Jokela ei unohdu

Pieni lapsi nojaa iltapimeässä päiväkodin aitaan ja odottaa. Hän odottaa vanhempaa, joka työnantajan pyynnöstä on jäänyt ylitöihin. Seuraavaksi hän nojaa marketin kärryn seinään ja odottaa, että kärry täyttyy. Hän katsoo äitiin ja odottaa katsetta, joka kertoisi, että hänet on huomattu. Äiti odottaa hetkeä, jolloin työasiat ja toimeentulon murheet olisivat poissa ja hänellä olisi aikaa. Molemmat tuijottavat väsynein silmin televisiosta ryöppyävää maailmankärsimystä tai ei tästä maailmasta olevia seikkailusarjoja ja kaatuvat uupuneina sänkyihinsä.

Lasten vanhemmat on pakotettu toimimaan tavalla, mistä he eivät pidä. He eivät pysty keräämään riittävää rohkeutta lopettaa tavaran, rahan, kauniiden ja menestyvien perässä juoksemista. Eivätkä he pysty myöskään tuossa maailmassa kilpailemaan. Lehdet, radiot, televisiot huutavat toimintaa ja markkinatalouden huumaa. Huomenna meidänkin perhe voi voittaa, olla parrasvaloissa ja iltapäivälehtien lööpeissä. Huomenna me olemme yhdessä ja lepäämme, huomenna, huomenna …Kanarialla. He eivät enää muista, mitä toimettomuus ja yhteisöllisyys tarkoittaa tai miltä hiljaisuus kuulostaa.

Vanhemmat ja lapset ovat kilparadalla, johon markkinatalous on heidät ohjannut. Jatkuva kilpailu ja heikkouden viha ohjaavat toimiin, joita kukaan ei todellisuudessa hyväksy. Ei vain ole voimia ja uskallusta hypätä pois.

Jokelan koulun tapahtumat vyöryivät olohuoneisiimme ja hetken monet suomalaiset tunsivat pistoa sydämmessään ja ymmärsivät aikamme vääristyneet tavoitteet. Nyt kun aikaa on hieman kulunut, alkaa poteroista nousta asiantuntijoita, jotka väittävät, että Jokelan surmaaja olikin väärinymmärretty. Hän oli älykäs ja hyvästä perheestä, juuri sellaisesta ihanneperheestä. Halutaan löytää muita syitä tämän kammottavan markkinatalousihanteen uhrista. ei haluta nähdä totuutta.

Jos jotain halutaan tehdä näiden tekojen ehkäisemiseksi se on: tasa-arvon korostaminen. Jokaisen ihmisen elämä on yhtä arvokas. Asunnoton alkoholisti kantaa ainutkertaista elämää, jota pitää suojella. Brysselin kentällä kännykkään puhuva liikemies on osa tätä elämän kirjoa. Kaikilla meillä on arvo, jota yhteiskunnan päättäjien pitää tasa-arvoisesti kunnioittaa. Kaikille on tarjottava mahdollisuus. Ei vain niille, jotka jaksavat juosta kolmea kilparataa yhtäaikaa ja korostaa omaa hyvyyttään.

Eläimet kuntaliitoksen tekijöinä

Kun Turku ei onnistunut kuntaliitosneuvotteluissa toivomallaan tavalla, laittoi se eläimet asialle.

Anja Eerikäisen aikoinaan perustama eläinhoitola on pitkään ollut vailla hyviä toimitiloja. Neuvotteluja on käyty Lausteen vanhan koulun ja Paimalan koulun tiloista. Nyt on tullut seudullinen yhteistyö avuksi. Naantalin eläinsuojeluyhdistys on saanut lahjoituksena tontin, minne hyvin sopisi eläinhoitola. Näin syntyisi seudullinen eläinhoitola. Siis Naantalilaiset, Piikkiöläiset, Maskulaiset, jopa turkulaisetkin kissat ja koirat saisivat yhteisen kodin. Tehtäisiin siis eläinten kuntaliitos. Hienoa!
Vihdoinkin tapahtuu jotain Paras-hankkeen tiimoilta.

Agit Prop ei pettänyt

Turun konsettisali melkein täysi, lavalla tunnelma, joka vie meidät kaikki 70-luvulle. Kyyneleet yllättävät, mutta tuttujen laulujen laulaminen auttaa. Taputetaan, tapautetaan ja taputetaan. Välillä tulee tunne, että lapsi potkii vatsassa, kun eläytyy ja palaa 70-luvun tunnelmiin.

