Valtuuston kyselytunti - vastaustuntia ei ollut

Olen istunut valtuustossa nyt kohta neljä vuotta. Aina silloin tällöin on valtuutettujen kyselytunteja. Harvoin kylläkin. Eilen maanantaina oli kyselytunti kaupunginjohtajan esittämästä talousarviosta.

Tein kysymyksen Varsinais-Suomen aluepelastuslautakunnan määrärahan toimintakulujen alentamisesta. Kapupunginjohtaja on esittänyt, että määrärahaa alennetaan 900.000 €. Myös investointimäärärahaa vähennetään. Tilanteen tekee ongelmalliseksi se, että Turku on aluepelastuslautakunnassa vain n. 40% osuudella. Turun päätös vaikuttaa myös muihin kuntiin. Kysyin kaupunginjohtajalta, että onko hän tietoinen tämän vähennyksen vaikutuksesta turkulaisiin. Luettelin vaikutukset: ei sijaisia, ylityökielto, palkkojen eriarvoisuuden korjausta ei tehdä, Jaanin paloaseman sulkeminen. Pahinta on tavoiteajan nouseminen 6 min. 10 minuuttiin. Siis paloauto tulee vasta 10 minuutin päästä hälyytyksestä. Kaikki tiedämme, että tämä ei ole tätä päivää. Ministeriön ohjeet myös ovat 6 minuuttia.

Tein siis kysymyksen, että tietääkö kaupunginjohtaja tämän. En saanut vastausta. Jouduin kysymään asiaa kolme kertaa. Vastauksen antoi talousjohtaja, mutta hän puhui vain investointirahoista. Lopulta jouduin kysymään: onko iljaisuus myöntymisen merkki? Hiljaisuus jatkui.

Kaupunginjohtaja siis tietää, mitä määrärahan supistaminen tarkoittaa. Huolestuttavaa.

Kiitos rakkaat äänestäjäni, kiitos!

Olen nöyrä. 799 turkulaista on pitänyt työtäni hyvänä ja haluaa minun jatkavan politiikassa. Se, että sain turkulaisista poliitikoista kymmenenneksi eniten ääniä on huikeaa. Taakseni jäi jopa ministeri.

Nyt alkaa puolueiden väliset neuvottelut. Vasemmistoliitolla on todella suuri työ saada yhteistyökuviot selville. Demareiden menetys voi tuoda uusia tuulia. Jännitystä tuo myös uusi perussuomalaisten naisryhmä.

Nyt tekemään työtä.

Olkaa äänestäni yhteydessä minuun, vain siten voin parhaiten viedä Turun asioita eteenpäin.

Ensimmäinen voitto

Tulin juuri Fc Interin ja Jaron pelistä. Inter voitti!!!

Tämä on voitto sille, että yksityisellä rahalla voidaan tehdä voittoja.

Joo, mitä tämä tarkoittaa? Meillä Turussa sekä jalkapallo, että etenkin TPS-jääkiekko Turku-halleineen on ollut vallassa pitkään, mutta koko ajan elänyt Turun kaupungin varoilla. Se on luonut Kokoomuksen, Turun Sanomien ja Turun kaupungin kanssa Turun yhteistoimintamafian. Kilpaurheilu ei ole Turun perustoimintaa, se pitää ja voidaan tehdä yksityisellä rahalla. Nyt se on näytetty.

TPS-mafia on ensimmäisen kerran voitettu!

Ensimmäinen voitto tämän päivän politiikassa.

Jalkapallo on politiikkaa!! Eläköön jalkapallo!!

Politiikka on paras dekkari, minkä tiedän

Tänään oli torilla tosi hulina. Ihmisiä oli vaunun edessä mustanaan. Ehdokkaita oli paikalla todella paljon. Todellakin, turkulaiset haluavat tietää ketä äänestää. He vaivautuvat paikanpäälle haastattelemaan vaalikoneissa tai mainoksissa ehdotettua ehdokasta. Itselle tuli myös paljon tutuja ja niitä, jotka halusivat kertoa tehdystä äänestyspäätöksestä. Mieleen jäi Islannista Turkuun muutanut mies, jonka kanssa nopeasti saimme vaihdettua käsityksiä kansojemme tavoista. Oli rohkaisevaa kuulla, että hän oli löytänyt minut nettisivujeni kautta.

