Turun kotihoidon vaikeudet

Tein kaupunginhallituksessa 23.2.2009 selvityspyynnön kotihoidon järjestelyistä Turussa sosiaali- ja terveystoimen yhdentymisen jälkeen. Vastaus tuli nopeasti, oli oikean suuntainen, mutta täysin riittämätön.

Paikallisissa lehdissä on ollut jatkuvasti huolestuneita kirjoituksia sekä omaisten, että työntekijöiden puolelta. Kaikissa niissä on ollut suuri hätä järjestelmän toiminnasta. Vuodenvaihteessa työntekijät joutuivat nopeasti tottumaan uusiin piireihin maantieteellisesti, uusiin potilaisiin ja uusiin työtovereihin. Usean kodinhoitajan työ muuttui täysin toiseksi. Voiko tämä kaikki onnistua kivuttomasti? Voi, jos asiat suunnitellaan ajoissa.

Vastauksessa selvitetään tarkasti kipukohtia ja selvitetään tulevia toimenpiteitä. Ne ovat siis tiedossa. Olisiko esimerkiksi henkilökunnan koulutustarpeet ollut mahdollista selvittää jo etukäteen. Nyt, kun työtä jo tehdään uusissa tiimeissä, vajaalla henkilökunnalla ja paineen alla, palkataan projektisihteeri. Tämä projektisihteeri päivittää kotihoidon lääkehoitosuunnitelman ja selvittää lähihoitajien osaamisen vahvistamista. Lääkehoidossa on siis jotain huonosti? Nytkö se vasta huomataan. Jokainen kotihoidon asiakas tarvitsee päivittäin asiallisen lääkityksen ja laadukkaan hoidon.

Kouluttajasairaanhoitaja aloitti työn maaliskuun alussa. Hänen tehtävä on ottaa vastaan lääkelupakoulutukseen vaadittavat näytöt. Onko nyt niin, että kaikilla työntekijöillä ei järjestelmään siirryttäessä ollutkaan riittäviä lupia toimia. Eivätkö nämä henkilöt ole jo vuosia toimineet Turun kaupungin kotihoidossa ja heidän koulutuksensa on ollut tiedossa?

Entä sitten taukotilat? Työturvallisuuslain mukaan työntekijöillä on oltava riittävästi kelvollista tilaa peseytyä, pukeutua, ruokailla ja käydä vessassa. Jatkuvasti kasvava asiakastyön kirjaamisen määrä vaatii sekin jonkun asiallisen tilan. Vastauksessa tämä työntekijöiden turvaan liittyvä asia sivuttiin lyhyellä maininnalla, vaikka työsuojeluvaltuutetut olivat jo huomauttaneet asiasta. Edelleen asiallisia taukotiloja ei ole järjestynyt. Miten voi kuvitella, että kahden hallintokunnan henkilökunta hitsaantuu yhteen, jos lepoaika menee vessaan jonottaessa.

Kaikki olisi voinut onnistua hyvällä suunnittelulla. Nyt henkilökunta kärvistelee päivittäin työpaikoilla. Moni henkilökunnasta onkin sairastunut tai vaihtanut muuhun työhön. Vanhuksella ja vammaisella ei ole mahdollisuutta valita.

Mitä pahaa Turun kaupungin työntekijät ovat tehneet?

Turun kaupunki on siis nyt antanut kahden viikon lomautusvaroituksen. Taloustilanteen vaatimalla tavalla. Itse ihmettelen, miksi tämän surkean taloustilanteen maksajiksi pannan Turun kaupungin työntekijät. Jos maailmanlaajuinen lama vie Turulta sijoitusvoittoja ja verotulot vähenee työttömyyden lisääntyessä, onko se turkulaisen lähihoitajan tai puistotyöntekijän vika. Nyt pannaan maksumieheksi vain osa turkulaisista.

