Turku ensimmäisenä kaupunkina Suomessa

Turku päätti allekirjoittaa Eurooppalaisen peruskirjan naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta paikallishallinnossa ensimmäisenä kaupunkina Suomessa. Tämä päätös oli ilon päivä. Viime syksystä lähtien olen pyrkinyt löytämään keinoja asian edistämiseksi. Olinhan ollut Brysselissä helmikuussa 2005 tasa-arvokongressissa, missä luotiin pohjia ko. asiakirjalle.

Mukaani tasa-arvotaisteluun sain Keskustan Tytti Seppäsen, jonka kanssa tiedotimme asiasta ja keräsimme valtuustoryhmien edustajat yhteiseen neuvotteluun. Meitä neuvottiin viemään asia kaupunginhallitukseen. Tein kaupunginhallituksessa aloiteen, missä pyydettiin valmistelemaan asiaa valtuustolle. Kaikki taas hiljeni.

Nyt yhtäkkiä 21.5.2007 valtuusto päättää allekirjoittaa asiakirjan. On aivan sama, mitkä kuviot on käyty läpi, kunhan päätös syntyi. Asiakirja on hyvin perusteellinen, mutta yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi kirjoitettu. Siinä käydään läpi kaikki tasa-arvon osa-alueet syrjäytymisestä, työelämään.

Itse pidin seuraavien muistiinpanojen peruseella puheen:

Olen tänään iloinen!
Olen iloinen siitä, että juuri Turku on tekemässä näin merkittävää päätöstä. Toivon, että kaikki valtuutetut ovat lukeneet päätettävänä olevat 26 sivua ja käyttävät runsaasti puheenvuoroja. Juuri Turku tarvitsee tätä keskustelua.

Miksi me tarvitsemme tätä asiakirjaa?

1. Koska miehet ja naiset ovat erilaisia. Yhdyn tähän kansanedustaja Juha Miedon viisauteen viime viikon eduskunnan täysistunnossa. Me olemme erilaisia, mutta me teemme yhdessä päätöksiä toisten ihmisten elämästä. Näiden päätösten pitää sisältää monenlaisia näkökulmia, niin naisten kuin miestenkin tasa-arvoisesti.

2. Valtuustossa käsiteltävät asiat eivät aina ole poliittisia. On paljon eettisiä ja moraalisia kysymyksiä, joihin vastaukset löytyvät vain kuuntelemalla erilaisia mielipiteitä ja ottamalla huomioon useita vaihtoehtoja.

3. Me turkulaiset tarvitsemme tasa-arvon perusasiakirjaa apuvälineenä siihen, että oppisimme tunnistamaan niitä tekijöitä, mitkä liittyvät tasa-arvoon. Tätä tunnistustyötä tulisi harjoitella poliittisten puolueiden valtuustoryhmissä. Uskon, että meillä kaikilla on paljon oppimista. Seuraavien kuntavaalien jälkeen olemme huomattavasti herkempiä havainnoille ja uskallamme tehdä muutoksia toimintakäytännöissämme.

Haluan kiittää vielä valtuutettu Tytti Seppästä yhteistoiminnasta ja ideoista. Vain yhdessä saimme tämän aikaiseksi. Haluan kiittää myös tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajaa Ruuth Hasania, joka tinkimättömästi on vienyt asiaa tahollaan eteenpäin.

Puheeni jälkeen pönttöön saapui sosiaalidemokraattien Kjell Lundhn. Kjell oli juhlan kunniaksi pukeutunut vaaleanpunaiseen paitaan . Hän aloitti puheen asiallisesti, mutta salissa alkoi hihitys. Hihitys häiritsi alkua ja välillä tuli tunne, että saamme nähdä farssin. No, Kjell pääsi puheessaan vauhtiin ja kävi läpi todella tärkeitä asiapaperin peruskohtia.

Valtuustosalin hihitys oli kummallinen ilmiö. Näinkö vaikea meidän edelleen on puhua asiasta.

Kuntademokratia vaarassa?

