Pojat keksivät kivan leikin

Anna sinä minulle, minä annan sinulle. Voitetaan vaalit ja minä annan sinulle. Raha on vaikea artikkeli, voi olla, että se loppuu ja tulee konkurssi. No, kyllä kansa maksaa konkurssin. Ei se mitään, tavoite on saavutettu ja rikkaiden verotus vain kevenee ja kauppakeskuksia kaavoitetan.

Uskomaton on poikien keksintö, todellinen ikiliikkuja.

Kyllä sitä pitää itseään tyhmänä. Minä se vaan maksoin vaalit täysin itse. Minä, kun luulin että eduskuntaan ja Turun valtuustoon valitaan rehellisiä suomen kansalaisia. Olin kerännyt kaikki eri luottamustoimista saadut palkkiot yhdelle tilille. Eduskuntavaaleihin rahaa oli kertynyt 3500 €, ei sillä ostettu linja-auton kylkiä, eikä etusivun mainoksia. Kuntavaaleihin rahaa oli kertynyt enemmän, joten käytin tilin tyhjäksi eli 4.446,46€, josta 100 € oli ulkopuolista tukea (ammattiosasto). Nappikauppaa!

Minä puolustan politiikassa heikompiosaisia, mistä he saisivat rahaa tukea minua? Toista se on Kokoomuksella.

Työntekijöiden roskapankki

Turun kaupunginhallitus piti talousseminaaria. Säästöjä kaupungin toiminnasta etsittiin suurennuslasia kaivaten. Kaupunginjohtaja korosti, että vain välttämättömät kaupungin vastuulle kuuluvat tehtävät tehdään, jokainen kivi on käännettävä.
Ehkä tästä innostuneena Kokoomuksen edustaja ryhtyi moittimaan Turun kaupungin työntekijöitä. Hän tiesi, että Turun kaupungilla on töissä 50-60 henkilöä, jotka ovat kelvottomia tekemään oikeasti työtä. Hän halusi perustaa työntekijäpankin, mihin kaikki huonosti työstään suoriutuvat ohjataan. Jälkeenpäin asiaa tarkemmin häneltä kysyessäni, hän sanoi, ettei häntä kiinnosta, mitä näille työntekijöille sitten tapahtuisi. Eläkkeellekö? Mitä vain, mutta niistä on päästävä eroon. Siten hän kertoi totuuden. Jos nykyisin Turun kaupungin toimintana oleva työ ulkoistetaan tai toiminnasta tehdään liikelaitos, lentävät nämä työntekijät kuitenkin pellolle. Kuka yksityinen nyt pitäisi työssä henkilöä, joka ei tee täyttä työpanosta. Juuri näin, ihmisellä on vain markkina-arvo.
Ei auttanut minun piipittää, että eläkevastuut jää kuitenkin Turun kaupungin vastuulle tai, että olisiko ensin kyseessä kuitenkin esimiehen ohjaus ja uudelleensijoitus. Ei. Pellolle vain. Onneksi elämä ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista. Työntekijöillä on sentään vielä julkisella sektorilla edes jonkinlainen suoja.

Pillerikö parantaa??

Pillerikö parantaa vanhustehuoltomme?
Kaari Utrio avasi arkun, mistä syöksee nyt mielipiteitä puolesta ja vastaan. Onhan hyvä, että vanhustenhoidosta keskustellaan. Onko keskustelu kuitenkaan oikeansuuntaista?
Kun eduskunnan oikeusasiamiehen raportin jälkeen oltiin juuri pääsemässä keskusteluun palveluiden laadusta, käännyttiin nyt puhumaan kuolemasta. Kuolema on normaali ihmiselämään kuuluva asia, mutta kärsimys ei ole. Kuoleman sijaan pitäisi puhua kärsimyksestä, mitä palveluiden puute vanhustenhoidossa tarkoittaa.
Meillä Suomessa vanhusten itsemurhat ovat lisääntyneet, niitä pyritään koko ajan terveydenhuollossa raportoimaan paremmin. Miten nyt mahtaa käydä? Ei pilleri ole ainoa keino itsemurhaan. Tämä nyt käynnissä oleva keskustelu on todella kauheaa. En uskalla kysyäkkään äidiltäni, miltä hänestä tuntuu. Itsellä on kauhea ja pelottava olo.

Vanhukset vaippasotaan!!

Olen aikaisemminkin blogissani surrut vanhustenlaitosten vaippapolitiikkaa.Olen yrittänyt ymmärtää ja löytää selitystä tälle ilmiölle. Ymmärrän henkilökuntaa, mutta ymmärrän enemmän vanhusta, joka haluaisi viimeisillä voimillaan säilyttää arvokkuutensa.

