Turun kaupunginvaltuuston budjettiseminaarin puhe

Arvoisa puheenjohtaja Turku elää hyvää täysillä!! Noususuhdanne hellii maatamme ja positiivinen ra-kennemuutos on onneksemme asettunut tänne Varsinais-Suomeen. Itse olen ollut muokkaamassa Turun talousarvioita nyt melkein 20 vuotta. En-simmäisen kerran lähdin innolla lukemaan kaupunginjohtajan esitystä. Olisihan ollut mahdollista, että esityksessä näkyisi jo toivoa ja iänikuisesta puutteesta puhuminen olisi muuttunut mahdollisuuksiksi. Mutta ei. Hyvä asia olikin saanut uuden näkökulman. Nyt kun Turun asukasluku nousee ja verotulot paranevat t ja nyt kun yritykset tekevät investointeja ja palkkaavat väkeä, nyt keksittiinkin tehdä Turkuunkin suuria investointeja. Kaupunkia ryhdy-tään rakentamaan uuteen kuosiin. Uusia hankkeita satoi heti. Kaikkiin haluttiin Turku kaupunkina mukaan ”kumppaniksi”. Useimmat uudet hankkeet olivat täy-sin uusia. Niitä ei oltu nähnyt investointilistoilla aikaisemmin ja niistä useimmista ei oltu käyty vakavaa keskustelua. Tehtiin vain Master plan ja keskustan visio. Korot ovat alhaalla, velkaa voi ottaa. Siinä tuiskeessa unohtui homekoulujen korjaus, vanhusten palveluasuntojen ja uusien päiväkotien rakentaminen. Koko terveydenhuollon ja sosiaalitoimen suunnitelmat pistettiin jäihin odottamaan sote-uudistusta. Tilaus oli valmis: Tu-rusta tehdään eurooppalainen suurkaupunki korkeine taloineen, elämyskes-kuksineen ja bisnes centtereineen. Suurin pettymys oli kuitenkin turkulaisten palvelutaso. Kaupungin tuottamiin palveluihin kaikkiin asetettiin tulostavoitteet, jotka käytännössä tarkoittavat pal-veluiden leikkaamista. Näistä palveluleikkauksista kärsivät eniten vanhukset. Se ryhmä turkulaisia, joka kasvaa hurjaa vauhtia. Tätä kasvua tulee jatkumaan vie-lä vuoteen 2037 asti, joten ei ole kyse vain hetkellisestä tarpeesta. Vaikka meil-le sorvataankin uutta maakuntahallintoa ja sotea, niin turkulaiset vanhukset ovat edelleen turkulaisia. Nyt olisi ollut mahdollisuus nostaa palvelutasoa ja tä-ten turvata turkulaisten asema, kun valtion rahaa sitten soteen jaetaan. Kun aloitimme neuvottelut tästä budjetista, niin muilta ryhmiltä tulleet lisäyseh-dotukset oli suunnattu varhaiskasvatukseen, ehkäisyyn, kulttuuriin. Vain Va-semmistoliitto puhui vanhuksista. Istuimme sitkeästi neuvotteluissa ja puolus-timme hyvinvointitoimialan budjetin kasvattamista. Neuvottelijat eivät voi olla asiantuntijoita siitä, mihin raha pitäisi ohjata, mutta me kyllä huomaamme, jos jokin väestöryhmä jää osattomaksi. Hyvinvointitoimialan budjettia kyllä hieman kasvatettiin, mutta vanhusten hoito jäin ilman. Olisimme tarvinneet työntekijöitä kotihoitoon ja ensi vuonna aukea-viin kahteen uutteen palvelutaloon. Nyt uudet palvelutalot on miehitetty juuri ja juuri lain suositusten sallimissa rajoissa.

