Sarkasmi tehosi!

Onpa ollut mielenkiintoista tavata ihmisiä TV esiintymiseni jälkeen. Töissä huomasi, että ajankohtaisohjelmia katsovat vain koulutetut miehet. Useimmat naistyötoverit sanoivat, että eivät koskaan enään katso uutisten jälkeen televisiota. No, raskas työ tietysti vaatii paljon unta.

Kummalta on tuntunut se tyytyväisyys, mitä kokoomuslaiset ovat osoittaneet. Osalta olen saanut jopa ylistäviä kiitoksia. Ehkä meillä sittenkin oli sama päämäärä.

Kuntalaiset ovat viestittäneet, että hyvä kun nyt saivat tietää. Yksikin sanoi, ettei koskaan edes kunnolla tiennyt, kuka kaupunginjohtajana häärää. Eräs elinkeinoelämän parissa pitkään toiminut sanoi, että nyt Turun seutu pääsee vihdoin eteenpäin. Jännää, eikö tämä henkilö lähtenytkin elinkeinoelämän johtoon? Entäpä, jos hän nyt ottaakin piilevät johtajankykynsä esille ja sulkee Turun Suomen kehityksen ulkopuolelle?

Aviomies on esittänyt kainon toiveen, että ryhtyisin harkitsemaan myös arjessa yhtä paljon sanomisiani.

Mitä tuli sanottua televisioon?

Jouduimpa tänään tiukkaan tilanteeseen. YLE:n Ajankohtaisen kakkosen toimittaja oli lukenut tätä blogiani ja halusi haastatella minua tarkemmin.Tänään hän sitten starttasi Helsingistä kuvaajan ja äänittäjän kanssa ja tuli aurinkoiseen Turkuun. Asia koski juuri valittua EK:n toimitusjohtajaa, joka vaikutti myös Turun kaupunjohtajana vielä keväällä.

En ole kokenut televisiokasvo, mutta jotenkin toimittaja sai minut aurinkoisella puistonpenkillä rauhalliseksi. Ehkä olin liiankin rauhallinen ja avoin. Ehkä sanoin jotain liiankin suoraan? On vaikea muistaa yli puolen tunnin haastattelua.

Huomenna 7.9. ohjelma tulee klo 21 kakkoselta. Pitkä haastattelu on varmaan pilkottu ja siitä tulee korkeintaan minuutin pätkä. Mitä toimittja pitää tärkeänä? Mikä sanomassani tukee hänen näkemystä henkilöstä? Mikä sanomisessani on yleisesti kiinnostavaa? Apua! Jaksanko odottaa?

Entä mitä sanovat keskiviikkona kaikki muut poliitikot, jotka ovat istuneet samoissa kammareissa?Ovatko he nähneet asiat yhtään samalla tavoin? Entäs, jos joku oikein suuttuu?

No, kerran se Rinteen rouva pääsee oikein valtakunnan televisioon. Mitään en kadu!

Johtaja valittu - toivotaan parasta!

Niin valittiin Turun kaupungille johtaja kahdeksi vuodeksi. En olisi näin toivonut tapahtuvan, mutta päätetty on.

Minulle tämä näyttäytyy nuorten ihmisten hyväksikäyttönä. Juuri, kun nuorella pitäisi olla rauha rakentaa omaa elämäänsä ja asettua yhteiskuntaan opiskelujen jälkeen, hänelle tarjotaan tehtävää, mihin hänen kokemuksensa ei millään voi riittää. Teemmekö me elämää kokeneet tässä oikein? Me jotka itse tiedämme, että elämä on maratooni ja kaikkea kyllä ehtii tehdä jos terveyttä riittää, työnnämme vaativaan tehtävään nuorta ja kokematonta. Saammeko tästä jotain nautintoa? Olemmeko niitä, jotka vain odotamme, että voimme sitten neuvoa ja jälkikäteen viisastella?

Eikö olisi Kokoomuksessakin aika miettiä asioita myös yksilön kannalta. Eikö riittäisi, että jokainen saa tarpeiden mukaan ja tekee asioita kykynsä mukaan. Enempään ei tarvitse yltää, jotta jaksaa.

Johtajien palkankorotukset - törkeää vallankäyttöä!

