Pohjoismaisten naisten voimaa

Tänä viikonloppuna kokoontuu Turussa Pohjoismaisten naispolitikkojen verkosto. Oli mielenkiintoista olla mukana tapaamassa osallistujia. Nämä naispolitikot ovat perehtyneet maahanmuuttajanaisten politiikkaperehdyttämiseen. Tämä pohjoismainen verkosto perustettiin 1970 Malmöössä Ruotsissa. Suomalaiset olivat aktiivisesti mukana heti alusta. Nykyinen puheenjohtaja Jelica Ugricic muistaa hyvin Carola Peltosen voiman asioiden hoidossa.

Norjalaiselta sosiaalidemokraatti kollegalta kuulin myös, että vasemmistolainen poliitikko vetää Norjassa kurssja naisille. Kurseilla opetettaan maahanmuuttajanaisille politiikan alkeita ja toimintatapoja, mutta myös norjalaisille naisille kykyä toimia miesvaltaisessa politiikassa. Hienoa! Saan ensi viikolla nettiosoiteen, mistä voin opiskella koulutusohjelmaa. Nyt naiset voimaantumaan!

Mukava oli kuulla myös Oslon uudesta ooppera- ja musiikkitalosta. Hieno talo, mihin pitää mennä aurinkolasit päässä, koska seinäpinnat häikäisee. Mielenkiintoista oli myös kuulla avajaiskonsertista, missä vieressä istunut kolleega oli ollut. Avajaisesitys oli ollut Aida - oppera. Kohdassa, missä normaalisti laulaa orjat, lauloi nyt kaikki taloa rakentamassa olleet työläiset. Apua!

Kyllä paljon oppii, kun lähtee mukavalta sohvalta liikkeelle.

Saarille rakentaminen ei ole tulevaisuutta

Kun laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta tuli voimaan, sen yhtenä kärkenä oli kuntien yhteinen kaavoitus. Tarkoitus oli luoda varsinkin kaupunkiseuduille ekologinen, julkista liikennettä suosiva nauhamainen rakentamiskaava. Nyt, kun aikaa on kulunut ja ympäristökunnat ovat saaneet nimensä ja vaakunansa kiistelylistalle, on tärkeä asia unohtunt. Useimmat suuret kaupungit ovat jääneet ilman kumppania. Tähän ovat johtaneet aivat muut syyt kuin luonnonarvojen kunnioittaminen, niin Turun kuin muidenkin kuntien osalla.

Huhtikuun 11. päivä Sisäasianministeriö kutsui Tampereelle suurten kaupunkien seutukuntien edustajat. Sekä yleisten, että seutukunnille suuntautuvien puheenvuorojen joukossa korostettiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja ekologista rakentamista. Turun seudulle suunnatussa kaupunkisuunnitelman arvioinnissa nousi voimakkaasti esille Ympäristöministeriön mielipide, että Turkua ei saisi pakottaa rakentamaan saarille. Tarkoitus oli antaa viesti ympäristökunnille kaavoittamisen yhteisvaikutusten tärkeydestä.

Nyt Hirvensalon ja Kakskerta-Satavan kaavat ovat tulossa päätökseen valtuustoon. Kun tarkastelee kaavoja ja niihin liittyviä liikennejärjestelyjä, ei voi kuin toivoa, että ympäristökuntien edustajilla oli korvat höröllään Tampereen kokouksessa. Mikäli Turulla olisi tonttimaata tarjolla muuallakin kuin pohjoisessa, ei tätä todella epäekologista rakentamista tehtäisiin. Saarille rakentaminen tuottaa kestämättömän likenneongelman uudesta sillasta huolimatta. Koska rakentaminen on todella kallista (kunnallistekniikka) on taloja rakennettava paljon ja tiheään, jotta edes jollain olisi varaa niitä vuokrata tai osataa. Tällä tieheällä rakentamisella tuetaan myös joukkoliikenteen edes jollaisiakin mahdollisuuksia olla kannattavaa.