Muistopuhe Heli Astalalle 9.7.2018

Helin muistolle 9.6.2018 Pyhän Ristin pienessä kappelissa Me olemme menettäneet hyvän ihmisen. Puolison. Sisaren. Puolueen ahkeran toimijan, arvostetun kansanedustajamme. Taistelijan, ihmisyyden puolustajan ja rauhan työn tekijän. Me naiset olemme menettäneet Helin, joka toimi aina pyyteettömästi naisten asioita puolustaen. Ilman Heliä ei vasemmistolla tänä päivän olisi yhtä maamme mittavimmista naistoiminnoista. Täällä läsnä on useita henkilöitä, jotka taistelivat Helin rinnalla naisten aseman parantamiseksi aina 60-luvulta asti. Heli koki suurta myötätuntoa pienellä palkalla perhettään elättäviä naisia kohtaan. Hän toimi Suomen naisten demokraattisen liiton pääsihteerinä aikana, jolloin hänet valittiin kansanedustajaksi, joten hän koki naisjär-jestötyön hänelle erittäin rakkaaksi. Helin, jonka toiminta näkyy edelleen meidän maineikkaassa peruskoulussamme, elämänkatsomustiedon opetuksessa, kansalaisopistotoiminnassa ja toisen asteen koulutuksessa. Heli toimi myös Helena Kekko-sen rinnalla rauhankasvatuksen saamiseksi kouluihin. Tämä työ on edelleen kesken. Herkän Helin, jonka runoista, tarinoista, kauniista korteista ja kirjeistä me ystävät saimme nauttia. Runoissa heijastui juuri se Heli, joka rakasti ihmistä. Helille kaikki ihmiset olivat tärkeitä. Olivat ihmiset sitten toista puoluetta, rotua, toista uskontoa tai ihmisiä, joita elämä ei ollut kohdellut yhtä hyvin kuin häntä itseään. Heli oli hyvin kiitollinen omasta elämästään. Hän puhui paljon siitä kodin perimästä, minkä hänen kotinsa ja erityisesti äitinsä Alli Lehtisalo oli hänelle antanut. Äidiltä oli peritty useita elämän tärkeitä taitoja, joista paras varmaankin oli kyky kirjoittaa ja olla rohkea. Heli arvosti myös aviomiestään, joka oli luonut hänelle mahdollisuuden tehdä kansanedustajan aikaa vievää ja vaativaa työtä. Heli oli monipuolisesti sivistynyt. Hän rakasti kirjoja. Kun koti alkoi täyttyä kirjoista, puhuimme usein siitä, miten vaikea niistä on luopua. Vaikea oli myös luopua hankkimasta uusia. Emme ehtineet löytää ratkai-sua tähän ongelmaan, vaikka pohdimme sitä useiden eri vaihtoehtojen kautta. Toisaalta Helin ei tarvinnut käydä mitään kipeää operaatiota läpi vaan hän sai lähteä kirjojensa keskeltä. Helin suuri haave oli runokirjan julkaisu. Se jäi hyvin pienestä kiinni. Hänen runojaan on kuitenkin julkaistu useissa antologioissa. Niistä tunnetuimmat ovat: Jäänsinisessä kukkivat juhannusruusut ja Hopeakengis-sä yli pihan. Heli oli ahkera kirjoittaja, mutta liian vaativa itseään kohtaan. Hän saattoi hioa runoa kuukau-sia, joitakin jopa vuosia. Hän palasi runoihinsa aina uudelleen ja uudelleen löytäen niihin aina uutta kirk-kautta ja harmoniaa. Me ystävät olemme saaneet nauttia näistä hyvin työstetyistä runoista. Itselleen niin vaativa Heli oli kirjoittanut vain yhden runon kulmaan ”tämä on ehkä paras runoni” sen kuulemme tänään lausuntataiteilija Riitta Vasenkarin lausumana. Heli Astala on kiistämättä yksi maamme maineikkaan peruskoulun äideistä. Peruskoulu-uudistus oli päätöksenä jo tehty, kun Heli aloitti eduskunnassa, mutta moni asian toteutuksessa oli vielä kesken. Yksi Helin esille nostamista ja vieläkin tärkeä asia oli nuorisokoulu. Hänen ansiokseen voidaan lukea, että nuo-risokoulukokeiluja aloitettiin. Helillä oli rakkaus kaikkeen taiteeseen. Hän kävi konserteissa ja teatterissa, mutta tanssitaide oli ehkä rakkain. Tähän oli syynä varmaankin se taistelu, mikä tehtiin nykyisen Manillan kiinteistön pelastamiseksi monipuoliseksi taidekeskukseksi. Lehmussaaren perheen ja lukuisten merkittävien turkulaisten kanssa yhdessä pelastettiin arvokiinteistö taiteelle. Kiinteistössä on toiminut melkein 30 vuotta Aurinkobaletti, jon-ka yleisöön Heli mielellään liittyi. Viimeaikaisista tapahtumista mieluisa oli Manillan taistelijoiden tapaami-nen vain runsas kaksi kuukautta sitten. Vaikka Heli oli väsynyt ja kipujakin oli, niin tästä Erkki Lehmus-saaren järjestämästä tapaamisesta hän ei jäänyt pois, siihen palattiin juttuhetkissäkin jälkeenpäin usein. Poliitikko Heli ei ollut poliitikkona mikään barrikaadeilla banderolleja kantava puolueen jäsen. Hän oli enemmänkin puolueemme aivot. Helin aikalainen, ministeri Kalevi Kivistö muisteli Heliä ja kertoi hänet erittäin ahkerak-si ja tunnolliseksi neuvottelijaksi. Hän kirjoittaa: Opin tuntemaan Helin perusteellisesti asioihin paneutuva-na ja vahvan sosiaalisen eetoksen sisäistäneenä kansanedustajana. Hän piti erityisen tärkeänä erilaisen katsomuksen omaavien kansalaisten tasavertaista kohtelua yhteiskunnassa ja erityisen läheiseksi hä-nelle tuli katsomuksellisen tasa-arvon puolustaminen kouluopetuksessa. Vielä tänä päivänäkin saamme olla kiitollisia Helille, että hän sivistysvaliokunnan puheenjohtajana vei ny-kyisin elämänkatsomustiedoksi nimitettyä oppiainetta peruskoulun lukujärjestykseen. Historioitsija Tapani Kunttu kirjoittaa teoksessa: Eduskunta 100 vuotta, valiokunnat lähikuvassa Helistä näin: Heli Astala oli työhön sitoutunut hengen nostattaja. Kunttu korostaa Helin työtä Suomen koululaitok-sen ja kulttuurin hyväksi. Haastattelussa Heli oli korostanut intohimoaan politiikkaan ja kertoi, että kan-sanedustajuus sopi hänelle erinomaisesti ja hän oli onnellinen työstään. Kansalaisten tasavertaisuus on laaja käsite. Minulle tuli tunne, että Heli tunsi sen käsitteen pienetkin yksi-tyiskohdat. Jos hän ei jotain asiaa tuntenut, hän otti siitä selvää. Hän vei sivistysvaliokunnan tutustumaan saamelaisten kulttuuriin Lappiin. Tällä matkalla hän huomasi, miten kansanedustajat eivät muutkaan tien-neet Lapista ja saamelaisten ongelmista mitään. Hän perehtyi perusteellisesti asiaan ja Helin puheenjohta-jakautena parannettiin saamen kielen asemaa ja kouluopetusta erityisen paljon. Tämä matka palasi Helin kanssa vietettyihin keskusteluihin usein. Viittomakieliset kansalaiset voivat kiittää Heliä siitä, että hän ”runnoi” läpi viittomakielen aseman paranta-misen lainsäädännössä. 16 vuotta sivistysvaliokunnassa olivat Helille mieluisia ja työntäyteisiä. Tänä ai-kana hän nousi Suomen arvostettujen monipuolisten politikkojen joukkoon. Hyvät Helin ystävät ja sukulaiset Meillä kaikilla on kuva hyvyydestä, jokaisella omansa. Me ehkä pidämme liikaakin itsestään selvänä, että hyvyys toteutuu. Me kuvittelemme, että jossain on joku, joka hoitaa asioita oikeaan suuntaan. Heli tiesi, että hän oli toimija ja tekijä. Hän ei odotellut, vaan ryhtyi tekemään ja ohjaamaan asioiden kulkua oikeaan suuntaan. Toisin kuin tämän päivän politiikassa Heliä ohjasivat aina asiat. Jokaista asiaa piti saada neuvo-teltua edes hieman oikeaan suuntaa. Minulle hän usein sanoi, että ei pidä lopettaa, jos jotain ehdotusta ei politiikassa saada läpi. Pitää avata toinen ovi. Poliitikon ei myöskään pidä henkilökohtaisesti nauttia val-lasta ja huomiosta, vaan toimia koko puolueen yhteisen ohjelman toteuttamiseksi. Minulle Heli toimi koko poliittisen toimintani ajan ohjaajana ja innoittajana. Meillä oli monta yhteistä kiinne-kohtaa. Helin naisjärjestötoiminta, toiminta Turun Vasemmistoliiton Kunnallisjärjestön puheenjohtajana, Vasemmistoliiton Varsinais-Suomen piirin puheenjohtajana, Turun kaupunginhallituksessa ja Turun kau-punginvaltuutettuna. Valtuuston varapuheenjohtajana Heli oli ensimmäinen nainen. Kaikkiin näihin tehtä-viin sain Heliltä aina neuvoja ja kannustusta. Helille saatoin myös kertoa, jos huomasin hyvyyden katoavan. Hänellä oli aina uusi näkökulma sen löytämiseksi. Kiitän Heli sinua ystävyydestä ja ohjeista elämään.

Mitä valtuutetun pitäisi ymmärtää kunnan taloudesta?

Turun kaupungin tilinpäätös on valmistunut ja tarkastuslautakunta on arvioinut sen sekä toiminnan, että talouden osalta. Valtuutettu saa tilintarkastajien lausunnot ja tarkastuslautakunnan raportin numeroluetteloiden tueksi. Uudessa kuntalaissa ainoa edellytys hyvälle kuntataloudelle, että kunnan taseeseen kertynyt alijäämä tulee kattaa. Aikaa on neljä vuotta. Kaupunginhallitus on jo allekirjoituksellaan hyväksynyt tilit, valtuuston tulee käsitellä asia kokouksessaan. Kuntakonserni on tänä päivänä monimutkainen. Se sisältää kunnan perinteisen palvelutoiminnan, mutta myös liiketoimintaa yhtiöiden kautta. Kunnan kaikki toiminta pitää arvioida. Miten valtuutettu saa tietoa liiketoiminnan onnistumisesta. Ei mitenkään. Hän voi pyytäessään saada katsottavakseen yhtiöiden tilinpäätökset ja arvioida niiden kautta toimintaa. Yhtiön sisäinen toiminta ei ole julkista edes valtuutetulle. Kunnat on ajettu vaikeuksiin leikkaamalla valtionosuuksia. Näihin valtion tukiin liittyy myös investointituet, joita on roimasti pienennetty. Kuntien saamat verotulot, eivät enää riitä ja usean kunnan vuosikate onkin miinuksella. Turussa verotulojen kehitys on ollut positiivista ja muutaman vuoden. Viime tilinpäätöksessä yhteisöveron osuus oli 78,5 milj. Tämä oli +5,1 miljoonaa parempi tulos, kun oli ennustettu. Tuloveron kertymän kasvu oli maltillisempi ja kasvua edelliseen vuoteen oli +4,1%. Valtionosuuksissa sitten tulee rutkasti vähenemistä ja tulos on -2,0 miljoonaa vähemmän. Kaupungin maksuvalmius säilyi koko vuoden hyvänä. Kiitos osaltaan myös henkilöstökassamme. Kaupungin omavaraisuusaste on laskenut. Tähän on osaltaan syynä yleisesti käytössä ollut kuntien omaisuuden aliarvostus. Omaisuutta on enemmän, kuin tiedetään. Kaupungin velkaantuminen on lisääntynyt samassa tahdissa, kun valtionosuudet ovat vähentyneet. Turun velkaantuminen on toisiin suuriin kaupunkeihin verrattuna maltillista. Velkojen määrä lisääntyy yhtiöittämisen myötä. Kuntien yhtiöiden on otettava lainaa omiin investointeihinsa. Ilman yhtiöitä Turun velkaantuneisuus olisi jopa pientä muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna. Minä olen valtuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä seurannut näitä tunnuslukuja. Viime vuosina on ollut vaikeuksia pysyä kärryillä. Enkä usko, että tulevaisuudessa luottamustoimen haltiat tietävät tätäkään. Tämä johtuu siitä, että on lisätty kaupungin omaisuuden siirtoa yhtiöihin. Perustetaan jopa uusi yhtiö, jotta saadaan sen taseeseen tehtyä investointi ( esim.teatterin remontti). Näin kaupungin oma tase näyttää kauniimmalta ja on helpompaa saada vuosikate näyttämään hyvältä. Miten valtuutettu nyt voi seurata kaupungin todellista omavaraisuutta tai maksuvalmiutta. Yhtiöt tekevät päätöksiä salaisissa kammareissa, missä luottamustoimenhaltioita on vain pieni osa. Valtio ajaa kunnat ahdinkoon ja seurauksena siitä on demokratian pienentyminen. Vaikeuksissa olevan kunnan valtuutettu ei pysty enää seuraamaan kuntansa taloutta. Hänellä ei ole mahdollisuuksia normaaleiden tilinpäätösasiapapereiden kautta selvittää tosiasioita, kun ne on piilotettu milloin minkäkinlaisen yhtiön kassakaappiin. Kaupunki tekee uudistusohjelmia, millä pyritään supistamaan palvelutoimintaa. Kuitenkin kaupungin toimintamenot ovat vain kasvaneet 2,2 % uudistusohjelmien aikana, kun yleinen kasvu on Kuntaliiton mukaan ollut 1%. Mihin rahat oikein menevät? Kikkailuun ja keinotteluun – epäilen.