Nyt on kulunut kuukausi vaaleista. Olen levännyt ja tutustunut Balkkanin ruutitynnyriin eli entisen Jugoslavian maihin. Kävimme Kroatiassa ja Bosnia-Hertsegoviinassa. Kun seisoi Sarajevon kranatinsirpaleista särkyneellä jalkakäytävällä ja katsoi vuorille, ei voinut ymmärtää ihmisen kestokykyä sodan aikaan. Toisaalta tunsi itsensä niin pieneksi ja mitättömäksi. Äkkiä vaalien intohimo tuntui merkityksettömältä. Kaikki energia pitäisi käyttää kansainväliseen sodanvastaiseen työhön.

Kaupunginhallitus on myös kokoontunut jo muutaman kerran. Aluksi ilmapiiri oli jännittynyt. Niinistö ja Orpo kävivät kiireisinä kokouksissa ja kaikki onnittelivat ja kyselivät tuntoja. Arki on palannut heidänkin elämään ja nyt poikia ei enää ole näkynyt.

Hallitusneuvottelujen edetessä Kokoomus on saanut ylimääräisiä höyheniä. Kaikkea hyvää luvattiin ennen vaaleja ja nyt sama jatkuu. Usko kansan unohtamiseen on suuri. Tämä näkyy myös Turun kaupunginhallituksessa ja Kokoomuslaisissa virkamiehissä. Yhtäkkiä tuntuu, että kunnallinen demokratia hävittiin vaaleissa. Se, että Kokoomus sai vaalivoiton antoi luvan romuuttaa useita "hyvän tavan" käytäntöjä.

Maanantain kokouksessa puheenvuoroa sai todella odottaa. Kun halusin pyytää kulttuuripääkaupunkihankkeen säätiön perustamisasian pöydälle, sitä ei hyväksytty. Ei siteenkään vaikka perusteluni oli, että pöydälle jaettu paperi oli erilainen kuin perjantaina sähköpostilla lähetetty versio. Oli täysin mahdotonta perehtyä asiaan kokouksen aikana. Aikaisemmin aina on ollut tapana, että ensimmäisen kerran kokoukseen tuotu asia laitetaan pöydälle, jos yksikin sitä pyytää. Nyt suunta on muuttunut.

Aikaisemmin on ollut myös tapana, että Turun kaupungin taloudellisista sitoutumisista päätetään demokraattisesti valitussa luottamuselimissä. Kun maanantain kokouksessa käsittelimme EU:n tuella toteutettavaa projektia keskustan kehittämiseksi, kaupunginjohtaja Pukkinen ei kertonut, että argeologiset kaivaukset koskisivat toriparkkia. Vaikka sitä erikseen häneltä kysyttiin. Hämmästykseksi saimme lukea tiistain Turunsanomista, että näin Pukkinen on kuitenkin ajatellut tapahtuvan. Hän kertoo haastattelussa esim. Pennisillan rakentamisesta, kuin se olisi hänen idea ja halu. Kaikki turkulaiset kuitenkin tietävät, että asia on ollut vireillä jo vuosikausia, rahaa ei vain ole löytynyt. Nytpä löytyy.

Kyllä edelleen Suomi on mielestäni demokraattinen valtio, Kokoomuksen vaalivoitosta huolimatta. Vai olenko väärässä? Josko nyt alkaakin oikeasti toinen aika, jolloin päätöksiä tekeekin se, joka sattuu olemaan sopivasti vallassa tai ainakin kuvittelee niin.

1059 ääntä on hieno asia! Kiitos!!

Olen todella onnellinen, että äänestäjät palkitsevat työni politiikassa. Ottaen huomioon vaatimatoman rahallisen panostukseni vaaleihin, tulos on mahtava.
Nyt nukkumaan ja huomenna kaupunginhallitukseen, missä muutokset varmaan jo näkyy.

Työ ihmisarvoisen maailman saavuttamiseksi jatkuu! Sitä ei ökyKokoomuksen vaalivoitto sumenna. Voimia se vaan tuo lisää.