Tänään Ruusukorttelin hyvinvointikeskuksessa oli koolla Turun seudun vanhusten tuen panelikeskustelu. Paikalle oli kutsuttu Turun sosiaali- ja terveystoimen korkeinta virkamiesjohtoa ja turkulaisia ikäihmisiä. Kysymykset liikkuivat vähäisen henkilökunnan ja palveluiden karsinnan välillä. Yhtenä kysymyksenä tuli sitten vielä tämä vaippojen käyttöpakko. Ilmiö ei olekkaan vain joidenkin Jyväskyläläisten vahustenlaitosten keksintö, vaan se on koko maan nöyrryytyskamppanja. Virkamiesjohto pyrki kiistämään vaippapakon, mutta yleisössä tiedettiin kyllä totuus.

Vanhustenhoidossa on tänä päivänä sallittua kaikki ne keinot, jotka vähentävät henkilökunnan läsnäoloa: sänkypäivät, alusastiat, ei ulkoilua, soseruoka, erikoislukot, ruokalaput, rauhoittavat lääkkeet ja viisi pissilitraa vetävät vaipat. Vaippatehtaiden insinöörit tekevät yötäpäivää töitä, jotta keksittäisiin koko vuorokauden pissat vetävät vaipat. Hajuttomat ja miellyttävät iholle. Niillä on jo lempinimiäkin ja vanhukset pannaan kilpailemaan keskenään eri merkeistä. Kaikki palvelutalojen vapaa tila täytyy vähitellen valtavista vaippapaketeista. Tulee vaikutelma, ettei kukaan enää pidä asiaa häveliäänä ja omituisena ihmisen käytöksenä.

Tuleeko vielä aika, kun vanhus laitetaan laitoksen ovesta liukuhihnalla sisälle, siitä suoraan nostolaitteella sänkyyn, viikon pissat vetävät vaipat housussa, suuhun rauhoittavia ja vatsan toimintaa hillitsevää. Niin, tai eihän sitä ulostetta muodostu, kun ei mitään syökkään. Tässäkö on tulevaisuuteni?

Julistan koko maahan vaippasodan. Inhimillisyyden ja ekologian vuoksi.

Valtuusto teki verolinjauksen

Nyt on sitten korkattu syksyn valtuustokausi. Ensimmäiseen kokoukseen oli laitettu helppo lista: kaavoja + yksi linjakysymys. Turun kaupunginvaltuusto pääsi päättämään verotuskäytännöistä. Kyllä. Turun kaupungivaltuusto päätti, että yrittäjän ansiotuloon olennaisesti kuuluu optiotulot. Yrttäjän ansionmenetyskorvaus luottamustoimen hoidosta lasketaan siis sekä ansiotulosta, että optiotulosta. Heidän ansiotulonmenetys on siis varmasti suurempi kuin meidän tavallisten veronmaksajien. No, me kuitenkin maksamme ansiotulostamme sille kuuluvat verot.
Tällä päätöksellä valtuusto hyväkyy sivussa tämän epäoikeudenmukaisen verotuskäytännön. Vain osalla väestöstä on mahdollisuus optiotuloon, jonka verotus on vähäisempi. Oikeudenmukaistako? Toivottavasti myös poliisi toimii näin antaessaa ylinopeussakkoa.

Lääkäkärileikkejä kaupunginhallituksessa

Tämän päivän kaupunginhallituksen kokouksessa kaupunginjohtaja otti esille viime viikon perusturvalautakunnan päätöksen lomautusten perumisesta. Hän toivoi, että kaupunginhallitus käyttäisi otto-oikeuttaan, vaikka asia ei ollut listalla. Jo tämä muodollisestikin kyseenalainen tapa jo riittäisi todistamaan asian asiattoman käsittelytavan. No, äänestyksen jälkeen kokoomus, vihreät, keskusta ja rkp olivat valmiita ottamaan asian uudelleen käsittelyyn. Kaupunginjohtajan edeltä tekemää esitystä muokattiin ja se tuli äänestyksen jälkeen päätökseksi. Lomautukset siis tulisi toteuttaa, vain siirto pandemian takia on sallitua.
Kokouksen aikana äkkiä lääketieteen asiantuntijat lisääntyivät. Opettajista, toimittajista, insinööreistä ja juristeista tuli hetkessä epidemiologian asiantuntijoita. Pandemian aikana ei kuulema tarvita huoltohenkilökuntaa tai toimistoväkeä. Lomautusten poisto voisi koskea vain välittömässä potilastyössä olevia hoitajia ja lääkäreitä, nämäkin voisivat olla lomautettuna joulun aikaan, koska silloin kuulema koko epidemia varmasti on ohi. Yritin kertoa, että siivous, näytteiden kuljetus, suojavarusteiden varastointi ja ylipäätään runsas potilasmäärä vaatii koko henkilökunnan läsnäolon. Ei auttanaut, nyt asiantuntemus pandemian hoidosta oli siirtynyt kokoomuksen ja vihreiden taskuun. Uskomatonta, miten väliinpitämättömästi poliitikko voi suhtautua lääketieteelisesti näin vaikeaan asian hoitamiseen. Juuri tämän asiantuntemuksen takia hallintosääntö antaa perusturvalautakunnalle vallan tehdä päätöksiä.