Jos Turku tekee niin tai näin, niin varmasti väärinpäin. Toivottavasti ympäristökunnat ymmärtävät vastuunsa tulevien sukupolvien elämisesta turunseudulla.

Naisten kuntovitonen - markkinahumua

Upeaa oli kävellä satojen naisten pitkässä jonossa Turun kauniissa jokimaisemassa!

Sen sijaan jonottaminen maalissa oli kärsimys. Ei yksin sen takia, että aurinko paistoi ja jalat painoi, vaan sen takia, että markkinat toimii. Me kaikki, tahdoimme tai emme, seisoimme jonossa tietämättä miksi tai minkä takia. Ehkä leipäjonossa?



Lopussa selvisi, että huonosti järjestetyssä lopussa oli kysymys jokaisen yrityksen halusta "itse" ojentaa "lahja". Lahja, jonka jo olimme maksaneet korkeissa osallistumismaksuissa.



Marco Bjurström oli hieno yllyttäjä tunnelmaan, jumppa oli totta ja todella tehty. Kaikki me teimme parhaamme. Kävely alkoi laiskasti ja oli sitä. Matkalla juomaa tarjosivat eri sponssorit omien mieltymyksien mukaan. Joillekin ammattiryhmille oli erityistarjoilua. Selvisimme Vasemmsitoliiton tyttöporukalla omalla huumorillamme ja tahdolla olla mukana. Olimme osa isoa naisporukkaa. Se oli juttu, jonka takia oli mukava olla mukana. Markkinahumu tökkii, todella!

Nyt on kaikki sponsoritavarat löytäneet omaistajan. Kierrätystä sekin!

Ministeri Risikon himmelit

Lauantaina 17.5. minulla oli tilaisuus antaa vastauspuheenvuoro peruspalveluministeri Risikon esitelmään kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Ministeri hallitsee sosiaali- ja terveydenhuollon sisällöt ja luennoi niistä asiantuntevasti. Koska olimme Vasemmistoliiton seminaarissa, tuli tunnelma, että asiat tuotiin esille meille myönteisessä valossa, tai sitten on kyseessä hallituksen vasemmistolaisin ministeri. Useat seminaarissa olleet puoluetoverit ihmettelivät yksimielisyyttä hallitusohjelman painotuksista ja palvelurakenteen muutospaineista.

Yhdessä asiassa olin ministeri Risikon kanssa eri mieltä. Hän sanoi, että kunnissa tehdään tällä hetkellä vain hallintohimmeleitä ja varsinaiset palvelurakenteen uudistukset ovat jääneet. Uudistukset ovat kyllä jääneet, se on totta, mutta itse olen sitä mieltä, että kuntavirkamiesten tulokset ovat paremminkin hallinnollisia harakanpesiä. Perustelen tätä sillä, että uusien yhdistyneiden kuntien hallintomallit ovat huonompia, kuin edellistet yhteensä. Kunnat eivät ole uskaltaneet tehdä uudistuksia kuntarajojen muutosten yhteydessä. Kun ollaan tehty uutta hallintomallia on siihen pyritty laittamaan kaikkien johtavissa asemissa olevien virkamiesten toiveet. Jokainen on ikäänkuin laittanut kortensa kekoon. Tämä työ ei ole ollut kovinkaan johdonmukaista, kuten himmelin teko on.

Kristian Smeds - olenko myös minä paha?

Tulin juuri Kansallisteatterin Tuntematon sotilas –esityksestä. Minä kysyn nyt sinulta Kristian Smeds – olemmeko me kaikki syyllisiä tähän mielettömyyteen? Olen jo vuosia pyrkinyt toimimaan oikeudenmukaisuuden puolesta sotaa vastaan. Silti esityksen jälkeen minulla on erittäin vahva tunne siitä, että juuri minä olen välinpitämätön ja lietson ihmisten välistä ristiriitaa ja mielettömyyttä.