Miten voi olla, että Turun kaupungissa koko ajan voidaan tehdä päätöksiä, jotka sotivat täysin vastaan yleisiä valtuustossa ja kaupunginhallituksessa sovittuja asioita. Sovittu on, että koko kaupungin hallinnossa säästetään ja taloutta pyritään tasapainottamaan. Tämä sopimus ei näytä koskevan ylintä virkamiesjohtoa. Törkeää on palkankorotusten lisäksi se, että juuri on lomautettu henkilökuntaa ja säästetty täten palkkavaroja. Nyt kun työläiset ovat antaneet pienet palkkansa kaupungille, ne siirtyvätkin kätevästi jo korkeapalkkaiseten virkamiesten pussiin. Täydellinen petkutus!!

Voi tietysti olla, että ryhmien välistä sopimusta on taas kammareissa sorvattu ja sovittu, että hyväveli järjestelmä jakaa taas bonuksia.

Nämä virkojen täytöt, salaiset palkankorotukset ja kaverin suosimiset alkavat mennä jo aivan äärimmäisyyksiin. Tuntuu, että Turun kokoomusjohto istuu vain miettimässä, miten nyhtäisi kaupungilta kaikki rahat omaan taskuun.

KH:ssa huono henki

Kaupunginhallituksen työ alkoi tänään. Heti alusta asti aisti huonon ilmapiirin. Tietysti osaa harmitti, että lista oli lyhyt ja merkityksetön ja kokous oli kuitenkin laitettu alkamaan klo 14. En ihan tarkkaan muista, tervehtikö kaikki edes toisiaan. Itse yritin tavoittaa kaikkien silmiä, mutta en onnistunut.

Kaupunginhallitus tekee perinteisesti matkan Tampereelle tai Tamperelaiset tulee meille. Nyt pitäisi lähteä matkaan, mutta harvalle sopii. Kaupunginjohtajalle järjestetään läksiäiset, mutta harvalle sopii. Talousarvioseminaari järjestetään matkalla Tukholman kaupungin vieraaksi. Useat nyrpistelevät nenäänsä. Kävisikö mikään?

Muistelen aikaa, jolloin aina oli jotain juteltavaa, kun kesän jälkeen nähtiin. Kaupunginhallitustyö on rankkaa. Se vaatii meiltä kaikilta paljon uhrauksia. Olemme kuitenkin siellä harrastuksesta, eikä kenenkään etu ole, että jurppii. Kurjiakin asioita voi tehdä, jos on asenne paikoillaan.

Onnettomuus pysäyttää

Tyttäreni oli isossa auto-onnettomuudessa viikko sitten. Nyt asiat vasta alkavat hahmottua. Miten pienestä voi elämä muuttua.

Viikon olemme hoitaneet kahta suloista lastenlasta, koska tyttäreni käsi on lastassa. Saimme pitää heidät.Koko viikon olemme kerranneet onnettomuuteen liittyviä asioita. On järkyttävää, kuinka tyttäreni alkaa syyllistää itseään, vaikka todellakin hän vain ajoi autoa ja toinen auto kurvasi eteen. Toinen esiin tullut asia on yleinen lynkkaus. Syytetään eteen ajanutta autoa aiheettomastikin. Varmaan tämäkin perheenäiti ajoi vain autoa ja yhtäkkiä rysähti. Kammottava viiden auton onnettomuus tapahtui.

Yliluonnolliseen varjelukseen uskomaton on ymmällään. Mikä pelasti tyttäremme ja lapset? Auto meni täysin romuksi. Oliko kysymys nykyisten autojen paremmasta kestävyydestä, hyvistä turvaistuimista vai fysiikan mutkikkaista laeista törmäystilanteessa? He ovat hengissä pienin naarmuin.

Ruisrock, vau!

Kymmenien vuosien jälkeen lähdimme festareille. Olimme olleet myös silloin 40-vuotta sitten mukana. Nyt yleisöstä 90% ei ollut edes syntynyt silloin. Kuljimme käsittämättömän pitkän matkan ensin jalkaisin. Se oli ikäänkuin valmistautumisriitti. Säyseässä sovussa kaikki rinnakkain. Joillakin oli käsittämätön kiire juoda itsensä humalaan portin ulkopuolella. Kello oli yksi ja koko keissi jo juotu. Eivät pojat ja tytöt paljon musiikista tainneet tietää myöhemmin. Olenkohan minä täti? No, onhan minulla tietysti enemmän rahaa ostaa juomani alueen lukuisista juottoloista.

Katsoimme sekä Maija Vilkkumaan, että Ismo Alangon konsertit kokonaan.Upeita esityksiä molemmat! Muita lavoja vilkuilimme. Voimat loppuivat kuumuudessa jo kuudelta. Yleisöä tuli koko ajan lisää paikalle. No tätit ja sedät nukkumaan.