Väliajalla näkee paljon tuttuja, joita juuri ja juuri tunnistaa harmaiden hiusten ja partojen alta. Kaikilla on hyvä mieli ja odotusta ilmassa. Ehkä tämä tästä vielä muuttuu. Meissä on selvästi vielä voimaa. Nuoria on paljon salissa ja hekin taputtavat ja laulavat mukana. He kaikki eivät ole meidän ikäpolven lapsia tai lapsenlapsia, vaan uusiakin on joukkoihin tullut. Lopussa yleisö hullaantuu taputuksiin seisten ja laulaa kurkut suorana mukana "siis vasen yks, kaks .... siis vasen yks, kaks....misää joukkosi tiedätkö sen, tännepäin täällä marssivat työläiset. Sinä myös olet työläinen." Sauli Niinistön pahvikuva kaatuu ja me lähdemme uusi veri suonissa kotiin. Taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta on saanut uutta tuulta ja voimaa.

Kehitysvammaiset Paras-hankkeen pyörteissä

Kunta ja palvelurakenneuudistus lähti vauhdilla liikenteeseen silloisen ministeri Mannisen tuuppauksesta. Nopeasti selvitysmies kirjasi asioita selvitettäväksi. Jotenkin päälimmäiseksi nousi köyhien kuntien poistaminen kartalta. Siinä sivussa sitten hiipi esiin muutamia suurelle yleisölle tuntemattomampia asioita kuten hengityshalvauspotilaiden hoito ja kehitysvammahuollon liittäminen sairaanhoitopiiriin.

Vaikeiden, harvinaisten sairauksien keskittäminen pienessä maassa on tietysti järkevää. Ei ole potilaan, eikä kunnan etu, että kuntatalous nousee sairaanhoidon päättäjäksi. Miksi sitten juuri hengityshalvalupotilaat ainoa ryhmänä nostettiin esiin? Miksei otettu vaikeat sydänleikkaukset, syöpäsairaat, aivoleikkaukset ym. Listaa voisi pidentää sitä mukaan, kun vaikeille sairauksille hoitoja löytyy. Tulee vaikutelma, että nostettiin nyt yksi ryhmä, joka on kyllin pieni, jotta keskustelu alkaisi. Nyt tuntuukin siltä, että tämä hengityshalvauspotilaiden hoito olisi helpoimmasta päästä hyväksyä tai sitten keskustelu on hautautunut kunnan rajapyykkien alle.

Kehitysvammahuollon liittämistä sairaanhoitopiiriin on kuitenkin pidetty esillä järjestöjen toimesta. Vaikka kunnissa ja sairaanhoitopiireissä esiintyy asialle puoltajia, on vammaisjärjestöjen kanta jyrkän kielteinen. Kehitysvammaisuus ei ole sairaus, se on kehitykseen vaikuttanut piirre, joka tekee kuntalaisesta erilaisen. Monet kehitysvammaiset ovat terveempiä, kuin valtaväestöön kuuluvat. Vielä 70-luvulla kehitysvammaisten keski-ikä oli todella alhainen, mutta lähti kohoamaan heti kehitysvammalaitosten supistamisen myötä ja lähenee nyt valtaväestön ikää.

Kehitysvammaiset tarvitsevat paljon yhteiskunnan palveluja, ovathan monet kykenemättömiä tekemään palkkatyötä. Ennen kaikkea he tarvitsevat erityisopetusta, asumispalvelua, työtoimintaa ja avustajapalveluja. Miten sairaanhoitopiirien tehtäviin voidaan näitä palveluja liittää?

Tampereen kaupunki on tietääkseni tekemässä kompromissiratkaisua, mikä mielestäni on lähellä hyvää. Terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelut siirretään sairaanhoitopiiriin ja muu toiminta jää kuntien sosiaalitoimeen. Näin taataan kehitysvammaiselle kuntalaiselle samat terveydenhuollon palvelut, kuin muillekin. Erityiseen avuntarpeeseen liittyvät tarpeet jäisivät kuntien yhteisen sosiaalitoimeen.

Hämmentävää tässä keskustelussa on vielä se, että samaan aikaan suunnitellaan vammaipalvelulain ja kehitysvammalain yhdistämistä. Asiassa ollaan oltu hyvin vaitonaisia. Nykyisessä hallitusohjelmassa asiasta mainitaan hyvin pyöreästi.

Kokonaisuudessaan erityisen avuntarpeen piirissä olevien kuntalaisten oikeuksia tulisi selkiyttää. Nykyinen lainsäädäntö on ollut hyvin sairaanhoitokeskeistä. Jokin diagnoosi jo saattaa nykyisen lainsäädännön mukaan taata tietyn etuuden ym. Lähtökohdaksi tulisi ottaa erityinen avun tarve. Miksi ikääntynyt liikuntakykynsä menettänyt kuntalainen ei ole yhtä oikeutettu vapaa-ajanavustajaan, kuin syntymästään liikuntavammainen nuori. Nuori tietysti tarvitsee palveluja enemmän, mutta kyllä mummukin konserttiin joskus tahtoisi.