Vaalit plakkarissa

Upea päivä tänään räntäsateessa. Lähdin jo ajoissa vaalityöhön, koska pidän torityöstä. Aamulla ovat liikkeelä pirteät ihmiset, jotka haluavat jutella. Mikko jo paisteli lettuja, toiset kyhäsivät telttojaan ja tekivät aluevaltauksia. Meidän telttaa ei kuulunut. Olisi ollut kiva päästä suojaan sateelta tunnin päästä, mutta ketään ei näkynyt. No, vanhat puolueketut tiesivät, että ryntäys on klo 11-12.30. Tieto piti paikkansa. Kyllä lämpeni kastunutkin ehdokas, kun kansaa tuli joka puolelta. Uskomatonta!

Päivä kului tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Sade ei enää tuntunut missään. Jonot soppalla ja letuissa kohtaavat virran, joka tulee torin asiakkaista. Siemeniä, tulitikkuja huulirasvaa ja pyykkipoikia meni kaupaksi kaikille. Pyykipojat vai loppui. Kaikki melkin 1000 pyykkipoikaa löysi kotinsa. Tiesin, että jotain oli jäänyt kotiin ja soitin pojalleni: "tuo kaikki pyykkipojat, mitkä löydät". Poika saapui kolmen tunnin päästä, etsittyään kaikki komerot. Tori oli jo tyhjentynyt. No, kokeilimme sosiologiopiskelijan kykyjä kävelykadulla. Joo, minä tottuneesti pysäytin äänestäjiä ja poika jutteli opiskelijatovereiden kanssa. Päädyimme luukutukseen. Jäljellä oli n. 300 esitettä, joille piti löytää luukku.

Kun kaikki esitteet oli jaettu, menimme kauppaan hakemaan ritilöille seuralaisia. Heti kohta tapasimme RKP:n valtuutetun Hummelstedtin, joka viime kunnallisvaaleissa ennusti äänisaaliini täysi oikein ja menin valtuustoon. Nyt puristin häneltä ennusteen vain huvin vuoksi. Ehkä se ei ollut reilua, mutta kuitenkin kiinnostavaa. Pitkän pohdiskelun ja silmiin katsomisen jälkeen hän ennusti minulle yli 4000 ääntä (muistaakseni 4722), siis yli viisinkertaista. Huh!

Hienoa tässä oli se, että henkilö, joka on nähnyt politiikkaani kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksessa uskoo minuun. Tuntui huikealta. On mukava mennä nukkumaan ajatuksella, että poliittiset ystäväni yli puoluerajojen arvostavat minua. Huomenna on jouluaato ja pitkä sellainen.

Olen kiitollinen siitä, että minua arvostetaan muiden poliitikkojen parissa, mutta tärkeintä on äänestäjien arvostus. Mikään muu ei muuta tätä maata oikeudenmukaisempaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan, kuin äänen antaminen Vasemmistoliitolle. Meillä on hieno joukko erilaisia ihmisiä ehdokkaina. Me kaikki tarvitsemme äänen, vai yhden jokaiselta. Kiitos!

Pelastuslaitoksen markkina-arvo?

Aluepelastuslaitos on juuri ja juuri päässyt vaipoistaan, kun uusia ideoita tuodaan pelastuslaitoksen toimintaan. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tuomat keskustelut kuntien itsenäisestä asemasta on vaikuttanut siten, että suurten keskuskaupunkien valta-asemaa halutaan vähentää. Ajatukset kuntien välisestä yhteistyöstä ovat siis myllerryksessä.

Eduskunnassa on hyväksytty kuntien välinen liikeyritysmalli, mikä mahdollistaa kuntien välisen yhteistyön liikelaitosperiaatteella. Lakiesitys on menossa presidentin esittelyyn ja suunnittelu käytännöistä on jo alkanut. Suomessahan on jo yhdeksän pelastuslaitosta, mitä toteutetaan erilaisilla liikelaitosmalleilla. Niissä kaikissa päätösvalta on keskuskaupungilla. Tämä uusi liikelaitoskuntayhtymä olisi kaikkien kuntien yhteisesti hallinnoima liikelaitos.