Mitä kaupunginhallituksessa tapahtuu?

Kaupunginhallitus on paikka, johon vain harvat voivat tutustua. Kokoukset ovat suljettuja ja läsnäolo-oikeus on vain kutsutuilla virkamiehillä ja asiantuntijoilla varsinaisten jäsen lisäksi. Paikkakunnan lehdestä voimme lukea vain sen, minkä tiedottaja, kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja kaupunginjohtaja hyväksyvät. Tiedottaja ei siis ole riippumaton, kuten esim. jotkut toimittajat. Lehden toimitus näkee netistä saman, minkä kuntalainenkin. Toimittajat eivät näe esim. virkamiespäätöksiä. Olen istunut nyt 12 vuotta kaupunginhallituksessa joko varana tai varsinaisena. Toimintatavat ovat muuttuneet todella paljon. Onhan matkalla ollut kolme eri kaupunginjohtajaakin. Aikaisemmin kokouksissa keskusteltiin asioista ja pohdittiin eri vaihtoehtoja. Nykyisin, kun ryhmien välinen sopimus sulkee useamman jäsenen suun, tehdään vain päätöksiä. Asiat valmistellaan ryhmien välisen sopimuksen allekirjoittaneiden puolueiden edustajien kesken etukäteen. Ryhmän kutsuu koolle KH:n puheenjohtaja. Oli aikaisemmin myös aika, jolloin meidän Rauno Artesola kutsuttiin neuvotteluun, mutta yksin puheenjohtajan kanssa. Usein oli kysymys asiasta, jossa haluttiin kuulla Raunon ylivoimaista asiantuntemusta kuntalaista, hallintosäännöstä ym. tai puheenjohtaja halusi valmistautua etukäteen kinkkisiin vastapuheenvuoroihin. Tämä tapahtui Minnan ollessa vallassa. Kokoukseen tuotavien asioidekin kirjo on muuttunut. Pykäliä on kuulemma yhtä paljon, mutta sisällöt kirjavia. Samassa kokouksessa saattaa olla miljoonien teatterikorjaus ja rouvan nyrjähtänyt nilkka, josta haetaan korvauksia. Virkamiesten päätökset ovat lisääntyneet roimasti. Uuden hallintosäännön (2013) jälkeen tulee väistämättä mieleen, että tuodaankohan KH:n päätökseen kaikki sinne kuuluvat asiat. Asiat voidaan myös pilkkoa siten, että virkamies voi päätöksen tehdä. Lautakuntien asema on myös kohonnut. Lautakuntien listalta löydän usein asioita, joita ennen näki KH:n listalla. Ehkä näin on hyväkin, mutta vaara on, että meidän kannalta tärkeä asia tipahtaakin kokonaan virkamiehille. Esim. nyt lehdistä luettu päätös sulkea yleisövessat on tällainen päätös. Kaupunginhallituksen jäsen löytää itsensä usein myös erilaisista sidosryhmien tapaamisista. Niihin on velvoite, koska yhteistyö erilaisten toimijoiden kanssa on kaupungille tärkeää. Tällainen oli viime perjantaina, kun esiteltiin kaupungin ja Simens yhtiön yhteistyötä. Näissä tapaamisissa Vasemmistoliiton edustajan velvollisuus on pitää puheenvuoro kuntalaisten puolesta ja vaatia, että myös vähävaraiset, vanhukset ja lapset saavat sijan kaupunkisuunnittelussa. Joskus tilaisuudet ovat myös hauskoja esim. teatterinäytös, mutta niissäkin kaupunginhallituksen jäsen on aina puolueensa edustaja ja keskustelee oman- tai naapurikaupunkien poliitikkojen kanssa. Eikä puolisoita säästetä. Kaikissa isommissa tilaisuuksissa odotetaan, että myös avec on mukana. Kun käymme teatterissa oman päätöksemme mukaan, huomaamme eron aina. Teatteriesitys ja tunnelma ovat aivan erilaisia. Edustaminen on edustamista, myös Ruisrockissa. Koska Vasemmistoliitolla on vain yksi edustaja kaupunginhallituksessa, korostuu erilaisten yhteistyökuvioiden rakentaminen. On jaksettava istua saunanlauteilla ja illallisella. Näissä tilaisuuksissa saa sanoa sanottavansa. Kokouksessa siihen ei jää tilaa, kun päätös on tehtävä ja keskityttävä siihen. Olen usein saanut puolueeni tarkoitusperät selostettua vasta seminaarin iltatunteina. Aikaisemmin halveksin tällaista toimintaa, kunnes huomasin, että muuta tapaa ei ole. Voi puhua ja puhua, mutta kukaan ei kuuntele. Pitää ottaa toisten puolueiden edustajat kahdenkeskiseen jutteluun ja tuoda siinä sivussa esiin. puolueen kanta. Minulla on ollut onni nähdä Sauli Saarisen oivallinen tapa toimia. Hän on erittäin pidetty poliitikko, mutta tiukka neuvottelija. Häntä arvostetaan. Pienen puolueen on löydettävä arvostamisen siemeniä. Kaupunginhallituksen jäseneltä vaaditaan myös lukuhaluja. On jaksettava lukea ruudulta kymmenien sivujen raportteja, päätösasioiden lisäksi. On jaksettava räplätä konetta ja etsittävä sieltä toisten lautakuntien asioita ja vanhoja päätöksiä. Useat päätösasiat ovat pitkässä juoksussa. Pitää tietää, mitä puolueemme edustajat ovat päättäneet aikaisemmin tai lautakunnassa. Minulta menee kaupunginhallituksen kokouksen valmisteluun n. 10 tuntia/kokous. Torstaina käyn läpi tuoreen listan. Perjantaina kaivan lisätietoja ja soittelen virkamiehille. Sunnuntaiaamun vietän koneella puoleen päivään asti. Silloin valmistaudun illan kokoukseen ja ehdotuksiin. Sunnuntai -illalla on työvaliokunnan kokous ryhmähuoneella. Maanantaina on joskus vielä soiteltava lisätietoja virkamiehiltä ja hiottava muutosesitykset kuntoon + kirjoitettava koneelle. Itse lähdin opiskelemaan yliopistoon, kun minut valittiin kaupunginhallitukseen. Olin 50 v. Olen todella kiitollinen perheelleni tästä mahdollisuudesta. Se oli ollut haaveeni jo kauan, mutta kaupunginhallituksen jäsenyys potkaisi sen käyntiin. Työn ohella opiskelin sosiaalipolitiikkaa, jota sitten sovelsin politiikassa. Sain itsevarmuutta ja kykyä etsiä tietoa. Opiskelun myötä opin myös kriittisen ajattelun mallin. Aikaisemmin olin vain ollut kriittinen. Opiskelu opetti minua myös lukemaan, ei ainoastaan kokouspapereita, vaan kaikkea yhteiskunnallista tekstiä. Toimin nyt valtuuston 3.varapuheenjohtajana ja olen kaupunginhallituksen kokouksissa läsnä. Varsinaisesta päätöksenteosta olen poissa, mutta työ ei ole vähentynyt yhtään. Toisaalta kaupungin edustaminen ja sidosryhmien kanssa tehtävä työ on lisääntynyt paljon. Usein tulee tunne, että otsassani lukee ”Turku”. En ole paljasjalkainen turkulainen, joten kaikki on pitänyt opetella. 45 vuotta turkulaisuutta on tehnyt asiat helpommaksi. Tässä hommassa pitää rakastaa turkulaisia ja Turku-nimistä kaupunkia. Kriittinen ajattelu, mitä Vasemmistoliiton edustajana harrastan, pitää kohdistaa asioihin, ei ihmisiin. Sitkeästi ja uupumatta tulee puolustaa demokratiaa, vastustaa korruptiota ja politiikan pimeitä huoneita. Paikalla on oltava aina, puolustamassa pientä ja heikompaa. Muut puolueet eivät sitä tee.