Kehitysvammaisilla on ollut oma lainsäädäntönsä, mikä on taannut heille joitain etuisuuksia enemmän kuin normaaliälykkyyden omaaville vammaisille. Kun nyt lääketiede on pilkkonut kehitysvamma -kokonaisuuden useaan eri kirjainyhdistelmään, on joskus vaikea tietää lainsäädännön oikeutusta. Lääketiede joutuu ratkomaan sosiaaliturvan verkkoa, kun lapselle määritellään diagnoosia. Vanhemmat joutuvat helposti eriarvoiseen asemaan, elleivät itse osaa nähdä heti asioiden yhteyttä toisiinsa.

Kehitysvammalaissa on paljon hyviä aineksia, mitä pitää sisällyttää tulevaan avuntarve -lakiin. Niistä tärkein on oikeus maksuttomaan iltapäivähoitoon ja oikeus kattavaan palvelutarpeen selvittämiseen. Oikeus työtoimintaan kaikille vammaisille, on nyt jo onneksi kirjattu asetukseen. Kehitysvammaisten asemaa tulisikin tarkastella osana avuntarvetta, eikä nähdä asioita terveydenhuollon arvomaailman kautta. Oikeus ihmisarvoiseen kunnialliseen elämään pitää olla kaikilla kuntalaisilla. Mikäli ei elämää voi elää niin hyvin kuin haluaisi, pitää olla oikeus elää niin hyvin mahdollista. Tähän tarvitaan toisen ihmisen apua.

Turku ensimmäisenä kaupunkina Suomessa

Turku päätti allekirjoittaa Eurooppalaisen peruskirjan naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta paikallishallinnossa ensimmäisenä kaupunkina Suomessa. Tämä päätös oli ilon päivä. Viime syksystä lähtien olen pyrkinyt löytämään keinoja asian edistämiseksi. Olinhan ollut Brysselissä helmikuussa 2005 tasa-arvokongressissa, missä luotiin pohjia ko. asiakirjalle.

Mukaani tasa-arvotaisteluun sain Keskustan Tytti Seppäsen, jonka kanssa tiedotimme asiasta ja keräsimme valtuustoryhmien edustajat yhteiseen neuvotteluun. Meitä neuvottiin viemään asia kaupunginhallitukseen. Tein kaupunginhallituksessa aloiteen, missä pyydettiin valmistelemaan asiaa valtuustolle. Kaikki taas hiljeni.

Nyt yhtäkkiä 21.5.2007 valtuusto päättää allekirjoittaa asiakirjan. On aivan sama, mitkä kuviot on käyty läpi, kunhan päätös syntyi. Asiakirja on hyvin perusteellinen, mutta yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi kirjoitettu. Siinä käydään läpi kaikki tasa-arvon osa-alueet syrjäytymisestä, työelämään.

Itse pidin seuraavien muistiinpanojen peruseella puheen:

Olen tänään iloinen!
Olen iloinen siitä, että juuri Turku on tekemässä näin merkittävää päätöstä. Toivon, että kaikki valtuutetut ovat lukeneet päätettävänä olevat 26 sivua ja käyttävät runsaasti puheenvuoroja. Juuri Turku tarvitsee tätä keskustelua.

Miksi me tarvitsemme tätä asiakirjaa?

1. Koska miehet ja naiset ovat erilaisia. Yhdyn tähän kansanedustaja Juha Miedon viisauteen viime viikon eduskunnan täysistunnossa. Me olemme erilaisia, mutta me teemme yhdessä päätöksiä toisten ihmisten elämästä. Näiden päätösten pitää sisältää monenlaisia näkökulmia, niin naisten kuin miestenkin tasa-arvoisesti.

2. Valtuustossa käsiteltävät asiat eivät aina ole poliittisia. On paljon eettisiä ja moraalisia kysymyksiä, joihin vastaukset löytyvät vain kuuntelemalla erilaisia mielipiteitä ja ottamalla huomioon useita vaihtoehtoja.

3. Me turkulaiset tarvitsemme tasa-arvon perusasiakirjaa apuvälineenä siihen, että oppisimme tunnistamaan niitä tekijöitä, mitkä liittyvät tasa-arvoon. Tätä tunnistustyötä tulisi harjoitella poliittisten puolueiden valtuustoryhmissä. Uskon, että meillä kaikilla on paljon oppimista. Seuraavien kuntavaalien jälkeen olemme huomattavasti herkempiä havainnoille ja uskallamme tehdä muutoksia toimintakäytännöissämme.

Haluan kiittää vielä valtuutettu Tytti Seppästä yhteistoiminnasta ja ideoista. Vain yhdessä saimme tämän aikaiseksi. Haluan kiittää myös tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajaa Ruuth Hasania, joka tinkimättömästi on vienyt asiaa tahollaan eteenpäin.