Äänitehosteet, valot, videot, vesi, savu … kaikki kerralla ja erikseen. Valtava hiljaisuus ja kiduttavan pitkät odotukset. Lopeta jo tämä, menemme sietämisen äärirajoille. Sotilaat löytävät rajan takaa maatuska –nuken. He ihastuvat, purkavat nuken aina pienimpään asti raiskaten sen julmasti. Hiljaisuus - kohmettuneen naisen ruumis makaa lumihangessa. Me kaikki olemme syyllisiä.

Sota on mielettömyys. Millään ei tunnu olevan mitään järjellistä selitystä. Käskijät ja käskettävät toimivat yhtä epäjohdonmukaisesti ja ovat yhtä hädissään. Käskijöillä on vain vähän enemmän iloja. Yleisökin on osa sotaa ja saa kuulan kalloonsa, joitakin osallistetaan tanssilla osaksi sodan iloja. Kaikkia käskytetään laulamaan työväenlaulua, koska vastakkaiasettelun aika on ohi.

Minä, joka olen vuosia tehnyt työtä vammaisten parissa ja ajanut heidän oikeuttaan yhdenvertaisuuteen, ryhdyn itkemään, kun näyttelijää nöyryytetään lavalla vammaisen esittämisestä. Tunnen ääretöntä vihaa luutnanttia kohtaan, joka vaatii vammaista Honkajokea nousemaan ylös ja kävelemään. ”Teidänlaisia yhteiskunta elättää” –hän huutaa. Cp-vammaista näyttelevä näyttelijä nousee ylös ja syyttää julmasti yleisöä siitä, että sallimme sotilaiden vääntelehtiä lattialla ja näytellä sotaa, mutta vammaisen näytteleminen ei ole oikein ja hän ei onnistu siinä. Valtava tunnekuohu ja ymmällään olo. Mitä saa näytellä?

Katri-Helena, Halonen, Lenita Airisto, poliitikkomiehet ja Arto Paasilinna, kaikki saavat kuulan kalloonsa. Tove Janson ja Fransu –koira, kukaan ei jää osattomaksi luodista, joka syyllistää. Kyllä, kyllä minäkin olen syyllinen. Kaikki me olemme syyllisiä siihen, että edelleen maailmassa soditaan ja ihmiset ovat uhreja. Jonkun täytyy se meille sanoa näin selkeästi. Kiitos, että saat tuhannet ihmiset matkustamaan pitkiäkin matkoja näytelmääsi, joka todella puhuttelee.

Puoluekokous piristää!!

Vasemmistoliiton puoluevaltuusto pidettiin viime viikonloppuna tuiskuisessa Rukan hiihtokeskuksessa Kuusamossa. Koska Turussa ei ole koko talvena päässyt hiihtämään, aloitin viikonlopun hiihtämällä kuusi kilometriä. Tämä todella päättäväisyyttä kysynyt teko sai paljon huomiota puoluetovereiden joukossa. Aikataulu oli todella tiukka ja keli kamala. Himo hiihtämään voitti. En koko kuuden kilometrin aikana nähnyt juuri mitään, sillä sivusta tuiskunnut pyry jäätyi silmälaseihini tiukkaan. Onneksi lukuisat hiihtomatkat Lapissa muistuivat mieleen ja osasin suunnistaa vähäisten ympäristöhavaintojen perusteella.

Hiihdon jälkeen oli taivaallinen olo ja hyvä kokousfiilis. Innostus kuntavaalien läheisyydestä levisi salissa nopeasti, jopa vuoden päästä tulevat eurovaalit puhututti jo. Puheenjohtaja Korhosen puheen jälkeen puheenvuoroja yleiskeskusteluun virtasi. Itsekin vein oman pyyntöni. Sain kuitenkin käyttää puheenvuoroni vasta illalla seitsämältä.

Itse toimin jälleen valiokunnan puheenjohtajana, minkä koen kunniana, vaikka joudunkin luopumaan monesta kiinnostavasta työryhmästä ja yleiskeskustelun kuulemisesta. Vielä illallisen jälkeen kymmenen aikaan illalla havahduin kokoushuoneessa tekemässä kuntavaaliohjelman muutosesityksiä selkeämmäksi. Hiihdon tuoma energia kyllä kesti.