Elvyttävää rakentamista

Turku on jatkanut huonosta taloudellisesta kansallisesta tilanteesta huolimatta maltillista investointipolitiikkaa. Rakentaminen tuo kaupunkiin työtä ja toimeliaisuutta. Enemmänkin olisi voinut tehdä, mutta riskejä ei haluta ottaa. Viimeisin valtuustossa hyväksytty investointihanke on uusi palloiluhalli Kupittaalle. Hanke on ollut mutkikas jo heti alusta lähtien. Ensin ei osattu tehdä kilpailutuksia, sitten ryhdyttiin lehtien palstoilla arvioimaan parempaa tonttipaikkaa ja lopulta koko hanke aloitettiin alusta. Nyt valtuusto on tehnyt periaatepäätöksen ja rakennuslupa irronnee viikon kuluttua, joskin aivan liian pienelle tontille. Kun nyt rakennsuluvan jälkeen on kiire hakea OKM:ltä valtion tukea, ryhdytään uudelleen keskustelemaan rahoitusmalleista. Kokoomuksella on jo vuosia ollut ideologinen tarve rakennuttaa yksityisellä ja sitten vuokratata tilat kaupungin käyttöön yli 20-vuoden vuokrasopimuksella. Vasemmisto on taas halunnut, että rakennukset omistetaan itse. Näitä molempia on Turun lähihistoriassa tehty. Kuntaliiton ohje on ollut, että jos rakennus säilyy julkisena palveluntuottajana yli 20-vuotta, on syytä rakentaa omaksi. Jos taas ajatellaan, että käyttö ehkä lakkaa tai muuttuu, niin voidaan tehdä vuokrasopimus. Varsinais-Suomen Aluepelastuslautakunta teki muutama vuosi sitten kiistellyn päätöksen Liedon paloaseman rakentamisesta yksityisellä. Jo nyt, kun uusi Naantalin omana työnä rakennettu paloasema on rakennettu, tiedetään että päätös vuokrauksesta oli huono ja erittäin kallis. Onneksi Naantali ymmärsi asian. Nyt palloiluhallikysymyksessä onkin puheet muuttuneet. Oikeistokin on ollut pakotettu miettimään Turun taloutta, eikä enää ideologisesti aja pelkästään vuokrausta ja rahan valumista yksityisiin taskuihin. Nyt onkin ryhdytty etsimää uusia omistusmuotoja. SDP esittikin, että tutkittaisiin mahdollisuus rakentaa palloiluhalli kaupungin omistaman kiinteistöyhtiön taseseen. No, nyt ollaankin myöhässä, ei tätä vaihtoehtoa ehditä tutkimaan. Aika muuttuu ja talouden surkeat ajat muuttavat myös politiikkaa. Edelleenkään kukaan ei istu alas rehellisesti ja mieti, mikä on kuntalaisen etu. Ideologiat ja uskomukset edelleen vie mukanaan. Poliitikon on mahdotonta tehdä suuria taloudellisia laskelmia, on luotettava virkamiehiin. Pelkona tässä on edelleenkin, että sinänsä tarpeellisesta hankeesta tulee todella kallis. Kallis siitä tulee vain siksi, että rehellista rahoituslaskelmaa ei tehdä ja että yksityiset rakennuttajat kyllä osaavat laskuttaa julkista valtaa. Saammeko Turkuun uuden HK-areenan, vai yksityisen rahastusautomaatin.

Terveisiä harvainvallasta

Tänään Turun kaupunginhallituksessa käytiin kädenvääntöä siitä, saako yhden puolueen jäsenistä koostuva projekti tehdä mitä haluaa. Kaupunginvaltuusto on alkuvuodesta antanut oikeuden projektityönä lähteä suunnittelemaan uutta hallintomallia keskushallintoon. Tarkoituksena oli keventää hallintoa ja laittaa se ajan vaatimalle tasolle. Valtuusto edellytti, että asiasta annetaan tietoa kuukausittain ja että asiaan liittyvät säännöstöt uudistetaan. Asiaa hoitamaan valjastettiin va.kaupunginsihteeri. Melko pian va.kaupunginsihteeri esitteli henkilökuntansa, joka oli palkattu suoraan Kokoomuksen puoluetoimistolta. Alkoi melkoisen Powerpoint esityksen valmistelu. Asia esiteltiin ensimmäisen kerran kaupunginhallitukselle talousseminaarissa viikko sitten, peräti 96 diaa. Tänään kaupunginhallitukseen marssitettiin virkapaketti kaupungin ylimmästä johdosta. Jossain vaiheessa oli unohtunut hankkeen alkuperäinen idea. Oli vain valmisteltu paketti, jonka hyväksymistä painostettiin sillä, että aikataulu on niin kova. Viroissa tulisi olla hoitajat 1.1.2013. Paketissa oli kaksi uutta suuripalkkaista virkaa ja kaikkien virkojen palkkoja oli nostettu (lisäys palkkakustannuksiin n. 16.000€/kk). Suurin osa viroista tai toimista täytetään hallinnon sisältä ns. kiinnostusmenettelyllä. Ei ole aikaa laittaa virkoja julkiseen hakuun. Pahinta tässä on se, että ei halutakkaan tehdä päätöksiä oikeassa järjestyksessä, kuten valtuusto on päättänyt. Nopeasti pitää saada kaverille töitä ja palkankorotus päälle. Vihreätkään, jotka aikaisemmin ovat vaatineet julkista hakua ja ylempää korkeakoulututkintoa, eivät vastustaneet. Olisiko joku paikka heillekin? Vasemmistoliitto halusi palauttaa asian, jotta uudet johtosääntö ja hallintosääntö ehdittäisiin valmistella. Äänestyksessä hävittiin 6/7.Mahdollisimman pieni enemmistö siis voitti. Asia jäin lopulta pöydälle. Vasemmistoliitto ehti jo ehdottaa koko asian hylkyä. Harvainvalta saa siis jatkaa touhujaan.