Kun aikoinaan valmistuin fysioterapeutiksi, ei ollut mitään muuta mahdollisuutta, kuin mennä kaupugille töihin. Silloin se nähtiin turvalliseksi vaihtoehdoksi. Nyt kaupungin työntekijät lomautetaan, mutta yksityisillä palveluntuottajilla työt säilyy. Olisiko nyt turvallisempaa olla yksityisellä työssä? Kokoomus on halunnut, että palkkarahojen säästöä haetaan vain kaupungin työntekijöiltä, ei yksityisiltä palveluntuottajilta. Siis kaupungin perustoiminta jäihin ja yksityiset tekemään. Hölmöläisten jne....

Itse olen sitä mieltä, että ensin olisi laitettava koko kaupungin ylin johto talkoovapaille. Kaupunginjohtajan palkallakin saisi jo kolme lähihoitajaa tehdä työnsä rauhassa. Seuraavaksi katsottaisiin materiaalisia menoja. Kaikkea alijäämää ei kuitenkaan saada kokoon. Paniikkiin ei kaupunki kuitenkaan saa sortua, sillä lakisääteiset palvelut on hoidettava.

Etäomaishoitajan huolia

Hoitaja, älä loukkaannu omaisen kysymyksistä.

Äitini sai aivoinfarktin niin kuin 14 000 suomalaista vuosittain. Hän vammautui vaikeasti ja on täysin autettava. Puhe, muisti ja ymmärrys toimii kuitenkin normaalisti, mistä me omaiset saamme olla todella onnellisia. Pitkä terveyskeskuksen vuodeosaston hoitojakso päättyi lopulta ja äitini sai paikan palvelutalosta. Äidille päätös oli kipeä, meille omaisille valtava helpotus. Vieläkin äitini toivoo asumista omassa kodissa ja puhuu siitä toiveikkaasti.

Palvelutalot ovat hyvin yksilöllisiä. Omaisille kerrotaan henkilökunnan määrä ja koulutus, päivärytmi ja virkistysohjelmat. Vähitellen kuitenkin tulee esille yhtä ja toista, pientä ja suurta, mitä omainen ihmettelee. On olemassa oman äidin kertomus, mihin sekoittuu tuskaa oman kodin menettämisestä. Minulle, joka asun satojen kilometrien päässä äidistä ja palvelutalosta, asiat näyttäytyvät huolena. Puhelimessa on vaikea selvittää asian todellisuutta. Toisaalta on aivan yhdentekevää, mikä on totuus, jos äiti voi huonosti. Kaukana olevat omaiset, joutuvat selvittämään asioita usean eri vihjeen perusteella.

Käyn äidin luona kerran kuukaudessa. Tällöin haluan osallistua koko päivän äidin hoitoon ja tutustua hänen hoitajiinsa. Useista on keskusteltu puhelimessa nimellä, enkä koskaan ole heitä tavannut. Olen itse hoitoalan työntekijä, joten pystyn myös tekemään nostoja ja avustavia toimia. Ne ovat minulle todella tärkeitä hetkiä. Kun käyn harvoin, eivät kaikki asiat selviä hetkessä. Aina ovat eri henkilöt vuorossa ja toimintatavat erilaiset. Minulla on tukuittain kysymyksiä hoitotavoista, jotta voisin asiallisesti perustella niitä äidilleni, jolle koko hoitoala on tuntematonta.

Miksi hoitajat usein kuitenkin loukkaantuu omaisen kysymyksistä? On totta, että hoitaja on työnsä ammattilainen ja laitoksen säännöt sanelevat toimintatavat. Me omaiset tunnemme suurta kiitollisuutta, että hoito on hyvää. Meille on kuitenkin tärkeää selvittää perusteellisesti arjen asioita. Kun kysyn, mitä tarkoitta laitoksen sääntö ”sänkypäivä” tai miksi käytetään vaippaa, vaikka pidätyskyky on hyvä tai soittaako äiti hälytyskelloa vahingossa, hoitaja loukkaantuu. Hän kokee, että moitin asioita, vaikka vain esitän kysymyksen. Minulle kysymys on tapa saada tietää hoitajien kertomus asiasta, vain äidin kertomuksen varaan en halua jäädä, koska suru halvaantumisesta sumentaa ajattelua.