Iltapäivällä kuuntelin luentoa "moderni yksinäisyys" yhdessä työtovereideni kanssa. Kyllä, tässä tietoyhteiskunnassa ja helpon yhteydenoton yhteiskunnassa yksinäisyys lisääntyy. Me emme enää kohtaa ihmistä. Vaalityössä on tärkeää, että jokainen kohdataan. Itse katson, että politiikan tärkein tehtävä on kuunnella ja kohdata ihminen. Poliitikkojen on lähdettävä torille ja katsottava kaupunkilaisia silmiin. Itse pidän juuri tästä osasta politiikka. Jokainen ehdokas on kuin pieni tarina, jännittävä ja yllätyksellinen. Jokaisen asia on tärkeä. On todella mukavaa, että kokeneena poliitikkona pystyy myös antamaan vastauksia ja neuvomaan palveluiden käytössä.

Nyt nukkumaan ja keräämään voimia huomiseen. Illalla pitää jaksaa kuunnella loppuun asti kaikki tulokset. Todella jännittää. Mitä vain voi tapahtua. Politiikka on paras dekkari.

Kiitos eläkeläiset

Onko mitään niin mukavaa, kun nähdä iloisia ja hyväkuntoisia eläkeläisiä? Minulla oli tänään tämä onni. Jyrkkälän nuorisotalolle oli kokoontunut jälleen suuri joukko virkeitä eläkeläisiä. Toimeliaimmat ovat jo täyttäneet 80 -vuotta. Laulu ja tanssi sujuu. He olivat myös kiinnostuneita Turun politiikasta ja seuraavat tarkasti terveelliseen elämään johtavia vinkkejä. He jaksavat lähteä useana päivänä viikossa esiintymään turkulaisiin vanhainkoteihin, ilahduttamaan ikätovereitaan. Nyt Turku on vähentämässä eläkeläisjärjestöjen avustuksia ja kokoontumispaikoistakin on pula. Monet kärsivät myös kesähuviloiden myyntiuhasta. Heille esim. työväenopiston Tenholassa käynti on ollut vuosikymmenien ilo.

On toinenkin asia mukavaa. Tosi mukavaa on myös hoitaa lastenlastani Tuulia. Vaikka äidin ja isän poissaolo onkin vakava asia, jaksaa hän uudestaan ja uudestaa ilahtua lauluistani ja palikkatorneista. Harvoin saa niin vähällä hyvän mielen.

Sosialismia vihdoinkin

Katainen ja Vanhanen ovat vihdoinkin ymmärtäneet sosialismin perusluonteen. On todellakin parempi, että valtio omistaa ja hallitsee yhtiöiden toimintaa. Pitikö tämä oppia suurvalta USA:n pankkiromahduksen kautta? Eikö Suomen valtion toimet omien yhtiöidensä myynnin kautta riittäneet opiksi. Nyt on myyty tärkein kansallisomaisuus ulos maasta. Nytkö vasta porvarit huomaa, mitä tuli tehtyä?

Vammaistaitelijat ovat edelleen nurkassa

Tänään oli Väino Aaltosen museossa seminaari, missä puhuttiin vammaisten taiteilijoiden asemasta. Tekstiilitaiteilija Jenni-Juulia Wallinheimooli valmistanut puheenvuoron, missä hän laittoi usean kuulijan arvomaailman sekaisin. Hän reippaasti kertoi, että usein vammaiset taitelijat saavat ansiotonta arvoa vammansa takia ja tulevat täten vähätellyiksi taiteilijoina. Lehdistö on enemmänkin kiinnostunut vammasta kuin tuotoksesta. Vammaisten ei myöskään ole mahdollista saada taidealan koulutusta ja kehittyä työssään. On tärkeää, että taiteilija saa aitoa kritiikkiä töistään. Näin voi kehittyä ja tulla erinomaiseksi. Vammainen taiteijija saa harvoin tai ei ollenkaan kritiikkiä ja ohjausta.

Seminaarissa tuotiin esille myös taiteijan työn asemaa. Vammaiselle olisi tärkeää tietää, milloin taiteen tekeminen katsotaan työksi. Mikäli voidaan katsoa, että taiteilija on ammatti, voi silloin saada esimerkiksi apuvälineitä työn suorittamiseen. Suomessa ei myöskään arvosteta taiteilijoita siten, että he saisivat käyttöönsä henkilökohtaisen avustajan. Ei luovuus ja näkemys välttämättä asu samassa kehossa kuin taitavat kädet.

Kaikilla pitäisi olla yhtäläinen oikeus kehittyä luovassa ilmaisusssaan. Vammainen taiteilija saattaa tarvita siihen apuvälineitä tai avustajaa, mutta on itse tuotteen luoja ja saa siten sisällön elämäänsä. Vammaisten kuvataiteilijoiden peruskoulutusta on kehitettävä kaikilla tasoilla, ei yksin korkeakouluissa. Suomi voisi myös hyödyntää muotoilun osaamistaan vammaisten suunnittelijoiden kautta. Tulisi ainakin esteettömiä ja toimivia tarvekaluja myyntiin.