Puheeni jälkeen pönttöön saapui sosiaalidemokraattien Kjell Lundhn. Kjell oli juhlan kunniaksi pukeutunut vaaleanpunaiseen paitaan . Hän aloitti puheen asiallisesti, mutta salissa alkoi hihitys. Hihitys häiritsi alkua ja välillä tuli tunne, että saamme nähdä farssin. No, Kjell pääsi puheessaan vauhtiin ja kävi läpi todella tärkeitä asiapaperin peruskohtia.

Valtuustosalin hihitys oli kummallinen ilmiö. Näinkö vaikea meidän edelleen on puhua asiasta.

Kuntademokratia vaarassa?

Nyt on kulunut kuukausi vaaleista. Olen levännyt ja tutustunut Balkkanin ruutitynnyriin eli entisen Jugoslavian maihin. Kävimme Kroatiassa ja Bosnia-Hertsegoviinassa. Kun seisoi Sarajevon kranatinsirpaleista särkyneellä jalkakäytävällä ja katsoi vuorille, ei voinut ymmärtää ihmisen kestokykyä sodan aikaan. Toisaalta tunsi itsensä niin pieneksi ja mitättömäksi. Äkkiä vaalien intohimo tuntui merkityksettömältä. Kaikki energia pitäisi käyttää kansainväliseen sodanvastaiseen työhön.

Kaupunginhallitus on myös kokoontunut jo muutaman kerran. Aluksi ilmapiiri oli jännittynyt. Niinistö ja Orpo kävivät kiireisinä kokouksissa ja kaikki onnittelivat ja kyselivät tuntoja. Arki on palannut heidänkin elämään ja nyt poikia ei enää ole näkynyt.

Hallitusneuvottelujen edetessä Kokoomus on saanut ylimääräisiä höyheniä. Kaikkea hyvää luvattiin ennen vaaleja ja nyt sama jatkuu. Usko kansan unohtamiseen on suuri. Tämä näkyy myös Turun kaupunginhallituksessa ja Kokoomuslaisissa virkamiehissä. Yhtäkkiä tuntuu, että kunnallinen demokratia hävittiin vaaleissa. Se, että Kokoomus sai vaalivoiton antoi luvan romuuttaa useita "hyvän tavan" käytäntöjä.

Maanantain kokouksessa puheenvuoroa sai todella odottaa. Kun halusin pyytää kulttuuripääkaupunkihankkeen säätiön perustamisasian pöydälle, sitä ei hyväksytty. Ei siteenkään vaikka perusteluni oli, että pöydälle jaettu paperi oli erilainen kuin perjantaina sähköpostilla lähetetty versio. Oli täysin mahdotonta perehtyä asiaan kokouksen aikana. Aikaisemmin aina on ollut tapana, että ensimmäisen kerran kokoukseen tuotu asia laitetaan pöydälle, jos yksikin sitä pyytää. Nyt suunta on muuttunut.

Aikaisemmin on ollut myös tapana, että Turun kaupungin taloudellisista sitoutumisista päätetään demokraattisesti valitussa luottamuselimissä. Kun maanantain kokouksessa käsittelimme EU:n tuella toteutettavaa projektia keskustan kehittämiseksi, kaupunginjohtaja Pukkinen ei kertonut, että argeologiset kaivaukset koskisivat toriparkkia. Vaikka sitä erikseen häneltä kysyttiin. Hämmästykseksi saimme lukea tiistain Turunsanomista, että näin Pukkinen on kuitenkin ajatellut tapahtuvan. Hän kertoo haastattelussa esim. Pennisillan rakentamisesta, kuin se olisi hänen idea ja halu. Kaikki turkulaiset kuitenkin tietävät, että asia on ollut vireillä jo vuosikausia, rahaa ei vain ole löytynyt. Nytpä löytyy.

Kyllä edelleen Suomi on mielestäni demokraattinen valtio, Kokoomuksen vaalivoitosta huolimatta. Vai olenko väärässä? Josko nyt alkaakin oikeasti toinen aika, jolloin päätöksiä tekeekin se, joka sattuu olemaan sopivasti vallassa tai ainakin kuvittelee niin.

1059 ääntä on hieno asia! Kiitos!!

Olen todella onnellinen, että äänestäjät palkitsevat työni politiikassa. Ottaen huomioon vaatimatoman rahallisen panostukseni vaaleihin, tulos on mahtava.
Nyt nukkumaan ja huomenna kaupunginhallitukseen, missä muutokset varmaan jo näkyy.

Työ ihmisarvoisen maailman saavuttamiseksi jatkuu! Sitä ei ökyKokoomuksen vaalivoitto sumenna. Voimia se vaan tuo lisää.