Sunnuntai meni nopeasti asioita hyväksyttäessä. Valiokuntani esitys hyväksyttiin melko helposti. Huomasin, että jopa pidin puheenjohtajuudesta ja siihen liittyvästä työstä. Onhan minulla kyllä jo kokemustakin, jopa kokonaan uuden puolueohjelman kirjoittamisesta yön tunteina.

Sunnuntain lennolla Turkuun olin iloinen ja puhtia täynnä. Olin juuri luopunut Turun kunnallisjärjestön puheenjohtajuudesta ja astun nyt vaaleihin toisella otteella. Vaikka puolueen menestys on edelleen ykkösjuttu, niin nyt olisi mahdollisuus keskittyä myös omaan ohjelmaan ja tekemiseen. Antaa vaalien tulla, olen valmis.

Jokela ei unohdu

Pieni lapsi nojaa iltapimeässä päiväkodin aitaan ja odottaa. Hän odottaa vanhempaa, joka työnantajan pyynnöstä on jäänyt ylitöihin. Seuraavaksi hän nojaa marketin kärryn seinään ja odottaa, että kärry täyttyy. Hän katsoo äitiin ja odottaa katsetta, joka kertoisi, että hänet on huomattu. Äiti odottaa hetkeä, jolloin työasiat ja toimeentulon murheet olisivat poissa ja hänellä olisi aikaa. Molemmat tuijottavat väsynein silmin televisiosta ryöppyävää maailmankärsimystä tai ei tästä maailmasta olevia seikkailusarjoja ja kaatuvat uupuneina sänkyihinsä.

Lasten vanhemmat on pakotettu toimimaan tavalla, mistä he eivät pidä. He eivät pysty keräämään riittävää rohkeutta lopettaa tavaran, rahan, kauniiden ja menestyvien perässä juoksemista. Eivätkä he pysty myöskään tuossa maailmassa kilpailemaan. Lehdet, radiot, televisiot huutavat toimintaa ja markkinatalouden huumaa. Huomenna meidänkin perhe voi voittaa, olla parrasvaloissa ja iltapäivälehtien lööpeissä. Huomenna me olemme yhdessä ja lepäämme, huomenna, huomenna …Kanarialla. He eivät enää muista, mitä toimettomuus ja yhteisöllisyys tarkoittaa tai miltä hiljaisuus kuulostaa.

Vanhemmat ja lapset ovat kilparadalla, johon markkinatalous on heidät ohjannut. Jatkuva kilpailu ja heikkouden viha ohjaavat toimiin, joita kukaan ei todellisuudessa hyväksy. Ei vain ole voimia ja uskallusta hypätä pois.

Jokelan koulun tapahtumat vyöryivät olohuoneisiimme ja hetken monet suomalaiset tunsivat pistoa sydämmessään ja ymmärsivät aikamme vääristyneet tavoitteet. Nyt kun aikaa on hieman kulunut, alkaa poteroista nousta asiantuntijoita, jotka väittävät, että Jokelan surmaaja olikin väärinymmärretty. Hän oli älykäs ja hyvästä perheestä, juuri sellaisesta ihanneperheestä. Halutaan löytää muita syitä tämän kammottavan markkinatalousihanteen uhrista. ei haluta nähdä totuutta.

Jos jotain halutaan tehdä näiden tekojen ehkäisemiseksi se on: tasa-arvon korostaminen. Jokaisen ihmisen elämä on yhtä arvokas. Asunnoton alkoholisti kantaa ainutkertaista elämää, jota pitää suojella. Brysselin kentällä kännykkään puhuva liikemies on osa tätä elämän kirjoa. Kaikilla meillä on arvo, jota yhteiskunnan päättäjien pitää tasa-arvoisesti kunnioittaa. Kaikille on tarjottava mahdollisuus. Ei vain niille, jotka jaksavat juosta kolmea kilparataa yhtäaikaa ja korostaa omaa hyvyyttään.