Omaiselle, joka käy usein palvelutalossa, asiat selviävät vähitellen. Tämä kysymysten esittäminen onkin varmaan meille kaukana asuville omaisille tavanomaista. Me emme halua arvostella. Me vain haluamme perustella omaisillemme talon tapoja ja tottumuksia, jotta elämä alkaisi sujua uudessa tilanteessa. Ei ole kummankaan osapuolen etu, jos asia jää epäselväksi ja vaippa sitten vain jätetään laittamatta.

Arvoisat hoitajat, uskon että tänä päivänä omaiset kokevat suurta kiitollisuutta, kun hoitopaikka on löytynyt. Me koemme myös suurta kunnioitusta työtänne kohtaan. Me tiedämme, että työ on todella raskasta – emme itse kykenisi siihen, vaikka haluaisimmekin. Teidän palkkanne on todella huono ja työolosuhteenne vaikeat. Omaiset ovat valtava voimavara, ottakaa meidät vastaan ja antakaa meidän auttaa. Yhteistyöstä hyötyvät kaikki, varsinkin vanhus, jonka elämä on täysin muuttunut ja muodostunut todella vaikeaksi. Me olemme myös niitä, jotka teidän rinnalla taisteleemme, jotta saataisiin enemmän työntekijöitä hoitoalalle ja parempaa palkkaa.

Virttaankangas - anteeksi

Anteeksi, että me eteläisemmät kunnat olemme pakotettuja tuomaan meille vettä kauniin harjunne kautta. En ole ollut aikoionaan tekemässä kyseistä päätöstä Turun valtuustossa, mutta en tiedä olisiko ymmärtänyt silloin päätöksen seurauksia luonnolle.

Olin viikonloppuna hiihtämässä kauniilla Harjureitillä Virttaankankaalla. Yli 50 kilometriä hyvin hoidettua latua, puhdasta lunta ja mäntymetsää. Kaikki hyvin, kunto kohoaa, kunnes lähellä Eräveikkojen majaa näkymä särkyy. Rauhallinen hiihto katkeaa kaivinkoneiden jylinään. Sukset tarttuvat hiekkaiseen latuun, joka yrittää mutkitella raiskatulla kankaalla. Kauniit männyt muuttuvat sementtipaasiksi ja valtaviksi putkistopinoiksi. Nyt näkyy selkeästi hankkeen suuruus.

Valkoisen lumen neitseys pahentaa raiskauksen näkymää, mutta vie vuosia, että kangas palautuu entiselleen. Anteeksi!

Vyö kiristyy

Nyt on kaupunginjohtaja kertonut valtuustolle talouden perusasiat tälle ja seuraaville vuosille. Kiristystä tulee kaikkiin hallintokuntiin. Suurin säästö revitään henkilökunnasta. Tässä säästökuurissa ei ole väliä, mikä palvelu on uhattuna. Vain tärkeimmät kaupungin perustehtäviin kuuluvat työt tehdään. Mitkä sitten ovat tärkeimmät tehtävät?

Valtuustossa käytettiin useita puheenvuoroja talouden tasapainottamisen välttämättömyydestä. Vasemmistoliitto toi esiin sen, että säästöjä ei voi tehdä tasaisesti kaikista hallintokunnista. Sosiaali- ja terveyspalvelut on hoidettava ja jo nyt henkilökuntaa on liian vähän. Leikkausten pitää koskea myös ostopalveluja.

Kokoomus oli ymmärtänyt asian kuitenkin toisin. Heille säästöt ovat vain kaupungin palveluksessa olevan henkilökunnan vähentämistä. Edelleen ostopalveluja hankitaan, jopa katsotaan että ulkoistaminen on tässä vaiheessa välttämätöntä.