Toriparkista pieni voitto

Voitto se on pienikin voitto. Tänään kaupunginhallituksessa käytiin jännittävä näytelmä. Demarit eivät vielä saliin tullessaan kertoneet, mitä tapahtuu. Kiemurteleva vierustoverini ei selvästikkään nauttinut tilanteesta. Lopuksi hän kuitenkin reippaasti ilmoitti, että aikoo äänestää toriparkkikaavan palautuksen puolesta. Palautus tuli 7-6 äänillä. Tämähän ei vielä ole kuin osavoitto, mutta kapuloita kuitenkin rattaaseen. Toivottavasti ne viisi liikemiestä, jotka ovat nyt ottaneet oikeudekseen päättää Turun kaupungin keskustasta, heräävät miettimään. Kannattaako laittaa rahat hankkeeseen, joka on selkeästi todettu jo epäonnistumaan. Kaupunkilaiset eivät parkkiluolaa halua, he eivät myöskään sitoudu sitä käyttämään. Jos nyt hanke päätettäisiin lopettaa, meillä olisi hieno uusi tori jo kahden-kolmen vuoden päästä. Mikäli toriparkki ajetaan väkisin läpi, on tori auki viisi vuotta. Viiteen vuoteen ei tori ole enää tori, vaan rakennustyömaa. Tämän viiden vuoden lisäksi tulee vielä valitusaika, joka on pitkä. Huonoimmillaan torin päällinen on uudessa kuosissa vasta kymmenen vuoden päästä. Tätäkö liikemiehet oikeasti haluavat. Jo nyt on menetetty paljon Turun keskustan vetovoimalta, kun hanketta on jatkettu hallintoikeuden päätöksestä välittämättä. Kyllä rahalla aina saa, mitä haluaa. Kansan tahto nöyrtyköön.

Toriparkin mallia katsomassa Kölnissä

Turun kaupunginhallitus matkusti ystävyyskaupunkiimme Kölniin pitämään talousseminaaria, kokoustamaan ja tutustumaan Kölnin kaupunkisuunnitteluun. Mielenkiinoitsen lisän kaupunkiin tutustumisessa toi kokouslistalla oleva Turun toriparkki. Kävellessämme kaupungilla valtuuston puheenjohtaja (SDP) jaksoi joka paikassa osoittaa sormella paikkoja, missä tässä miljoonakaupungissa oli parkkiluola. Jopa Kölnin kuuluisan tuomiokirkon allakin oli parkkiluola. Kaupunki oli myös rakennettu aivan täyteen. Upeiden, jopa roomalaiselta ajalta olevien kirkkojen ja rakennusten kupeeseen oli pykätty jos jonkinmoisia betonipukkereita, joiden alla oli teitä ja parkkitiloja. Matkailun pitäisi avartaa ja antaa uusia ajatuksia. Nyt kuitenkin tuntui, että kaikki Kölnissä oli hienosti ja meillä huonosti. Kohtelijasta on tietysti kehua isännille kaupunkia, mutta että joka käänteessä pitää mollata omaa kaupunkia ja vertailla pientä Turkua ja miljoonan asukkaan Kölniä. Kun tähän vertailuun lisätään vielä Saksan autoiluihanne, niin juuri yhteistä ei ole. Ei ainekaan parkkeerauksen suhteen. Kyllä Turun keskusta kaipaa kohennusta, mutta sitä ei tehdä sillä, että autot tuodaan väkisin torin alle. Tulevaisuuden kaupunkien keskustat ovat kaupunkilaisten yhteisiä olohuoneita, missä käydään torilla, kahviloissa, juhlissa ja karnevaaleissa. Autoton keskusta tulee hyvän julkisen liikenteen kautta, ei parkkihalleilla.

Tapaus Kanerva

Olen seurannut kansanedustaja ja valtuutettu Kanervan poliittista toimintaa yli 30 vuoden ajan. Täytyy myöntää, että aloittaessani oman poliittisen urani, ihmettelin hänen tapaansa kohdata ihmisiä. Hänen aina aktiivista ja hyväntuulista olemustaan ja nokkelaa kieltään. Ihmetellyt olen myös sitä, että vaikka kuinka uppoaa, niin aina nousee nenä pintaan. Monikaan ei noihin vuosia kestäneisiin nousuihin pystyisi. Nyt julki tullut lahjusväite ei tullut kenellekkään yllätyksenä. Tapa jolla 60-vuotispäiviä juhlittiin ylitti rutkasti kaikki sovinnaisuuden rajat. Harmi, että heti silloin ei asiasta noussut suurempaa kohua, niin ei asianosaisille olisi tullut haasteet yllätyksenä. Jonkun on kuitenkin toimittava, silloin kun epäily lain rikkomuksesta herää. Kiitos tästä oikeuslaitoksellemme. En ota tässä nyt kantaa juridisiin kysymyksiin, niissä luotan ammattilaisiin. Juttu sitäpaitsi on siin sekava, että siitä varmaan riittää vuosiksi töitä useammallekin. Otan kantaa vain sillä henkilökohtaisella tasolla, jolla Kanerva loukkaa minua toimivana poliitikkona. Hän väittää, että politiikka on sellaista, että sitä ei kukaan voi hoitaa omalla rahallaan, vaan poliitikot ja puolueet ovat ulkopuolisen rahoituksen varassa. Hän on tässä todella väärässä ja se kuvastaakin hänen jo paatunutta näkemystään politiikasta. Minä olen maksanut kaikki vaalini omista rahoistani. Joitain satoja eruroja olen saanut ammattiosastolta (n. 200€) ja yksittäisiltä henkilöiltä. Minulla näet on oma tili luottamusmiespalkkioilleni, sieltä voi aina tarkistaa kuinka paljon rahaa voi vaaleissa käyttää. En koskaan ole nostanut luottamusmiespalkkioitani (maksettu jo verot ja puoluetuki) omaan käyttöön, kaikki on käytetty politiikkaan. Tälläkin toiminnalla on kyllä päässyt valtuustoon. Ei kylläkään eduskuntaan. On väärin, että kokenut poliitikko latistaa nuoria ja köyhiä aloittelijoita ajatuksella:" älkää vaivautuko, kyllä me rahamiehet tämä politiikka hoidetaan".

Kaivosyhtiö Anagonda nimeltään Talvivaara

Suomi on antanut maansa ulkomaisille pörssiyhtiöille. Se on myynyt meidän yhteistä kansallista omaisuuttamme.Suomi on antanut myös luvan tehdä maalle mitä kukin haluaa. Suomi ei ole itse kiinnostunut kehittämään omaa maataan ja kehitystään. Vain suomalainen työ kelpaa ja sekin niin halvalla kuin ikinä kehtaa. Kyse on Talvivaaran kaivosyhtiön toiminnasta. Talvivaaran yhtiön toiminta pilaa sekä luonnon, että ihmiset. Mikä muu toiminta, joka aiheuttaa sekä ihmisten, että eläinten kuolemia, saisi jatkaa? Mikä muu toiminta saisi tehdä valtavat, pysyvät maasto, vesi ja luontomuutokset? Vain kaivostoiminta pystyy tähän. Suomen hallitus ei arvosta omaa maataa ja sen osaavia asiantuntijoita. Uskotaan, että jossain ulkomailla on ihmisiä, jotka kyllä tietävät mikä on hyvä. Kyllä he tietävätkin ja juuri siksi ovat täällä pohjoisessa Suomessa. He tietävät, että on helppoa höynäyttää tyhmää hallitusta ja viedä kaikki maan rikkaudet. Näillä yhtiöillähän on jo kokemusta lukuisista kehitysmaista. Onko Suomi todellakin kehitysmaa, jossa ei itse osata tehdä asioita? Meillä on ollut huippuasiantuntemusta kaivostoiminnasta vuosikymmeniä. Useat asiantuntijat ovat kylläkin lähteneet viemään tietotaitoaan ulkomaille, kun maan hallitus ei ole heitä arvostanut. Nyt meillä huseeraa ulkomaisia yhtiöitä, joilla ei voikaa olla muuta tavoitetta kuin voitto. Voittoa saadaan vain, kun kaivostoiminta tehdään niin halvalla ja Suomen ohjeita sopivasti oikoen. He eivät jää katselemaan tuhoja toiminnan loputtua. Useimmat toimijoista ei koskaan ole käynytkään paikanpäällä. Kyllä hävettää koko Suomen kansan puolesta. Näinkö meitä on helppo höynäyttää. Nyt olis kiire keskeyttää Talvivaaran toiminta ja estää vieläkin suuremmat tuhot ja kuolemat! Ympäristöministeri herää jo!!