Lomat ohi - työhön on tartuttava

Viime kevään polittiset kärhämät veivät mehut varmaan muiltakin kuin minulta. Lomalle pääsy viivästyi ja lisäsi väsymystä. Minun työni näkövammaisten kuntoutusohjaajana ei myöskään ole tasaista ja helppoa. Kuinka ollakaan koko kevät oli ammatillisesti vaativaa. Ihmettelen nyt, miten jaksoin kuunnella jatkuvaa lätinää talousongelmista, tehdä kipaitä päätöksiä ja samalla ohjata pienen, vaikeasti sairaan ja vammaisen lapsen vanhempia. Tämä kaikki näkyi loman alkaessa.

Ensimmäisen lomaviikon tein ihania hiekkakakkuja lapsenlapseni kanssa. Poikani nivelkierukka repesi jalkapallossa ja leikkaus oli tulossa, mummi auttaa. Todella ihanaa vaihtelua synkille talousneuvotteluille ja ikäville puheille.

Toisen ja kolmannen lomaviikon nukuin mökin yläkerrassa. Katsoin verhonraosta kuinka taivas keräsi pilviä ja tuuli kiskoi koivujen latvoja. Ihanat saunaillat ja uinnit tuntuivat kesältä, mutta päivät näin uskomattomia unia. Tuntui kuin olisin ollut Sodankylän filmifestareilla - yötä päivää vain elokuvia toinen toistaa merkillisempiä. Nämä unet poikkesivat talven unista sillä, että minulla oli aikaa katsoa ne kaikki loppuun. Uskonkin, että osa vaikeista talven päivistä minulla johtuu siitä, että uni aamulla jää kesken ja häiritsee koko päivän päätäni. Unet ovat tärkeitä, silloin kun on uni-ihminen, kuten minä.

Viimeisen lomaviikon ohjelmaan kuului Porin Jazzien lasten konsertti. Menimme sinne koko perhe. Siellä soitti Aarne Alligaattori. Päivä oli kuuma ja aurinkoinen. Lapsenlapsemme rokkasivat hikisinä, kuten me äidit, isät, mummit ja papatkin. Aarne lapsenlapsellamme oli lippu kädessä, missä luki "Aarne on täällä" ja toisella "Aarne on iloinen". Nimikirjoituksia ja leimoja, kunten oikeilla festareilla.

Porin jälkeen suunta kohti Jyväskylää. Äiti olikin jo odottanut vierailuani. Nyt, kun olin viikolla, oli mahdollisuus jututtaa paremmin henkilökuntaa ja seurata palvelutalon käytäntöjä. En vieläkään ymmärrä palvelutalojen vaippasotaa. Kaikki huoneet ovat täynnä vaippalaatikoita. Edelleen päivän sana on "teillä on vaippa, antaa pissan vain tulla". Kyllä, täysin totta. Äitinikin, joka ymmärtää kaikki asiat oikein hyvin, alkaa kohta alistua. Hän ei halua enää soittaa kelloa, vaikka tuntee hyvin ja normaalisti pissahädän. Ei ihme, että n.80% laitoksisa asuvista vanhuksista sairastaa virtsatien tulehdusta. No, me otimme mumman invataksiin ja veimme saunomaan Päijänteen rannalle. Rankka päivä, mutta ihan nähdä äiti taas normaalisti nauttimassa uusista perunoista ja mansikkakakusta. Ihanaa, kun on kuljetuspalvelu ja kuntaliitos. Suurjyväskylän alueella voi invataksilla liikkua nyt yli 50 km veljen mökille.

Nyt lomat on vietetty ja työ jo käynnistynyt. En tiedä, sainko voimia lomalta tarpeeksi. Kun ensimmäinen kaupunginhallituksen kokous alkoi, ei mikään ollut kenessäkään muuttunut. Kukaan ei vaikuttanut levänneeltä ja rauhalliselta, mikäli ei oteta huomioon kaupunginjohtajan tasaista rusketusta. Kaikki kuitenkin käynnistyy tavanomaisesti ja entistäkin vaikeampia aikoja on edessä, kun ryhdytään tekemään ensi vuoden budjettia. Itse ole kyllä kovettunt, sen tunnen ja sitä myös pelkään. Politiikka on ennen ollut kiinnostavaa ihmisten välistä toimintaa. Nyt tuntuu, että mikään inhimillinen ja ennen hiljaisesti sovittu kohtelias käytös ei enää ole totta.