Miten ihmeessä se Kokoomuksen laskuoppi oikein toimii? Miten kukaan voi kuvitella, että yksityisellä toimiva lääkäri tai hoitaja olisi halvempi? Saavatko he siellä vielä pienenmpää palkaa kuin me kuntasektorilla toimivat? Ei kyllä. Se vain on niin mukavaa, kun voi päättäjänä jakaa verovaroja kavereiden taskuun. On sitten mukavaa lähteä purjehtimaan tai golfia pelaamaan, kun kaveri sitten muistaa. Ei se niin väliä, jos kaupungin talous kaatuu. Mitäpä niitä köyhiä hoitamaan!

Naistenpäivä 2009

Ihana Naistenpäivä!

Maaliskuun 8. päivä, aamusta asti voi miettiä naiselle tärkeitä asioita. Minulla ei enää ole huollettavia lapsia, kaikki ovat aikuisia ja kahdella on jo omia lapsia. Eilen sain olla lapsenlapseni kanssa koko illan ja laulaa: ”paatissa kaksi on soutajaa…”

Tänään aamu aukesi aurinkoisena. Ihanaa! Nyt pääsee ulkoilemaan. Parkin kentällä järjestettiin poliittisten naisjärjestöjen yhteinen tapahtuma, kuumaa mehua ja puheita. Koska Parkin kenttä on luistelurata, luistelu kuului myös asiaan. Minä, Liisa Hyssälä, Janina Andersson, Anne-Mari Virolainen ja Kike Elomaa olimme luistimilla. Monia muitakin oli paikalla. Olipa hienoa. Kaikki me pysyimme pystyssä ja nautimme osaamisesta. Minulle tilaisuus oli myös mahdollisuus olla mukana Turun naisten yhteisessä toiminnassa. Olen tasa-arvotyössä koko ajan ponnistellut naisten yhteisen politiikan puolesta. Kun Euroopan tasa-arvon perusasiakirjaa vietiin kuntiin, teimme yhteistyötä keskustan Tytti Seppäsen kanssa, jotta Turku olisi ensimmäinen suomalainen kaupunki, joka sen allekirjoittaa ja oli. Yhteistyö auttoi. Nyt Vihreät olivat aloitteen tekijöinä tähän tapahtumaan. Toivottavasti kaikki puolueet näkevät, että esimerkiksi lasten aseman parantaminen on kaikkien puolueiden yhteinen asia ja parempia asianajajia ei lapsilla voi olla, kuin poliitikko äiti. Monia muitakin alueita on, joita miehet pitävät poliittisina pelinappuloina, tästä räikein esimerkki on vanhustenhoito ja naisten palkka hoivasta.

Koko päivä oli aurinkoinen ja loi toivo uudesta, naisten vahvuudesta ja yhteistoiminnasta. Toivottavasti seuraavat järjestäjät arvostavat naista niin, että valitsevat juontajaksi naisen.

Helmikuun uupumus on ohi!

Ihana tunne. Vasta jälkikäteen huomasin, että olin uupunut. Uupumukseen vaikutti varmasti moni asia. Suurimpana äitini vaikea tilanne Jyväskylässä. Jatkuva huoli siitä, että asiat eivät etene ja äidillä ei ole hyvä maata terveyskeskuksen vuodeosastolla. Lukuisat soitot terveyskeskukseen ja sukulaisille, roikkuminen netissä etsimässä Jyväskylän palvelutaloja ym. Huono omatunto siitä, että ei ollut mahdollista lähteä paikanpäälle asiaa hoitamaan.