Yksityinen päivähoito johtaa kansan jakautumiseen

Suomalaiset ovat eläneet tasa-arvossa ainakin päivähoidon ja koulun suhteen. Kaikki suomalaiset lapset ovat saaneet kunnallisen päivähoitopaikan ja perusopetuksen. Rikkaat ja köyhät ovat kohdanneet pihoilla ja luokissa. Lapset ovat olleet vilpittömän tietämättömiä perheiden varallisuudesta ja elämäntyylistä. He ovat leikkineet ja opiskelleet samojen pätevien opettajien johdolla. Myöhemmin nuorina ja aikuisina heille on paljastunut todellisuus, mutta silloin heillä on jo ollut kokemusta kaikista yhteikuntaluokista ja epäluuloja ei ole muodostunut. Turku teki tänään päätöksen eriarvoisen yhteiskunnan muodostamisesta. Kaupunginhallitus hyväksyi niukalla enemmistöllä yksityisen päivähoidon lisäämisen, investointituen ja palveluseteleiden käytön. Näiden päätösten kautta annetaan varakkaille ja koulutetuille mahdollisuus hakeutua kalliisiin erikoispäiväkoteihin.Näissä erikoistuneissa päiväkodeissa voidaan opiskella kieliä, tanssia ja saada taiteilijan opastusta piirtämiseen. Nämä lapset voivat valita mitä haluavat, koska vanhemmilla on varaa maksaa hoidosta enemmän. Tavallisen palkansaajan lapsella ei ole tätä mahdollisuutta. Jopa sairaanhoitajan palkka ei riitä maksamaan palvelusetelin yli menevää osaa. Olen surullinen. Minusta laadukas kunnallinen päivähoito on toiminut hienosti ja vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä. Päivähoidon kautta kouluihin on menty melko samanlaisilla lähtökohdilla. Rikkaat ja köyhät ovat osanneet laskea ja lukea yhtä paljon. Tämän päiväinen päätös saattaa johtaa tulevaisuudessa myös yksityikoulujen tuloon. Vanhemmat joilla on varaa erottaa oma lapsi huippupäiväkotiin, haluaa hänen varmaankin jatkavan tätä rikkaiden etuoikeutta, pian rikkaille on omat yliopistot ja ammattikoulut. Näin pohjoismainen hyvinvointimalli murennetaan lopullisesti.

"Näinä taloudellisesti epävarmoina aikoina.." ?

Kuinkahan monena vuonna olen kuullut tämän lauseen Turun kaupungin talousarvioita laadittaessa. Tänäänkin kuulin sen ainakin kymmenen puheenvuoron alussa. Miten on mahdollista, että politiikan toimijat eivät ole huomanneet, että Suomessa on harjoitettu uusliberalistista markkinataloutta jo vuosia? Tämän markkinatalouden perusteisiin kuuluu nopeat vaihtelut. Raha kiertää nopeasti kansainvälisissä pörssiyhtiöissä ja aiheuttaa nopeita laskuja ja sitten taas nousuja. Kuinka ollakaan aina syksyllä on laskusuhdanne ja pelko lamasta on voimassa. No, tämä sopii tälle markkinatalouden muodolle. Se sopii myös Kokoomukselle ja koko oikeistolle.
Aina voi elää pelossa tulevasta lamasta, jolloin kuntalaiset pysyvät nöyrinä. Kun talous sitten taas hetkeksi paranee, kuten Turussakin viime keväänä, voi silloin toteuttaa oikeistolle sopivia tavoitteita, tehdään siltoja, rakennetaan toriparkkia, Kampuksia ym. Palveluiden pitää odottaa, koska ne ovat ns. jatkuvia menoja. Ei voi luvata kuntalaisille esim. lakisääteistä päivähoitopaikkaa, hammaslääkäriä tai palvelukotipaikkaa. Koulun tai päiväkodin rakentaminen koetaan pelottavaksi, vaikka se seisoisi sijoillaan 50 v.
Tämä samainen markkinatalouden muoto rakastaa myös kuntalaisten verotuloja. On hämmästyttävää, miten kiinnostuneita kansainväliset pörssissä olevat vanhuspalveluita tuottavat yhtiöt ovat Turun veroeuroista. Kaikki halutaan kiertämään globaaleja markkinoita. Ei niin väliä, tuloutetaako yhteisöveroja kuntaan, pääsääntöisesti ei mitään. Kuinka ovelaa?
Ruotsissa tällainen kansainvälinen vanhuspalveluita tuottava yritysrypäs Carema jäi kiinni. Se ei ollut maksanut kruunuakaan yhteisöveroa, vaan voitot sijoitettiin veroparatiiseihin ja jaettiin omistajille.Myös Turussa toimii useita kansainvälisiä yhtiöitä. Valvooko Turun kaupunki, että yhteisöverot maksetaan?

Voiko tehtyä päätöstä muuttaa?

Viisi vuotta sitten Turkuun tehtiin mittava kouluverkkouudistus. Siinä yhteydessä moni oppilas joutui jättämään entisen opinahjonsa.Vanhemmat olivat tyrmistyneitä ja taistelivat sinnikkäästi vuosia -turhaan, kun päätetty oli, siinä pysyttiin.

Muutama vuosi sitten samainen koulutoimen suunnittelun ihmelapsi keksi, että lopetetaan Kerttulin ala-aste ja tiloihin tulee Aurajoen liikuntalukio. Kerttuli oli juuri rempontoitu alakoulun käyttöön, olihan koulu museaalisesti merkittävä ja historiassa oli jopa presidentti. No, idea oli syttynyt ja toimnta alkoi. Johonkin pitäisi nyt sijoittaa alueella asuvat alakoululaiset. Olihan uusiin Kupittaan puiston laitaan nousseiden asuntojen sisuksissa myös lapsia ja koululaisia.

Ei hätää koulu sijoitetaan Seikkailupuiston tontille.Jes! Eipä kukaan muistanut katsoa kaavaa - ei onnistu. Rahaa kuitenkin paloi suunnitteluun.

Ei vieläkään ihmelapsi rauhoittunut, vaan keksi, että Kellonsoittajankadun päiväkodin tontille rakennetaa sekä koulu, että päiväkoti. Olen itse ollut Kellonsoittajankadun päiväkodissa töissä 10 vuotta ja tiedän, että tontti oli jo silloin pieni 100 lapselle. Miten se nyt on suurentunut?

Ei tämä dominopeli tähän loppunut. Nyt toinen virkamies saa idean ammattikokeakoulun sijoittumisesta Kupittaan alueelle. Samalle alueelle tulisi myös uusi Palloiluhalli. Tämä suunnitelma tulee koskemaan myös lukioverkkoa. Eikö nyt olisi ollut järkevää miettiä uudelleen urheilulukion paikka? Eiko se todellakaan olisi parhaimmillaan Kupittaa urheilupaikkojen syleilyssä ja ammattikorkekoulun kanssa synergiassa. Ei! Ei käy, kun on jo toisin keksitty. Useat virkamiehet ja luottmushenkilöt pitävät tätä muutosta hyvänä. Näin saisimme Turkuun kansainvälisestikin näyttävän liikuntapaikan, mutta tehtyä päätöstä ei voi muuttaa, vaikka kuinka se osoittautuisi huonoksi.