Ajatus pelastustoimen markkina-ajattelusta vaatii miettimistä. Liikelaitos vaatii aina tuekseen "artikkelin" tai "tuotteen" . Pitää olla markkinaidea, joka toteutetaan. Mikä on pelastuslaitoksen markkinaidea?

Liikelaitoksen on tuotettava ainakin niin paljon, että toiminnan tavoiteet saavutetaan, varsinaista voittoa ei julkisoikeudellisen yhteisön tarvitse tuottaa. Tietysti on kerättävä investointeja, remontteja ja hankintoja varten säästöjä. Kunnat osallistuvat liikelaitoksen toimintaan rahasummalla, joka on mitoitettu asukasmäärän mukaan. Entä saaristokunnat, joissa asukkaita on vähän, mutta pelastusmatkat monimuotoisia ja pitkiä? Miten päätäntävalta jaetaan? Ovatko pienetkin kunnat edustettuina?

Tärkeää on miettiä markkina-ajatusta. Jotta pelastuslaitosta tarvitaan, tarvitaan pelko tulipalosta tai muusta katastrofista. Perustuuko pelastuslaitoksen markkina-ajatus pelkoon?

Pyykkipoika etsii kotia

Korin pohjalla kiljuu vielä yli 200 punaista pyykkipoikaa numerolla 16. 800 toveria on jo löytänyt kodin ensin äänestäjän rintapielestä ja sitten pyykkinarulta. Jotkut ovat päässeet sukulaistensa joukkoon. Niissä numerot ovat joko 466, 117 tai 69. Ne ovat samaa sukujuurta, mutta jo eläköityneet tehtävästään. Nämä 200 haluaisivat lähteä puoluetyöhön. Ne haluaisivat muistuttaa äänestäjää kirjoittamaan hyvän numeron heidän kyljestään.

Uskomattomia palvelijoita nuo pyykkipojat. Punaisena hehkuva suomalainen Aino pyykkipoika on hellyyttävä arkinen muisto lapsuudesta. Sitä ei voi olla ottamatta, eikä sitä raaski heittää pois.

Olen nyt jakanut neljän vaalien aikana näitä käsin kirjailtuja ihme-esineitä. Niitä osatan tulla jo pyytämään. Eräs rouva sanoi, että hän keräilee niitä. Edellisissä eduskuntavaaleissa minulla oli 600 pyykkipoikaa ja sain 989 ääntä. Nyt minulla on 1000, joten mitenkähän käy. Olisiko pitänyt tehdä enemmän?

Ehdokkuus laihduttaa

Omakotialueet ovat parhaita. Matkaa tulee paljon ja raitista ilmaa. Seuraavaksi tulee neljä kerroksiset talot ilman hissiä, jokaisessa kerroksessa kaksi asuntoa. Kyllä sellaisia on Varissuolla. Varissuolla on myös taloja, joissa asuntoihin mennään ulkoisen parvekkeen kauta. Tällöin kävelyä jakajalle tulee paljon.

Lennäkkien jakaminen on vain yksi tapa laihduttaa. Toinen on soppatykin vieressä seisominen. Samalla, kun äänestäjät syövät, on ehdokkaan mahdollisuus puhua, ei syödä. Huomaamatta syöminen jää koko päivältä, kun paikasta siirrytään toiseen.

Iltasyöminen on todella mahdotonta, koska kaikki illat menevät ostoskeskusten edessä. Sisään ei tohdi mennä, koska menettäisi tällöin ajan kohdata äänestäjän. Tämän myötä oma jääkaappikin pysyy ritilöillä. Illalla kirjoitetaan myös blogia ja katsotaan samalla vaaliohjelmia ja uutisia.

Laihtuminen ei koske vain ehdokasta, vaan koko perhettä. Perheenjäsenet juoksevat illat lennäkkien jaossa, tulevat kotiin, missä jääkaappi on ritilöillä. No, kunto kohoaa ja maha pienenee. Tavoiteet on saavutettu.