Ei politiikkakaan jättänyt hyvälle unelle tilaa. Koko tammikuun kestäneet luottamustoimijärjestelyt olivat tänä vuonna todella ihmeelliset. Sosiaalidemokraattien huoli vaalituloksen vaikutuksesta yritettiin hoitaa kaappaamalla kaikki merkittävimmät luottamustoimet. Vasemmistoliitolle jätettiin merkityksettömiä rippeitä (tiedoksi, että demarit päättää mitä vasemmistossa tapahtuu). Mikä ihme on tullut vasemmiston yhteiseen päämäärään murentaa porvareiden voima? Sitä ei enää Turussa ole. Sosiaalidemokraatit ovat toimillaan kaivaneet syvän kuopan puoluidemme väliin. Viimeisenä pisarana oli kaupunginhallituksen paikka V-S aluepelastuslautakunnassa. Se pyydettiin pöydälle, vaikka minulla ei ollut vielä ollenkaan KH:n paikkaa. Sosiaalidemokraatit ovat valinneet ko. paikoille varaedustajia, jotka eivät ole edes valtuutettuja, minulle, valtuutetulle ei heru edes ALPE:n paikka. Asiaan liittyi kiristys. Haluttiin, että me Vasemmistoliiton edustajat emme tekisi Martin ja Mikaelin kirjastojen säilyttämistä koskevaa esitystämme. Totta kai teimme, meitä ei näin uhkailla ja saada muuttamaan demokratiaan perustuvia vaatimuksiamme. Jos Sosiaalidemokraatit haluavat toimia kuntalaisia vastaa, tehköön sen reilusti yksin ja vastatkoon toimistaan äänestäjille.

Työpaikallakin kihisi. V-S sairaanhoitopiirissä on pulaa henkilökunnasta, niin lääkäreistä kuin hoitajista. Lomien järjestelyt ovat vaikeita, mutta miksi huonoa pitää jakaa kaikille. Mitä auttaa, jos yhden toimipisteen työntekijät, jotka ovat olleet tyytyväisiä järjestelyihin, vedetään mukaan koko klinikan huonoon toimintatapaan. No, onko hyvä, kun kaikilla on huonosti? Selitykseksi keksittiin työn kierto. Ei voi erikoistua hoitamaan pieniä lapsia, pitää osata vähän kaikkea. Eikö sairaalassa ajatellakkaan potilaan etua? Ei, henkilökunnan kateus toisten töistä käännetään potilaan maksettavaksi. No, nyt odotan, kuka tulisi minun paikalleni työn kiertoon. Yli 30-vuoden työkokemukseni ei ole minkään arvoinen. Olen ajatellut, että minut olisi sopiva pistää vaikka leikkaussaliin. Olisiko sitten hyvää enemmän?

Onneksi on hieno talvi! En olisi toipunut unettomista öistäni näin helpolla, ellen olisi saanut hiihtää. Olen tänä talvena hiitänyt jälleen kerran kymmeniäkilometrejä ja lisää tulee. Hienosti on Turku hoitanut latuja. Jotta jaksoin käydä töissä, piti minun vähentää kirjoittamista ja jäädä pois kaikista pienemmistä kokouksista. Isoimmissa oli pakko käydä, koska varajäseneni oli lomilla.

Nyt kaikki on ohi. Äitini on päässyt palvelutaloon. Olin juuri kaksi päivää järjestelemässä asioita ja sistamassa äidin uutta kotia. Äiti odottaa vielä pääsevänsä omaan kotiin ja ei motivoidu uuden kodin sisustamiseen, joten kaikki pitää vain tehdä. Onneksi äiti on hyvä ihminen ja hyväksyy asiat vähitellen. Palvelutalon henkilökunnalla ei tietenkään ole helppoa, kun muutos tuo äidille käyttäytymismalleja, joilla hän omalla tavallaan kapinoi tilaansa. Paljon enemmän pitäisi olla aikaa puhua ja selittää asioita, olisi kaikilla helpompaa. Mitä tarkoittaa esimerkiksi "sänkypäivä"? Minulle ei vieläkään selvinnyt muuta kuin, että äitini on kerran viikossa koko päivän sängyssä. Katsotaan nyt, voiko tämä olla totta todellisuudessa?