat kirjoiteut. Tulisipa aika, jolloin koulutoimi voisi tehdä rauhassa tärkeää työtään.

Eikä tässä kaikki. Kun päätösmarkkinat on vihdoin avattu, voidaan siinä sivussa päättää talousohjelmat ja omistuspolitiikasta. On niin kiire, että ei ehditä perämoottoria käynnistää. Niin kauan jo olen tätä politiikkaa katsellut, että tiedän virheiden ja huolimattomuuden vaanivan oikein todella. Kaikki vaan samalla, että soppa on suuri

35-vuotta avioliittoa ja mielenosoituksia

Viikko alkoi hienosti lastemme onnittelulla Turunsanomissa. Maanantaina olikin valtuusto ja valtuustosalin eteen saapui mittava mielenosoitus. Kaupungin työntekijät osoittivat valtuutetuille mieltään lomautuksista. Valtuustossa asiasta annettiin vasta tietoa. Varsinaiset päätökset tehdään 15.6. valtuustossa. Pitkällähän suunnitelmat jo on, joten hätä on suuri.

Seisoin valtuustosalin edessä häpeissäni. Olen yksi niistä päättäjistä, jotka joutuvat kohtaamaan silmästä silmään tämän kurjuuden. Porvarit ovat istuneet vallankahvassa Turussa jo niin kauan, ettei taloutta enää voi korjata normaalitavoin. Rahaa on surutta törsätty yritystukiin, juhliin, konsulttipalkkioihin ja etenkin kalliisiin ostopalveluihin ja korkeisiin johtajien palkkoihin. En ole koskaan hyväksynyt päätöksiä, missä rahaa on hukattu yksityisten firmojen ja henkilöiden tileille. Ei se vaan ole riittänyt, että on äänestänyt vastaan. Nyt häpeä koskee kuitenkin meitä Vasemmistoliittolaisiakin.

Mielenosoittajien joukosta eroittuu mieheni. Olemme olleet naimisissa 35-vuotta ja hän tukee minua poliittisessa työssä. Mielenosoituksen päätyttyä, menemme ylös valtuuston kahvioon ja juomme yhdessä juhlakahvit. Mieli voisi olla parempikin. Vielä kuuluu korvissa työntekijöiden iskuhuudot ja laulut. Olemme marssineet sadat mielenosoitukset yhdessä. Nyt minä seison syytettyjen puolella. Onneksi avioliitossa vielä kuljemme käsikädessä.

Kauheaa aikaa elämme

Tänään sitten piti istua kokouksessa jopa kaksi kertaa ja päättää säästöistä. Huokailuja ja pääpyörityksiä. No, jostain rahat täytyy löytyä. Itse vain olisin ottanut enemmän elinkeinoelämän tukiaisista, keskushallinnon projekteista ja ammattiurheilun tukemisesta. Näistä ei kuitenkaan päästy keskustelemaankaan, kun asia palautettiin.

Pieni erävoitto oli, että sosiaali- ja terveystoimen suorittavaa porrasta ei lomauteta ja opettajien lomautus pieneni perusasteella neljään päivään. Vasemmistoliitto sai vielä läpi nuorisotoimen 40.000€, jolla nuorisotalot ovat auki viikonloppuisin. Surullisinta oli huomata, että julkisen terveydenhuollon alasajo on todella alkanut. Kokoomuksen on vaikea piilotella tavoitettaan. Se lipsahtelee nyt jatkuvasti, vauhdittajana toimi nyt peruspalvelujohtajan siirtyminen yksityisen terveysaseman palvelukseen.

Saapi nähdä, kun useita pieniä terveysasemia nyt laman varjolla suljetaan, ehkä kolmeksi kuukaudeksi, aukaistaanko niitä enää koskaan?