Vanhukset, poliitikkojen pelinappuloita

Luolavuoren vanhaikodin alasajo tehtiin tehokkaasti ja nopeasti. Jo tällöin tuli tunne, että jotain isompaa on nyt suunnittelila Luolavuoren kiinteistöihin. Kiinteistöthän ovat erinomaisessa kunnossa, eikä väitettyä homevauriota löydetty.

Suit sait oli vanhukset sijoitettu kuka mihinkin. Yleisesti tiedettiin myös, että muutama vanhus menehtyi siirtoprosessin seurauksena. Kuntalaiset vaativat oikeuksiaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistyminen oli juuri tehty ja rakkeuutoksia vaativat uudet johtajat. Omaisten hätä oli pikku juttu tässä oman uran rakentamisessa. Toistuvasti, kuin yhdestä suusta muutoksen arkkitehdit selittivät, että kaikki tehtiin hyvin ja valtuuston tahdon mukaan.

Eipä tehty. Omaiset kantelivat eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kun oikeusasiamies moitii Turkua erittäin jyrkin sanoin ja vaatii lisäselvityksiä, samat arkkitehdit selittelevät asioita. Mitään ei ole tehty vääri, ei mitään. Näin sanoo peruspalvelulautakunnan puheenjohtaja ja kaupunginhalllituksen puheenjohtaja. Ihmetystä herättää se, että peruspalvelulautakunnan puheenjohtaja istuu kahdella jakkaralla ja että kaupunginhallituksen puheenjohtajan äiti on yksi arkkitehdeista.

Pyysin kaupunginhallituksen viimeisessä kokouksessa 27.6. otto-oikeuden käyttöä peruspalvelulautakunnan pöytäkirjaan, missä näin tärkeä asia oli laitettu vain tiedoksi. Ei käynyt muille. Kokouksessa peruspalvelulautakunnan puheenjohtaja selitti asiaa valkoiseksi. Hän edelleen vakuutti, että kaiki on hyvin. Ei ole!!!

Mitä tässä kaupungissa voi tehdä, jos kaupunginhallituksessa istuu henkilöitä, jotka eivät tunne perustuslakiamme, eivätkä arvosta kuntalaisten oikeuksia. Nyt on hyvä, että AVI puuttuu asiaan ja vaatii parempia selvityksiä. Hyvä Kirsi Paasikoski! Jään odottamaan selvityksiä, mutta asia ei unohdu. Ei!

Saako poliitikko sairastaa?

Ei saa. Ei ole mitään järjestelmää, mikä takaisi sairaalle poliitikolle menetetyn toiminta-ajan. Hän voi tietysti laittaa valtuustoon seuraavan varajäsenen, hänellä on lautakunnissa varajäsen, joka mahdollisesti pääsee paikalle, mutta eduskunnassa tämäkään ei ole mahdollista.

Historiasta on esimerkkejä myötätuntopisteistä vaaleissa. Näihin sairauksiin kelpaavat veritulppa jalassa tai vaara keuhoissa, jalan murtuma tai rintasyöpä. Harvemmin mielenterveysongelma, hengitystietulehdus tai äänen menettäminen. Kun nämä hyvin yleiset sairaudet kohtaavat poliitikon, hän häviää julkisuudesta. Milloin olet nähnyt eduskunan täysistunnossa yskivän edustajan?

Kunnallispoliitikolle tilanne on eduskuntaa vaikeampi. Omalla paikkakunnlla toimiminen tuo herkästi ilmi sairastumisen. Jos olet ammatissa, missä sairaana toimiminen on mahdotonta, on otettava sairaslomaa töistä. Vaikeus tulee, jos varajäsen ei pääse kokoukseen ja asiat vaatii läsnäoloa. Kuntalaisen on vaikea ymmärtää, että sama henkilö voi käydä kokouksessa, mutta ei toimia ammatissaan. Suurissa puolueissa asia hoituu, mutta pienten on huolehdittava osallisuudesta.

Ei politikko ole muita parempi. Hänkin sairastaa ja on oikeutettu hoitamaan asiat parhaalla mahdollisella tavalla.

Talonvaltauksia odotellessa

Selvityspyyntö

Kaupunginhallitus 11.4.2011


Kaupungissamme on vallattu 2000-luvulla useita kaupungin ja yksityisen omistamia kiinteistöjä, koska nuoret taiteilijat eivät ole saaneet haluamaansa julkista taiteilijatilaa.

Tällaisia julkisia tiloja on useissa kaupungeissa. Tilat ovat joko nuorisotoimen tai kulttuuritoimen. Tiloilta ei vaadita korkeaa varustelutasoa, vaan tilaa, missä nuoret alkavat taiteilijat voisivat maksutta pitää näyttelyitä ja tapahtumia, sekä harjoittaa taiteilijan ammattiaan turvallisesti.

Vapaaseen kenttään kuuluu ammattitaiteilijoita, jotka eivät ole valtionosuusjärjestelmän piirissä. Vapaan kentän toimijoita ovat näyttämö-, tanssi-, sävel-, sirkus- ja performanssi- ja esitystaiteen aloilla mm. valtion harkinnanvaraista toiminta- tai projektiavustusta saavat ryhmät, yksittäiset työryhmät, tuotantotalot ja muut erilaisia taidetilaisuuksia järjestävät tahot sekä freelancetaiteilijat. Sirkustaiteella tarkoitetaan tässä yhteydessä ns. nykysirkusta.

Edelliseen hallitusohjelmaan on kirjattu toiminnan avustaminen ja Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaisut työryhmän mietinnön 30.3.2011 aiheesta osoitteessa: http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2011/03/taiteen_vapaa_kentta.html?lang=fi

Esitän, että Turun kaupunki selvittäisi mahdolliset vapaan taiteen tilat kaupungista ja ryhtyisi neuvotteluun, jo melko järjestäytyneenkin toimijan kanssa.

Mummot kehiin!

Moni nuori perhe taistelee työn ja perhen yhteisen ajan välillä. Lainat on maksettava ja pätkätyöstä on pidettävä kiinni, vaikka sydän halajaisi olla lasten kanssa. Vastavalmistuneena haluaa kehittää itseään työssä ja saada kokemusta.

Mitäs me mummot? Me olemme tehneet työtä useat jo yli 30 vuotta. Meillä on vakinaiset työt ja lainat maksettu. Meitä väsyttää työssä jatkuva uuden oppiminen ja muutosten rumba. Me kaipaisimme taukoja työhön.

Meille mummoille pitäisi saada oikeus olla palkallisella vapaalla, kun lapsenlapsi esim. sairastuu äkillisesti. Meidän töissä se olisi usein helpompaa järjestää, koska jo osaamme työn delegointia ja uudelleen muokkaamista. Meille ei enää tule työnanatajan vihaisia katseita, me olemme jo karaistuneet niiden vastaanottamisessa. Meille lastenlasten kanssa olo toisi voimia jaksaa taas työssä. Me kyllä jaksaisimme , kun saisimme nukkua yöt hyvin kotona. Nyt sairaan lapsen vanhemmat valvoo yöllä ja päivällä sitten pitäisi olla pirteänä ja innokkaana lasten kassa.

Jaetaan väsymystä ja iloa tasaisesti mummoille, lapsenlapsille ja vanhemmille. Jaetaan työnantajan vastuita myös useammalle.

Pappoja unohtamatta!

Taideopetus kunniaan!

Opetusministeri on ehdottanut, että taideaineita kouluopetuksessa tulisi vähentää. Millaisen sukupolven me kasvatamme, jos tämä toteutuu.

Itse sain sekä silloisessa kansakoulussa, että sitten myöhemmin Kupittaan yhteiskoulussa loistavaa kuvamataiteiden opetusta. Varsinkin lukiossa, opetus oli hyvin monipuolista, ei yksin piirtämistä. Tarkastelimme ympäristöä, arkkitehtuuria, maisemaa, eri taidelajeja ym. Teimme myös hyvin erilaisista materiaaleista kokeilevaa kuvataidetta. Minua, jolla oli jo perhetaustasta "taiteilijan vikaa" kannustettiin osallistumaan kilpailuihin ja näyttelyihin. Kuvittelin jopa välillä taiteilijan ammattia.

Minusta ei tullut taiteilijaa, mutta sain elämääni kouluopetuksesta suuren aarteen. Raskaan työpäivän välillä saatan pysähtyä kauniin taulun äärelle, huomaan kauniit arkkitehtuuriset rakennukset ja maisemat, nämä antavat minulle voimia jaksaa raskaassa hoitotyössä.

Politiikassa uskallan ottaa esille myös esteettiset näkemykset esim. kaupunkirakentamisessa. Vaikken olekkaan ammattilainen, olen saanut kuvataideopetuksesta varmuutta arvioida esteettisiä kokonaisuuksia. Osaan katsoa asiaa myös kaudeuden näkökulmasta. Se on arvo, joka huomataan yleensä vasta sitten, kun se täysin puuttuu. Tästä näkökulmasta saan kiittää kuvataideopettajaani Sirkka Sartesta Kupittaan koulussa 70-luvulla.

Miten olisin selviytynyt perhettämme kohdanneista vaikeista sairauksista ja kuolemista, ilman "henkireikää". Vaatimatonkin käsillä tekeminen tai kauniiden kuvien katsominen, saa aikaan positiivisen tunnekehän, jonka avulla jaksaa eteenpäin. Onnellinen olen myös siitä, että itse myös pystyn tuottamaan pienimuotoista taidetta, mistä tietysti saa moninkertaisen hyvänolontunteen.

Millaisen sukupolven edellinen opetusministeri Virkkunen haluasi kasvattaa? Teknokraattisen, rahan perässä juoksevan. Tärkeää on vain rahaksi muutettava materia. Hyvänolon saa vain pankkitilin nollista tai purjeveneen mahonkisesta ruorista.

Tämä sukupolvi purkaisi kaikki vanhat rakennukset kaupungista, rakentaisi puistot ja laittaisi moottoritien jokaisen kansallimaiseman keskelle. Heille rakentamisen prosenttiperiaate olisi vain rahan hukkaamista. Taidelaitokset yksityistettäisiin, taideopetus lopetettaisiin myös ammattikorkeakoulusta. Kovaa ja hengetöntä - tuloksellistako?

Valitettavasti tämä taideaineiden alasajo on jo pitkällä, vaikka Virkkunen ei saanut ideaansa aivan päätökseen. Onko näin, että oikeistopuolueiden kansanedustajien hinoissa huippukouluissa ei kuitenkaan ole ollut asiantuntevaa taideopetusta? Tämä on tietysti mahdollista, kun aloitetaan rahan perässä juoksu ja kilpailu jo päiväkodissa.

Uskon, että taidealan oppilaitoksesta valmistunut nuori on terveempi ja kykenevämpi elämään, kuin teknokraattisessa talouelämän pyrkimyksiä tavoittelevassa opetuksessa ollut. Molemmet voivat jäädä työttömäksi tässä kovan kilpailun maassa. Tällöin kysytään henkisiä voimavaroja ja paljon. Taide antaa varmuudella sisältöä ja voimaa kestämään vaikeuksia.

Öljyntorjunnassa alkaa tapahtua

On ollut hieno huomata, ettei tee työtä turhaan. Politiikassa tämä ei ole tavallista, ehkä siksi se tuntuukin niin mahdottoman hyvältä.

Olen nyt runsaan vuoden tuonut monessa eri yhteydessä esiin Varsinais-Suomen ja varsinkin Turun mahdollisuutta nousta öljyntorjunna asiantuntijaksi. Alussa minulle suoraan sanottiin, että asia ei kuulu kaupungille vaan ympäristöministeriölle. Kun kuitenkin ajatellaan koko konseptin sisältöä, tämä ei pidä paikkaansa. Me omistamme maailman kauneimman saariston, eikä siitä kukaan muu voi pitää huolta, kun Varsinais-Suomi ja etenkin Turku.

Ensimmäinen ehdotukseni oli lisäys Itämerisuunnitelmaan kaupunginhallituksessa, sitten Aluepelastuslautakunnan strategiaan, sitten maakuntahallituksen kansainvälisten asioiden kokous Itämeran osalta, sitten Etelä-Suomen liitouman kokous,sitten Varsinais-Suomen ja Satakunan ammattikorkeakoulujen yhteistyökokouksessa. Tänään Varsinais-Suomen ja Satakunan yhteiskokouksessa ja huippuna tänään Turun kaupunginhallituksessa vihdoin toimintasuunnitelma, jopa selkeitä ehdotuksia.

Haluan ajatella, että paljon kiinnostusta herättänyt Turun Sanomien kirjoitukseni oli myös yksi vaikuttaja. Useita arvostettuja henkilöitä laittoi minulle kiitoksia kirjoituksestani. Ks. http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kirjoittajavieras/203954.html.

Näistä iloista poliitikko elää!!

Mielenosoituksia odotellessa

Britanian hallitus on tehnyt 92 miljardin euron leikkaussuunnitelman seuraavalle viidelle vuodelle. Tarkoitus on saada kuriin julkinen talous supistamalla julkisia palveluita. Kuullostaa tutulta, luvut vain ovat Kataisen puheissa toiset.

Mitä tekee Brittiläinen AY-väki? Se masinoi väkensä mielenosoitukseen Lontoon keskustaan. Paikalle saadaa neljännesmiljoona kansalaista. He eivät halua sopistaa jo vähäisiä palveluita. He tietävät, että julkisten työpaikkojen menetys luo työttömyyttä, jota ei helpolla korjata. Palveluiden tarjoamisesta tulee vaikea prosessi, joka nielee rahat, joita piti säästää.

Mielenosoitus ei ollut ensimmäinen ja osoitti myös sen, että toimintatavat kovenee jos meno jatkuu. Tuleeko jatkossa joka maassa tälläinen pieni sisällissota, ennen kuin asiat korjataan kansalaisten kannalta hyviksi. Kansalaiset ajetaan toisiaan vastaa, se on merkki maailmanlaajuisesta arvomaailman muutoksesta. Tärkeää ei ole enää yhteiskunnan toimivuus, vaan talouselämän pyöriminen. Tärkeää on, että pörssiyhtiöille kerätään yhteisiä verovaroja ja sitten toivotaan, että pörssiyhtiön johdossa on Robin Hood.

Meillä Suomessa on menossa sama julkisten palveluiden leikkausoperaatio. Meillä, kuten Lontoossakin ihmiset tietävät, että liikutaan jo kipurajalla. Seuraavissa vaaleissa päätetään myös tätä suunnasta. Jos Katainen kumppaneineen jatkaa, on meillä edessä myös laajoja mielenosoituksia ja kansalaisryhmien toimintaoperaatioita. On turha kuvitella, että ihminen olisi sietokyvyltään venyvä. Ei, kyllä keskituoloinenkin jo tietää, mitä on, kun lapsi on ylisuuressa päiväkotiryhmässä ja leikkausjonoon saa odottaa kuukausia. Tyytymättömien ryhmä on nyt jo suuri. Se, mitä tapahtuu Euroopassa, rantautuu myös meille. Rahamarkkinat kun toimivat samalla säälimättömällä tavallaan joka maassa, jos niille valta annetaan.